Johan tänne on tekstiä kertynyt!!
Lueskelen niitä täs pvä:n aikana mutta laitan nyt hiukan masukuulumisia
Melkonen maha täällä onkin!! :attn:
Ei mulla ed. raskauksissa tällaista ollut...
Mies on ihan huvittunut tästä pötsistä ja videokamera pörrää mun navan ympärillä lähes joka ilta
Liikkeet on vahvistunut ja samoiten epäilys siitä,ettei meille synny mitään rauhallista tapausta
Viime vko oltiin Lapissa moottoripyörällä ja vauveli oli ihan hiljaa,kun pyörä oli liikkeessä mutta kun pysähdyttiin,tuli kiukkunen tömpsähdys alavatsaan,selvää motoristiainesta nyt jo
Meinas vain mun ja pikkuisen matka tyssätä lopullisesti vko sitten... :'(
Olin kaason kanssa syömässä iltapvä:llä¨,toissa la:na,Nummelassa ja lähdettiin siitä sitten ajelemaan kotia kohden,ystävä ajoi.
Vihdin ajoharjoitteluradan kohdalla Mia totes,että "tuossahan mä kävin autokoulusta",vilkaisi siis oikealle ja samalla kääntyi rattikin...ja mun puoleiset renkaat tipahti hiekalle.
´
Kumpikin naurahdettiin "o-ho" ja Mia käänsi ratin tiukasti vasemmalla ja painoi jarrut pohjaan mutta auto lähti liukumaan kuin jäällä 70 km/h päin metsää...
Silloin tajuttiin,että nyt ei käy hyvin.
Kuului hirveä ratina ja kohina,kun miehen rannetta paksummat männyt lakos auton edestä ja pompittiin kuin jojo auton sisällä :|
Mia huusi ääneen,"voi ei,vauva" ja minä tarrasin molemmin käsin kojelautaan,ettei kaikki paino ole turvavyöllä.
Hetken päästä tajusin meitä lähestyvän ikivanhan kuusen (tai mänty) ja rupesin rukoilemaan mielessä "käänny,käänny,ole kiltti!"....
Lopulta auto pysähtyi,2 mm:n päähän minusta katsottuna siihen kuusen/männyn viereen.
Mia rupes shokissa huutamaan,että tappoi meidän vauvan.
Mun piti melkein lyödä sitä,että tokeni sen verran,että päästiin autosta pois.
Soitin miehen kaverin paikalle hoitamaan asioita ja keskityin Miaan,itse tajusin sen verran,ettei vauvaa voi enää auttaa,jos niin on käynyt... :'(
Lopulta tuli ambulanssit jne.
Katselin miten monen metrin matkalta auton osia oli tippunut tielle...
Kuulin,että meidän hengen lähtö oli ensin 2 cm:n päästä kiinni (tierumpu) ja sitten sen 2 mm:n (kuusi).
Se iso puu olis tappanut meidät turvatyynyistä huolimatta...
Mut vietiin Töölöön,kun ensin tappelivat Lohjan lääkäreiden kanssa,kuka mua ja vauvaa hoitaa.
Toiminta Töölössä oli hiiidaaastaaaa...
3 tuntia sai odottaa kaikkea!!
Joka minuutti huokaisin helpotuksesta,kun supistuksia tai vuotoja ei ollut...
Mutta törkeää mielestäni oli se,että olisin heti halunnut saada tietää,miten pahasti vauvan kävi.
Minua vain moitittiin,että "voi voi,kun rouva vain murehtii sen vauvan vointia".
NO KUKA ÄITI EI MUREHTISI?!?!
Lopulta 6 tunnin päästä (!!!!) radiologi tutki sisäelimet ultralla ettei mikään vuoda ja ihmetteli korkeaa verenpainettani.
Tuhahdin sen tottakai olevan pilviä hipovissa lukemissa,koska kukaan ei kerro vauvasta mitään...
Lääkäri sanoi,lähes kuiskasi,että hänellä ei ole ammattitaitoa eikä LUPAA (??) tehdä raskausultraa mutta yrittää.
Noh,olisin itse löytänyt vauvan helpommin sillä anturilla kuin tämä täti mutta siellähän meidän Pikku Otus köllötteli ja huitoi niinkuin ei mitään ois tapahtunut
Valvontaosastolla sitten ihmettelivät,mites ne verenpaineet nyt yht`äkkiä noin tipahti...
Jaa-a...
Miestä ei millään meinattu päästää mun luo ja sitäkin moitittiin vauvan murehtimisesta.
Uskomatonta...
Makailin osastolla puoleen yöhön ja totesin mm.,ettei ne mieshoitajat tajua,mitä kaikkea valkoiset työhousut paljastaa
Selvis koko osaston boxeri-mallisto...Nalle Puh:sta Dressmanniin
Yöllä mut siirrettiin Naisten klinikalle ja ultrattiin vielä siellä.
Vko:ja oli silloin 15+5 ja Otus leväytti jalkansa levälleen...MUN POIKA-AAVISTUS VAHVISTUI
Voi toki olla tytönkin vielä suurentuneet elimet kyseessä mutta koko ajan olen ajatellut poikaa odottavani :attn:
Näen enneunia ja minulla toimii tuo 6.aisti liiankin hyvin.
Vuosi sitten näin unen,missä olimme Mian kanssa autossa ja auton vierestä meni pyörremyrsky.
Koko auto keinui ja ympäristö humisi ja rätisi yllättävän tutun kuuloisesti (nyt ajateltuna),kun ympärillä lenteli puut ja kannot ja huusin unessa,ettei me selvitä...
Nyt kun tuo onnettomuus on ohi,sen enneunenkin aiheuttama olo on ohi.
Ei vain tajuttu vuosi sitten syy-yhteyttä...
Nyt kaikki on kuitenkin hyvin,rintaranka vain edelleen arka ja Mialla niskat jumissa mutta hääsuunnitelmat jatkuu.
Ja ex-miehen kiroan edelleen alimpaan pöpelikköön,kun uuden vaimonsa kanssa antaa 4 lapsen istua 5-henkisen auton takapenkillä niin,ettei sille 4. lapselle riitä vyöt...
Kunhan eivät itse joutuisi oppimaan kaikkea näin toden kautta :/
Pikku Otus 17+1