Tammikuiset 2026

[Käpyseni]

Millaisia kesäkuulumisia kaikilla on?

Meillä on sukuloitu pari viikkoa ja on ollut mukavaa kertoa suvulle meidän iloiset raskausuutiset. Monet ovat ottaneet uutiset jopa melko tunteellisesti vastaan. Kovasti toivottu lapsi

Olen myös alkanut tuntea joitakin hentoja liikkeitä päivittäin. Oon nyt viikolla 14. Ensimmäisessäkin raskaudessa muistan pohtineeni, mikä on sikiön liikettä ja mikä suolen toimintaa. Erityisen selkeitä ovat ne liikkeet, jotka tulevat esim. mehun juomisen jälkeen. Tämä vaihe raskaudessa on kyllä mukavaa aikaa, kun maha jo näkyy ja liikkeitäkin jo vähän tuntee! Ainoa uusi vaiva on ollut ajoittainen iskiashermon ärtyminen.

 

[AMR]

Millaisia kesäkuulumisia kaikilla on?

Meillä on sukuloitu pari viikkoa ja on ollut mukavaa kertoa suvulle meidän iloiset raskausuutiset. Monet ovat ottaneet uutiset jopa melko tunteellisesti vastaan. Kovasti toivottu lapsi

Olen myös alkanut tuntea joitakin hentoja liikkeitä päivittäin. Oon nyt viikolla 14. Ensimmäisessäkin raskaudessa muistan pohtineeni, mikä on sikiön liikettä ja mikä suolen toimintaa. Erityisen selkeitä ovat ne liikkeet, jotka tulevat esim. mehun juomisen jälkeen. Tämä vaihe raskaudessa on kyllä mukavaa aikaa, kun maha jo näkyy ja liikkeitäkin jo vähän tuntee! Ainoa uusi vaiva on ollut ajoittainen iskiashermon ärtyminen.

Mulla on mennyt kesä ihan kivasti. Vihdoin pahoinvoinnit on loppuneet ja oon voinut tosi hyvin satunnaisia päänsärkyjä lukuunottamatta! Tosi ihanaa!

Huomenna palaan töihin 5vk kesäloman jälkeen. Se tuntuu kyllä nihkeältä ja odotan jo mammalomia.

Liikkeitä on alkanut vähän tuntua. Silti aika satunnaisesti eikä kovinkaan selkeästi vielä. Nyt rv 16+2.

 

[Ovum93]

Vautsi onnittelut liikkeiden tuntemisesta odotan sitä päivää innolla, mutta varmaan näin enssiodottajana menee kauemmin ne tunnistaa.

Milloin teillä on rakenneUÄ ajat? Mulla 27.8, innolla ja jännityksellä odotan!

Täälläkin kesä mennyt mukavasti, tuntuu että väsymys helpottanut, uni parantunut ja pahoinvointi tätä päivää lukuunottamatta ollut jo useamman viikon kokonaan poissa. Ymmärrän kun puhutaan kultaisista sadasta päivästä tokana trimesterinä. Jotenkin ihanaa olla kun on aina pikkuinen mukana, mutta vatsa vielä pieni eikä oireita ja kesäkin vielä

Verenpaineet mulla on tosin laskeneet nyt entisestään, aina ollut matalat ja ollut ylösnoustessa pienestä pitäen herkästi huimasta mutta nyt on kyllä aika voimakasta ja pitää olla varovainen. Onko teillä muilla vastaavaa?

Lisäksi miten teidän painonne ja ruokahalunne? Lueskelin ettei ekalla kolmanneksella tarvitse/pidä painon nousta ja pahoinvointi takasi mulle sen ettei todella noussut vaan ennemmin laski pari kg. Nyt tänään 14+0 ja sovellus ohjeistaa syömään hieman enemmän ja että paino voisi hiljakseltaan alkaa nousemaan. Lähtö BMI mulla hieman alle 20 joten optimi painonnousu olisi n 10kg raskauden aikana. Mulla kuitenkin nyt viikon ajan ollut erittäin huono ruokahalu, ei mikään kunnon ruoka maistu. Hedelmiä ja marjoja syönyt urakalla kun ne maistuvat. Ja freesit kevyet salaatit, etenkin jos on jotain hapanta esim fetaa. En ole vielä ollut huolissani, jos menisi kohta ohitse. Tähän asti ennen ruokahalu ollut hyvä paitsi jos on ollut pahoinvointia. Onko vastaavaa? Vinkkejä? Proteiinikaakaota ostin litratolkulla jääkaappiin kun löysin hyvänmakuisen vaihtoehdon, saisi vauva edes jotain rakennusaineita.

 

[AMR]

Vautsi onnittelut liikkeiden tuntemisesta odotan sitä päivää innolla, mutta varmaan näin enssiodottajana menee kauemmin ne tunnistaa.

Milloin teillä on rakenneUÄ ajat? Mulla 27.8, innolla ja jännityksellä odotan!

Täälläkin kesä mennyt mukavasti, tuntuu että väsymys helpottanut, uni parantunut ja pahoinvointi tätä päivää lukuunottamatta ollut jo useamman viikon kokonaan poissa. Ymmärrän kun puhutaan kultaisista sadasta päivästä tokana trimesterinä. Jotenkin ihanaa olla kun on aina pikkuinen mukana, mutta vatsa vielä pieni eikä oireita ja kesäkin vielä

Verenpaineet mulla on tosin laskeneet nyt entisestään, aina ollut matalat ja ollut ylösnoustessa pienestä pitäen herkästi huimasta mutta nyt on kyllä aika voimakasta ja pitää olla varovainen. Onko teillä muilla vastaavaa?

Lisäksi miten teidän painonne ja ruokahalunne? Lueskelin ettei ekalla kolmanneksella tarvitse/pidä painon nousta ja pahoinvointi takasi mulle sen ettei todella noussut vaan ennemmin laski pari kg. Nyt tänään 14+0 ja sovellus ohjeistaa syömään hieman enemmän ja että paino voisi hiljakseltaan alkaa nousemaan. Lähtö BMI mulla hieman alle 20 joten optimi painonnousu olisi n 10kg raskauden aikana. Mulla kuitenkin nyt viikon ajan ollut erittäin huono ruokahalu, ei mikään kunnon ruoka maistu. Hedelmiä ja marjoja syönyt urakalla kun ne maistuvat. Ja freesit kevyet salaatit, etenkin jos on jotain hapanta esim fetaa. En ole vielä ollut huolissani, jos menisi kohta ohitse. Tähän asti ennen ruokahalu ollut hyvä paitsi jos on ollut pahoinvointia. Onko vastaavaa? Vinkkejä? Proteiinikaakaota ostin litratolkulla jääkaappiin kun löysin hyvänmakuisen vaihtoehdon, saisi vauva edes jotain rakennusaineita.

