te joilla takana vaikea alatiesynnytys, miten seuraava onnistui?

[nisunen]

hei! haluaisin kuulostella teidän kokemuksianne. Itselläni esikoinen syntyi perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla,joka sujui hyvin( samoin toipuminen)

toinen lapsemme syntyi alateitse. Itse synnytys oli pitkä, tiheitä supistuksia oli 2 vrk jotka eivät kuitenkaan juuri avanneet paikkoja. ensimmäisen päivän jälkeen sain unilääkettä kun synnytys ei edennyt. seuraavana päivänä iltapäivällä eteneminen jatkui, illalla vauvan sydänäänet laski ja salissa ne kuitenkin nousivat joten alakautta pääettiin jatkaa. Sain oksitosiinitipan ja tilanne eteni. aamuyöllä pääsin ponnistamaan, mutta 1,5 h jälkeen lapsi ei syntynyt ja avuksi otettiin imukuppi. poika selvisi onneksi vammoitta, itse sain 2-asteen repeämät ja imukuppidiaknoosiin siis päädyttiin kun tarjonta oli väärä. Haavat tulehtuivat pahasti ja vielä 3 kk synnytyksen jälkeen oli kovasti vaivoja. olin kieltämättä pettynyt kun luin kertomusta, synnytyksen kestoksi laitettiin 6h, ponnistusv. 1,5 h ja imukuppi sekä tarjontavirhe, eikä tippaa oltu kirjattu

nyt siis mietityttää lähestyvä synnytystapa-arvio. :/ onko tiedot siellä kohdillaan ja miksi avautuminen ei viime kerralla onnistunut. vaatisinko siis sektiota vai uskaltautuisinko alatiesynnytkseen. yhtään ei helpota tuttavat jotka kauhistelee että et kai vaan aijo yrittää alakautta! eihän tarjontavirhettä voi tietää etukäteen eikä sitä onko esim. napanuora kaulan ympärillä kuten pojalamme. Tärkeintähän on että syliin saisi terveen lapsen.

miten teillä muilla?

 

[pippamama]

Mullakin on takana yksi pitkä ja vaikeakin alatiesynnytys. Tosin ei ollenkaan niin pitkä kuin sulla. 25h58min on synnytyksen virallinen kesto, ja pitää paikkansakin kun säännöllisistä supistuksista lasketaan. Kivut alkoi tosin jo pari vuorokautta ennen pojun syntymää ja supistuksetkin 36tuntia ennen.

Ponnistusvaihe pitkittyi (1h33min) ja poju autettiin imukupilla ulos kun sydänäänet olivat tehneet laskuja puolisen tuntia eivätkä sitten enää palautuneet. Poika vietiin happikaappiin kolmeksi tunniksi välittömästi syntymän jälkeen, häntä ei minulle edes näytetty.
Ponnistusvaihe oli vaikea, koska oksitosiinista johtuen mulla oli sen puoltoista tuntia yksi ainut supistus enkä tuntenut minkäänlaista ponnistamisen tarvetta, enkä osannut ponnistaa oikein kun en mitään tuntenut, paitsi kamalaa kipua.
Kaiken päätteeksi vielä tikkasivat ilman puudutusta ja sitten olisikin pitänyt jo suoriutua yksin ylös sängyltä ja suihkuun.. |O

Odotan nyt kakkosta ja mun kauhuskenaario on just sektioon joutuminen, se on viimeinen asia mihin suostun. Samoin käynnistäminen pelottaa, kun oksitosiini ei mulle oikein sovi ja muutenkin.. Haluaisinkin seuraavan synnytyksen olevan mahdollisimman luonnollinen, ilman turhia toimenpiteitä ja mahd. vähällä kipulääkityksellä. Mutta ainoa juttu, mistä en tule pääsemään yli on se jos en saa tätä toistakaan rinnalle...