O
M
Molly rv 36+6
Vieras
Jee, Sanden viestistä huokui positiivisuus, hinoa! Ihanaa, toivottavasti teillä tärppää pian ettei tarvii odotella liian kauan!
Ihanaa lukea teidän ulkoiluistakin!
Mä olen pikakuulumisilla täällä, palaan paremmalla ajalla uudestaan. Oli rutiinikäynti tänään ja kaikki ok. Mini on edelleen pää alhaalla (eihän se nyt tiettykään pääse kääntymään enää) mutta pää ei ole kiinnittynyt vielä. Miten pitkään kiinnittymisestä yleensä menee syntymään, tai siis miten kauan on mennyt teillä joilla kokemusta asiasta on? Mä alan olla jo malttamaton. Liitoskivutkin vaivaa. Haluaisin jo nyytin syliin! Mutta mitään merkkejä syntymästä ei tosiaan ole.
Juu, yksi plussa oli tosiaan tahkoojissa, Peppi siellä vihdoin PAS:sta onnistunut!
Ihanaa lukea teidän ulkoiluistakin!
Mä olen pikakuulumisilla täällä, palaan paremmalla ajalla uudestaan. Oli rutiinikäynti tänään ja kaikki ok. Mini on edelleen pää alhaalla (eihän se nyt tiettykään pääse kääntymään enää) mutta pää ei ole kiinnittynyt vielä. Miten pitkään kiinnittymisestä yleensä menee syntymään, tai siis miten kauan on mennyt teillä joilla kokemusta asiasta on? Mä alan olla jo malttamaton. Liitoskivutkin vaivaa. Haluaisin jo nyytin syliin! Mutta mitään merkkejä syntymästä ei tosiaan ole.
Juu, yksi plussa oli tosiaan tahkoojissa, Peppi siellä vihdoin PAS:sta onnistunut!
K
**Keijukainen
Vieras
Iltaa taas! Mahtava juttu tuo Pepin plussa, ihanaa ja vihdoin.
Kiitos ihanista kommenteista! Siis tähän kotonaoloon liittyen. On aina lohduttavaa tietää että muilla on samanlaisia kokemuksia. Ja kiitos Hertta, sovitaan treffit tosiaan kun jäät mammikselle. Nyt on jotenkin kutistunut tuo ulkonakäynti ihan vaunulenkkeilyyn vaikka hyväähän sekin tekee.
Meidän sunnuntaikävelyt on ihania oman pienen perheen kesken. Ja tuota Pirittan mainitsemaa kuumaa kaakaota mäkin eilen kaipasin! Ois pitänyt ottaa termariin mukaan.
Yhtenä päivänä meillä tuli miehen kanssa riita ihan tyhmästä jutusta ja lähdin yksin ulos kävelemään kun Mai nukkui partsilla. Kävelin joen rantaa, kiipesin siitä mäkeä ylös metsään, seurasin vaan polkua siellä enkä nähnyt ristinsielua koko reissulla! Kotiin palasin sitten hyvällä tuulella.Kyllä luonnolla on ihmeellinen voima.
Tuntuu ihan hönöltä tosiaan valittaa tästä kotonaolosta kun Sanelma on juuri saanut kauan odotetun pikkuisen syliin ja muut odottavat kuumeisesti pienokaisen kohtaamista. Mutta tuntuu niin hyvältä täällä avautua kun saa mitä mahtavinta tukea!
Molly, mä en nyt muista tarkkaan miten Main pää kiinnittyi, muistaakseni tosi loppumetreillä, olisko ollut viikko-kaks ennen synnytystä??
Wau Sande, toivotaan tosiaan että tärppi tulis pian!
Nyt alkaa Main iltarutiinit, mua kaivataan. Joten palataan taas
Kiitos ihanista kommenteista! Siis tähän kotonaoloon liittyen. On aina lohduttavaa tietää että muilla on samanlaisia kokemuksia. Ja kiitos Hertta, sovitaan treffit tosiaan kun jäät mammikselle. Nyt on jotenkin kutistunut tuo ulkonakäynti ihan vaunulenkkeilyyn vaikka hyväähän sekin tekee.
Meidän sunnuntaikävelyt on ihania oman pienen perheen kesken. Ja tuota Pirittan mainitsemaa kuumaa kaakaota mäkin eilen kaipasin! Ois pitänyt ottaa termariin mukaan.
Yhtenä päivänä meillä tuli miehen kanssa riita ihan tyhmästä jutusta ja lähdin yksin ulos kävelemään kun Mai nukkui partsilla. Kävelin joen rantaa, kiipesin siitä mäkeä ylös metsään, seurasin vaan polkua siellä enkä nähnyt ristinsielua koko reissulla! Kotiin palasin sitten hyvällä tuulella.Kyllä luonnolla on ihmeellinen voima.
Tuntuu ihan hönöltä tosiaan valittaa tästä kotonaolosta kun Sanelma on juuri saanut kauan odotetun pikkuisen syliin ja muut odottavat kuumeisesti pienokaisen kohtaamista. Mutta tuntuu niin hyvältä täällä avautua kun saa mitä mahtavinta tukea!
Molly, mä en nyt muista tarkkaan miten Main pää kiinnittyi, muistaakseni tosi loppumetreillä, olisko ollut viikko-kaks ennen synnytystä??
Wau Sande, toivotaan tosiaan että tärppi tulis pian!
Nyt alkaa Main iltarutiinit, mua kaivataan. Joten palataan taas
N
Nekku ejk
Vieras
No niin plussia ja tulevia plussia, hinoa Peppi! Ja Sande, olen iloinen puolestasi, nyt on sitten pari projektia vireillä yhtä aikaa ja elämä vie. Niin sen pitää toisinaan antaa viedäkin.
Juu, Keiju, kyllä sen erottaa, mikä on unikoulu. ;-D Hieno juttu, että Mai tajusi lopettaa yösyömiset itse. Mutta siis. Unikoulun ankein vaihe toivottavasti onnistuneesti ohi. Ekana yönä puoli tuntia kovaäänisiä vaatimuksia ja yhtä paljon pään silitystä, jonka jälkeen tsiljoona havahtumista ja tutitusta, kunnes klo 05 sai aamiaisensa ja lunasti vieripaikkansa. Toisena yönä tutitus klo 02 ja viereen klo 05. Ja viime yönä tutituksia x krt, mutta ei huutoa, ei vaatimuksia. Nyt sitten katsellaan, mihin vakiintuu. Olisi helpotus, jos ei paria kertaa enempää tarvis tuttia viedä! Toooodella paljon kevyemmin mennyt tähän saakka, kuin pelkäsin.
