Heipat kaikille!
Taas yksi ihana lomaviikko takana! Muru lähti salille niin mä päätin ottaa sillä välin omaa aikaa koneen kanssa
Se tykkää istua tässä pöytäkoneella ja mä en jaksa avata (työ)läppäriä omiin tarpeisiin niin käytän tätä kun sillä ei oo kouluhommia tehtävänä.
Tervetuloa kaikille uusille ja onnittelut kaikille ihanista ultrakuulumisista!
Ninnatar toivottavasti olo on jo parempi
Ultrakuulumisia alkuun Oltiin siis viime viikon maanantaina ultrassa ja siellä se meidän Syllikki olla möllötti :heart: Ja siis nimenomaan möllötti. Kätilö sai ihan tosissaan heilutella masun päältä että sälli jaksoi vähän liikahtaa, että saatiin kunnolla mitattua pää-perämitta ja reisiluun pituus. MITEN IHMINEN VOI OLLA NIIIIIIIIN PIENI JA NÄYTTÄÄ IHMISELTÄ? :heart: Kaikki oli kunnossa, sydän löi, vaavi liikkui hyvin ja lapsivettä oli sopivasti, ja meillähän ei tosiaan niitä riskilukuja edes selvitetty. La pysyi samana, mutta kokoa lapsella oli 2 päivää enemmän kuin kierron mukaan. Eli 21.1. on tilauksessa. Kyllä siinä tippa tuli tällä plikalla silmään, kun asukki vilahti ensimmäisen kerran. Kätilö ultrasi ensin nopsaan vatsan päältä (katsoi vähän, että mitä siellä näkyy) ja sen jälkeen vasta alakautta ja se ensimmäinen vilahdus oli ehdottomasti upein hetki elämässäni!
Rakenneultraan mennään rv 20+? ja sitä odottelen nyt vähän toisenlaisella jännityksellä. Äiti ja minäkään ei oltu muistettu ollenkaan siinä kohti kun pohdittiin niitä periytyviä sairauksia, että meillähän on huuli- ja suulakihalkiota isän puolelta tarjolla. Se on hyppinyt silleen jännästi sukupolvien yli (niinkun sillä tapana kai on), että vähän on pelko perseessä oisko se osunut kohdalle :/ Mutta sen näkee sitten seuraavassa ultrassa ja jos siinä ei vielä pysty sanomaan niin sitten todennäköisesti mennään vielä 4d-ultraan myöhemmillä viikoilla. Se on kuitenkin kiva tietää etukäteen niin osaa sitten varautua siihen jo ennen synnytystä. Kätilölle kerroin tästä ennen kuin se aloitti ultraamisen ja se kyllä ihanasti antoi heti tietoa, että mitä sitten tapahtuu syntymän jälkeen ja missä hoidetaan jne. Tuli turvallinen olo :heart:
Vakuutuksista Juurikin tuon huuli- ja suulakihalkioriskin takia me otetaan lapsivakuutus jo nyt ennen seuraavaa ultraa. Vaikka se hoidetaankin kunnallisen terveydenhuollon kautta, niin siihen liittyy niin paljon sairaalareissuja ja muitakin kuin leikkaushoitoja, että jos riski realisoituu, niin vakuutus maksaa itsensä takaisin alle aikayksikön. Täytyy vaan vielä vertailla yhtiöiden vakuutuksia ja niiden kattavuutta.
Synnytyksestä olitte jutelleet myös ja mulle se on kyllä niin kaukainen asia vielä, että en ole ehtinyt juuri muita ajatuksia sille vielä antaa kuin sen, että miten tuo mies saadaan sinne paikalle kun on sivarin koulutusjaksolla 250 kilometrin päässä tammikuun
Nyt sekin järjestyi, kun mun veli lupas hoitaa meille auton käyttöön
On ne veljet vaan näppäriä... Muutenkin olen tässä pohtinut että olenko mä jotenkin outo, kun en osaa huolestua oikein mistään ja olla huolissani tai pelätä mitään mitä edessä vielä on
Siinä neuvolan lapussakin oli kysymys niitä peloista ja enpä mä vielä ole kyllä sellaisia bongannut. Toki ennen ultraa oli välillä sellainen olo, että onkohan tuolla ketään, mutta eipä sitä nyt paniikiksi/peloksi viittis sanoa.
Yhteys vauvaan Mulla on hävinnyt likipitäen kaikki oireet ja siksi on vähän hankala nyt pitää yhteyttä yllä kun ainoa mikä viestii raskaudesta on se, että joskus istuessa masu on tiellä ja mustikanpoimintareissun jälkeen vatsaa ja selkää kivisti oikein tosissaan. Mutta kyllä aina sillon tällön juttelen asukille, että mitä nyt puuhataan ja että millaista ruokaa hänelle nyt tarjoillaan
(.) Paino on toistaiseksi pysynyt niissä lukemissa missä halusinkin. Kauheen ihanaa!
Ja huomasin tuossa viime viikolla, että nyt pystyy taas juoksemaan kun tisseihin ei satu niin paljoa. Eli painonhallinta helpottui taas vähän
Viime viikolla oli ultran lisäksi verikoe JA sokerirasituskoe. Otin ne onneksi eri päiville, mutta kyllä toi kyynärtaive silti aika narkkarin kädeltä näyttää
yhteensä veivät 7 tuubia verta, tiistaina 4 ja torstaina 3. Ja neljä neulanreikää. Onneks löysivät oikeesta kädestä toisen suonen nii ei tarvinnu kaikkia pistää samaan suoneen. Vasemmasta kädestä ei löydy mitään suonia ja oon vähän alkanu epäillä ettei siellä sellaisia olekaan
Muuten täällä on oikein auvoisaa eloa. Loma porskuttaa eteenpäin. Tän viikon lopussa alkaa yhdet kisat, joissa oon joukkueoppaana ja kun ne loppuu on vielä viikko lomaa jäljellä. Sitten onkin jo aika taas palata sorvin ääreen.
Nyt ollaan jo kerrottu kaikille tärkeille ihmisille raskaudesta ja on niin ihanaa kun ei tarvi peitellä onneaan enää yhtään :heart:
Taidan siirtyä nyt aamupalan pariin ja katsomaan onko meidän pakastin vielä hengissä mun eilisen mansikan ja mustikan pakastusoperaation jäljiltä. Se meinas piiputtaa illalla :/
Anskutin ja Syllikki 12+3 (Poksuteltiin perjantaina :heart
