*** Tammikuussa tiukentuvat ***

[QUOTE="hippo";25474542]Mä olen utelias ja kysyn, mikä teillä muilla herätti halun painonpudotukseen juuri nyt? Itse kypsyin häpeämään kroppaani, jopa mieheni edessä, joka kyllä on ihana ja on tykännyt minusta koko ajan eikä ole suostunut mukaan mollaamaan minua, vaikka itseinhoni on ollut huipussaan. Toisekseen vauva ei ole enää niin riippuvainen rintamaidosta ja opettelee ihan kohta tavallisille maitotuotteille. En ole aiemmin uskaltanut suuremmin laihdutella, sillä vauva ei ole huolinut pulloa. Mitä, jos maidontuotanto olisikin ehtynyt?

Kolmas asia on sitten tuo oma naamataulu. Olen joutunut venyttelemään kaulaani valokuvissa, ettei tulisi kaksoisleukaa. Enkä ole kasvojeni rakenteelta mitään pyöreää tyyppiä, jolle tulee helposti kaksoisleuka, vaan olen ennemminkin tosi "kuivaa" tyyppiä kasvoiltani, leuka on selvästi erottuva ja naama sen näköinen, että olisi siihen saanutkin vähän muotoa suoda. Kaksoisleuka tarkoittaa siis reipasta ylipainoa ja paksuksi turvonnutta naamaa ja kaulaa. Yäääh.

Pari muutakin näkyy vihjanneen vähän samanlaisista fiiliksistä kuin mitä mulla on, eli välitavoitteisiin pääsy ei ehkä sitten tunnukaan "tarpeeksi" isolta asialta? Siis kyllä minäkin olin tosi tyytyväinen, kun paino putosi alle 80 kiloon, mutta sellainen ilo oli tosi lyhytaikainen ja aloin silmät kiiluen kytätä seuraavaa tavoitelukemaa. Se onnistumisesta nauttiminen meinaa siis jäädä vähäiseksi. Tuntuukohan sitten isommalta onnistumiselta, kun kesä tulee ja mahdun joihinkin "entisen elämäni" aikana käyttämiini kesävaatteisiin jälleen?[/QUOTE]

Minut sai nyt taas laihikselle se että paino on noussut jo todella isoihin lukemiin, tulossa isot juhlat (eikä mekot mahdu päälle, edes ne 46 kokoa..) ja hiihtolomalla lomamatka. Lisäksi keväällä edessä työelämään palaaminen, todnäk omalle grillille, ja sitten on varmasti vielä vaikeampi laihduttaa.

Täällä myös tuo kaksoisleuka ongelma, ihan karmeeta

Sinulla on kyllä ihana mies, kun ei mollaa
Minun mieheni on itse rankasti ylipainoinen, mutta jaksaa vinoilla minun painosta, syömisistä, ym.. Olen kyllä lihonutkin yhdessäoloaikan kymmeniä kiloja ja hän pysynyt vain yhtä lihavana

 

[QUOTE="hippo";25474542]Mä olen utelias ja kysyn, mikä teillä muilla herätti halun painonpudotukseen juuri nyt? Itse kypsyin häpeämään kroppaani, jopa mieheni edessä, joka kyllä on ihana ja on tykännyt minusta koko ajan eikä ole suostunut mukaan mollaamaan minua, vaikka itseinhoni on ollut huipussaan. Toisekseen vauva ei ole enää niin riippuvainen rintamaidosta ja opettelee ihan kohta tavallisille maitotuotteille. En ole aiemmin uskaltanut suuremmin laihdutella, sillä vauva ei ole huolinut pulloa. Mitä, jos maidontuotanto olisikin ehtynyt?

Kolmas asia on sitten tuo oma naamataulu. Olen joutunut venyttelemään kaulaani valokuvissa, ettei tulisi kaksoisleukaa. Enkä ole kasvojeni rakenteelta mitään pyöreää tyyppiä, jolle tulee helposti kaksoisleuka, vaan olen ennemminkin tosi "kuivaa" tyyppiä kasvoiltani, leuka on selvästi erottuva ja naama sen näköinen, että olisi siihen saanutkin vähän muotoa suoda. Kaksoisleuka tarkoittaa siis reipasta ylipainoa ja paksuksi turvonnutta naamaa ja kaulaa. Yäääh.

