Huomenet! Täällä yritän niellä aamukahvia, huonolla menestyksellä, jotenkin ihan oksetusolo. Toiv. ei noroa tai muuta vatsataudinpoikasta, se tästä vielä puuttuisi. Ja muuta aamupahoinvoinnin aiheuttaja älkää edes ehdottako.

Sitä se ei ole.
Hyvät hyssykät sentään, kun pelästytti se Sanelman verenvuoto! Tunnut suhtautuvan ihan yhtä tyynenrauhallisesti kuin Nasuppi aikanaan, hälläkin kun niitä "jälkiongelmia" oli. Mutta hyvä, ettei mitään sen kamalampaa, vaikka varmasti säikäytti ihan hirmuisesti, kun pulppuamalla verta tuli.

Hui.
Mitäs teidän pikkuneidille?
Molly, en totta vie pahoittanut mieltäni siitä sun Silja-iskä-jutustelusta. Saatiin hyvät naurut sen toisen kaima-kommentoijan kanssa siitä, kun kerroin. Se on miehen työkaveri ja aina naljaillaan mun miehelle knkkusasiasta, kärsii todella aina, kun ottaa. Ja itsehän mä sen siellä fb:ssa aloitin, siitä Vilin silmät sikkaralla-kuvasta. Joten huoli pois ja kiitos hyvistä nauruista! =) Jahas, mihinkäs kauas muuttoa suunnittelette, kun pitää päästä äitiä karkuun?

Ei tosi, eihän se kiva ole, jos toinen on väkisin "tunkeutumassa" apuun tai seuraksi liian usein, jos se aallonpituus on vähänkään eri asteella. Me tullaan mun äidin kanssa loistavasti toimeen, mutta joskus tulee kyllä äiti-kiintiö täyteen. Sellanen joojoo-olo, ettei justiinsa nyt huvittaisi, utta seuraavassa hetkessä -tai päivänä- taas. =)
Mä toivotan samaa kuin ystäväsi, nauti synnytyksestä. Se KIPU on jotenkin niin ainutlaatuista, ennenkokematonta ja naisten -äitien- etuoikeus, että mulla on sitäkin muistellessa vain hyviä fiiliksiä, kun se huikea lopputulos on niin palkitsevaa. Jostain luin, että useat naiset saa orgasmeja synnyttäessään. En kyllä itse ainakaan tunnistanut samoja fiiliksiä, vaikka mulla todella hienot -ja helpotkin- kokemukset takana. Voisin koska tahansa mennä synnyttämään uudelleen, niin hieno maku jäi. Vaikka sattuuhan se ihan saatan*sti, etten nyt pelkkiä ruusunkuvia maalaile. Eli nauti!

)
Meillä alkaa taas vaihteeksi olemaan flunssalta niska taittumaan, nukkuivat viime yönä jo ihan kertaallisesti, oooh, ihanan levännyt olo. Ovat viimeise yö heränneet molemmat taas sen tsiljoona kertaa. Viime yönä Vili kävi kerran pissalla (on siis yövaippa, mutta herää silti välillä vessaan) ja Silja taisi kerran, kaksi tuttia tarvita. Mutta aamuun saakka hänkin omassa sängyssään.

Kesäaika meillä on vaikuttanut ihan vähän, muttei harmaita hiuksia. Aamulla päin vastoin, kun nukkuvat tunnin pidempään eli vajaaseen kasiin. Illalla on venynyt puolisen tuntia nukahtaminen tuonnemmaksi. Ennen olivat unessa ennen ysiä, nyt venyy kyllä yli. Päikkäreille V on muuten nukahtanut viime viikot todella iisisti, toiv. jatkuu. Olin jossain vaiheessa jo luovuttamassa, kun oli sellaista taistelua aina.
Meillä olisi tänään MLL:n perhekerho, mutta harmiksemme emme voi mennä sinne, kun vielä yskivät kuitenkin ja sitä vihreää valuu. Yök.
Mahtijuttu se Ellin hyvä yö, tuliko jatkoa?
Nekku, kokeiles leikata Ellille ruokalapuksi jostain vanhasta paidasta ikään kuin kauluri, jos se vähän suojaisi. Ne tomaattipohjaiset ei tod. lähde. Eikä porkkanamössöt,paitsi auringossa ne em.
Reippaita pönttöön pissaajia täällä! Meillä vaan potta on must. V ei millään halua kokeilla pyttyä. Mutta kai joskus.
Hertta-neitikin oli keksinyt Tahtojen Taiston. Voi hyvin liittyä jotenkin siihen muutokseen, kun äidin tilalla kotona onkin iskä. Meillä ekat "kohtaukset" tulivat tutin jätön myötä. Muttei EDELLEENKÄÄN mitään lattialle heittäytymistä. Koskaan. Se olisi jotenkin hupaisaa. Siis ekalla kertaa. Etten ihmettele Hertta, että suupieliä nykii.
Kurkkasin Mariskan Lotta-takkaa, hino on. Mun silmää hiveli Saija. Siljakin siellä vilahti. Hienoja nimiä!
Teemun patjasta oli kiva kuulla lisää ja siitä, että syykin selvisi. Sikeästi siis nukkuu.
Mahtavaa, kevätmuutot edessä Mannalla ja Piritalla. Manna muistat ottaa iisisti!! Ja heti haet sitä magnesiumia, ettei ne suonenvedot pahene. Auttaa kyllä.