Höh, onpas kyllä nipo nlan täti, jos kummeksuu viereen ottamista aamuyöstä. Meillä ainakin viimeksi jäi se vaihe itsestään pois, kun lopetin imetyksen ja niin toivottavasti menee Ellinkin kanssa. Saa nyt varhaisaamiaisensa jälkeen jäädä siihen. Mustakin on oleellisempaa, että nukahtaa iltaisin omaan sänkyynsä ja nukkuu siellä pääosan yöstä.
Elli on syönyt kuin hevonen, joten on tainnut yösyöminen verottaa päivän syömisiä. Tänään söi 2 x 8 kk ruokaa eli isot purkit ja puurot ja välipalat. Kumma juttu, jos ei paino ala nousta! Kiva muuten, jos teidän mielestä Elli näytti sentään kasvaneen! Sillä onhan hän kyllä aika sintti.
Keiju, samaa sanon kuin muutkin, että kivaa on tulossa, jos vain maltat olla kotona Main kanssa! Tai siis ei kotona, mutta pois töistä, puistoissa ja muualla nauttimassa kiireettömyydestä. Se on niin huippua, kun se pieni alkaa tajuta juttuja ja hahmottaa eloa ympärillään ja kävellä ja puhua ja ties mitä. (Kotona tulee kyllä ehkä saamaan aikaan kaaosta ja purettuja kaappeja ja laatikoita ja silputtuja lehtiä, mutta sekin menee ohi ) Hertan tavoin koen, että tämän ajan suola ovat ihanat päivät muiden äitien ja lasten kanssa. Näin sosiaalista eloa en oo viettänyt sitten kouluaikojen! Jos on tekemisestä puutetta, meille saa aina tulla. ;-D
Lotalla oli ollut kiva vkl ja niin olihan se hauskaa olla hetki tuollakin kokoonpanolla. Aika rauhallista oli täällä! Mä siivoilin kaappeja ja kannoin säkkitolkulla vaatteita UFF:lle. Ja lumpustelin ihan yksinäni stadissa monta tuntia. Ei ollut kiire mihinkään. Ihanaa!
Hihii, Mariska se siellä nuuhkii silmuja ja halailee puita. Hinoja, positiivisia ajatuksia sulla! Pysy niissä.
Juu, Keiju, kyllä sen erottaa, mikä on unikoulu. ;-D Hieno juttu, että Mai tajusi lopettaa yösyömiset itse. Mutta siis. Unikoulun ankein vaihe toivottavasti onnistuneesti ohi. Ekana yönä puoli tuntia kovaäänisiä vaatimuksia ja yhtä paljon pään silitystä, jonka jälkeen tsiljoona havahtumista ja tutitusta, kunnes klo 05 sai aamiaisensa ja lunasti vieripaikkansa. Toisena yönä tutitus klo 02 ja viereen klo 05. Ja viime yönä tutituksia x krt, mutta ei huutoa, ei vaatimuksia. Nyt sitten katsellaan, mihin vakiintuu. Olisi helpotus, jos ei paria kertaa enempää tarvis tuttia viedä! Toooodella paljon kevyemmin mennyt tähän saakka, kuin pelkäsin.
Höh, onpas kyllä nipo nlan täti, jos kummeksuu viereen ottamista aamuyöstä. Meillä ainakin viimeksi jäi se vaihe itsestään pois, kun lopetin imetyksen ja niin toivottavasti menee Ellinkin kanssa. Saa nyt varhaisaamiaisensa jälkeen jäädä siihen. Mustakin on oleellisempaa, että nukahtaa iltaisin omaan sänkyynsä ja nukkuu siellä pääosan yöstä.
Elli on syönyt kuin hevonen, joten on tainnut yösyöminen verottaa päivän syömisiä. Tänään söi 2 x 8 kk ruokaa eli isot purkit ja puurot ja välipalat. Kumma juttu, jos ei paino ala nousta! Kiva muuten, jos teidän mielestä Elli näytti sentään kasvaneen! Sillä onhan hän kyllä aika sintti.
Keiju, samaa sanon kuin muutkin, että kivaa on tulossa, jos vain maltat olla kotona Main kanssa! Tai siis ei kotona, mutta pois töistä, puistoissa ja muualla nauttimassa kiireettömyydestä. Se on niin huippua, kun se pieni alkaa tajuta juttuja ja hahmottaa eloa ympärillään ja kävellä ja puhua ja ties mitä. (Kotona tulee kyllä ehkä saamaan aikaan kaaosta ja purettuja kaappeja ja laatikoita ja silputtuja lehtiä, mutta sekin menee ohi ) Hertan tavoin koen, että tämän ajan suola ovat ihanat päivät muiden äitien ja lasten kanssa. Näin sosiaalista eloa en oo viettänyt sitten kouluaikojen! Jos on tekemisestä puutetta, meille saa aina tulla. ;-D
Lotalla oli ollut kiva vkl ja niin olihan se hauskaa olla hetki tuollakin kokoonpanolla. Aika rauhallista oli täällä! Mä siivoilin kaappeja ja kannoin säkkitolkulla vaatteita UFF:lle. Ja lumpustelin ihan yksinäni stadissa monta tuntia. Ei ollut kiire mihinkään. Ihanaa!
Hihii, Mariska se siellä nuuhkii silmuja ja halailee puita. Hinoja, positiivisia ajatuksia sulla! Pysy niissä.
S
Sanelma*
Vieras
No nyt yritetään saada rapsaa aikaiseksi. Keskityn nyt tässä vain meidän kuulumisiin ja palaa kunnon keskusteluun mukaan sitten jossain vaiheessa. Teidän viestejä en ole vielä ehtinyt lukea.
Eli tässäpä nyt rapsaa synnytyksen etenemisestä. Meidän tyttö se päätti, että nyt on odoteltu tarpeeksi kauan ja nyt tullaan eikä vain meinata!!
