Te, jotka ette ole olleet pitkällä hoitovapaalla, niin kertokaa syy.

[QUOTE="Vieras";28476978]Olen kyllä sitä mieltä, että kyllä ne itse tekemät lapset pitäisi itse hoitaa siellä kotona.

Itsekkäitä äitejä ja isiä. Noi on niin huonoja syitä, kun ei ole rahaa tai pää ei kestä. Olisiko kannattanut miettiä näitä etukäteen ennen niiden lapsien tekoa?[/QUOTE]

mitäs jos mies kuolee, ja sä jäät 6 lapsen kans yksin, ja niistä 2 on viel alle 3v.. ? onko nainen itsekäs kun menee töihin että pystyy elättämään perheensä?

tilanteita on monia, joten pidä pääsi kiinni.

 

Huvittavaa piikitellä kotona olevia kotihoidontuen hakemisesta. Sitten voi tulla haukkumaan, kun itse maksaa kaikista palveluista täyden hinnan, ei ota vastaan lapsilisiä, opintotukia jne.

 

"Olen kyllä sitä mieltä, että kyllä ne itse tekemät lapset pitäisi itse hoitaa siellä kotona.

Itsekkäitä äitejä ja isiä. Noi on niin huonoja syitä, kun ei ole rahaa tai pää ei kestä. Olisiko kannattanut miettiä näitä etukäteen ennen niiden lapsien tekoa?"

Muistathan sitten, että ne sinun itsetekemäsi lapset eivät käy missään päiväkerhoissa, kavereilla yökylässä saati mummolalomilla. Koulun jälkeen ei ole mitään asiaa iltapäiväkerhoihin tai harrastuksiin, ellei valmentajana/ohjaajana toimi oma äiti tai isä. Koska muillahan niitä lapsia ei hoidateta, kun ne on kerran tehty.

 

Tää oli aivan loistava esimerkki. No ei sitten kukaan mene vasta valmistuneellekkaan lääkärille??????

Ai miksi ei? Vertaatko nyt ihan tosissaan lääksessä opiskelua kotonaoloon?

 

[QUOTE="nnn";28476856]Tai uskotaan / tiedetään mutta se oma etu menee usein edelle...[/QUOTE]

Mun mielestä taas lapsi hyötyy enemmän siitä, että talous on kunnossa myös jatkossa, vanhemmilla on työtä ja parisuhde kunnossa kuin siitä, että äiti heittäytyy työelämästä vuosiksi romuttaen tulevaisuuden säästöt ja muut. Puhun nyt tilanteista, joissa se lapsi viedään reilusti alle 3-vuotiaana hoitoon.

 

Eikä oman alan muutoksia voi seurata mistään ammatillisesta foorumista?Ymmärrän tavallaan ja tavallaan en Siis mun on vaikea käsittää että olisi jotenkin niin salainen ala ettei muutoksia pystyisi seuraamaan mistään. Ja jos aina uusi paikka, niin sen myötähän aina uudet tavat ja toimet joka tapauksessa?

Olen it-alalla ja voin kertoa, ettei kotoa käsin onnistu mikään yrityksen tietojärjestelmässä tapahtuvien muutosten päivitys. Niistä kun ei missään julkisissa foorumeissa tiedoteta. Ei kaikki tee tyhjäpäistä työtä, osaan työstä vaaditaan myös aivot.

 

Huvittavaa piikitellä kotona olevia kotihoidontuen hakemisesta. Sitten voi tulla haukkumaan, kun itse maksaa kaikista palveluista täyden hinnan, ei ota vastaan lapsilisiä, opintotukia jne.

Mun mielestä huvittavampaa on piikitellä työssäkäyviä äitejä, koska ilman heitä tuollainen kotona loisiminen ei edes onnistuisi.

 

[QUOTE="vieras";28477854]Olen it-alalla ja voin kertoa, ettei kotoa käsin onnistu mikään yrityksen tietojärjestelmässä tapahtuvien muutosten päivitys. Niistä kun ei missään julkisissa foorumeissa tiedoteta. Ei kaikki tee tyhjäpäistä työtä, osaan työstä vaaditaan myös aivot.[/QUOTE]

Nimenomaan. Ja ainakin meillä on niin tiukka salassapitosopimus, että kaikista jutuista ei puhuta edes kaikille firman sisällä saati sitten jollain foorumeilla. Ihan hullu ajatuskin.

