Eilen oli se uä, ja samalla oli eka neuvola! En ollu siihen varautunu, olin ihan vain siihen ultraan menossa. Mutta, eipä sillä väliä. Me asutaan aika pienessä kaupungissa, ja täällä on yks ja sama neuvola täti joka hoitaa raskaana olevat, sit on kaks jotka hoitaa muksut.
Kummiski, se meidän neuvolatäti on ihana! Sille voi puhua ihan mistä vaan, ilman et tarvii pelätä tuomitsemista tms. Siel neuvolassa meni melkein kaks tuntia, ja ukko hermostu ihan hiiteen kun en ollu soittanu. Sekin oletti et mulla menee n. 30min koko reissulla!
Ultra meni hyvin, siellä oli pikkuinen pallero jonka sydän hakkasi vimmattua vauhtia! Mitattiin kans minkä kokoinen se on, ja se oliki viikkoa pienempi kun nykyisen la:n mukaan. Ei alettu kumminkaan viel siirtää sitä, saa lääkäri tehdä sen seuraavalla kerralla.
Mun menkat on ollu tosi epäsäännölliset joten ei sillai tullu yllärinä et la saattaa heittää.
Pääasia oli et se sydän löi siellä!
Pahoinvointia on edelleen, onneksi ei ole tarvinnu oksentaa! Väsymys on armoton, nukahdan heti jos meen sohvalle ja paan silmät kiinni.
Eilen illalla mieskin ihmetteli kun ehdin nukahtaa vaik kuin monta kertaa, ja aina kun se vaihto asentoa niin minä säpsähdin hereille. Säikähdin ihan älytön jokaista miehen tekemää liikettä! Ja sit kun nukahtaa tarpeeks nopeaa niin alkaa näkee niit unia et kaadut tai tiput jostain ja sit sitä taas säpsähtää!
Maha on oikeastaan pienentyny, turvotus ilmeisesti kadonnu.
Nyt täytyy painella koiraa ulkoiluttaa, kunhan ensin erottelen noi kaks kakaraa toistensa kurkuista
MrsO ja rv 8+2