Lauantain olin siellä koiranäyttelyssä turisteeraamassa ja mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ilmassa ollut. Illalla kotona sitten saunottiin ja saunan jälkeen n. klo 21 sanoin miehelle, että jotenkin on vähän maha sekaisin ja jotain pientä menkkajomotuksen tuntuista oli alavatsalla, mutta hädin tuskin huomattavaa. No jatkettiin iltaa ihan normaalisti telkun ääressä ja n. 23 painuttiin nukkumaan. Melkein heti alkoi menkka jomotus lisääntyä ja kävin nappaamassa Panadolin, että sais nukuttua. Nukuinkin sitten puolille öin tosin katkonaisesti. Sitten alkoi vatsan tyhjennys toden teolla. Istuin vessassa tunnin ja sitten huomasin, että tulee pientä tuhrutteluvuotoa. 01 alkoi sitten supistukset täydellä voimalla kertalaakista. Supistukset tulivat heti 3-4 minuutin välein, mutta olivat vielä siedettäviä kivultaan. Liikkuminen ja lantion heijaus auttoi. Kahdelta herätin miehen, kun alkoi olla jo aika tukala olo. Soittelin myös TAYSiin ja kerroin tilanteen. Kehoittivat tulemaan, kun ei kotona enää pysty olemaan. No, tässä vaiheessa olis pitänyt tajuta lähteä jo kiireesti, mutta ei tajuttu Mies alkoi tehdä itselleen eväitä ja aina kun tuli supistu (3 min välein), juoksi hieromaan mun selkää. Supistukset tuntui mulla tässä vaiheessa pääasiassa selän puolella. No, olo oli kyllä siinä vaiheessa jo tosi tuskainen ja koska välit oli vain sen 3 min, ei ehtinyt kunnolla edes henkeä vetää välissä. Koiratkin vielä pissatettiin ja sitten päästiin viimein matkaan kohti sairaalaa 02.50. Matka oli aika hirveä. Mulla oli selän takana sellainen puinen hieromahässäkkä johon painon selkää aina kun supisti. Matkan aikana supistuskipu siirtyi pakaroihin ja lonkkiin ja niitä hieron ja hakkasin aina ihan raivona kun supisti. 03.30 oltiin sairaalalla ja parkkikselta, kun kiiruhdettiin ovelle, niin matkalla oli pysähdyttävä kun supisti. Ovesta kun päästiinsisälle, niin sanoin vain miehelle, että nyt juostaan loppumatka, että kohta en pysty enää kävelemään. Ovella olis ollut kyllä pyörätuoleja, mutta ei tajuttu ottaa sitäkään. Päästiin sitten juosten luukulle ja siinä jo taas supisti. Siirryttiin päivystykseen, jossa normaalisti otettais sydän- ja supistuskäyrät, mutta kätilö joka oli vastassa, näki heti että siihen ei ole aikaa. Te lähdette nyt suoraan saliin sanoi kätilö ja lähti hakemaan pyörätuolia mulle. Mies ei ehtinyt edes odotustilaan istumaan, kun jo mentiin! Hissillä ylös ja kätilö infosi salin kätilön. Sitten piti kiireesti yrittää riisua omat vaatteet pois, että saadaan anturit kiinni. Mies ja kätilö repi multa vaatteet päältä, koska kokoajan supisti tosi voimakkaasti enkä itse pysytynyt riisumaan. Sanoin vain, että heti mulle jotain kivun lievitystä, kiitos! Pääsin petille, ja piuhat saatiin kiinni. Kätilö kokeili kohdun suun ja se oli 4 cm auki. Kätilö tuuppasi ilokaasumaskin mulle käteen ja sanoi, että ota siitä. Ja minä tyttöhän otin vaikka ennakkoon olin kyllä ajatellut sen jättää väliin. Ja kyllä se ihan pahimman terän vei supistuksista. Samalla mies aina hireroi selästä. Mutta sitten tuli aivan järkyttävä supistus, joka siirtyikin vatsanpuolelle. Minä höngin maskiin henkeni edestä, enkä saanut miehelle sanottua, että älä hiero selkää, koska se pahensi kipua. Hengitin kaasua niin paljon, että menin ihan sekaisin, enkä meinannut tajuta ottaa maskia pois naamalta vaikka supistus jo loppui. Jostain kuitenkin pieni ääni sanoi sisälläni, että hei nyt rauhoitut ja keskityt asiaan. Tässä vaiheessa vauvan sydänäänet painuivat ihan pohjalukemiin, eivätkä kunnolla korjaantuneet. Kätilö sanoi hälyyttävänsä lääkärin, ja mainitsi jo tässä vaiheessä hätäsektion. Lääkäri tuli melkein samantien ja kokeili kohdun suun 8 cm auki! 4 cm aukeamista siis n. 5 minuutissa, joten ei ihme että sattui. Lääkäri päätti heti, että hätäsektio vauvan sydänäänten takia. Mä olin tässä vaiheessa täysin tyyni ja luotin vain henkilökuntaan sataprosenttisesti. Siirryin samantien paareille, joilla mut kuskattiin juoksujalkaa leikkuriin. Siitä 5 min niin tyttö oli maailmassa ja pääsi isänsä hellään huomaan. Isukki oli vähän säikähtänty siinä vaiheessa, kun mua vietiin ja joku kätilö oli käynyt rauhoittelemassa, että 5 min ja sitten kaikki on jo ohi. Kaiken kaikkiaan sairaalassa ehdittiin olla siis se reilu puolituntia, kunnes tyttö oli jo maailmassa.
Napanuora oli ollut kertaalleen kaulan ympäri ja vauvalla ollut jossain vaiheessa joko synnytyksen aikana tai jo aikaisemmin ahdinkotila, sillä lapsivesi oli aivan vihreää puuroa. Leikannut lääkärikin sanoi mulle, kun kävi kanssani juttelemassa leikkauksen jälkeen, että hän oli vähän säikähtänyt sitä lapsiveden olomuotoa, kun leikkasi mahan auki. Pelkäsi että vauvan vointi voisi olla huono, mutta mitä vielä pirteän ärhäkkä rääkäisy oli päässyt heti ja ainoastaan väristä meni yksi piste eli 9-9 oli pisteet minuutin ja 5 minuutin iässä. Sairaalassaoloaikana kontrolloitiin verikokein tulehdusarvojansa, mutta niissä ei havaittu mitään poikkeavaa. Kaikki siis vauvalla kunnossa.
Mä olin sitten aamu kahdeksaan asti heräämössä. Kuuden aikaan heräilin ja tytteli tuotiin mulle heti näytille. Voi sitä kääröä. Kahdeksalta mut siirrettiin osastolle ja sain vauvan viereeni. Mies oli lähtenyt kotona käväisemään ja koirat hoitamaan. Koko sunnuntain olin sitten sängyssä ja ihan mömmöissä kaikista nukutuslääkkeistä. Maailma pyöri silmissä heti, jos yritti nostaa päätä. Mies hoiteli vauvaa oikein loistavasti ja minä imettelin sen mitä maitoa tuli. Meidän typy vaan osoitti heti ensimmäisenä elinpäivänään, että on perinty mihen ja minun loistavan ruokahalun, joten lisämaitoakin jouduttiin antamaan pullosta. Ekan yön vauva oli kansliassa hoitjien huomassa ja tuli mulle vain syötettäväksi sitten aamuyöstä.