Mulla ekat liikkeet tuntunu ihan ”paineen” tunteena alavatsalla tai pienenä hassuna poreiluna. Mutta kyllä ne sieltä vielä alkaa tuntua. Itsekin odotan, että liikkeet alkaisi tuntumaan vähän selkeämmin. Muistaakseni esikoisen aikana näillä viikoilla tuntui jo enemmän.

Mulla on rakenneultra 19.8. Ehkä vähän ”myöhään” kun sen voisi tehdä jo parinkin viikon päästä. Tai näin malttamattoman mielestä kovin myöhään kun ”vasta” rv 21+4.

Mulla ei oo paino noussut vielä. Pahoinvoinnin takia se laski 3kg. Siinä se on aikalailla pysynyt tai sitten vähän noussut, mutta ihan samaan kuin ennen raskautta se ei vielä oo noussut. Esikoisen aikana mun painonnousu oli tosi kohtuullista muuten, mutta just viimeisillä viikoilla kiloja tuli aika tahdilla… Tais kuitenkin olla suurimmilta osin turvotuksia tms kun kilot melkeinpä kuitenkin jäi synnärille. Ja kiloja ei kannata liikaa tuijotella. Paino nousee minkä nousee ja etenkin lopussa se ei oo aina ihan hallittavissakaan. Toki kohtuullisen hyvä ruokavalio ja elämäntavat kannattaa pitää mielessä, mutta unohtaisin heti ”optimi painonnousut”. Kyllä se paino varmastikkin rupeaa nousemaan kun ruoka alkaa maistua ja vauva kasvaa.

Ja tärkeintä, että syöt mikä maistuu ja pääasia, että ylipäätänsä syöt ja juot. Vauva saa varmastikin kaiken tarpeellisen sinulta. Äitiysvitamiineja voi syödä ja huolehtia riittävästä raudan saannista.

 

[Ovum93]

Mulla ekat liikkeet tuntunu ihan ”paineen” tunteena alavatsalla tai pienenä hassuna poreiluna. Mutta kyllä ne sieltä vielä alkaa tuntua. Itsekin odotan, että liikkeet alkaisi tuntumaan vähän selkeämmin. Muistaakseni esikoisen aikana näillä viikoilla tuntui jo enemmän.

Mulla on rakenneultra 19.8. Ehkä vähän ”myöhään” kun sen voisi tehdä jo parinkin viikon päästä. Tai näin malttamattoman mielestä kovin myöhään kun ”vasta” rv 21+4.

Mulla ei oo paino noussut vielä. Pahoinvoinnin takia se laski 3kg. Siinä se on aikalailla pysynyt tai sitten vähän noussut, mutta ihan samaan kuin ennen raskautta se ei vielä oo noussut. Esikoisen aikana mun painonnousu oli tosi kohtuullista muuten, mutta just viimeisillä viikoilla kiloja tuli aika tahdilla… Tais kuitenkin olla suurimmilta osin turvotuksia tms kun kilot melkeinpä kuitenkin jäi synnärille. Ja kiloja ei kannata liikaa tuijotella. Paino nousee minkä nousee ja etenkin lopussa se ei oo aina ihan hallittavissakaan. Toki kohtuullisen hyvä ruokavalio ja elämäntavat kannattaa pitää mielessä, mutta unohtaisin heti ”optimi painonnousut”. Kyllä se paino varmastikkin rupeaa nousemaan kun ruoka alkaa maistua ja vauva kasvaa.

Ja tärkeintä, että syöt mikä maistuu ja pääasia, että ylipäätänsä syöt ja juot. Vauva saa varmastikin kaiken tarpeellisen sinulta. Äitiysvitamiineja voi syödä ja huolehtia riittävästä raudan saannista.

Voi kun söpösti hän siellä sulle ilmoittelee olemassaolostaan heh samaistun sun malttamattomuuteen niin hyvin onneksi etenkin nyt kesällä aika kiitää niin johan jo me kohta ollaan rakenteet nähty

Kiitos rohkaisusta ja viisaista neuvoista ❤ yritän unohtaa painoasiat ja syön nyt mitä pystyn. Eiköhän taas kohta ruokahalu ole parempi. Tää on ihmeellistä aikaa kun joka viikko on aina jotain uutta

 

[vierailija]

Meillä rakenneultra 12.8 nyt rv 15+5. Ensi vkon la varasin yksityiselle ajan josko saataisiin tietää kumpi tulossa itselläni ei edelleenkään ole mitään oireita koko raskaudesta, jos ei pientä rintojen arkuutta oteta mukaan ja painoa tullut noin.3 kg
Odotellaan nipt tuloksia kun täällä päin pääsee nykyään suoraan sinne ilman että niskaturvotusta olisi, ja se olikin normaali ja kaikki näytti muutenkin normaalilta NT ultrassa

 

[Käpyseni]

Vautsi onnittelut liikkeiden tuntemisesta odotan sitä päivää innolla, mutta varmaan näin enssiodottajana menee kauemmin ne tunnistaa.

Milloin teillä on rakenneUÄ ajat? Mulla 27.8, innolla ja jännityksellä odotan!

Täälläkin kesä mennyt mukavasti, tuntuu että väsymys helpottanut, uni parantunut ja pahoinvointi tätä päivää lukuunottamatta ollut jo useamman viikon kokonaan poissa. Ymmärrän kun puhutaan kultaisista sadasta päivästä tokana trimesterinä. Jotenkin ihanaa olla kun on aina pikkuinen mukana, mutta vatsa vielä pieni eikä oireita ja kesäkin vielä

Verenpaineet mulla on tosin laskeneet nyt entisestään, aina ollut matalat ja ollut ylösnoustessa pienestä pitäen herkästi huimasta mutta nyt on kyllä aika voimakasta ja pitää olla varovainen. Onko teillä muilla vastaavaa?

