N
Nuppu80
Vieras
Huoh, Op, onneksi en oo ainoo joka on ihan kiinni koko ajan tissistään tuohon vauvaan. Mä oon välillä miettiny että annanko liian nopsaan tissin pupulle mutta toinen muuten vaan kitisee ja hamuilee käsillään tissiä suuhun 
Mua on aika lailla alkanut ahdistaa tää koko homma. Jotenkin vaan voimat on ihan loppu ku joka päivä 24/7 on vauva sylissä tai tissillä ja enää mikään esim vessassa käynti ei ole itsestään selvyys. Koko ajan joutuu miettii että mitä "ehtii ja kannattaa" tehdä kun aikaa saattaa olla vaan puol minsaa ennenku tyttö alkaa itkee. Mies hoitaa välillä mutta ois kiva jos ehtis hoitaa enemmän... tuntuu että mikään yksin tehty kävelylenkki ei jeesaa enää vaan tarttis jotain muuta muutosta. Vielä kun ei oo mitään rutiinia nii ei voi koskaan suunnitella mitään ja se on tosi rankkaa. Mä oon tota masennus-juttua miettiny vielä uudestaan ja tuntuu että enää tää ei varmaan mee minkää baby bluesin piikkiin.. Mutta ehkä tää helpottaa itsestään ja ei varmaan kellään muullakaan yhtään helpompaa mutta oonkohan mä vaan jotenkin sopeutumattomampi tähän vauva- arkeen..
Meillä tuli taas sitä verta kakasta ja ei mikään helppo homma tuokaan. Eilen illalla soitin haikaranpesään ja ne käski soittaa lastenklinikalle ja ne käski soittaa tänään neuvolaan ja neuvolasta tänään käskettiin soittaa pikku jätin lääkärikeskukseen koska meillä vakuutus. Noh, siellä käytiin ja yhtä ympäripyöreä vastaus tuli taas. Eli voi johtua siitä että söin eilen suklaata tms mutta vaikea sanoa ja että seurailkaa tilannetta ku vauva vaikuttaa kuitenkin terveeltä.. Eli oli kyl nii rahastuksen makua. Sit huomasin että siellä ois joku mahalääkärikin ja ihmettelin ettei meitä sinne laitettu vaan tavalliselle lastenlääkärille... Noh täytyy seurailla mutta kyllä sitä verta koko ajan on kakan seassa. V-tuttaa ku kaikki "ammattilaiset" kommentoi että ei ole normaalia että verta on kakassa mutta kukaan ei osaa sanoa mistä se johtuu ja toisaalta kukaan ei ole kuitenkaan huolissaan vaan käskee seurailla.
aaaargh, tää on vaan nii rankkaa just nyt..
Mua on aika lailla alkanut ahdistaa tää koko homma. Jotenkin vaan voimat on ihan loppu ku joka päivä 24/7 on vauva sylissä tai tissillä ja enää mikään esim vessassa käynti ei ole itsestään selvyys. Koko ajan joutuu miettii että mitä "ehtii ja kannattaa" tehdä kun aikaa saattaa olla vaan puol minsaa ennenku tyttö alkaa itkee. Mies hoitaa välillä mutta ois kiva jos ehtis hoitaa enemmän... tuntuu että mikään yksin tehty kävelylenkki ei jeesaa enää vaan tarttis jotain muuta muutosta. Vielä kun ei oo mitään rutiinia nii ei voi koskaan suunnitella mitään ja se on tosi rankkaa. Mä oon tota masennus-juttua miettiny vielä uudestaan ja tuntuu että enää tää ei varmaan mee minkää baby bluesin piikkiin.. Mutta ehkä tää helpottaa itsestään ja ei varmaan kellään muullakaan yhtään helpompaa mutta oonkohan mä vaan jotenkin sopeutumattomampi tähän vauva- arkeen..
Meillä tuli taas sitä verta kakasta ja ei mikään helppo homma tuokaan. Eilen illalla soitin haikaranpesään ja ne käski soittaa lastenklinikalle ja ne käski soittaa tänään neuvolaan ja neuvolasta tänään käskettiin soittaa pikku jätin lääkärikeskukseen koska meillä vakuutus. Noh, siellä käytiin ja yhtä ympäripyöreä vastaus tuli taas. Eli voi johtua siitä että söin eilen suklaata tms mutta vaikea sanoa ja että seurailkaa tilannetta ku vauva vaikuttaa kuitenkin terveeltä.. Eli oli kyl nii rahastuksen makua. Sit huomasin että siellä ois joku mahalääkärikin ja ihmettelin ettei meitä sinne laitettu vaan tavalliselle lastenlääkärille... Noh täytyy seurailla mutta kyllä sitä verta koko ajan on kakan seassa. V-tuttaa ku kaikki "ammattilaiset" kommentoi että ei ole normaalia että verta on kakassa mutta kukaan ei osaa sanoa mistä se johtuu ja toisaalta kukaan ei ole kuitenkaan huolissaan vaan käskee seurailla.
aaaargh, tää on vaan nii rankkaa just nyt..