Heippaset kaikille ja uusille tervetuloa :flower:!!!
Aamulla käytiin sitten siellä ultrassa. Hirveänä jänskätti, vaikka jotenki sitä on saanu ittensä viime aikoina tsempattua, ettei ole pelänny keskenmenoa tai jotain muuta kamalaa...
Noh, siinäpä sitten se minun lääkäri ultrasi, ja sieltä kohdusta löytyi 11mm kokonen pikku mötkylä, jonka sydän löi ihan tuhottoman nopeaa. Lääkäri sanoi, että kaikki on niinkuin pitää, koko vastasi viikkoja 8, jota olin itekin arvioinut, la siirtyi 12.1.
Oli se vaan niin häkellyttävä hetki, mieskin melkein alko itkeen ja pusutteli minua kesken ultran...Konkretisoitui kyllä tämä raskaus ultran myötä.
Edelleenkään ei hirveitä oireita ole, lääkäri totesi, että saan olla tyytyväinen, koskapa sitä pahoinvointia ei ole. Kuulemma ihan normaali tämmönenkin raskaus
Helpotti kovasti ja antoi uskoa, kun se lääkäri lopuksi totesi, että nyt on hyvin todennäköistä, että pikkuinen pysyy kohdussa loppuun asti.
Tuosta NP-ultrasta se sanoi, että lähinnä sillä tutkitaan just tuota downin syndroomaa, ja että se antaa 60%:sen varmuuden jos siinä jotain hämminkiä...
Itse olen aatellu, että ei haittaa vaikka noissa seuloissa kävisikin, näkisihän silloin pienen. Mutta, että jos niissä tulisi esille jotain vammaisuuteen viittaavaa, en tekisi aborttia. Koskapa hoitanut olen opiskelu aikana vaikeastikin vammaisia, ja silloin totesin, että "terve" ihminen saattaa aatella että ne kärsii ja on jotenki onnettomia vammaisuutensa takia, mutta kun niitä oppii tuntemaan edes vähän, niin huomaa, että ei ne onnettomia ole, eivätkä ne välttämättä ymmärrä olevansa erilaisia. Downit taas, joihin olen tutustunu, ovat poikkeuksetta osoittautuneet kovin iloisiksi ja ystävällisiksi ihmisiksi. Tämä nyt vain minun mielipide, ja ymmärrän jos joku ajattelee toisin.
Mulla mies haluaa tulla neuvolaan mukaan, tosin en ymmärrä mitä se siellä tekis??? En tosin raaski sitä kieltääkään siltä.
Tässäpä kuulumisia täältä. Voimia ja jaksuja kaikille pahoinvoinnista kärsiville!!!