Lisäksi miten teidän painonne ja ruokahalunne? Lueskelin ettei ekalla kolmanneksella tarvitse/pidä painon nousta ja pahoinvointi takasi mulle sen ettei todella noussut vaan ennemmin laski pari kg. Nyt tänään 14+0 ja sovellus ohjeistaa syömään hieman enemmän ja että paino voisi hiljakseltaan alkaa nousemaan. Lähtö BMI mulla hieman alle 20 joten optimi painonnousu olisi n 10kg raskauden aikana. Mulla kuitenkin nyt viikon ajan ollut erittäin huono ruokahalu, ei mikään kunnon ruoka maistu. Hedelmiä ja marjoja syönyt urakalla kun ne maistuvat. Ja freesit kevyet salaatit, etenkin jos on jotain hapanta esim fetaa. En ole vielä ollut huolissani, jos menisi kohta ohitse. Tähän asti ennen ruokahalu ollut hyvä paitsi jos on ollut pahoinvointia. Onko vastaavaa? Vinkkejä? Proteiinikaakaota ostin litratolkulla jääkaappiin kun löysin hyvänmakuisen vaihtoehdon, saisi vauva edes jotain rakennusaineita.

Mulla paino on jo noussut varmaan pari-kolme kiloa, mut mulla ei ollut raskauspahoinvointia ollenkaan ja olen aika pienikokoinen. Aika samoissa lukemissa mennään kuin edellisessä raskaudessa. Mulla nous paino viime raskaudessa n. 14 kg, mutta ne kaikki lähti, kun pumppasin maitoa 6 kk.

Ruokahalu saattaa vaihdella, välillä joitakin päiviä on ihan tolkuton nälkä ja välillä ei ollenkaan. Varmaan tämä lämpöaalto myös vaikuttaa. Raskauden aikana ei ihan hirveästi tarvitse syödä enempää, koska suolisto hidastuu luonnollisesti ja ravintoaineet imeytyvät tehokkaammin. Vauva kyllä ottaa kaiken tarvitsemansa. Kannattaa syödä riittävästi esim. maitotuotteita siksi, ettei vaikuttaisi odottavan äidin luuston vahvuuteen.

Mulla myös luonnollisesti matala verenpaine ja nyt ollut koko raskauden ajan huimausta, jos nousee seisomaan liian nopeasti. Se ei ole vaarallista, vain vähän rasittavaa.

Mulla myös rakenneultra elokuun lopussa. Mulle suositteli odottamaan vähintään rv 20+, koska kaikki rakenteet eivät näy kunnolla ennen sitä.

 

[Ovum93]

Meillä rakenneultra 12.8 nyt rv 15+5. Ensi vkon la varasin yksityiselle ajan josko saataisiin tietää kumpi tulossa itselläni ei edelleenkään ole mitään oireita koko raskaudesta, jos ei pientä rintojen arkuutta oteta mukaan ja painoa tullut noin.3 kg
Odotellaan nipt tuloksia kun täällä päin pääsee nykyään suoraan sinne ilman että niskaturvotusta olisi, ja se olikin normaali ja kaikki näytti muutenkin normaalilta NT ultrassa

Eikö NIPT kertonut sukupuolta myös? Oletko HUS alueella? Meille tehtiin siis myös NIPT ja sain valita katsotaanko sukukromosomit ja päätin että katsotaan. Saatiin siksi jo rv 11 tietää sukupuoli.

 

[Ovum93]

Mulla paino on jo noussut varmaan pari-kolme kiloa, mut mulla ei ollut raskauspahoinvointia ollenkaan ja olen aika pienikokoinen. Aika samoissa lukemissa mennään kuin edellisessä raskaudessa. Mulla nous paino viime raskaudessa n. 14 kg, mutta ne kaikki lähti, kun pumppasin maitoa 6 kk.

Ruokahalu saattaa vaihdella, välillä joitakin päiviä on ihan tolkuton nälkä ja välillä ei ollenkaan. Varmaan tämä lämpöaalto myös vaikuttaa. Raskauden aikana ei ihan hirveästi tarvitse syödä enempää, koska suolisto hidastuu luonnollisesti ja ravintoaineet imeytyvät tehokkaammin. Vauva kyllä ottaa kaiken tarvitsemansa. Kannattaa syödä riittävästi esim. maitotuotteita siksi, ettei vaikuttaisi odottavan äidin luuston vahvuuteen.

Mulla myös luonnollisesti matala verenpaine ja nyt ollut koko raskauden ajan huimausta, jos nousee seisomaan liian nopeasti. Se ei ole vaarallista, vain vähän rasittavaa.

Mulla myös rakenneultra elokuun lopussa. Mulle suositteli odottamaan vähintään rv 20+, koska kaikki rakenteet eivät näy kunnolla ennen sitä.

Kiitos näin mäkin olen halunnut uskoa että vauva ottaa kyllä tarvitsemansa

Mulle sanottiin myös että rv 20+. Jännityksellä odotetaan sitten kaikki elokuun loppupuolta

 

[vierailija]

Hei! Itse en olekaan tänne kirjoitellut mutta lukenut sitäkin ahkerammin Me oltiin vasta Nt-ultrassa, kun laskettuaika tammikuun lopussa. Rakenneultraa en ole vielä jaksanut varata.

Mulla on edelleen pahoinvointia (nyt rv 12+4 ultran mukaan) ja xonvea menee maksimiannostuksella. Ruokahalu on valtava ja kokoajan tekee mieli syödä Makeat asiat ei maistu, vaan haluan ihan oikeaa ruokaa. Painoa on tullut noin 3 kg. Esikoisen aikana taisi tulla 12-14kg mutta osa varmaan turvotusta, sillä mulla oli raskausmyrkytys ihan loppu viikoilla. Painoa jäi synnärille 8 kg ja loput lähti imetyksen myötä. Painoa ei kannata liikaa tuijotella, se tulee mikä tulee

Me kerrottiin kans nyt sukulaisille ja lapsille, että pikkusisarus tulossa. Meillä on kotona 3 alle 8-vuotiasta, joten hulinaa riittää Tämä on minun ja puolison ensimmäinen yhteinen.

 

[Ovum93]

Hei! Itse en olekaan tänne kirjoitellut mutta lukenut sitäkin ahkerammin Me oltiin vasta Nt-ultrassa, kun laskettuaika tammikuun lopussa. Rakenneultraa en ole vielä jaksanut varata.