 

Esikko meni hoitoon n.11kk vanhana. Menin töihin kun olin kärsiny masennuksesta ja tuo ratkasu oli meille molemmille paras. Pph oli aivan ihana ja kerroin hällekkin että olen ollut masentunut, hän sitten jousti joskus hoitoajoissa kun minun piti päästä terapiaan. Pph oli hyvä, ajattelin että jos alan sekoilla niin hän varmasti tekee lastensuojeluilmoituksen tarvittaessa.

Toisen kanssa jään hoitovapaalle vähäksi aikaa, nyt on kaikki hyvin. Velkaa on kuitenkin sen verran että kolmea vuotta ei pysty olemaan poissa töistä.

 

ensimmäisen kanssa olin kotona 1v8kk
toisen kanssa olin kotona 1v1v9kk ja
kolmannen kanssa olin kotona 2v1kk

Ja syitä oli monia, mutta ehkä päällimmäisenä, että siinä vaiheessa aloin jo itse kaipaamaan takaisin töihin. Minulla on vastuullinen asiantuntijatehtävä ja ihan oikeasti kaipasin takaisin työni ääreen. Talous olisi kestänyt tarvittaessa vaikka sen 3 vuoden kotona olon jokaisen kanssa, mutta oma pää ei...

Ja en koe kenenkään meidän lapsista tästä kärsineen. Päinvastoin.

Jokainen tehköön päätöksensä oman itsensä ja perheensä kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Ei ole ollut tarvetta pitää yhtäjaksoisesti pitkää vapaata.

 

[QUOTE="vieras";28470038]En puhunut mistään puolen vuoden-vuoden poissaoloista vaan siitä, että jokainen lapsi on kotona sen 3 vuotta. Jos lapsia on useampia, merkitsee se todella pitkää poissaoloa työelämästä enkä usko että kukaan älykäs ihminen haluaa heittää koulutuksensa hukkaan sillä tavalla.

Ja kuka palkkaa esim. lääkärin, joka on ollut 10 vuotta poissa työelämästä? Itse en ainakaan sellaiselle lekurille menisi.[/QUOTE]

Mistä sinä sen tietäisit, että lääkäri on ollut hoitovapaalla???

Siskoni on lääkäri (eikä edes mikään perus terveyskeskuslääkäri) vaan vaativan alan erikoislääkäri. Ja kyllä hän on kuitenkin pystynyt olemaan kotona molempien lasten kanssa (yht 4,5v). Ja kummasti vaan on potilaita riittänyt heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien.

Tosin häntä ei tarvinnut kenenkään palkata, kun oli virka yliopistollisessa sairaalassa odottamassa...

 

Mistä sinä sen tietäisit, että lääkäri on ollut hoitovapaalla???

Siskoni on lääkäri (eikä edes mikään perus terveyskeskuslääkäri) vaan vaativan alan erikoislääkäri. Ja kyllä hän on kuitenkin pystynyt olemaan kotona molempien lasten kanssa (yht 4,5v). Ja kummasti vaan on potilaita riittänyt heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien.

Tosin häntä ei tarvinnut kenenkään palkata, kun oli virka yliopistollisessa sairaalassa odottamassa...

Minä otan selvää lääkärin taustoista ennen kuin terveyteni hänen käsiin annan. Ja jos siskosi ei ollut lasten välilläkään töissä, niin en menisi hänen hoiviinsa kyllä ensimmäisenä.

 

[QUOTE="vieras";28478117]Minä otan selvää lääkärin taustoista ennen kuin terveyteni hänen käsiin annan. Ja jos siskosi ei ollut lasten välilläkään töissä, niin en menisi hänen hoiviinsa kyllä ensimmäisenä.[/QUOTE]

Edelleen kysyn: "Mistä sinä saisit selville, että siskoni on ollut hoitovapaalla".

Googlettamalla löytäisit tiedon, että hän on ko ajanjaksona julkaissut pari uutta artikkelia omaan erikoisalaansa liittyen jne. Ja tottakai muutenkin pitänyt itsensä ajan tasalla alaansa liittyvässä tutkimustiedossa jne.

Mutta töissä hän ei tuon 4,5 vuoden aikana ollut.

Nyt takaisin sairaalavirassaan (lyhennetyllä työajalla vielä toistaiseksi) + uutena yksityisvastaanotto eräällä yksityisellä lääkäriasemalla.

