Hellouta B)
En ees muista milloin olen viimeksi kirjoitellut kun olen ollut niin huonossa hapessa, mutta olen ahkerasti lueskellut kaikkien kirjoituksia. Ihanaa, että suurimmaksi osaksi tällä "osastolla" tuntuu kaikilla etenevän odotukset mukavasti
Itsellä takana siis 5 viikkoa aivan järkyttävää oksentamista. En ole koskaan ollut niin järkyttävässä kunnossa kuin kesäkuussa. Olin kaksi viikkoa sairaslomalla töistä ja jälkeen päin ajateltuna olisi pitänyt olla vielä kaksi lisää. Sen jälkeen sitten koko heinäkuun on ystävänäni ollut vielä topakka kuvotus, vaikka oksentaa ei ole enää tarvinnutkaan. Tällä viikolla on vihdoin pahoinvointi helpottanut, mutta tietenkin mies sai jostain flunssan ja tartutti sen minuun. Toivottavasti ensi viikolla pääsen vihdoin nauttimaan raskaudestani.
Veriseuloissa, ultrassa ja niiden jälkeen neuvolassa on käyty ja kaikki näyttäisi olevan erittäin hyvin
Ainut mietityttävä juttu on se, että istukka näyttäisi lätkähtäneen kohdun suun päälle, joten meitä saattaa odottaa suunniteltu sektio. Harmittaa, mutta tuleehan se silläkin keinolla sieltä ulos ja tilanne voi vielä muuttua kun kohtu kasvaa.
Masu pullahti viime viikolla ja enää yhdet vanhat housut menee jalkaa ja mammikset on ollut jo töissäkin päällä etteivät istumatyössä paina mahaa. Tätä vauhtia jos kasvaa, niin miulle tulee aivan järkky pallo B)
Muuten töihin paluu kesäloman jälkeen on sujunut aika tahmeasti, motivoituminen on vaikeaa kun tietää, että kuukauden päästä alan jo opettaa seuraajaan ja siirryn sitten taustalle. Tekisi mieli jo sanoa asiakkaille, että antakaa mun olla rauhassa kun mie ole mamma. Iltapäivisin kun päivän jälkeen käppäilen kotiin, niin kävellessä pikkuisen supistelee, joten iltaisin olen lähinnä keskittynyt lepäämään.
Mitään en ole vielä ostanut enkä edes suunnitellut. Pitäisi varmaan lähteä jo vähän kartoittamaan kaupungin vaunutarjontaa, että tarviiko jättää niiden hankinta lokakuun Helsingin reissulle vai löytyykö mieleisiä.
Mutta sellaista tasaista menoa, omaa kroppaa joka päivä ihmetellen. (Ei oo muuten koskaan ollut näin isot daisarit, ei mahdu oikein mihinkään liiveihin enää ja joissain paidoissa alan näyttää jo vähän rivolta. Mies tykkää, paitsi että ovat niin kipeät että ainoastaan saa katsoa, ei koskea)
Mie koitan olla jatkossa vähän aktiivisempi kirjuuttelija
Mukavaa viikonloppua jo nyt kaikille, nautitaan vielä auringosta jos se tahtoo näyttäytyä!
-PäivikkiV ja pieni 15+2