Pari muutakin näkyy vihjanneen vähän samanlaisista fiiliksistä kuin mitä mulla on, eli välitavoitteisiin pääsy ei ehkä sitten tunnukaan "tarpeeksi" isolta asialta? Siis kyllä minäkin olin tosi tyytyväinen, kun paino putosi alle 80 kiloon, mutta sellainen ilo oli tosi lyhytaikainen ja aloin silmät kiiluen kytätä seuraavaa tavoitelukemaa. Se onnistumisesta nauttiminen meinaa siis jäädä vähäiseksi. Tuntuukohan sitten isommalta onnistumiselta, kun kesä tulee ja mahdun joihinkin "entisen elämäni" aikana käyttämiini kesävaatteisiin jälleen?[/QUOTE]

Mun urakka alkoi tosiaan jo heinäkuussa 2011 ja silloin se sai alkunsa siitä että näin valokuvan itsestäni, joka oltiin otettu kuukautta aiemmin. Järkytyin.

Samaan syssyyn jouduin sairaalaan kolmeksi päiväksi, kun selkä sanoi taas sopimuksensa irti. Ja se tarkoitti käytännössä sitä, etten saanut ruokaa tuona aikana lainkaan, koska koko ajan oli riskit joutua leikkaukseen.

Leikkausta ei lopulta vaadittu, mutta koska maha oli yhtäkkiä mennyt sisällepäin niin päätin, että nyt mä sen perkule teen! Ja tässä sitä nyt ollaan

Heinä-, elo-, ja syyskuussa diettailin, loka- ja marraskuussa mukamasdiettailin, mutta tosiasiassa herkuttelin ja söin vähän enemmän, jolloin paino pysyi ihan tasassa. Ehkä jokunen gramma lähti, mutta siinä se sitten olikin.
Joulukuulle oli tiedossa niin monet kemut, että päätin lopettaa joulukuuksi diettaamisen ja aloittaa tammikuussa uudelleen.

Ei se sitten ollutkaan niin helppoa kun luulin, koska motivaatio oli nollassa. Mutta sitten tuli kylään ystäväni oksennustauti. Vuorokauden oksentamisen jälkeen maha oli taas littanampi ja siitä oli hyvä jatkaa Ja sillä tiellä ollaan.

Enää en uskalla lopettaa diettaamista, koska mulle tuskin enää käy niin hyvää tuuria, että tulen uudelleen kipeäksi ja saan siitä sitten taas kipinän

Mulla on kaksoisleuka aina. Siis jopa silloin, kun painoin 57 kg (ennen lapsia). Naama on muutoinkin kun petolinnun perse, mutta onneksi osaan meikata Joskaan sitä meikkipussia ei olla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta avattu muutamaan vuoteen. Ei innosta ehostaa läskinaamaa. Mutta nyt alkaa taas intoa vähän löytymään.

Vaikka välitavoitteisiin pääsy on tosiaan valitettavan lyhytaikainen ilo, niin on se ilo kuitenkin. Ja matka sinne lopulliseen tavoitteeseen on edelleen senvertaa pitkä, etten kertakaikkiaan kykene etenemään niin, että ajattelisin vain sitä päämäärää. Mä tartten niitä välitavoitteita ja edes sen pienen ilon, mitä niistä tulee

Tosin se lopputavoitekin on nyt alkanut tuntumaan asialta, johon en välttämättä ole tyytyväinen. Tai siis ehdottomasti olen, sillä sen jälkeen olen sujut itseni kanssa ja mulla on hyvä olo.

Mutta valehtelisin, jos väittäisin ettei pienessä mielessä ole vilahdellut myös pienemmät lukemat. En aio niiden ajattelulle kuitenkaan nyt sen enempää antaa tilaa, sillä ajastus siitä, että mulla olisikin vielä esim toiset 14 kiloa pudotettavana, ei tunnu hyvältä. Sinne on liian pitkä matka. En pysty. Kun en halua. Haluan ennemmin heittäytyä lattialle vetämään itku-potku-raivarit

Kuten olen jo sanonut, en ole 62 kiloisena hoikka. Nipinnapin normaali, normaalipainon ylärajoilla keikkuen. Eli varaa on siitä pudottaa vaikka vielä kymppi pois. Tuskin ihan sitä määrää koskaan pudottaisin, mutta ehken lopulta jää myöskään siihen 62 kiloon...aika näyttää

 

Minut sai nyt taas laihikselle se että paino on noussut jo todella isoihin lukemiin, tulossa isot juhlat (eikä mekot mahdu päälle, edes ne 46 kokoa..) ja hiihtolomalla lomamatka. Lisäksi keväällä edessä työelämään palaaminen, todnäk omalle grillille, ja sitten on varmasti vielä vaikeampi laihduttaa.

