Suunniteltu sektio vai alatiesynnytys?

["Tuutis"]

Ekassa raskaudessa oli raskausmyrkytys, jota ei seurattu/otettu tosissaan. Synnytys oli 14 tuntinen, vauva otettiin imukupilla, 2-asteen repeämä koko emättimen pituudelta + 2-ast repeämä emättimen ulkopuolelle + eppari. Ongelmia laskeutumisen kanssa, vauva tuli ulos korva olkapäätä vasten. Menetin verta 2,8L.
Synnytyksen jälkeen raskausmyrkytys paheni todella paljon. Muaiset eivät toimineet, veri ei hyytynyt kunnolla, hemoglobiini laski 71:een eikä sitä saatu nousemaan, vaikka kuinka yrittivät tunkea 7 pussia punasoluja.
Ulospäin epparihaava näytti koko ajan hyvälle ja terveelle, mutta kivut olivat joka päivä ihan helvettiä. Eivät helpottaneet missään vaiheessa. 1,5 kuukautta synnytyksestä sain ab:t rintatulehdukseen, ja silloin loppui epparikivutkin kuin seinään, oli kai tulehtunut(?).
Kätilöiden, lääkäreiden ja neuvolan terkan mukaan, mun olis pitänyt puhua tästä synnytyksestä jollekin. En kuitenkaan halunnut puhua siitä kenellekään, koska pelkäsin romahtavani ihan täysin.
Toipuminen synnytyksestä henkisellä tasolla vei noin 8-9 kuukautta.

Miehen kanssa olemme puhuneet, jos haluaisimme jossain vaiheessa toisen lapsen. Aikaisemmin olin sen kannalla, että ei varmasti. Nyt kuitenkin mieleni on vähän muuttunut, kun tuo ensimmäinen lapsi on kasvanut. Ehkä sitten parin vuoden päästä.
Synnytys kuitenkin pelottaa. En tiedä, haluaisinko sektion, vai haluaisinko yrittää uudestaan alakautta, jos toinen synnytys olisi vähän parempi. Mutta jos tuo ensimmäinenkään ei mahtunut keskosena, kuinka toinen voisi mahtua, jos mahdollisesti syntyy täysaikaisena? Ensimmäisestä ei ehditty tekemään mitään synnytystapa-arviota, poika syntyi rv 36 (2940g/46cm).

Mistä kukaan voi sanoa varmaksi, kuinka toinen alatiesynnytys menee. Toisaalta, kukaan ei voi sanoa, kuinka menee suunniteltu sektiokaan. Pelkään kamalasti sitä synnytyksen jälkeistä aikaa. Että pääni menee yhtä sekaisin kuin se meni ensimmäisenkin jälkeen. Pelkään niitä kipuja. Ei pysty käymään kunnolla vessassa, kävelemään, makaamaan, istumaan... tekemään MITÄÄN. Eikä kukaan ota tosissaan. Iskevät vain 400g buranaa käteen, ja käskevät ottamaan sitä 6 tunnin välein. Kukaan ei olisi huomannut raskausmyrkytystänikään, ellei yksi kätilö olisi 4 tuntia synnytyksen jälkeen huomannut mun turvotustani heräämössä. Luulivat varmaan mua läskipääksi.

En mä tiedä. Kamalan vaikeeta. Kummin te valitsisitte?

 

["tttt"]

Mä vaatisin sektiota. Kuulosti sen verran rankalta. Sektion kun voi saada kevyemmin perustein.
Minun mielestä sulla on hyvä syy sektioon.

 

[Tuutis/ap]

Pelkään, että en saisi sektiota kuitenkaan. Paperilla se ei välttämättä kuulosta niin rankalta, ihan perussynnytykseltä, vaikka henkisesti se oli todella raskas.

 

["vieras"]

sinuna kyllä uskaltaisin vielä yrittää lasta jos vauvan kaipuu on kova. kyllä neuvolassa ja ym. tutkivat hyvissä ajoin jo että mikä synnytystapa on turvallisin sitten kun toista odotat. minullakin vasta 3. synnytys sujui täysin normaalisti vaikka ekassa olin minä vaarassa kun menetin 3.4 litraa verta ja toka vauva jouduttiin hätäsektioimaan. kaikki ovat kuitenkin nyt terveitä.

3 odottaessani puhuin neuvolassa huolistani ja sairaalaan laitettiin tiedot ylös edellisistä synnytyksistäni joten olivat varautuneet hyvin jos jotain olisi taas sattunut.

 

["möks"]

Pelkopolia suosittelen. Sieltä saat parhaat vastaukset.

Mulla takana sektio ja normisynnytys. Kummassakin omat kommervenkkinsa, mulla sektiossa meni enemmän verta ja oma henki oli hetkellisesti vaarassa. Sektiosta yhteensä enemmän kipua, mutta toisaalta ei toisaalta yhtään sellaista yksittäistä kauhunhetkeä, jona koin ponnistamisen. Mun oli jotenkin tosi vaikeaa vaan ponnistaa ja ponnistaa, kun sattui niin jumalattomasti ja tiesi, että jotain mene kokoajan varmasti rikki.