Mä odotan niin innolla kuvia teidän uusista, valmiista kodeistanne!!
Piritta, onko Annalla jo ns. tyttöjen leluja? Entäs missä vaiheessa Kaislalle on hankittu? Siljalla yksi nukke, josta ei mitenkään ihmeellisesti perusta, välillä halii ja innostuu työntelemään rattaita (jotka ostettiin Vili Pentti-kisulle viime keväänä, kun niin ahkerasti lainaili naapurin tytön nukenkärryjä). Mutta pääasiassa leikkii autoilla, ajelee edestakaisin ja päristelee mennessään. Myös legot ynnä muut kiinnostavat, vaikkei niillä sen kummemmin osaa mitään tehdäkään - muuta kuin heroa ikeniään. Jotain my little poneja mietin, vai mitkä ovat TYTTÖJEN juttuja?? Muovinen astiasto on molempien suosikki. Ja oikeat kattilat, sekä rumpuina (jestas sitä kakofoniaa!!) ja hämmennettävänä. Jotain neitiä kyllä tytöstä löytyy, yrittää aina välillä "pukeutua", kerran veti mun alkkarit päähänsä ja kaulassa on tämän tästä Vilin kalsareita tai sukkahousujaan. =))
Ihana kuulla Juskasta, tosi kivasti tiivistit Riinuska! Ja hienoa R, että pääsette siihen neljädeehen, mua ihan hitusen harmittaa, ettei menty, mutta juuri nimenomaisesti sukupuolen _paljastumisen_ pelossa, ei haluttu.
Vili ei muuten osaa piirtää mitään muuta kuin ympyrän ja sekalaista sotkua. Onko Juska ja Lotta vaan ihan itse alkaneet jossain vaiheessa piirtelemään niitä pääjalkaisia, vai oletteko laittaneet alulle mallia? Ei _mitään_ sen suuntaista havaittavissa. Saman ikäinen toverinsa on piirtänyt auton jo varmaan puoli vuotta.
Entäs Leo ja Matias ja Samu?
Pukemisessa ja riisumisessa ollaan tsempattu molemmat viime kirjoitukseni innostamana ja kyllähän se sujuu, mutta totaalisen vastahakoisesti. Sukkia ei vieläkään saa jalkaansa. Eikä saa haalaria nostettua "niskaansa". Nauratti muuten Stellan ilmaus Leosta puettaessa; löysä kaveri. Sama täällä.
Niin lutusta, kun Kaisla puhua päpättää, -tai ehkei ne ihan kaikki sössöjen matkimiset äidin mielestä-, ja Leollekin ilmaantuu joka päivä jotain uutta, liekö sitten siskon aikaansaamaa innostusta..? Kivaa, kun menette tukiviittomakurssille, se monesti vauhdittaa lapsen puheenkehitystä toden teolla, kun saa ensin helpommin omaksumallaan tavalla sanoilleen ja asioilleen merkityksen, niin siinä ihan vaivihkaa sitten tapailee sanoja. Tämän tietysti tiesittekin, kunhan hölötän. Ja kiva juttu se uusi päiväkotiryhmä, vaikka olisikin sitten vaihto edessä.
Mä tapasin sattumalta sen "mun" kuulovammaisen tyttösen ja ihmeesti muistin kaivella käsistäni kielen ja saatiin jutunjuurta aikaiseksi. Luulin unohtaneeni paljon enemmän.
Heh, Vili kysyi aamulla, että -äiti, miks sää aina välillä laitat tommosia pieniä vaippoja jalkaas?

Ja Silja oppi eilen taputtamaan, villin näköistä! =))