Täällä myös tuo kaksoisleuka ongelma, ihan karmeeta

Sinulla on kyllä ihana mies, kun ei mollaa
Minun mieheni on itse rankasti ylipainoinen, mutta jaksaa vinoilla minun painosta, syömisistä, ym.. Olen kyllä lihonutkin yhdessäoloaikan kymmeniä kiloja ja hän pysynyt vain yhtä lihavana

Mullakin mies, joka jaksaa joka ikinen päivä kehua ulkonäköäni, oli sitä läskiä sitten vähän tai paljon. Mutta jo suhteemme alussa muistan että juttelimme ulkonäköön liittyvistä asioista ja mies tuolloin sanoi, ettei häntä haittaa minkä kokoinen hänen naisensa on. Siis kunhan se on siinä määrin normaaleissa rajoissa, että ihminen pystyy liikkumaan jne.

Voi kunpa minäkin voisin sanoa samaa. Mutta en voi. Mä en kertakaikkiaan näe lihavaa miestä seksuaalisesti haluttavana. Eikä tarvitse olla oikeasti edes lihava vaan riittää, että on vähän pyöreä, esim vähän vatsaa.

Mieheni treenaa salilla 4 kertaa viikossa ja hän on ihan äärimmäsen hyvässä kunnossa. Me taidetaankin olla juuri sellainen pari, jonka kohdalla moni miettii, että miten tuonnäköinen mies on tuonnäköisen naisen itselleen ottanut :ashamed: mutta ei se ottanutkaan...mä olin silloin paljon pienempi, kun tapasimme

Ei se rakkaus (tai ne halut) omaa miestä kohtaan minnekään katoaisi, jos tuo mies tuosta ottaisi kilon jos toisenkin. Mutta hyvin epätodennäköisenä pidän sitä, että olisin koskoaan hänestä alunpitäen kiinnostunut, jos hänellä ei olisi ollut niin hyvä kroppa.
Toki hän on hyvännäköinen myös naamastaan, ajatuksemme kohtaavat, hän on fiksu (miehen kun pitää ehdottomasti olla mua fiksumpi) ja hän pitää meikäläistä kuin kukkaa kämmenellään, eli ihan kymppi mieheksi. Mutta en todennäköisesti olisi koskaan tutustunut häneen niin paljon että tämä kaikki olisi tullut selville, mikäli hän olisi ollut ylipainoinen.

Tiedetään, paska minä. Mutta tämä nyt vaan sattuu olemaan asia, jollen voi mitään. Ei mua voi pakottaa tykkäämään sillä silmällä naisista, joten ei voi pakottaa tykkäämään sillä silmällä lihavistakaan.

 

Unohdin omasta listastani nitkuvat nivelet. Raskausaikana paino kuhahti maksilukemiin nesteturvotuksen takia. 86 kilosta melkein 105 kiloon. Paino tuli takaisin lähtölukemiin alle kuukaudessa synnytyksen jälkeen, onneksi. Selkä ja varsinkin polvet tykkäsivät huonoa painosta. Se kokeilu riitti, opin kyllä, että mun kroppaa ei ole tarkoitettu kanniskelemaan semmoista kuormaa.

Mulle kelpaa mieluusti tuollainen isompikin mies, aika iso saa olla, ennen kuin rupeaa tökkimään. Itse haluan ainakin olla se suhteen kevyempi osapuoli. Onneksi mullekin on löytynyt sopiva yksilö. Paljosta se miesparka kyllä jää paitsi, kun ei halua syödä mun karppiruokia. Pyrin laittamaan mahdollisimman hyvää ruokaa, ettei ala ketuttaa ja dieetti lennä romukoppaan vain sen takia, että pitää pärjätä jollain etikkaliemessä uitetuilla turnipsinnaateilla. Jotain iloa pitää tuossa syömispuolessa kuitenkin olla.

 

[QUOTE="hippo";25478448]Unohdin omasta listastani nitkuvat nivelet. Raskausaikana paino kuhahti maksilukemiin nesteturvotuksen takia. 86 kilosta melkein 105 kiloon. Paino tuli takaisin lähtölukemiin alle kuukaudessa synnytyksen jälkeen, onneksi. Selkä ja varsinkin polvet tykkäsivät huonoa painosta. Se kokeilu riitti, opin kyllä, että mun kroppaa ei ole tarkoitettu kanniskelemaan semmoista kuormaa.