Ja molemmissa paikoissa asiakkaita riittää...

 

Edelleen kysyn: "Mistä sinä saisit selville, että siskoni on ollut hoitovapaalla".

Googlettamalla löytäisit tiedon, että hän on ko ajanjaksona julkaissut pari uutta artikkelia omaan erikoisalaansa liittyen jne. Ja tottakai muutenkin pitänyt itsensä ajan tasalla alaansa liittyvässä tutkimustiedossa jne.

Mutta töissä hän ei tuon 4,5 vuoden aikana ollut.

Nyt takaisin sairaalavirassaan (lyhennetyllä työajalla vielä toistaiseksi) + uutena yksityisvastaanotto eräällä yksityisellä lääkäriasemalla.

Ja molemmissa paikoissa asiakkaita riittää...

4,5 vuotta ei ole sama kuin 10 vuotta. Eikä edelleenkään joku it-ala ole yhtään samanlainen kuin lääketiede, jossa kaikki uusi jaetaan.

 

[QUOTE="vieras";28478221]4,5 vuotta ei ole sama kuin 10 vuotta. Eikä edelleenkään joku it-ala ole yhtään samanlainen kuin lääketiede, jossa kaikki uusi jaetaan.[/QUOTE]

1. No joku täällä otti esimerkiksi juuri lääkärit, joten siihen vastasin.

2. Ja juu, 4,5 vuotta ei ole sama kuin 10 vuotta, mutta harva korkeasti koulutettu oikeasti hankkii 4 lasta. Ja senhän se vähintään tarvitsisi jos 10 vuotta meinaisi yhteen putkeen kotona olla. Siskoni kuopus oli 2v7kk siskoni palatessa töihin, joten aika lähelle sitä maksimi 3 vuotta kuitenkin viihtyi kotona.

3. Ja kotonakin voi pitää asiantuntemustaan yllä. Ei kai kukaan korkeasti koulutettu oikeasti kuvittelisi astuvansa takaisin työelämään 10 vuotta vanhoilla tiedoilla. Kyllähän niitä tietoja ja taitoja töissäollessakin päivitetään jatkuvasti. Miksei samaa voisi tehdä kotona???

 

Ja mitä siihen tulee, että ei kukaan palkkaa pitkään kotona ollutta, niin höpö höpö siihenkin.

Sairaalassa siskoani tosiaan odotti vakituinen virka. Tuonne yksityiselle lääkäriasemalle, jossa pitää privaattivastaanottoa, häntä sen sijaan pyydettiin useampaan kertaan. Ja oikein pyytämällä pyydettiin. Ja hirveän onnellisia olivat, kun siskoni lopulta suostui.

Jos on tarpeeksi hyvä siinä mitä tekee, niin muutamat kotonaolovuodet ei sitä muuta.

 

Ja mitä siihen tulee, että ei kukaan palkkaa pitkään kotona ollutta, niin höpö höpö siihenkin.

Sairaalassa siskoani tosiaan odotti vakituinen virka. Tuonne yksityiselle lääkäriasemalle, jossa pitää privaattivastaanottoa, häntä sen sijaan pyydettiin useampaan kertaan. Ja oikein pyytämällä pyydettiin. Ja hirveän onnellisia olivat, kun siskoni lopulta suostui.

Jos on tarpeeksi hyvä siinä mitä tekee, niin muutamat kotonaolovuodet ei sitä muuta.

no lääkäreistä onkin pulaa. Toista se on alalla, jolla koulutetaan liikaa ja ihmisiä on paljon työttömänä. Itse olen todella hyvä työssäni, paljon työkokemusta ym, mutta ei koskaan ole ollut vakituista paikkaa. Työtäni voi tehdä useilla eri osa-alueille, esim lääketieteessä, ympäristöpuolella tai elintarvikepuolella tai esimerkiksi paperiteollisuudessa. Työkokemusta minulla on moneltakin osa-alueelta. Tieteelliset artikkelit ovat toki julkisia, mutta et kai kuvittele että lukisin ne kymmenet tuhannet eri alojen artikkelit esimerkiksi kolmen vuoden hoitovapaan aikana ja vielä sisäistäisin kaiken lukemani niin että osaisin toteuttaa niitä käytännössä? Mieluummin olen oikeasti läsnä sille lapselleni vaikka 1,5 v ja menen sitten töihin kuin puolittain läsnä 3 vuotta. Ja kyllä niitä artikkeleja vaan noin paljon ilmestyy vuosien aikana (siis uusia artikkeleita, joissa uutta tutkimustietoa) ja kaikkihan ne olisi pakko lukea kun ei tiedä mille osa-alueelle pääsee seuraavaksi töihin.

