Heippa pitkästä aikaa!
Olen käynyt tällä viikolla pariin otteeseen lukaisemassa teidän kuulumisia mutta kun on niin hektistä tämä meidän arki, niin en ole joutanut itse mitään kirjoittelemaan.
Ulla: onneksi saitte boksullenne lääkityksen ja pidän täällä peukkuja, ettei kohtaukset enää toistu. Äitini bostoninterrierillä on ollut epilepsia alle vuosikkaasta (koira nyt 5-vuotias) ja lääkityksellä ollut siis jo neljä vuotta. Lääkityksestä huolimatta koira sai 1-4vuotiaana lieviä epileptisiä kohtauksia (poissaolokohtauksia, "kärpästen jahtaamista", keinumista puolelta toiselle) jopa parikymmentä kappaletta päivässä! Mutta nyt viimeisen vuoden ajan kohtauksia ei enää ole ollut! Onneksi nuo kohtaukset eivät koskaan olleet tajuttomuuskohtauksia eikä koira esim. krampannut. Mutta huoltahan tuollainen aiheuttaa.
Laura81: meillä kolme bokseria suhtautuu vauvaan ihan rutiinilla, tosin onhan meillä tuo esikoinen 2v, mutta nuorin koirista on nyt 8kk ja sekin on aika välinpitämätön vauvaa kohtaan. Vauvaa ei kyllä ole vielä pidetty yhtään lattialla, sillä meillähän on lattiat täynnä koiria
Ja vaikka ovatkin superkilttejä, mutta välillä ottavat matsia niin reippaasti keskenään että itelläkin on "henki vaarassa" (siis varpaat lähinnä murskautumisvaarassa ja esikoinen joskus muksahtelee nurin kun ei koirat huomaa varoa) - eli vauvaa pidetään paljon sylissä tai sitterissä esim. keittiön pöydällä silloin kun itse ollaan siinä keittiössä. Esikoista alettiin pitämään lattialla vasta 6kk iässä kun vanhus-bichonimme päästettiin sateenkaarisillalle. Vanhuksella kun oli aika paha pissanpidätysongelma ja ns. uimme koiranpississä, niin ei kiinnostanut laittaa vauvaa siihen silliliemelle haisevalle lattialle/matolle, vaikka alustojakin tietysti olisi ollut. Näinhän tää on, mennään niitten seikkojen mukaan, mitä perheessä vallitsee...
Meillä ei vieläkään ole vauvalle muuta nimeä kuin Papu. Ei yksinkertaisesti keretä juttelemaan miehen kanssa ikinä niin kauaa, että saataisiin nimi/ristiäis/kummiasiat selviteltyä. Esikoisella on niin kova uhma päällä (ja johtuu tietysti tästä vauvastakin), että hän ei kertakaikkiaan salli meidän keskenään jutella kuin muutamia lauseita kerrallaan, eli vaatii huomiota oikeestaan koko ajan. Viikonloppuisin esikoisen päikkäriaikaan yleensä jompikumpi meistä hoitelee kauppa-asioita, toinen tekee ruokaa, sitten on pyykit yms. pakolliset hommat, ettei silloinkaan päästä oikein samalle aaltopituudelle ja iltaisin esikoisen nukuttaminen vaatii 1-1½ tuntia, minkä aikana yleensä myös nukuttaja itsekin nukahtaa, joten se siitä iltasella juttelusta. Isyysloman aikana olisi meillä ollut mahdollisuuksia valvoa myöhään ja jutella esim. nimistä, mutta meillä oli niin kovia riitoja, että eipä onnistunut silloinkaan. Oikeesti sen isyysloman aikana me riideltiin 9 päivää! Ja siis todella 9 päivää eikä 9 päivänä - eli nukuttiin eri huoneissa eikä edes huomenta tai hyvää yötä toisillemme sanottu. Eikö olekin karseeta, sitä kun olisi toivonut että isyysloma-aikaa voisi myöhemminkin muistella jotenkin "ihanana aikana". No, tätä ei muistella. Eli ne päivät isyyslomasta, mitä ei mennyt tappeluun tai minun sairaalassaoloon, niin meni niitten riitojen "jälkipuintiin". Ja kumpikin oli vähän kuin pieksetty koira, eli meni monta päivää ennenkuin vuorovaikutus alkoi olla taas normaalilla tasolla.
Meillä vauva valvoo jo aika paljon, aamuisin aina klo 8-12/12.30 ja iltaisin n. klo 18 - 24. Nyt tällä hetkellä ihme ja kumma nukkuu, mutta eiköhän tuo kohta herää syömään ja seurustelemaan. Yöllä hän yleensä syö tietysti ennen yöunille nukahtamistaan eli noin klo 24, ja sitten klo 5 ja seuraavan kerrran aamulla n. klo 8, minkä jälkeen jaksaakin seurustella sinne puoleen päivään. Tämä on tietysti esikoiselle aika raskasta, sillä kun vauva valvoo, niin esikoinen jää luonnollisestikin vähemmälle huomiolle. Esikoinen-raukka haluaisi tietysti, että mä leikkisin hänen kanssaan "kunnolla" mutta vähän väliä huomioni kiinnittyy vauvaan, hänen syöttämiseensä, vaipan vaihtoon ja puklauttelujen siivoamiseen sekä muuhun jutusteluun. Kyllä tässä joutuu joka päivä itseään muistuttamaan, että esikoinen on vasta 2v2kk ja todella pieni vielä, ja hänkin tarvitsee ja ansaitsee huomiota.
Mies katsoo tällä hetkellä 24-sarjaa (ainoa ohjelma mitä hän seuraa) ja odotan tässä että kun se loppuu, niin ehdittäiskö sitten vähän jutella niistä ristiäisasioista ennenkuin hänen täytyy ruveta nukkumaan.
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Huima ja Papu 1kk
((((