Oma pää oli ihan pyörällä. Olo oli outo varmaan osittain sen takia, että rajun synnytyksen loppuhuipennus jäi tavallaan kokematta, koska sektioon jouduttiin. Mutta maanantaina alkoi sitten jo pääkin selvitä ja pikkuhiljaa tajuta, että meillä on nyt lapsi ja minä olen jonkun ÄITI!!??!! Maanantain mies oli vielä aamusta iltaan sairaalassa. Kahden aikoihin oli pää vihdoin niin selvä, että pääsin jaloilleni ja vessaan ja sain katetrin pois. Maha oli kyllä edelleen melkoisen arka. Näin komeita mustelmia mulla ei ole eläissäni ollut, eikä toivottavasti enää koskaan tulekaan. Haava lähti paranemaan hyvin, ja tiistaina, kun mieskin joutui lähtemään töihin pystyin jo hoitelemaan vauvaa itsenäisesti sairaalassa. Keskiviikkona kaikki sujui sitten jo niin hyvin, että teimme tilaa seuraaville. Oli meinaan aika ruuhkaista sairaalassa.
Eka päivä kotona meni loistavasti. Mies oli töissä, mutta hyvin selvisin vauvan kanssa yksin. Perjantaina sitten jouduimme vielä käymään TAYSissa verikokeissa ja ilmeisesti reissu oli sekä mulle että vauvalle vähän liikaa, sillä siitä alkoikin sitten huutokonsertti. Perjantai ilta oli aivan katastrofi. Sekä mies että minä olimme ihan epätoivoisia, kun emme onnistuneet tyynnyttämään vauvaa. Lopulta päädyimme antamaan korviketta, jolla neiti sitten tyyntyikin. Lauantaina kuitenkin sama homma uusiutui iltasella kahta pahempana, ja tein todella töitä hartiavoimin kahteen asti yöllä, että sain pienen raasun rauhoittumaan. Mahdottomat ilmavaivat saivat pienen aivan tolaltaan ja vanhemmat myös. Sunnuntaina sitten soittelin TAYSiin ja juttelin kätilön kanssa, jolta sainkin hyvin neuvoja ja tukea tässä asiassa. Iltaa odotellessa jännitys kasvoi, mutta luojan kiitos ilta olikin jo paljon helpompi. Eilen sitten tyttö oli taas oma aurinkoinen itsensä sen mitä hereillä pysyi. Ilmeisesti korvike ja mun syömät epäsopivat ruoka-aineet aiheutti vaivat. Karsin oman ruokavalioni heti sunnuntaina ja ehkäpä se auttoi. Tänään taas typy on vain hereillä (paitsi nyt nukkunut lähes tunnin), mutta ei kauhean rutuinen. Että ei ole päivät veljeksiä keskenään. Rankkaa on siis ollut, mutta on se vaan käsittämättömän suloinen lapsi ja meidän ihan oma!!
Voi kauhea miten pitkä rapsa tästä tulee. Kävin välilä imettämässä ja syömässä. Tyttö nukahti vielä uusille unille. Sen verran kuitenkin vielä kerron, että koirien kanssa on mennyt paljon paremmin kuin osasin kuvitellakaan, joten siitä asiasta ei tarvitse ottaa onneksi steressiä. Varovaisia ollaan, mutta aika normaalisti on elämää jatkettu koirien suhteen. Hyvä niin. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut kyllä ihanaa mutta rankkaa. Varmaan seuraavat viikot sitten pikkuhiljaa muovaavat arkeen jotain rytmiä. Nyt päivät ovat tosiaan aivan erilaisia jokainen.
Miehellä on töitä nyt tosiaan riittänyt. Viikonloput on onneksi kotona ja silloin tekee töitä kotona vain muutaman tunnin päivässä ja muuten on meidän kanssa. Huomenna taitaa kyllä olla hänelläkin vapaapäivä, joten onneksi edes silloin tällöin pääsee vähän enemmän nauttimaan tytön seurasta. Äitini (mummi) on tällä viikolla talvilomalla ja hän olikin jo eilen minua auttelemassa päivän. Tulee vielä toiseksi päiväksi tällä viikolla.
Eilen kävi myös terkka kotikäynnillä. Neitokainen oli jo kirinyt painossa yli syntymäpainon. Nyt 8 vrk iässä oli 3530 g, joten ruoka kyllä tosiaan maistuu J. Terkka poisti myös minulta tikit, niin nyt on vähän helpompi liikkua, kun ei enää kiristä mahaa. Haava ja sisuskalut ovat parantuneet tosi hyvin. Nostelu- ja imurointikielto on voimassa neljä viikkoa, eikä tietty mitään muutakaan kovin raskasta voi tehdä.
Kaiken kaikkiaan mulle jäi kyllä synnytyksestä ainoastaan positiivinen kuva. Kyllähän supistuskipu kovaa oli, mutta kyllä sen kanssa pystyi elämään. Ja mullahan sitä ei sitten ehtinyt kestää kuin sen kolme tuntia. Sektiosta jäi myös ihan hyvä maku suuhun vaikka enhän minä nukutuksen takia siitä sinänsä mitään tiedä. Henkilökunnalle annan kuitenkin toiminnasta täyden kympin. Vaikka kiire oli, niin mitään paniikkia ei mulle missään vaiheessa tullut. Aavistuksen harmittaa etten alatiesynnytystä päässyt kokemaan, mutta ehkä vielä joskus Tosin noiden muutamien hankalien iltojen aikana mies tokaisi, ettei tämä nyt kyllä ainakaan toisen lapsen hankintaan kannusta. No täytyy toivoa, että masuvaivat ovat vain väliaikaisia, eikä tulis mitään kolmen kuukauden koliikkia. Huomenna mennään käväisemään myös vyöhyketerapiassa. Kyllä hattua nostan Nasupille, kun on kahden pienen kanssa niin hienosti pärjännyt, kun tytöllä sielläkin oli niitä masuvaivoja.
Nyt on kyllä pakko lopettaa tältä erää. Kysykää jos jäi vielä jotain epäselvää.
Kaikille mukavaa viikonjatkoa ja odottajille erityisesti mukavia hetkiä masujenne kanssa. Lopputulos palkitsee!
Nyt taitaa kyllä jäädä teksti oikolukematta. Toivottavasti en ole ihan höpöjä kirjoittanut.
Yritän vielä pistää jonkun kuvankin tulemaan, jos tyttö ei parkaise ennen sitä.
Eli tässäpä nyt rapsaa synnytyksen etenemisestä. Meidän tyttö se päätti, että nyt on odoteltu tarpeeksi kauan ja nyt tullaan eikä vain meinata!!