 

Ja sanottakoon vielä, että minusta jokaisen naisen pitäisi saada itse ja yhdessä puolisonsa kanssa päättää mikä on heidän perheensä kannalta paras ratkaisu. Aina se ei ole se, että ollaan 3 vuotta lapsen kanssa kotona.

Mutta on ihan turha väittää, että korkeasti koulutetulta kotiin jääminen ei onnistuisi. Kyllä se onnistuu, jos haluaa. Mutta voi olla, että syystä tai toisesta ei halua. Elämä on valintoja täynnä.

Olen itsekin korkeasti koulutettu ja olen jokaisen lapseni kanssa jäänyt hoitovapaalle joksikin aikaa. Myös mieheni (joka on asiantuntijaorganisaatiossa esimiestehtävissä) on jokaisen kanssa pitänyt jonkinlaisen hoitovapaa jakson (lyhyimmillään 3kk, pisimmillään 10kk).

 

Itse tykkään työstäni niin paljon ja toisaalta kun työpaikkoja on niin vähän ja tulijoita paljon, niin todellakin menen töihin ennen sitä kolmen vuoden ikää. Esikoinen oli 2v4kk mennessään päiväkotiin ja kuopus tulee olemaan n. 1v8kk.

Jos se kolme vuotta olisi joku maaginen raja, niin 99% maailman iihmisistä olisi "pilalla". Kovinkaan monessa muussa maassa ei samanlaista mahdollisuutta ole ja kummasti esimerkiksi Ruotsista on tullut useitakin kansainvälisiä yrityksiä, vaikka siellä mennään hoitoon nuorempina, joten ei ne ihmiset siellä ihan sekaisin voi olla..

 

Ja sanottakoon vielä, että minusta jokaisen naisen pitäisi saada itse ja yhdessä puolisonsa kanssa päättää mikä on heidän perheensä kannalta paras ratkaisu. Aina se ei ole se, että ollaan 3 vuotta lapsen kanssa kotona.

Mutta on ihan turha väittää, että korkeasti koulutetulta kotiin jääminen ei onnistuisi. Kyllä se onnistuu, jos haluaa. Mutta voi olla, että syystä tai toisesta ei halua. Elämä on valintoja täynnä.

Olen itsekin korkeasti koulutettu ja olen jokaisen lapseni kanssa jäänyt hoitovapaalle joksikin aikaa. Myös mieheni (joka on asiantuntijaorganisaatiossa esimiestehtävissä) on jokaisen kanssa pitänyt jonkinlaisen hoitovapaa jakson (lyhyimmillään 3kk, pisimmillään 10kk).

Onnistuuhan se, mutta paluu samanlaiseen työpaikkaan ja palkkaan ei todellakaan onnistu esim. it-alalla. Kukaan ei yksityisellä puolella anna hoitovapaalla olevalle palkankorotuksia tai ylennyksiä ja se on fakta. Ainoastaan indeksikorotukset, mutta ne nyt ei tunnu missään kun muut saa samalla satoja euroja lisää liksaa.

Ja hoitoalalla löytyy jokaiselle töitä ja aina, mutta hoitoala ei ole ainoa ala.

 

[QUOTE="vieras";28477746]Mun mielestä taas lapsi hyötyy enemmän siitä, että talous on kunnossa myös jatkossa, vanhemmilla on työtä ja parisuhde kunnossa kuin siitä, että äiti heittäytyy työelämästä vuosiksi romuttaen tulevaisuuden säästöt ja muut. Puhun nyt tilanteista, joissa se lapsi viedään reilusti alle 3-vuotiaana hoitoon.[/QUOTE]

Itse en ole ainakaan tulevaisuuden säästöjä sijoittanut kotiin jäämiseen vaan kun tiedossa on että lapsi on tuloillaan, siinä vaiheessa jo voi pistää vähän sukan varteen kun tietää ettei se kotihoidontuki ole kuin nimellinen.. mutta kyllä ne köyhät lapsetkin ovat onnellisia kun on turvallinen side äitiin ja isään.
Parisuhde voi meillä ainakin jopa paremmin kuin että olisin nyt töissä ja kiireellä hakisin ja veisin lapsia, täällä on koti siistinä ja kahvit keitettynä kun mies tulee töistä, on vielä pienimmän päiväuniaika tuolloin ja isommat ulkoilee joten jää kahdenkeskistä aikaakin.
Kuten myös iltaisin rúnsaasti, ketään lasta ei tarvitse nukuttaa kun voivat turvallisesti nukhataa itsekseen sänkyihinsä.