Mulla on edelleen pahoinvointia (nyt rv 12+4 ultran mukaan) ja xonvea menee maksimiannostuksella. Ruokahalu on valtava ja kokoajan tekee mieli syödä Makeat asiat ei maistu, vaan haluan ihan oikeaa ruokaa. Painoa on tullut noin 3 kg. Esikoisen aikana taisi tulla 12-14kg mutta osa varmaan turvotusta, sillä mulla oli raskausmyrkytys ihan loppu viikoilla. Painoa jäi synnärille 8 kg ja loput lähti imetyksen myötä. Painoa ei kannata liikaa tuijotella, se tulee mikä tulee

Me kerrottiin kans nyt sukulaisille ja lapsille, että pikkusisarus tulossa. Meillä on kotona 3 alle 8-vuotiasta, joten hulinaa riittää Tämä on minun ja puolison ensimmäinen yhteinen.

Tervetuloa ja onnittelut tulevasta tammikuisesta

Toivottavasti pahoinvointi helpottaa pian, onneksi on nämä modernit xonveat ja onneksi ainakin ruoka maistuu.

Ja toivottavasti oli iloinen ja innokas reaktio sisaruksilta

Ollaan puolison kanssa vielä meidän pitkällä lomalla, sattui niin sopivasti kun viimeinen lapseton loma pitkään aikaan, vaikka tätä varatessa ei vielä raskaudesta tiedetty. Nyt keski-Euroopassa Alpeilla ja yritetty vaeltaa, mutta turhauttavan onnetonta ollut mun osalta Norjassa pari viikkoa sitten vielä jotenkin pärjäsin vaikka vuoria sielläkin mentiin ylös, mutta täällä ollaan korkeammalla ja kunto ei vaan anna myöden. Ollaan sit tehty mitä pystynyt ja välillä menty huipulle junalla/gondolalla. Onneksi saa näkymät näinkin! Hurjaa kyllä kun ennen raskautta ainakin ajattelin olevani ihan hyvässä kunnossa, juoksin ja pyöräilin. Osasi tätä odottaa, mutta en ihan näin rajua muutosta, ainakaan vielä.

Lisäksi tuntuu, että jos oikein itseään rasittaa niin siitä maksaa sitten seuraavana päivänä. Esim eilen äärirajoilla päätin vetää vaelluksen loppuun ja ilta ja tämä koko päivä mennyt vain lepäillessä, hirveän väsynyt olo.

Puoliso aidon pelästyneenä ihmetteli tänään ääneen että miten loppuraskaudessa pystyn edes arkiaskareista suoriutumaan kun jo nyt puuskutan koko ajan

 

[Käpyseni]

Tervetuloa ja onnittelut tulevasta tammikuisesta

Toivottavasti pahoinvointi helpottaa pian, onneksi on nämä modernit xonveat ja onneksi ainakin ruoka maistuu.

Ja toivottavasti oli iloinen ja innokas reaktio sisaruksilta

Ollaan puolison kanssa vielä meidän pitkällä lomalla, sattui niin sopivasti kun viimeinen lapseton loma pitkään aikaan, vaikka tätä varatessa ei vielä raskaudesta tiedetty. Nyt keski-Euroopassa Alpeilla ja yritetty vaeltaa, mutta turhauttavan onnetonta ollut mun osalta Norjassa pari viikkoa sitten vielä jotenkin pärjäsin vaikka vuoria sielläkin mentiin ylös, mutta täällä ollaan korkeammalla ja kunto ei vaan anna myöden. Ollaan sit tehty mitä pystynyt ja välillä menty huipulle junalla/gondolalla. Onneksi saa näkymät näinkin! Hurjaa kyllä kun ennen raskautta ainakin ajattelin olevani ihan hyvässä kunnossa, juoksin ja pyöräilin. Osasi tätä odottaa, mutta en ihan näin rajua muutosta, ainakaan vielä.

Lisäksi tuntuu, että jos oikein itseään rasittaa niin siitä maksaa sitten seuraavana päivänä. Esim eilen äärirajoilla päätin vetää vaelluksen loppuun ja ilta ja tämä koko päivä mennyt vain lepäillessä, hirveän väsynyt olo.

Puoliso aidon pelästyneenä ihmetteli tänään ääneen että miten loppuraskaudessa pystyn edes arkiaskareista suoriutumaan kun jo nyt puuskutan koko ajan

Mukavaa saada mukaan uusia keskustelijoita

@Ovum93 , nauttikaa Alpeista, vaikka otattekin vähän kevyemmin! Tässä vaiheessa raskautta kohtu voi olla aika ylhäällä ja painaa keuhkoja. Lisäksi sydän joutui tekemään aika paljon enemmän työtä, kun verimäärä lisääntyy. Mä urheilen ja silti raskaana ollessa alkaa hapottaa jo, kun menee portaat ylös Ja Alpeilla varmaan happea on vähemmän siellä korkealla muutenkin. Hengittäminen voi itse asiassa muuttua helpommaksi joillakin loppuraskaudessa, kun vauva laskeutuu.

Viime raskaudessa tein useita kertoja viikossa äitiyspilatesta, joogaa, ja lihaksia vahvistavia jumppia (erityisesti jalkalihakset), ja siitä oli kyl super-paljon apua synnytyksessä! Youtubessa esim. Pregnancy and Postpartum tv -kanavalta löytyy sopivia jumppia kaikenkuntoisille. Suosittelen lämpimästi, lyhimmät on 10-15 min, ja vaik 2-3 kertaa viikossa jo ylläpitää lihaskuntoa. Huomaan myös tässä raskaudessa, että meinaa tulla iskiashermon särkyä, jos vain istun kaiken aikaa, niin liikunta kans ennaltaehkäisee sitä ja muita ikäviä raskauden oireita.

 

[Minimilli]

Tänään 14+2.
Itsellä painoa tullut 3 kiloa.
Onneksi ei enempää kun yhä ainoa oire on kauhea nälkä
Rakenneultra olisi syyskuun ekalla viikolla. Mä en malttais odottaa tietää kumpi olisi tulossa
Ahkerasti on kotidoppleria tullut käytettyä ja se tuo kyllä mielenrauhaa.
Ensiviikolla ensimmäinen sokerirasitus. Kääks.

 

[Käpyseni]

Tänään 14+2.
Itsellä painoa tullut 3 kiloa.
Onneksi ei enempää kun yhä ainoa oire on kauhea nälkä
Rakenneultra olisi syyskuun ekalla viikolla. Mä en malttais odottaa tietää kumpi olisi tulossa
Ahkerasti on kotidoppleria tullut käytettyä ja se tuo kyllä mielenrauhaa.
Ensiviikolla ensimmäinen sokerirasitus. Kääks.

