1) Asuttuani vuosia maassa, jossa kolleegat tulivat töihin kun lapsi oli 2-4kk (ja heidän äitinsä ovat toimineet näin) nämä suomlaisten mammapalstojen vakiomussutukset "pilaat lapsesi" olivat työpaikalla keromaani Suomi-faktaa ja kahvipöytähupia parhaimmillaan. Eli näen toki skandinaavisen mallin ainutlaatuisena. Ja ymmärrän myös, että se ei toimisi jos jokainen perhe valitsisi kolmen vuoden kotona olon. Ja kun tunnen satoja normaaleja ihmisiä, jotka on viety VAUVANA hoitoon (siis ei yli 1-vuotiaana, vaan vauvana), en nähnyt suurta riskiä siinä, että omani meni päiväkotiin 1v4kk iässä. Oikein hyvä ikä
2) Olen nänhyt vaivaa urani eteen. Takana kaksi yliopistotutkintoa, asiantuntijatyötä. Työtä, jota kaipasin kotona niin paljon, että käytiin äitiyslomalla koko perhe mun työmatkoillakin ulkomailla. Noin 2,5 vuotiaaksi mies ja lapsi matkustivat työmatkoilla mukana ukomailla. Muiden äitien "oma aika" on Greyn anatomiaa. Mulle se oli työasioiden tekemistä.
3) Lapsi oli ja on maailman ihanin. Kuitenkin myös sosiaalinen tyyppi, joka vaati joka päivä äksöniä ja erityisesti muita lapsia ympärilleen. Jos olin vuosikkaan kanssa "vain kotona", eli vietettiin koti-hiekkalaatikko-vaunuilla K-kauppaan -päivä, niin lapsi oli ärtynyt. Rakasti lapsilaumoja. Tämä lapsi nukkui 1,5 vuotiaana max 20 min päikkärit ja vaati huomiota. Muistan miten muut mammat kertoivat mitä tekevät päikkäriaikana, miten voivat lukea Hesarin kun lapsi leikkii itsekseen tai katsoo Postimies Patea. Ei meillä. Jatkuvaa huomiota. Kaipasin vaihtelua kotielämään. Ja kun palasin töihin, huomasin olevani parempi äiti. Työssäkänyti tuntui lepolomalta ja taas jaksoi kotona olla läsnä ja puuhailla.
4) Inhoan elämämistä niin, että pitää laskea joka --vetin sentti. Joo, oltaisiin voitu myydä meidän rivari ja plää plää plää. Mutta minusta on kiva, ettei ruokakaupassa tarvitse miettiä mitä on rahaa ostaa. Jos lapsi tarvitsee uuden haalarin voin ostaa sen. Jos halutaan lähteä kerran vuodessa koko perheen kesken kylpylään ja toisen kerran etelään voidaan tehdä se.