Mulle kelpaa mieluusti tuollainen isompikin mies, aika iso saa olla, ennen kuin rupeaa tökkimään. Itse haluan ainakin olla se suhteen kevyempi osapuoli. Onneksi mullekin on löytynyt sopiva yksilö. Paljosta se miesparka kyllä jää paitsi, kun ei halua syödä mun karppiruokia. Pyrin laittamaan mahdollisimman hyvää ruokaa, ettei ala ketuttaa ja dieetti lennä romukoppaan vain sen takia, että pitää pärjätä jollain etikkaliemessä uitetuilla turnipsinnaateilla. Jotain iloa pitää tuossa syömispuolessa kuitenkin olla.[/QUOTE]

Ihan endottomasti pitää syömisestä nauttia dietilläkin. Mä puputan aina ihan innoissani sitä Caesar-salaattia

Nyt olen syönyt sitä jo niin monta päivää, ettei se enää tänään ollut ihan niin hyvää kuin ennen. Joten pitää keksiä jotain muuta tilalle Jonkinnäköistä kanasalaattia pohdin kokeiltavaksi seuraavalla kertaa.

 

Mun lempparisalaatissa olisi jotain rapeaa vihreää salaattia, vähän kurkkua, jokunen ananaspala, mahdollisesti pikkuisen raejuustoa, mielellään auringonkukansiemeniä ja mausteinen jauhelihaseos. Siihen taas kuuluisi naudan jauhelihaa, paljon valkosipulia, runsaalla kädellä pippurisekoitusta, ripaus cayennepippuria ja kunnon töräys tujua chili-valkosipulikastiketta. (miehen veli kiikuttaa sitä Indonesiasta)

Alle salaattisilppua, päälle kuuma, tulinen jauhelihaseos, kylkeen kurkkuviipaleet ja ananakset tuomaan hiukan makeutta ja raikkautta tulisuuden kaveriksi. Päälle ripaus raejuustoa, iso loraus valkosipulista salaatinkastiketta ja pisteeksi i:n päälle niitä siemeniä

 

Mullakin alko tää dietti/elämäntapoje muutos jos viime keväänä ja oonki siis saanu sen -12kg pois.
Ja tosiaan lähti siitä ku painoa oli jo ihan helvetisti ja alko vaatteet ahistaa ja puristaa (siis ne olemassa olevat) enkä todellakaa halunnut siirtyä enää isompaan vaatekokoon kuin missä jo olin, koska senki koon kanssa tuotti ongelmi löytää kauniita ja edullisia vaatteita.
Yksi syy on myös se, että en ole tullut raskaaksi vaikka meillä ei ehkäisyä ole ollut käytössä melkein 5vuotaa ja epäilen syyksi mun ylipainoa.

Mä zumbasin tänään melkee 2h, ensin kävin ne askelharjotukset läpi ja siin sai jo hien pintaa ja sit se tunnin treeni ja todellaki valuin vaan hikee. Tästä se lähtee...kohti pelasturengatonta mahaa

 

Mullakin alko tää dietti/elämäntapoje muutos jos viime keväänä ja oonki siis saanu sen -12kg pois.
Ja tosiaan lähti siitä ku painoa oli jo ihan helvetisti ja alko vaatteet ahistaa ja puristaa (siis ne olemassa olevat) enkä todellakaa halunnut siirtyä enää isompaan vaatekokoon kuin missä jo olin, koska senki koon kanssa tuotti ongelmi löytää kauniita ja edullisia vaatteita.
Yksi syy on myös se, että en ole tullut raskaaksi vaikka meillä ei ehkäisyä ole ollut käytössä melkein 5vuotaa ja epäilen syyksi mun ylipainoa.

Mä zumbasin tänään melkee 2h, ensin kävin ne askelharjotukset läpi ja siin sai jo hien pintaa ja sit se tunnin treeni ja todellaki valuin vaan hikee. Tästä se lähtee...kohti pelasturengatonta mahaa

Wau...aika mimmi olet, kun jaksoit noin huhkia

 

Miulla aikalailla samanlaiset syyt laihduttamiseen (tai miun tapauksessa sen yrittämiseen ja päätä seinään lyömiseen kun ei onnistu mikään) kuin hippolla.