Tsemppiä sokerirasitukseen! Ota mukaan riittävästi tekemistä - kaksi tuntia on pitkä aika istuskella labran käytävällä nälissään. Ota myös eväät mukaan, jotta voit heti syödä, kun viimeinen verikoe on otettu.

Me ollaan muuten aika samassa vaiheessa, kun mulla on rv 14+3 tänään!

 

[Ovum93]

Mukavaa saada mukaan uusia keskustelijoita

@Ovum93 , nauttikaa Alpeista, vaikka otattekin vähän kevyemmin! Tässä vaiheessa raskautta kohtu voi olla aika ylhäällä ja painaa keuhkoja. Lisäksi sydän joutui tekemään aika paljon enemmän työtä, kun verimäärä lisääntyy. Mä urheilen ja silti raskaana ollessa alkaa hapottaa jo, kun menee portaat ylös Ja Alpeilla varmaan happea on vähemmän siellä korkealla muutenkin. Hengittäminen voi itse asiassa muuttua helpommaksi joillakin loppuraskaudessa, kun vauva laskeutuu.

Viime raskaudessa tein useita kertoja viikossa äitiyspilatesta, joogaa, ja lihaksia vahvistavia jumppia (erityisesti jalkalihakset), ja siitä oli kyl super-paljon apua synnytyksessä! Youtubessa esim. Pregnancy and Postpartum tv -kanavalta löytyy sopivia jumppia kaikenkuntoisille. Suosittelen lämpimästi, lyhimmät on 10-15 min, ja vaik 2-3 kertaa viikossa jo ylläpitää lihaskuntoa. Huomaan myös tässä raskaudessa, että meinaa tulla iskiashermon särkyä, jos vain istun kaiken aikaa, niin liikunta kans ennaltaehkäisee sitä ja muita ikäviä raskauden oireita.

Kiitos paljon jumppa vinkistä! Tosiaan ennen raskautta olin aktiivinen, jumpassakin kävin 3-4x viikossa, mutta melkein heti kun testi tuli positiiviseksi jätin kaiken kävelyä lukuunottamatta pois. Oikeastaan siitä syystä, että pelkäsin jotenkin aiheuttavan keskenmenon. Tiedän että hölmö pelko, mutta lapsettomuustausta ja en halunnut ottaa mitään riskejä. Nyt näin jälkikäteen kun kaikki mennyt niin hyvin hieman harmittaa sillä lihakset kadonneet ja oma pohjakuntokin laskenut, vaikka suurimmaksi osaksi varmaan kuitenkin raskauden aiheuttama romahdus. Onneksi vielä ehtii aloitella uudestaan, ehkä ei enää juoksua mutta tuota lihaskuntoa ja kanavia joita suosittelit

@Minimilli tsemppiä rasitukseen! Tule sitten kertomaan miten meni. Mua odottaa sama syyskussa. Olen myös teidän kanssa ihan samoissa päivissä @Käpyseni, tänään 14+4.

 

[Käpyseni]

Kiitos paljon jumppa vinkistä! Tosiaan ennen raskautta olin aktiivinen, jumpassakin kävin 3-4x viikossa, mutta melkein heti kun testi tuli positiiviseksi jätin kaiken kävelyä lukuunottamatta pois. Oikeastaan siitä syystä, että pelkäsin jotenkin aiheuttavan keskenmenon. Tiedän että hölmö pelko, mutta lapsettomuustausta ja en halunnut ottaa mitään riskejä. Nyt näin jälkikäteen kun kaikki mennyt niin hyvin hieman harmittaa sillä lihakset kadonneet ja oma pohjakuntokin laskenut, vaikka suurimmaksi osaksi varmaan kuitenkin raskauden aiheuttama romahdus. Onneksi vielä ehtii aloitella uudestaan, ehkä ei enää juoksua mutta tuota lihaskuntoa ja kanavia joita suosittelit

@Minimilli tsemppiä rasitukseen! Tule sitten kertomaan miten meni. Mua odottaa sama syyskussa. Olen myös teidän kanssa ihan samoissa päivissä @Käpyseni, tänään 14+4.

Todella ymmärrettävää, että haluaa suojella ensimmäistä raskauttaan! Muistan itsekin, miten joka kerta neuvolassa kyselin, että voiko edelleen liikkua, voiko siitä olla haittaa, ja terkkari alleviivasi, että normaalisti sujuneessa raskaudessa haittaa ei ole ollenkaan, kunhan tekee sen, mikä tuntuu vielä hyvältä. Ja itse asiassa liikunta suojaa monilta raskauden komplikaatioilta, kuten raskausdiabeteskselta ja pre-eklampsialta, sekä ikäviltä vaivoilta kuten selkäkivuilta ja ummetukselta. Vauva myös hyötyy raskaudenaikaisesta liikunnasta. Synnytyksessä on tärkeää olla lihaskuntoa, koska se voi kestää pitkään ja jos synnyttäjä väsähtää, se voi myös johtaa ylimääräisiin interventioihin. Eli kannattaa liikkua!

Tuo keskenmenon pelko taitaa olla hyvin tavallinen, mutta itse asiassa on hyvin vaikeaa aiheuttaa keskenmenoa omalla toiminnallaan. Itse asiassa vain 1-2 % vakavaan auto-onnettomuuteen joutuneista raskaanaolevista saavat keskenmenon. Keskenmeno johtuu yleensä sikiön tai istukan kromosomipoikkeavuuksista tai muuten elinkelvottomuudesta. Jokin vaihe solujen jakautumisessa lähtee väärään suuntaan, ja viisas keho päättää raskauden. Toistuva keskenmeno (n. 1 % raskaana olevista naisista) on asia erikseen, jolloin voidaan lääketieteellisesti yrittää selvittää, miksi raskaudet eivät jatku.