Lauantain olin siellä koiranäyttelyssä turisteeraamassa ja mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ilmassa ollut. Illalla kotona sitten saunottiin ja saunan jälkeen n. klo 21 sanoin miehelle, että jotenkin on vähän maha sekaisin ja jotain pientä menkkajomotuksen tuntuista oli alavatsalla, mutta hädin tuskin huomattavaa. No jatkettiin iltaa ihan normaalisti telkun ääressä ja n. 23 painuttiin nukkumaan. Melkein heti alkoi menkka jomotus lisääntyä ja kävin nappaamassa Panadolin, että sais nukuttua. Nukuinkin sitten puolille öin tosin katkonaisesti. Sitten alkoi vatsan tyhjennys toden teolla. Istuin vessassa tunnin ja sitten huomasin, että tulee pientä tuhrutteluvuotoa. 01 alkoi sitten supistukset täydellä voimalla kertalaakista. Supistukset tulivat heti 3-4 minuutin välein, mutta olivat vielä siedettäviä kivultaan. Liikkuminen ja lantion heijaus auttoi. Kahdelta herätin miehen, kun alkoi olla jo aika tukala olo. Soittelin myös TAYSiin ja kerroin tilanteen. Kehoittivat tulemaan, kun ei kotona enää pysty olemaan. No, tässä vaiheessa olis pitänyt tajuta lähteä jo kiireesti, mutta ei tajuttu Mies alkoi tehdä itselleen eväitä ja aina kun tuli supistu (3 min välein), juoksi hieromaan mun selkää. Supistukset tuntui mulla tässä vaiheessa pääasiassa selän puolella. No, olo oli kyllä siinä vaiheessa jo tosi tuskainen ja koska välit oli vain sen 3 min, ei ehtinyt kunnolla edes henkeä vetää välissä. Koiratkin vielä pissatettiin ja sitten päästiin viimein matkaan kohti sairaalaa 02.50. Matka oli aika hirveä. Mulla oli selän takana sellainen puinen hieromahässäkkä johon painon selkää aina kun supisti. Matkan aikana supistuskipu siirtyi pakaroihin ja lonkkiin ja niitä hieron ja hakkasin aina ihan raivona kun supisti. 03.30 oltiin sairaalalla ja parkkikselta, kun kiiruhdettiin ovelle, niin matkalla oli pysähdyttävä kun supisti. Ovesta kun päästiinsisälle, niin sanoin vain miehelle, että nyt juostaan loppumatka, että kohta en pysty enää kävelemään. Ovella olis ollut kyllä pyörätuoleja, mutta ei tajuttu ottaa sitäkään. Päästiin sitten juosten luukulle ja siinä jo taas supisti. Siirryttiin päivystykseen, jossa normaalisti otettais sydän- ja supistuskäyrät, mutta kätilö joka oli vastassa, näki heti että siihen ei ole aikaa. Te lähdette nyt suoraan saliin sanoi kätilö ja lähti hakemaan pyörätuolia mulle. Mies ei ehtinyt edes odotustilaan istumaan, kun jo mentiin! Hissillä ylös ja kätilö infosi salin kätilön. Sitten piti kiireesti yrittää riisua omat vaatteet pois, että saadaan anturit kiinni. Mies ja kätilö repi multa vaatteet päältä, koska kokoajan supisti tosi voimakkaasti enkä itse pysytynyt riisumaan. Sanoin vain, että heti mulle jotain kivun lievitystä, kiitos! Pääsin petille, ja piuhat saatiin kiinni. Kätilö kokeili kohdun suun ja se oli 4 cm auki. Kätilö tuuppasi ilokaasumaskin mulle käteen ja sanoi, että ota siitä. Ja minä tyttöhän otin vaikka ennakkoon olin kyllä ajatellut sen jättää väliin. Ja kyllä se ihan pahimman terän vei supistuksista. Samalla mies aina hireroi selästä. Mutta sitten tuli aivan järkyttävä supistus, joka siirtyikin vatsanpuolelle. Minä höngin maskiin henkeni edestä, enkä saanut miehelle sanottua, että älä hiero selkää, koska se pahensi kipua. Hengitin kaasua niin paljon, että menin ihan sekaisin, enkä meinannut tajuta ottaa maskia pois naamalta vaikka supistus jo loppui. Jostain kuitenkin pieni ääni sanoi sisälläni, että hei nyt rauhoitut ja keskityt asiaan. Tässä vaiheessa vauvan sydänäänet painuivat ihan pohjalukemiin, eivätkä kunnolla korjaantuneet. Kätilö sanoi hälyyttävänsä lääkärin, ja mainitsi jo tässä vaiheessä hätäsektion. Lääkäri tuli melkein samantien ja kokeili kohdun suun 8 cm auki! 4 cm aukeamista siis n. 5 minuutissa, joten ei ihme että sattui. Lääkäri päätti heti, että hätäsektio vauvan sydänäänten takia. Mä olin tässä vaiheessa täysin tyyni ja luotin vain henkilökuntaan sataprosenttisesti. Siirryin samantien paareille, joilla mut kuskattiin juoksujalkaa leikkuriin. Siitä 5 min niin tyttö oli maailmassa ja pääsi isänsä hellään huomaan. Isukki oli vähän säikähtänty siinä vaiheessa, kun mua vietiin ja joku kätilö oli käynyt rauhoittelemassa, että 5 min ja sitten kaikki on jo ohi. Kaiken kaikkiaan sairaalassa ehdittiin olla siis se reilu puolituntia, kunnes tyttö oli jo maailmassa.
Napanuora oli ollut kertaalleen kaulan ympäri ja vauvalla ollut jossain vaiheessa joko synnytyksen aikana tai jo aikaisemmin ahdinkotila, sillä lapsivesi oli aivan vihreää puuroa. Leikannut lääkärikin sanoi mulle, kun kävi kanssani juttelemassa leikkauksen jälkeen, että hän oli vähän säikähtänyt sitä lapsiveden olomuotoa, kun leikkasi mahan auki. Pelkäsi että vauvan vointi voisi olla huono, mutta mitä vielä pirteän ärhäkkä rääkäisy oli päässyt heti ja ainoastaan väristä meni yksi piste eli 9-9 oli pisteet minuutin ja 5 minuutin iässä. Sairaalassaoloaikana kontrolloitiin verikokein tulehdusarvojansa, mutta niissä ei havaittu mitään poikkeavaa. Kaikki siis vauvalla kunnossa.