Oon jo pitkään inhonnu kroppaani, en halua näyttäytyä vähissä vaatteissa edes mieheni eessä vaikka se on moneen kertaan vaan kehunut. Tuntuu että se ois sokea tai jotain..sanoo vaan ettei miussa oo mitään vikaa.
Ja kaksoisleuka..omg! Oiskohan markkinoilla jotain jumppavempainta sillekin?

Yks syy myös se, että miun vaatteet jossain vaiheessa alkoi kutistumaan itekseen vaatehuoneessa...:snotty:

Hmm. Miulla jumii taas oikeen kunnolla. Mut se siitä..

Todella mahtava tulos Chefillä!! Wau!

Tervetuloa uusille pinoon!

 

Miulla aikalailla samanlaiset syyt laihduttamiseen (tai miun tapauksessa sen yrittämiseen ja päätä seinään lyömiseen kun ei onnistu mikään) kuin hippolla.

Oon jo pitkään inhonnu kroppaani, en halua näyttäytyä vähissä vaatteissa edes mieheni eessä vaikka se on moneen kertaan vaan kehunut. Tuntuu että se ois sokea tai jotain..sanoo vaan ettei miussa oo mitään vikaa.
Ja kaksoisleuka..omg! Oiskohan markkinoilla jotain jumppavempainta sillekin?

Yks syy myös se, että miun vaatteet jossain vaiheessa alkoi kutistumaan itekseen vaatehuoneessa...:snotty:

Hmm. Miulla jumii taas oikeen kunnolla. Mut se siitä..

Todella mahtava tulos Chefillä!! Wau!

Tervetuloa uusille pinoon!

Jaa siitäkö se johtuu, ettei ne vaatteet mahdu päälle. Ja mä kun aina luulin, että mä olin vaan lihonnut. Mutta vissiin ne vaatteet meilläkin sitten vaan kutistuu tuolla kaapissa

 

Hyvä vaaka, parempi mieli

 

Tänään se alko tarkotus olisi ens viikolla hakea salikortti kaveriksi laihdutukseen.. äitin mieliks testaan painonvartijoiden pisteohjelmaa, mutta tarkotus olisi karistaa kaikki herkut ja vähentää hieman hiilareita ruokavaliosta... matkaa tavoitteeseen on 40 kg :ashamed:

 

Tänään se alko tarkotus olisi ens viikolla hakea salikortti kaveriksi laihdutukseen.. äitin mieliks testaan painonvartijoiden pisteohjelmaa, mutta tarkotus olisi karistaa kaikki herkut ja vähentää hieman hiilareita ruokavaliosta... matkaa tavoitteeseen on 40 kg :ashamed:

Mullakin on ollut nyt vähän salikuumetta. Mutta mulla ei ole moiseen aikaa, koska mulla on jo yksi paljon aikaa vievä harrastus kuten miehelläkin ja lapsetkin harrastaa. Enkä ole valmis vähentämään sitä jo olemassaolevaa harrastusta.

Mutta ehkä mä jotain keksin? Tai sitten sali-innostus menee ohi. Niinkin voi (ja se on vielä melko todennäköistä) käydä

Painonvartijat on hyvä, jos sen pitää hyvänä. Pudotin sillä aikoinaan ekat raskauskiloni (8kg) mutta se meni mulla siihen, että söin niillä pisteillä herkkuja :ashamed: enkä välttämättä ns. kunnon ruokaa lainkaan. Tuhma minä!

Tsemppiä pudotusurakkaan, me ollaan täällä sun tukenasi

 

Mullakin on ollut nyt vähän salikuumetta. Mutta mulla ei ole moiseen aikaa, koska mulla on jo yksi paljon aikaa vievä harrastus kuten miehelläkin ja lapsetkin harrastaa. Enkä ole valmis vähentämään sitä jo olemassaolevaa harrastusta.

Mutta ehkä mä jotain keksin? Tai sitten sali-innostus menee ohi. Niinkin voi (ja se on vielä melko todennäköistä) käydä

Painonvartijat on hyvä, jos sen pitää hyvänä. Pudotin sillä aikoinaan ekat raskauskiloni (8kg) mutta se meni mulla siihen, että söin niillä pisteillä herkkuja :ashamed: enkä välttämättä ns. kunnon ruokaa lainkaan. Tuhma minä!