Mielestäni meidän yhteiskunnassa puhutaan raskaudesta ja synnytyksestä tavalla, joka saa monet naiset pelkäämään. Esim. kaikki ruokasuositukset voivat alkaa aiheuttaa ahdistusta. Raskaana olevia naisia myös ylisuojellaan, käsketään olemaan varovaisia ja välttämään itsensä rasittamista. Ja varmasti lapsettomuudesta kärsineille on tuttu hokema, että älä stressaa, niin se raskaus kyllä alkaa! Eli naiset omaksuvat tämän ajatuksen, että raskauden onnistuminen tai epäonnistuminen ovat heidän syytään. Olen itsekin joutunut vauvan kuoleman jälkeen miettimään, mitä kaikkea on tullut syötyä ja missä vaiheessa raskautta hänelle kehittyi sairastumisen alttius, joka johti kuolemaan. Mutta lopulta olen päätynyt siihen, etten olisi voinut toimia mitenkään toisin. Joskus luonto järjestää asiat näin, vaikka olisit itse ollut kuinka varovainen.

 

[Ovum93]

Todella ymmärrettävää, että haluaa suojella ensimmäistä raskauttaan! Muistan itsekin, miten joka kerta neuvolassa kyselin, että voiko edelleen liikkua, voiko siitä olla haittaa, ja terkkari alleviivasi, että normaalisti sujuneessa raskaudessa haittaa ei ole ollenkaan, kunhan tekee sen, mikä tuntuu vielä hyvältä. Ja itse asiassa liikunta suojaa monilta raskauden komplikaatioilta, kuten raskausdiabeteskselta ja pre-eklampsialta, sekä ikäviltä vaivoilta kuten selkäkivuilta ja ummetukselta. Vauva myös hyötyy raskaudenaikaisesta liikunnasta. Synnytyksessä on tärkeää olla lihaskuntoa, koska se voi kestää pitkään ja jos synnyttäjä väsähtää, se voi myös johtaa ylimääräisiin interventioihin. Eli kannattaa liikkua!

Tuo keskenmenon pelko taitaa olla hyvin tavallinen, mutta itse asiassa on hyvin vaikeaa aiheuttaa keskenmenoa omalla toiminnallaan. Itse asiassa vain 1-2 % vakavaan auto-onnettomuuteen joutuneista raskaanaolevista saavat keskenmenon. Keskenmeno johtuu yleensä sikiön tai istukan kromosomipoikkeavuuksista tai muuten elinkelvottomuudesta. Jokin vaihe solujen jakautumisessa lähtee väärään suuntaan, ja viisas keho päättää raskauden. Toistuva keskenmeno (n. 1 % raskaana olevista naisista) on asia erikseen, jolloin voidaan lääketieteellisesti yrittää selvittää, miksi raskaudet eivät jatku.

Mielestäni meidän yhteiskunnassa puhutaan raskaudesta ja synnytyksestä tavalla, joka saa monet naiset pelkäämään. Esim. kaikki ruokasuositukset voivat alkaa aiheuttaa ahdistusta. Raskaana olevia naisia myös ylisuojellaan, käsketään olemaan varovaisia ja välttämään itsensä rasittamista. Ja varmasti lapsettomuudesta kärsineille on tuttu hokema, että älä stressaa, niin se raskaus kyllä alkaa! Eli naiset omaksuvat tämän ajatuksen, että raskauden onnistuminen tai epäonnistuminen ovat heidän syytään. Olen itsekin joutunut vauvan kuoleman jälkeen miettimään, mitä kaikkea on tullut syötyä ja missä vaiheessa raskautta hänelle kehittyi sairastumisen alttius, joka johti kuolemaan. Mutta lopulta olen päätynyt siihen, etten olisi voinut toimia mitenkään toisin. Joskus luonto järjestää asiat näin, vaikka olisit itse ollut kuinka varovainen.

Näinhän se herkästi menee, että vaikka kuinka rationaalisesti tietää, ettei voi itse keskenmenoa aiheuttaa ja monet asiat turvallisia, hyvin monet tekevät niin kuin itsekin ja ainakin vähentävät liikuntaa reippaasti.

Heh toi stressaus kommentti on niin totta! Ja aivan väärä, kamala. Vaan pahentaa stressiä ja epäonnistumisen oloa. Etenkin lapsettomuuspolin kätilöiltä kuulin tätä, lääkäriltä ehkä kerran myös. Mutta hokivat miten muuten olen niin terve ja varmasti raskauden kunhan vaan ”saadaan sut stressaamasta”.

Nuo ruokasuosituksetkin on niin totta. Hirveästi pitää vahtia ja pohtia ja vaikka olen uskonut olevani tarpeeksi tarkka, silti tajusin syöneeni väärää juustoa. Sitten tutkin listeria riskiä, mikä on oikeasti niin hävyttömän pieni että ehkä tulevaisuudessa jos on hirveä juusto himo syön jälleen ”väärin”. Aika sama vauvojen kanssa, vähän väliä muuttunut esim missä asennossa heitä pitäisi nukuttaa ja kuinka paljon olla mahallaan jne.

Upeasti, ihailtavasti olet käsitellyt vauvan menetyksen. Itse varmasti kävisin liian tarkasti koko raskautta läpi ja herkästi syyttäisi itseään vaikka ei varmasti ole kenenkään vika. Haluaisin uskoa ja ainakin toivoa, että lopulta pääsisin samaan totuuteen ja mielenrauhaan kuin sinäkin.

 

[Käpyseni]

Näinhän se herkästi menee, että vaikka kuinka rationaalisesti tietää, ettei voi itse keskenmenoa aiheuttaa ja monet asiat turvallisia, hyvin monet tekevät niin kuin itsekin ja ainakin vähentävät liikuntaa reippaasti.

Heh toi stressaus kommentti on niin totta! Ja aivan väärä, kamala. Vaan pahentaa stressiä ja epäonnistumisen oloa. Etenkin lapsettomuuspolin kätilöiltä kuulin tätä, lääkäriltä ehkä kerran myös. Mutta hokivat miten muuten olen niin terve ja varmasti raskauden kunhan vaan ”saadaan sut stressaamasta”.

Nuo ruokasuosituksetkin on niin totta. Hirveästi pitää vahtia ja pohtia ja vaikka olen uskonut olevani tarpeeksi tarkka, silti tajusin syöneeni väärää juustoa. Sitten tutkin listeria riskiä, mikä on oikeasti niin hävyttömän pieni että ehkä tulevaisuudessa jos on hirveä juusto himo syön jälleen ”väärin”. Aika sama vauvojen kanssa, vähän väliä muuttunut esim missä asennossa heitä pitäisi nukuttaa ja kuinka paljon olla mahallaan jne.