Mä olin sitten aamu kahdeksaan asti heräämössä. Kuuden aikaan heräilin ja tytteli tuotiin mulle heti näytille. Voi sitä kääröä. Kahdeksalta mut siirrettiin osastolle ja sain vauvan viereeni. Mies oli lähtenyt kotona käväisemään ja koirat hoitamaan. Koko sunnuntain olin sitten sängyssä ja ihan mömmöissä kaikista nukutuslääkkeistä. Maailma pyöri silmissä heti, jos yritti nostaa päätä. Mies hoiteli vauvaa oikein loistavasti ja minä imettelin sen mitä maitoa tuli. Meidän typy vaan osoitti heti ensimmäisenä elinpäivänään, että on perinty mihen ja minun loistavan ruokahalun, joten lisämaitoakin jouduttiin antamaan pullosta. Ekan yön vauva oli kansliassa hoitjien huomassa ja tuli mulle vain syötettäväksi sitten aamuyöstä.
Oma pää oli ihan pyörällä. Olo oli outo varmaan osittain sen takia, että rajun synnytyksen loppuhuipennus jäi tavallaan kokematta, koska sektioon jouduttiin. Mutta maanantaina alkoi sitten jo pääkin selvitä ja pikkuhiljaa tajuta, että meillä on nyt lapsi ja minä olen jonkun ÄITI!!??!! Maanantain mies oli vielä aamusta iltaan sairaalassa. Kahden aikoihin oli pää vihdoin niin selvä, että pääsin jaloilleni ja vessaan ja sain katetrin pois. Maha oli kyllä edelleen melkoisen arka. Näin komeita mustelmia mulla ei ole eläissäni ollut, eikä toivottavasti enää koskaan tulekaan. Haava lähti paranemaan hyvin, ja tiistaina, kun mieskin joutui lähtemään töihin pystyin jo hoitelemaan vauvaa itsenäisesti sairaalassa. Keskiviikkona kaikki sujui sitten jo niin hyvin, että teimme tilaa seuraaville. Oli meinaan aika ruuhkaista sairaalassa.
Eka päivä kotona meni loistavasti. Mies oli töissä, mutta hyvin selvisin vauvan kanssa yksin. Perjantaina sitten jouduimme vielä käymään TAYSissa verikokeissa ja ilmeisesti reissu oli sekä mulle että vauvalle vähän liikaa, sillä siitä alkoikin sitten huutokonsertti. Perjantai ilta oli aivan katastrofi. Sekä mies että minä olimme ihan epätoivoisia, kun emme onnistuneet tyynnyttämään vauvaa. Lopulta päädyimme antamaan korviketta, jolla neiti sitten tyyntyikin. Lauantaina kuitenkin sama homma uusiutui iltasella kahta pahempana, ja tein todella töitä hartiavoimin kahteen asti yöllä, että sain pienen raasun rauhoittumaan. Mahdottomat ilmavaivat saivat pienen aivan tolaltaan ja vanhemmat myös. Sunnuntaina sitten soittelin TAYSiin ja juttelin kätilön kanssa, jolta sainkin hyvin neuvoja ja tukea tässä asiassa. Iltaa odotellessa jännitys kasvoi, mutta luojan kiitos ilta olikin jo paljon helpompi. Eilen sitten tyttö oli taas oma aurinkoinen itsensä sen mitä hereillä pysyi. Ilmeisesti korvike ja mun syömät epäsopivat ruoka-aineet aiheutti vaivat. Karsin oman ruokavalioni heti sunnuntaina ja ehkäpä se auttoi. Tänään taas typy on vain hereillä (paitsi nyt nukkunut lähes tunnin), mutta ei kauhean rutuinen. Että ei ole päivät veljeksiä keskenään. Rankkaa on siis ollut, mutta on se vaan käsittämättömän suloinen lapsi ja meidän ihan oma!!
Voi kauhea miten pitkä rapsa tästä tulee. Kävin välilä imettämässä ja syömässä. Tyttö nukahti vielä uusille unille. Sen verran kuitenkin vielä kerron, että koirien kanssa on mennyt paljon paremmin kuin osasin kuvitellakaan, joten siitä asiasta ei tarvitse ottaa onneksi steressiä. Varovaisia ollaan, mutta aika normaalisti on elämää jatkettu koirien suhteen. Hyvä niin. Kaiken kaikkiaan tämä on ollut kyllä ihanaa mutta rankkaa. Varmaan seuraavat viikot sitten pikkuhiljaa muovaavat arkeen jotain rytmiä. Nyt päivät ovat tosiaan aivan erilaisia jokainen.
Miehellä on töitä nyt tosiaan riittänyt. Viikonloput on onneksi kotona ja silloin tekee töitä kotona vain muutaman tunnin päivässä ja muuten on meidän kanssa. Huomenna taitaa kyllä olla hänelläkin vapaapäivä, joten onneksi edes silloin tällöin pääsee vähän enemmän nauttimaan tytön seurasta. Äitini (mummi) on tällä viikolla talvilomalla ja hän olikin jo eilen minua auttelemassa päivän. Tulee vielä toiseksi päiväksi tällä viikolla.
Eilen kävi myös terkka kotikäynnillä. Neitokainen oli jo kirinyt painossa yli syntymäpainon. Nyt 8 vrk iässä oli 3530 g, joten ruoka kyllä tosiaan maistuu J. Terkka poisti myös minulta tikit, niin nyt on vähän helpompi liikkua, kun ei enää kiristä mahaa. Haava ja sisuskalut ovat parantuneet tosi hyvin. Nostelu- ja imurointikielto on voimassa neljä viikkoa, eikä tietty mitään muutakaan kovin raskasta voi tehdä.
Kaiken kaikkiaan mulle jäi kyllä synnytyksestä ainoastaan positiivinen kuva. Kyllähän supistuskipu kovaa oli, mutta kyllä sen kanssa pystyi elämään. Ja mullahan sitä ei sitten ehtinyt kestää kuin sen kolme tuntia. Sektiosta jäi myös ihan hyvä maku suuhun vaikka enhän minä nukutuksen takia siitä sinänsä mitään tiedä. Henkilökunnalle annan kuitenkin toiminnasta täyden kympin. Vaikka kiire oli, niin mitään paniikkia ei mulle missään vaiheessa tullut. Aavistuksen harmittaa etten alatiesynnytystä päässyt kokemaan, mutta ehkä vielä joskus Tosin noiden muutamien hankalien iltojen aikana mies tokaisi, ettei tämä nyt kyllä ainakaan toisen lapsen hankintaan kannusta. No täytyy toivoa, että masuvaivat ovat vain väliaikaisia, eikä tulis mitään kolmen kuukauden koliikkia. Huomenna mennään käväisemään myös vyöhyketerapiassa. Kyllä hattua nostan Nasupille, kun on kahden pienen kanssa niin hienosti pärjännyt, kun tytöllä sielläkin oli niitä masuvaivoja.
Nyt on kyllä pakko lopettaa tältä erää. Kysykää jos jäi vielä jotain epäselvää.