Tsemppiä pudotusurakkaan, me ollaan täällä sun tukenasi

mä aattelin sen takia hakea sen kortin kun saatiin töistä kulttuuriseteleitä ja niitä on nyt sitten 395 € edestä en mä saa niitä mitenkään muuten tuhlattua ennen eräpäivää pois
äiti kans aikoinaan laihdutti painonvartijoilla 4 kk 25 kg ja hyvin se on onnistunut itelläkin sillon joskus.. ainut vaan etten meinaa jaksaa syödä niin paljoa mitä pitäis tän painosena syödä.. :/ pitää alkaa vähän soveltaan ruokaa, että saa niistä enemmän pisteitä kova ois tarkotus saada edes reilu 20 kg pois tän vuoden aikana, jotta pääsen ens vuoden alussa Tyksiin hedelmöityshoitoihin :heart:

 

Mieheni treenaa salilla 4 kertaa viikossa ja hän on ihan äärimmäsen hyvässä kunnossa. Me taidetaankin olla juuri sellainen pari, jonka kohdalla moni miettii, että miten tuonnäköinen mies on tuonnäköisen naisen itselleen ottanut :ashamed: mutta ei se ottanutkaan...mä olin silloin paljon pienempi, kun tapasimme

mä oon meistäkin miettiny monesti ihan samaa, että ihmiset varmaan ajattelee miten tuollanen mies on ottanu ton näkösen naisen.. MUTTA sillon ku tavattiin olin tosiaan 45 kg laihempi, normaalipainonen.. sitten iski sairaudet, raskaus, vuorotyö jne.. ja paino vaan nousi ja nousi.. joskus ihan hävettää liikkua missään ja varsinkaan miehen kans.. aattelen, et se varmaan häpeää näyttäytyä mun seurassa...

 

Potkikaa mua perseelle, että lähen uimaan. Huonosti nukuttu yö takan, väsyttää. Lapsi juonittelee ku en ole ottamassa sitä mukaan uimaan ja se laskee viel omaa motivaatiota lähtee liikenteeseen.

Kakka päivä ja liikuntakaa ei ainakaa viel ole tuottanut puntarilla mitää tuloksi, masis.

 

Tänään se alko tarkotus olisi ens viikolla hakea salikortti kaveriksi laihdutukseen.. äitin mieliks testaan painonvartijoiden pisteohjelmaa, mutta tarkotus olisi karistaa kaikki herkut ja vähentää hieman hiilareita ruokavaliosta... matkaa tavoitteeseen on 40 kg :ashamed:

hei!! isot tsempit! olin samassa jamassa tasan vuos sitten. pudotettavaa 40kg. noh..tavoite oli 30kg vuodessa mutta ihan siihen en päässyt..pari kiloa jäi uupumaan. mutta ihan tyytyväinen siis olen. vielä olisi siis reilu 10kg jäljellä.

mun neuvot (vaikket pyytänyt ) ovat että paina päälle vaan kun tuntuu siltä että nyt homma toimii. jos ja kun jumittaa niin yritä vaan sinnitellä sen fiiliksen ohi. kyllä se siitä. ja onnistumisen riemu on paljon parempi ku se hetkellinen mässy tai muu. kyllä sä pystyt tähän hommaan!!

niin ja ite aloitin silleen että vedin nutriletin aloituspakkaus. sillä lähti kahessa viikossa reilu kilo. ei kiitos enää. sen jälkeen söin lihaa, kalaa, kanaa, kasviksia ja hedelmiä niin paljon kuin halusin ja jaksoin. join myös paaaljon vihreetä teetä. en millään saatu syöty enemmän kun mitä kulutin. mä aloitin liikkumisen vasta kun oli jo lähtenyt muutama kilo (henkinen kynnys) joten varmasti sulla lähtee vielä nopeemmin kilot karisemaan. jään innolla seuraamaan sun tuloksia. bd

 

Potkikaa mua perseelle, että lähen uimaan. Huonosti nukuttu yö takan, väsyttää. Lapsi juonittelee ku en ole ottamassa sitä mukaan uimaan ja se laskee viel omaa motivaatiota lähtee liikenteeseen.

Kakka päivä ja liikuntakaa ei ainakaa viel ole tuottanut puntarilla mitää tuloksi, masis.

Täältä tuleee motivaatiota
Minua ainakin itseäni motivoisi se että pääsisin itekseni viettämään aikaa, vaikka uimalla! Se liikkeelle lähtö onkin aina se vaikea osuus, itellä on periaatteessa pakko lähteä lenkille, lapsi täytyy saada päiväunille (ei juuri suostu nukkumaan päikkäreitä sisällä) ja koira tarvii liikuntaa.
Olen kanssa huomannut että paino ei heti putoa, saattaa jopa noust,. kun aloittaa liikunnan pitkän tauon jälkeen. Mutta kyllä se sitten parin vkn päästä viimeistään alkaa laskea, jos kuluttaa kokoajan kumminkin enempi kuin syö!