Upeasti, ihailtavasti olet käsitellyt vauvan menetyksen. Itse varmasti kävisin liian tarkasti koko raskautta läpi ja herkästi syyttäisi itseään vaikka ei varmasti ole kenenkään vika. Haluaisin uskoa ja ainakin toivoa, että lopulta pääsisin samaan totuuteen ja mielenrauhaan kuin sinäkin.

Minäkin olen syönyt väärää juustoa joskus. Tällä kertaa olen yrittänyt kuitenkin toimia suositusten mukaan, niin itsellä säilyy turvallinen olo eikä tarvitse jälkeenpäin miettiä omia tekoja, jos kävisikin huonosti.

Ohjeistukset ovat sikäli hankalia, kun ne tosiaan voivat aiheuttaa turhaa stressiä, vaikka riskit oiskin tosi matalat. Kätkytkuoleman ehkäisyn ohjeisiin kannustan kyllä kaikkia tutustumaan. Niiden on tutkitusti osoitettu vähentävän kätkytkuoleman riskiä huomattavasti. Tiede on itseään korjaavaa, eli ohjeistukset muuttuvat, koska tietomme kehittyy ja tarkentuu. Kätkythälyttimien esimerkiksi ei ole osoitettu ehkäisevän kätkytkuolemaa, mutta selällään nukuttaminen sen sijaan on erittäin tehokas ennaltaehkäisyn keino! Olin tosi yllättynyt, kun opin, ettei vauvan nukkumisesta välttämättä ohjeisteta synnytyssairaaloissa Suomessa.

Kiitos siitä, että uskallat keskustella täällä niinkin vaikeasta aiheesta kuin vauvan kuolemasta. Monille se on vaikeaa, ja ehkä erityisesti tällaisessa raskaana olevien ryhmässä. Olen onneksi saanut paljon tukea kuoleman käsittelyyn, mutta tämä tulee olemaan elämänmittainen suru, joka on välillä hyvinkin raskas kantaa. Toivon todella, ettet sinä eikä kukaan muukaan joudu ikinä kohtaamaan vauvansa kuolemaa!

 

[Minimilli]

Heips.
Sokerirasitus oli eilen ja kokemuksena ei ollut tosiaan niin paha kun pelkäsin. Ihan suhteellisen helppo se litku olikin juoda vaikka maistui mehutiivisteelle. Mutta jestas että oli tylsää
Tänään sitten sainkin jo tulokset ja valitettavasti kohonneita arvoja löytyi ja huomenna haen pistovälineet Sote keskuksesta. Ensi kuun alussa on sitten ihan asiaan perehtyneen lääkärin vastaanotto. Neuvontapuhelimessa hoitaja oli kyllä aivan ihana ja toisteli "sinä selviät kyllä".
Kohti uutta normaalia siis.

 

[Ovum93]

Minäkin olen syönyt väärää juustoa joskus. Tällä kertaa olen yrittänyt kuitenkin toimia suositusten mukaan, niin itsellä säilyy turvallinen olo eikä tarvitse jälkeenpäin miettiä omia tekoja, jos kävisikin huonosti.

Ohjeistukset ovat sikäli hankalia, kun ne tosiaan voivat aiheuttaa turhaa stressiä, vaikka riskit oiskin tosi matalat. Kätkytkuoleman ehkäisyn ohjeisiin kannustan kyllä kaikkia tutustumaan. Niiden on tutkitusti osoitettu vähentävän kätkytkuoleman riskiä huomattavasti. Tiede on itseään korjaavaa, eli ohjeistukset muuttuvat, koska tietomme kehittyy ja tarkentuu. Kätkythälyttimien esimerkiksi ei ole osoitettu ehkäisevän kätkytkuolemaa, mutta selällään nukuttaminen sen sijaan on erittäin tehokas ennaltaehkäisyn keino! Olin tosi yllättynyt, kun opin, ettei vauvan nukkumisesta välttämättä ohjeisteta synnytyssairaaloissa Suomessa.

Kiitos siitä, että uskallat keskustella täällä niinkin vaikeasta aiheesta kuin vauvan kuolemasta. Monille se on vaikeaa, ja ehkä erityisesti tällaisessa raskaana olevien ryhmässä. Olen onneksi saanut paljon tukea kuoleman käsittelyyn, mutta tämä tulee olemaan elämänmittainen suru, joka on välillä hyvinkin raskas kantaa. Toivon todella, ettet sinä eikä kukaan muukaan joudu ikinä kohtaamaan vauvansa kuolemaa!

Juuri juttelin raskaana olevan ystäväni kanssa ylipäätänsä miten huonon ohjeistuksen neuvolasta saa. Itse en saanut esim mitään ravinto opastusta, eikä siellä oikeastaan ole kerrottu tai ”opetettu” mitään. Todella sääli, olisi hyvä paikka käydä läpi raskautta, sen tuomia muutoksia ja suosituksia. Vauva ajasta en vielä tiedä, mutta toivottavasti siellä neuvovat paremmin.

@Minimilli pahoittelut GDM diagnoosista, mutta samaa mieltä kun hoitaja, selviät kyllä! Joskus itse sokereita joutunut seuraamaan ja se sormenpään glukoosin mittailu ei tunnu missään. Siinä on ainoastaan muistamista ja vähän työtä niitä seurata. Ja onneksi iso osa GDMstä hoituu vain dieettimuutoksilla tai tarvittaessa tabletti lääkkeellä (metformiini). Vain jos nämä eivät riitä sokereita tasoittamaan tai GDM todetaan liian myöhään raskaudessa, aloitetaan insuliini hoito (pistokset).

 

[AMR]

Helou! Täällä on nautittu helteistä ja kasvavasta vatsasta. Pikkuhiljaa liikkeet on alkanut tuntua enemmän ja näin jopa vatsan läpi pikkuruisen potkun. ❤ Liikkeet tuntuu vielä harvakseltaan ja hentoisesti. Odotan kovasti sitä, kun alkavat voimistumaan. ❤ Edelleen näin toisella kierroksella kaikki tuntuu niin ihmeellisen ihanalta. ❤

Surua taasen on tuottanut rakkaan ystäväni toinen perättäinen keskeytynyt keskenmeno ja siihen liittyvät toimenpiteet. Oon niin pahoillani hänen puolestaan ja kyllä se pakostakin omaa iloa omasta raskaudesta varjostaa. Tuntuu niin epäreilulta, että miksi minulla raskaus onnistui ja hänellä ei. Vaikka olen koittanut järkeillä, että nämä asiat vaan tapahtuvat ja että mulla on täysi ”oikeus” iloita raskaudestani ja samalla surra ystäväni tilannetta. Mutta vähän on käynyt vaikeitakin ajatuksia mielessä. Kunpa voisin ottaa osan ystäväni surusta itselleni kannettavaksi. ❤ Samalla hänen tilanne muistuttaa mua koko ajan siitä, että ei kukaan lupaa onnistunutta raskautta missään vaiheessa. Mutta yritän luottaa tulevaan ja manifestoida sen puolesta, että kaikki menee hyvin. Lopulta molemmilla.

