Tehystä
Olen tyksissä harjoittelmassa sisätautiosastolla ja siellä olen ainakin kuullut tällä hetkellä sellasta infoa että synnytykset on siis TYKSissä ja siellä ne hoitaa ehkä lähinnä gynet jos kätilöt on irtisanoutuneet, mut tietty siel voi olla niitäkin jotka ei irtisanoudu... Anestesialääkäreitä on ainakin tyksiin jaettu eri osastoille ja synnärille ei oo sit jaettu omaa ainakan tän hetkisten tietojen mukaan.. eli ei oo varmaa että saa epiduraalia tms... JOS IRTISANOUTUMISET TOTEUTUU, itse henk. koht uskon, ettei tilannetta päästetä niin pitkälle...
Vauvan liikkeistä:
Meillä on vielä perätilassa vaavi, vko 31 ja jalat potkii hulluna rakkoon koko ajan, ja kävely on hankalaa ja ankkamaista sen takia kun innostuu potkiskelemaan, ja muutenkin supistelee ja pitää kävellä hitaasti... Hassun näköistä. :ashamed: Vauvan liikkeet tuntii vielä potkuina ja käden sivelyinä tai nyrkiniskuina, mutta mitä enenevissä määrin sellasia isoja muljahteluja ja venyttelyjäihan kuin yrittäisi saada parempaa asentoa muttei oo tilaa.. Kätilö kuitenkin viimeks nlassa sanoi että siellä on tilaa vielä pyörähtää ympäri ihan reippaasti, mutta itellä alkaa olla sellanen olo, että itselle ei oo enää tilaa vauvalta
Alkaako muilla olla ahdasta syödessä? Ettei pysty kerralla syömään niin isoja aterioita? Mä en millään voi, ja pitää syödä useammin ku ei tila riitä kerralla isoon määrään, nälkä silti on ihan reippaasti...
unista:
Mulla on raskaana aina paljon vahvempia unia kuin normaalisti, siis outoja, sekalaisempia kuin yleensä ja niissä on usein vahvempi tunnelataus. Ne myös muistaa paremmin kuin normaalit unet, jotka unohtuu kun herää..
Kamalin uni joka mulla on ollut tähän saakka oli sellanen että mua jahtasi joku hirviö, joka oli vaarallinen ja yritti satuttaa mua. Se hirviö ei ollut ketään ketä mä tunnen, mutta se oli ottanut kasvoikseen mun esikon ulkonäön, se ei silti ollut mun esikko oikeasti. Se oli kamala yrittää puolustautua sitä vastaan kun se näytti omalta lapselta mutta ei ollut... Tälläkin on varmaan joku psykologinen selitys että mietin miten uusi vauva vaikuttaa mun suhteeseen esikon kanssa ja toisinpäin, mutta en tykännyt siitä unesta yhtään enkä meinannut saada unta sen jälkeen.. se oli vaan niin karmivaa... ja kauheeta...
omasta jaksamisesta...
Mua huolettaa mun jaksaminen tän koulun kanssa.. niin haluaisin vetää ton kuusviikkosen harjoittelun jälkeen vielä, mutta alkaa tuntua ettei onnistu.. mä tarvin unta niin paljon että aika menee nukkumiseen ja syömiseen ja koulun tunteihin, mutta mistä ihmeestä saisin aikaa vielä kouluhommiin kotona ja energiaa.. ehkä jää koko koulu kun harjoittelusta selviydyn ensi viikolla loppuun.. Esikonkin kanssa olis kiva olla enemmän.. :heart: :/
Jos olisin työelämässä, tänään oli eka kerta sellanen olo että ottaisin saikkua just nyt ja heti enkä jaksaisi enää töissä (sairaanhoitajana) Mulla on pukukopille matkaa kolmisensataa metriä, kun se on eri rakennuksessa ja supisteli niin ku kävelin sinne