Täällä on edelleen ongelmia syömisen kurissa pitämisessä..
Ja eka tavoite, eli juhlat, jo vkn päästä lauantaina. Olen kyllä onneksi laihtunut edelleen (siis kolmatta vikkoa mennään) kilon/vk ja peilistä näkee jo vähän tuloksia, mutta olisin varmasti kiinteytynyt paremmin mikäli pysyisin paremmin ruodussa. Ilman tota rankkaa lenkkeilyä en kyllä laihtuisi yhtään.. Nytkin jänskättää miten tuolla pääsee eteenpäin, täällä on nollakeli, rattaat uppoo kivasti tonne sohjoon jos ei ole aurattu.
No ei auta, mentävä on

 

Tsemppiä kaikille, oli sitten paljon tai vähän pudotettavaa!

Mulle iski näköjään vauhtisokeus, aamulla meinasi mennä nenä ruttuun, kun paino on edelleen 79 pilkku jotain. Mun mielestä se on ollut 79 pilkku jotain jo niiiiiin kauan, että se voisi olla jo 78,x kiloa. Tarkistinpa sitten vähän tuota kirjanpitoani ja totesin, että se "überpitkä aika" on nyt yhtä kuin rapiat kolme päivää. :ashamed: Tiistaina siis pääsin alle 80 kilon ja nythän on vasta perjantai.

Ettäjos taas vähän malttia kehiin...

 

Paino junnannut maanantaista asti siinä 76,9, mutta tänään sitte kävin puntarilla niin näytti lukemaa 76,5 kg. Ja tämäki tais olla ihan sen ansiota etten syönyt iltapalaa :O Ihan suosiolla jätän iltapalan syömättä jos sillä on näin hyviä vaikutuksia.
Mies kyllä yritti illalla tuputtaa mulle kuivakakkua kun leipoi, mutta sinnikkäästi kieltäydyin.
Flunssa on hieman rajoittanut minun liikuntaa tällä viikolla, mutta nyt kun on paranemassa niin vois harkita luistelua.

 

[QUOTE="hippo";25474542]Mä olen utelias ja kysyn, mikä teillä muilla herätti halun painonpudotukseen juuri nyt?[/QUOTE]

Voisin listata monta asiaa, mutta varmaan tärkein on se kun katselin omia vanhoja kuviani ja vertasin peilikuvaan. Tiedän että minussa on potentiaalia näyttää kivalta ja tiedän että koko olemus piristyy kun saan ryhdin kuntoon.

Itse en siis varsinaisesti laihduta, mutta karsin herkkuja ja kiinteytän. Tarkoitus on vatsanseutu saada sopimaan housuihin. Siinä sivutuotteena ryhti nousee. Siitä puolestaan seuraa koko yleisolemuksen herääminen ja pirteämpi olokin.

Callanetics on täsmälääke millä tilanteen hoidan takaisin kuntoon. Vaikka keskityn vain vatsaliikkeisiin, niin verryttelyssä tulee hoidettua kaula- ja niskalihakset ja voi antaa huutia kaksoisleualle.

Ei edes haittaa raskausarvet, vaikka niitä on aika valtavat määrät. Kunhan sovin vaatteisiini ja näytän taas itseltäni vaatteet päällä

Mies on kannustava ja saan kehuja joka päivä, joskin hän kyllä ääneen huomauttaa jos turvotusta on tullut. Kun leivonnaiset ja maitotuotteet... näkyvät leuassa ja vatsanseudulla heti!

 

hei!! isot tsempit! olin samassa jamassa tasan vuos sitten. pudotettavaa 40kg. noh..tavoite oli 30kg vuodessa mutta ihan siihen en päässyt..pari kiloa jäi uupumaan. mutta ihan tyytyväinen siis olen. vielä olisi siis reilu 10kg jäljellä.

mun neuvot (vaikket pyytänyt ) ovat että paina päälle vaan kun tuntuu siltä että nyt homma toimii. jos ja kun jumittaa niin yritä vaan sinnitellä sen fiiliksen ohi. kyllä se siitä. ja onnistumisen riemu on paljon parempi ku se hetkellinen mässy tai muu. kyllä sä pystyt tähän hommaan!!