 

[Käpyseni]

@Minimilli, tsemppiä uuteen normaaliin radin kanssa!

@AMR, todella surullista kuulla ystäväsi kkm:sta Toivottavasti lääkärit selvittäisivät nyt tarkkaan, miksi sama tragedia on tapahtunut jo toistamiseen, ja mahdollista seuraavaa raskautta voitaisiin tukea vahvemmin. Olen myös kuullut valitettavia tarinoita siihen (kkm) liittyvistä toimenpiteistä, joissa monesti se terveydenhuollon empaattinen kohtaaminen on jäänyt uupumaan

Itse olen kokenut vauvakuoleman jälkeen hyvänä, että ystävät tarjoavat proaktiivisesti apuaan tyyliin, "voisinko tuoda teille ruokaa?" tai "Haluaisitko käydä yhdessä kävelyllä?" Läsnäolo ja kuuntelu voivat monesti merkitä paljon enemmän kuin mitkään sanat. Jos olet epävarma ystäväsi tunteista sinun raskauttasi kohtaan, kokemukseni mukaan on paras kysyä sitä suoraan. "Miten haluaisit, että kohtaan sinut?" on ollut toimiva avaus monelle vertaiselleni. Yleensä ihmiset valitettavasti jättävät menetyksen kokeneen hyvin yksin, koska haluavat antaa "rauhaa suremiselle", mutta käytännössä sellainen voi tuntua hylkäämiseltä. Eli parempi tarjota apua ja antaa menetyksen kokeneen itse sanoa "ei kiitos nyt", kuin tehdä mitään oletuksia.

Ymmärrän hyvin, että oma onni ja toisen suru rinnakkain voivat tuntua vaikeilta erityisesti, jos olette olleet melko samassa vaiheessa raskaudessa. Raskausajan etapit ja vauvasi syntymä voivat herättää ystävässäsi surun aina uudessa muodossa, kun ymmärtää menettäneensä ne kokemukset juuri kyseisen kuolleen vauvan kanssa. Silti minusta on tärkeää, että saat iloita oman raskautesi eri vaiheista ja vauvan syntymästä, sillä jokainen raskaus on ainutkertainen ja suuri ihme Toivon tietenkin, että ystäväsi pääsisi myös aikanaan iloitsemaan lapsesi syntymästä, vaikka siihen väistämättä sekoittuneekin surua.

 

[vierailija]

Täällä mennään nyt 16+5 eikä mitään liikkeitä ole vielä tuntunut, tosin istukka edessä joten tämäkin varmaan hieman vaimentaa niitä

 

[Kolmattakehiin]

Täällä myös on liikkeitä alkanut tuntua Nyt 17+2. Verenpaineet on täälläkin matalalla ja huimaa. Paino on kyllä jo noussut 5kg, vähän säikähdin kun lähtöpainokin on pari kiloa enemmän kuin aiemmista lapsista. Liikunta jäi täysin ekalla kolmanneksella huonon olon vuoksi, mikä varmasti vaikuttanut. Nyt on taas päässyt liikkumaan, ihanaa käydä kuntosalilla. Arjessa muuten ei oikein jaksaisi tehdä mitään, niin nuo liikuntahetket kun voi ”luvan kanssa hikoilla” on tärkeitä. Onko muilla samaa että ei tee mieli huhkia kotiaskareissa kun koko ajan hengästyttää ja hikoiluttaa? Jotenkin liikuntaa harrastaessa se ei samalla tavalla

Jostain syystä täällä mieliteot on olleet helteiden alkaessa sipsiä, ja sittemmin ruisleipää juustolla, eli hiilaria ja rasvaa tulee ihan reilusti ekstraa päivään, normaalisti en syö tuollaisia määriä leipää tai ollenkaan sipsejä. Multa on kyllä aiemmista imetysaikana hyvin karissut kaikki kilot, toivotaan että tällä kertaa menisi yhtä mukavasti.

Rakenneultra on elokuun puolivälissä, sitä odotellessa.

Sain myös neuvolan kautta NIPTin ja se oli puhdas, se huojensi mieltä. Sukupuolta ei saanut siinä samassa täällä.

 

[vierailija]

Täällä myös on liikkeitä alkanut tuntua Nyt 17+2. Verenpaineet on täälläkin matalalla ja huimaa. Paino on kyllä jo noussut 5kg, vähän säikähdin kun lähtöpainokin on pari kiloa enemmän kuin aiemmista lapsista. Liikunta jäi täysin ekalla kolmanneksella huonon olon vuoksi, mikä varmasti vaikuttanut. Nyt on taas päässyt liikkumaan, ihanaa käydä kuntosalilla. Arjessa muuten ei oikein jaksaisi tehdä mitään, niin nuo liikuntahetket kun voi ”luvan kanssa hikoilla” on tärkeitä. Onko muilla samaa että ei tee mieli huhkia kotiaskareissa kun koko ajan hengästyttää ja hikoiluttaa? Jotenkin liikuntaa harrastaessa se ei samalla tavalla

Jostain syystä täällä mieliteot on olleet helteiden alkaessa sipsiä, ja sittemmin ruisleipää juustolla, eli hiilaria ja rasvaa tulee ihan reilusti ekstraa päivään, normaalisti en syö tuollaisia määriä leipää tai ollenkaan sipsejä. Multa on kyllä aiemmista imetysaikana hyvin karissut kaikki kilot, toivotaan että tällä kertaa menisi yhtä mukavasti.

Rakenneultra on elokuun puolivälissä, sitä odotellessa.

Sain myös neuvolan kautta NIPTin ja se oli puhdas, se huojensi mieltä. Sukupuolta ei saanut siinä samassa täällä.

Meillä oli kanssa nipt puhdas, mutta sukupuolta ei saatu tietää
Huomenna mennään yksityiselle kurkkaamaan josko saadaan tietää kumpi sieltä tulee !