Kaikille mukavaa viikonjatkoa ja odottajille erityisesti mukavia hetkiä masujenne kanssa. Lopputulos palkitsee!
Nyt taitaa kyllä jäädä teksti oikolukematta. Toivottavasti en ole ihan höpöjä kirjoittanut.
Yritän vielä pistää jonkun kuvankin tulemaan, jos tyttö ei parkaise ennen sitä.
S
Stella*
Vieras
Ohhoh ja huhhuh, mikä synnytysrapsa Sanelmalla! Oli siinä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta hinoa, että sulla itselläsi on synnytyksestä hyvä fiilis. Mulle tuli kauhea tunnemyrsky, nousi muistot pintaan, kun tuo alkusynnytys oli niin samankaltainen kuin Leosta aikoinaan.
Vatsavaivat vauvoilla ovat tosi inhottavia. Meillä niistä ei ole kärsitty, mutta ystäväperheessä ne piinasivat pitkään. Toivottavasti selviätte säikähdyksellä, eikä tule jatkossa mitään rajuja ruokavaliorajoituksia tai just tuota koliikkia. Voimia sinne! Ja tule vertaistuelle tänne elleihin, jos epätoivo yllättää.
Tuli tuosta Keijun alakulosta mieleen se, kun Leo oli varmaan about Main ikäinen. Olin niin väsynyt ja niin kyllästynyt kotona oloon, että hermot olivat aivan piukeina. Kiukuttelin miehelle koko ajan, kunnes hän kyllästyneenä totesi, että painu ulos urheilemaan, niin saat purettua pahaa oloasi. Ja minähän lähdin. Poljin pyörällä oikeasti niin lujaa kuin jaloista lähti varmaan 20 km. Kotona kiukku oli kadonnut ja jaksoin taas perhettä paremmin. Että samaistun hyvin tuohon luontopolkukokemukseen omassa ylhäisessä yksinäisyydessä.
Ellin unikoulu on mennyt mukavasti, sepä hinoa. Ja ruoka maistuu, sekin mainio asia!
Ja kuten fb:hen kirjasin, niin meillä sairastetaan taas, prkl! Olin juuri vienyt lapset päiväkotiin ja ulkoiluttanut koiran, kun tuli soitto, että Kaisla oksentaa. Olihan tuossa muutama päivä niin, että koko perhe oli terveenä ja nyt on taas puolet sairaana. Voi kettu, että ärsyttää ja turhauttaa. Päiväkodissa pestään käsiä ahkeraan, kuten myös kotona. Lapset ulkoilevat, syövät ja nukkuvat hyvin. Miksi ei ole vastustuskykyä?! Tuleeko se joskus? No, vatsataudista ei välttis ole kyse, koska K ei oksentanut sen jälkeen enää, mutta kuumetta kyllä on. Pahus, jos tauti selättää taas koko perheen ja työt, sovitut menot ja mökkeilyt on taas pantava uusiksi. Kiitos kun sain valittaa!
Leon kanssa vietin äiti-poika-aamupäivän. Käytiin ostamassa eteiseen matto ja muuta kotisälää sekä syötiin pehmis puoliksi kahvilassa. Että jotain kivaakin sentään.
Meillä muuten Kaislassa ovat toden teolla heränneet naiselliset piirteet. Hänen on saatava vaipan päälle pikkuhousut, ja tänään piti mennä päikkäreille satiinihame päällä. Pinni on päässä päivittäin ja sukat vaihdetaan monta kertaa päivässä (tekee sen itse). Leon vanhat vaatteet eivät neidille kelpaa, ja äidin korkkareissa on kiva köpsytellä. Hu-vit-ta-vaa.
Nyt lähden viemään koiraa ulos, aurinkoon, jee!
Vatsavaivat vauvoilla ovat tosi inhottavia. Meillä niistä ei ole kärsitty, mutta ystäväperheessä ne piinasivat pitkään. Toivottavasti selviätte säikähdyksellä, eikä tule jatkossa mitään rajuja ruokavaliorajoituksia tai just tuota koliikkia. Voimia sinne! Ja tule vertaistuelle tänne elleihin, jos epätoivo yllättää.
Tuli tuosta Keijun alakulosta mieleen se, kun Leo oli varmaan about Main ikäinen. Olin niin väsynyt ja niin kyllästynyt kotona oloon, että hermot olivat aivan piukeina. Kiukuttelin miehelle koko ajan, kunnes hän kyllästyneenä totesi, että painu ulos urheilemaan, niin saat purettua pahaa oloasi. Ja minähän lähdin. Poljin pyörällä oikeasti niin lujaa kuin jaloista lähti varmaan 20 km. Kotona kiukku oli kadonnut ja jaksoin taas perhettä paremmin. Että samaistun hyvin tuohon luontopolkukokemukseen omassa ylhäisessä yksinäisyydessä
.Ellin unikoulu on mennyt mukavasti, sepä hinoa. Ja ruoka maistuu, sekin mainio asia!
Ja kuten fb:hen kirjasin, niin meillä sairastetaan taas, prkl! Olin juuri vienyt lapset päiväkotiin ja ulkoiluttanut koiran, kun tuli soitto, että Kaisla oksentaa. Olihan tuossa muutama päivä niin, että koko perhe oli terveenä ja nyt on taas puolet sairaana. Voi kettu, että ärsyttää ja turhauttaa. Päiväkodissa pestään käsiä ahkeraan, kuten myös kotona. Lapset ulkoilevat, syövät ja nukkuvat hyvin. Miksi ei ole vastustuskykyä?! Tuleeko se joskus? No, vatsataudista ei välttis ole kyse, koska K ei oksentanut sen jälkeen enää, mutta kuumetta kyllä on. Pahus, jos tauti selättää taas koko perheen ja työt, sovitut menot ja mökkeilyt on taas pantava uusiksi. Kiitos kun sain valittaa!
Leon kanssa vietin äiti-poika-aamupäivän. Käytiin ostamassa eteiseen matto ja muuta kotisälää sekä syötiin pehmis puoliksi kahvilassa
. Että jotain kivaakin sentään.Meillä muuten Kaislassa ovat toden teolla heränneet naiselliset piirteet. Hänen on saatava vaipan päälle pikkuhousut, ja tänään piti mennä päikkäreille satiinihame päällä. Pinni on päässä päivittäin ja sukat vaihdetaan monta kertaa päivässä (tekee sen itse). Leon vanhat vaatteet eivät neidille kelpaa, ja äidin korkkareissa on kiva köpsytellä. Hu-vit-ta-vaa.
Nyt lähden viemään koiraa ulos, aurinkoon, jee!