 

Asioita sekoitetaan liikaa keskenään. Sen että lapset hoidetaan kotona kolmivuotiaaksi ei tarvitse tarkoittaa sitä että kumpikaan vahemmista olisi yhtäjaksoisesti pois töistä vuositolkulla. 10 vuoden yhtäjaksoinen kotona olo syrjäyttää, yhtä hyvin omasta alasta voi syrjäytä tekemällä kymmenen vuotta töitä jollakin muulla alalla. Toiset syrjäytyy kotiin helpommin kuin toiset, yleensä he kotona ollessaankin tekevät valintoja jotka syrjäytymistä edistää, lasten kotihoito ei ole useinkaan syy syrjäytymiseen, enemmin on kysymys miten lastenhoitamiseen suhtautuu ja mitä lasten kanssa haluaa pystyä tekemään.

 

[QUOTE="biologi";28478310]no lääkäreistä onkin pulaa. Toista se on alalla, jolla koulutetaan liikaa ja ihmisiä on paljon työttömänä. Itse olen todella hyvä työssäni, paljon työkokemusta ym, mutta ei koskaan ole ollut vakituista paikkaa. Työtäni voi tehdä useilla eri osa-alueille, esim lääketieteessä, ympäristöpuolella tai elintarvikepuolella tai esimerkiksi paperiteollisuudessa. Työkokemusta minulla on moneltakin osa-alueelta. Tieteelliset artikkelit ovat toki julkisia, mutta et kai kuvittele että lukisin ne kymmenet tuhannet eri alojen artikkelit esimerkiksi kolmen vuoden hoitovapaan aikana ja vielä sisäistäisin kaiken lukemani niin että osaisin toteuttaa niitä käytännössä? Mieluummin olen oikeasti läsnä sille lapselleni vaikka 1,5 v ja menen sitten töihin kuin puolittain läsnä 3 vuotta. Ja kyllä niitä artikkeleja vaan noin paljon ilmestyy vuosien aikana (siis uusia artikkeleita, joissa uutta tutkimustietoa) ja kaikkihan ne olisi pakko lukea kun ei tiedä mille osa-alueelle pääsee seuraavaksi töihin.[/QUOTE]

No niistä hyvistä koodareista (joita myös esimerkkinä käytettiin) vasta pulaa onkin! Headhunterit soittelee koko ajan! Toki tiedän, että on myös toisenlaisia aloja ja ehkä sinä valitettavasti olet päätynyt juuri sellaiselle alalle…

Mutta SILTIKIN väitän, että nämä ovat valintoja, joita me itse teemme. Halutessaan pystyy jäämään kotiin lasten kanssa, mutta voi olla, että päättää tehdä toisin. Ja ehkäpä hyvin perusteinkin. Mutta mahdotonta se kotiin jääminen ei silti ole!

Ja tuskin sinä töissä ollessasikaan pystyt kaikkia niitä tieteellisiä julkaisuja työaikanasi lukemaan. Asiantuntijatyö vaan rönsyilee sinne kodin puolellekin. Miksi se ei siis voisi sinne rönsyillä myös hoitovapaan aikana??? Tuskin niitä kaikkia 10 000 artikkelia ihan olisi pakko lukea kuitenkaan

 

Meillä ei ole ollut tarpeen olla pitkällä hoitovapaalla. Tehdään molemmat vuorotyötä, minä tein kuopuksen jälkeen 75-prosenttista työaikaa siihen asti, että nuorin täytti 3. Saatiin työvuorot sumplittua siten, että oltiin vuorotellen kotona. Lisäksi meillä on onneksemme hyvät tukiverkostot, joten jos joskus tuli päällekkäisyyksiä tai yllätyksiä, niin isovanhemmat tai meidän sisarukset hoiti ja hoitaa. Jatkamme näin siis edelleen, esikoinen menee esikouluun syksyllä. Päiväkodissa eivät ole olleet koskaan, kerhossa kyllä ja kotihoidontukeakin nostettiin se koko maksimiaika.