niin ja ite aloitin silleen että vedin nutriletin aloituspakkaus. sillä lähti kahessa viikossa reilu kilo. ei kiitos enää. sen jälkeen söin lihaa, kalaa, kanaa, kasviksia ja hedelmiä niin paljon kuin halusin ja jaksoin. join myös paaaljon vihreetä teetä. en millään saatu syöty enemmän kun mitä kulutin. mä aloitin liikkumisen vasta kun oli jo lähtenyt muutama kilo (henkinen kynnys) joten varmasti sulla lähtee vielä nopeemmin kilot karisemaan. jään innolla seuraamaan sun tuloksia. bd

en mä ikinä varmaan sais syötyä niitä pussikuureja! :O mullaki on motivaatio korkealla, ja lähtee vaikka hitaasti kunhan lähtee kilot pois! ajattelin nyt tosiaan kattoa onko painonvartijoista mihinkään.. äiti niin tykkää sitä hehkuttaa (se oli joskus ryhmänvetäjä niin siks varmaan )

 

mä aattelin sen takia hakea sen kortin kun saatiin töistä kulttuuriseteleitä ja niitä on nyt sitten 395 € edestä en mä saa niitä mitenkään muuten tuhlattua ennen eräpäivää pois
äiti kans aikoinaan laihdutti painonvartijoilla 4 kk 25 kg ja hyvin se on onnistunut itelläkin sillon joskus.. ainut vaan etten meinaa jaksaa syödä niin paljoa mitä pitäis tän painosena syödä.. :/ pitää alkaa vähän soveltaan ruokaa, että saa niistä enemmän pisteitä kova ois tarkotus saada edes reilu 20 kg pois tän vuoden aikana, jotta pääsen ens vuoden alussa Tyksiin hedelmöityshoitoihin :heart:

No sulla ainakin on ihana porkkana odottamassa, joka tsemppaa varmasti ihan hurjasti

 

Potkikaa mua perseelle, että lähen uimaan. Huonosti nukuttu yö takan, väsyttää. Lapsi juonittelee ku en ole ottamassa sitä mukaan uimaan ja se laskee viel omaa motivaatiota lähtee liikenteeseen.

Kakka päivä ja liikuntakaa ei ainakaa viel ole tuottanut puntarilla mitää tuloksi, masis.

Mä olen kyllä vähän huono potkimaan ketään, kun en itse liiku yhtään. Mutta sanotaanko niin, että mä arvostan tosi paljon ihmistä joka jaksaa liikkua. Myös paskoina päivinä

 

Täältä tuleee motivaatiota
Minua ainakin itseäni motivoisi se että pääsisin itekseni viettämään aikaa, vaikka uimalla! Se liikkeelle lähtö onkin aina se vaikea osuus, itellä on periaatteessa pakko lähteä lenkille, lapsi täytyy saada päiväunille (ei juuri suostu nukkumaan päikkäreitä sisällä) ja koira tarvii liikuntaa.
Olen kanssa huomannut että paino ei heti putoa, saattaa jopa noust,. kun aloittaa liikunnan pitkän tauon jälkeen. Mutta kyllä se sitten parin vkn päästä viimeistään alkaa laskea, jos kuluttaa kokoajan kumminkin enempi kuin syö!

Täällä on edelleen ongelmia syömisen kurissa pitämisessä..
Ja eka tavoite, eli juhlat, jo vkn päästä lauantaina. Olen kyllä onneksi laihtunut edelleen (siis kolmatta vikkoa mennään) kilon/vk ja peilistä näkee jo vähän tuloksia, mutta olisin varmasti kiinteytynyt paremmin mikäli pysyisin paremmin ruodussa. Ilman tota rankkaa lenkkeilyä en kyllä laihtuisi yhtään.. Nytkin jänskättää miten tuolla pääsee eteenpäin, täällä on nollakeli, rattaat uppoo kivasti tonne sohjoon jos ei ole aurattu.
No ei auta, mentävä on

No ainakin kilot karisee paremmin, kun joudut lenkillä työntämään rattaita sohjossa...on meinaan melkosta puuhaa

Hienoa että olet laihtunut ja peilistäkin alkaa muutosta näkemään. Se on ihan huippua Koitat vaan pitää sen nyt jo vähän paremmannäköisen kropan mielessä, kun tekee mieli syödä ylimääräistä...jospa sitä kautta saisi vähän taas lisää tsemppiä siihen ruokailujen järkevänä pitoon