P
Piritta*
Vieras
Oih, meni ihan kylmät väreet Sanelman raportista. Voin niin hyvin kuvitella miten teidän matka sairaalaan on mennyt ja ne mielessä myllertävät tunteet. Mahtavaa, että jäi kaikin puolin hyvä fiilis sulle Sanelma, vaikka sektioon jouduitkin. Ja hyvin välittyi, miten upea hlökunta teillä on ollut. Niin ne on ihania synnäreillä, samat kokemukset itselläkin. Niin ihanaa, että teillä on viimein oma vauva kotona, olen niin onnellinen S teidän puolesta!!! Mutta pöh, noita itkuja, voi harmi. Alussahan se voi johtua mistä vain, ei vielä kannata murehtia koliikkia.
Ääh Stella, kurjaa tuo sairastelu :/ Samaa kyllä vähän meilläkin, Matias valitti kovasti korvaansa maanantaina, ja tietty epäilin, että _taas_ korvatulehdus. Eipä ehditty jälkitarkastuttaa edellistäkään. Hain illalla apteekista sellaisia puuduttavia korvatippoja, ja ihme kyllä kipu kaikkosi, eikä sen koommin ole korvaansa valittanut. Mutta juuh, onhan se ankeeta. Perua kaikki suunnitelmat ja omat aikomukset. Jaksuja!
Liikkis tuo teidän Kaisla. Niin tyttöä! Varmaan vähän hämmentävääkin, kun pojan jälkeen talossa on oikea girly girl
Me käytiin eilen tutustumassa päiväkotiin, joka on tulevan kotimme lähellä. Jätin molempien lasten hakemukset. Heh, luulin, että sinnepä varmaan pääsee helposti, kun alueellahan asuu vain eläkeläisiä. Mitä vielä, lapsia enemmän kuin koskaan, ja mielettömät jonot kyseiseen p-kotiin. Joka siis alueensa ainut...Voihan vee...No mähän sitten rustasin kunnon perustelut ja sepustukset hakemukset liitteeksi, heh. Matskua nyt ei ole mikään pakko laittaa pkotiin elokuussa, joten jos joudutaan huitsinnevadaan, voi olla, että perun hakemuksen. Onhan puistotäti olemassa, ja jopa uudessa kodissa ihan nurkan takana.
Samalla reissulla kävin fiilistelemässä meidän tulevassa kodissa! Ihana fiilis tuli. Edell. käynneillä siellä kun oli tupa täynnä väkeä näytössä, niin nyt oli niin kiva ajatella, että tämä on kohta meidän Masa kiiti heti "omaan" huoneeseensa leikkimään (muisti siellä olleen paloaseman...), ja mä otin mittoja seinistä. Matskulle sit kerroin, että pian tämä on sun oma huone. Aikas ihanaa
Jutut jäi toiselle sivulle, mutta jos oikein muistan.. Sande...JIHUUUU! Mainio juttu tuo kakkosprojekti! Sehän voi napsahtaa hyvinkin nopeasti, kuten tässä on huomattu ;-) Hinoa!
Ilmeisesti tahkoojissakin on hyviä uutisia, huippua!
Keijis oli saanutkin jo hyvää supportia. Samaa kannustaisin minäkin, että ei mene pitkääkään aikaa, kun lapsen kanssa voi oikeasti puuhailla yhdellä kaikkea kivaa. Puistoilut ja muut lisää aikuiskontakteja ja siitä alkaa ihan uusi vaihe, kun lapsi touhuaa ulkona. Mun mielestä Anna on aivan mahtavassa iässä jo nyt, sellainen hauska pelle, joka kikattaa kaikelle hölmölle ja on innoissaan, jos saa muut nauramaan.
Vuokrasin leffan, joten koitan saada katsottua sitä hetken, ennen kuin M kotiutuu puistosta. Kummasti Makuunissa oli valinnanvaraa, kun ei ole vuosikausiin katsottu mitään...
Ääh Stella, kurjaa tuo sairastelu :/ Samaa kyllä vähän meilläkin, Matias valitti kovasti korvaansa maanantaina, ja tietty epäilin, että _taas_ korvatulehdus. Eipä ehditty jälkitarkastuttaa edellistäkään. Hain illalla apteekista sellaisia puuduttavia korvatippoja, ja ihme kyllä kipu kaikkosi, eikä sen koommin ole korvaansa valittanut. Mutta juuh, onhan se ankeeta. Perua kaikki suunnitelmat ja omat aikomukset. Jaksuja!
Liikkis tuo teidän Kaisla. Niin tyttöä! Varmaan vähän hämmentävääkin, kun pojan jälkeen talossa on oikea girly girl
Me käytiin eilen tutustumassa päiväkotiin, joka on tulevan kotimme lähellä. Jätin molempien lasten hakemukset. Heh, luulin, että sinnepä varmaan pääsee helposti, kun alueellahan asuu vain eläkeläisiä. Mitä vielä, lapsia enemmän kuin koskaan, ja mielettömät jonot kyseiseen p-kotiin. Joka siis alueensa ainut...Voihan vee...No mähän sitten rustasin kunnon perustelut ja sepustukset hakemukset liitteeksi, heh. Matskua nyt ei ole mikään pakko laittaa pkotiin elokuussa, joten jos joudutaan huitsinnevadaan, voi olla, että perun hakemuksen. Onhan puistotäti olemassa, ja jopa uudessa kodissa ihan nurkan takana.
Samalla reissulla kävin fiilistelemässä meidän tulevassa kodissa! Ihana fiilis tuli. Edell. käynneillä siellä kun oli tupa täynnä väkeä näytössä, niin nyt oli niin kiva ajatella, että tämä on kohta meidän
Masa kiiti heti "omaan" huoneeseensa leikkimään (muisti siellä olleen paloaseman...), ja mä otin mittoja seinistä. Matskulle sit kerroin, että pian tämä on sun oma huone. Aikas ihanaa Jutut jäi toiselle sivulle, mutta jos oikein muistan.. Sande...JIHUUUU! Mainio juttu tuo kakkosprojekti! Sehän voi napsahtaa hyvinkin nopeasti, kuten tässä on huomattu ;-) Hinoa!
Ilmeisesti tahkoojissakin on hyviä uutisia, huippua!
Keijis oli saanutkin jo hyvää supportia. Samaa kannustaisin minäkin, että ei mene pitkääkään aikaa, kun lapsen kanssa voi oikeasti puuhailla yhdellä kaikkea kivaa. Puistoilut ja muut lisää aikuiskontakteja ja siitä alkaa ihan uusi vaihe, kun lapsi touhuaa ulkona. Mun mielestä Anna on aivan mahtavassa iässä jo nyt, sellainen hauska pelle, joka kikattaa kaikelle hölmölle ja on innoissaan, jos saa muut nauramaan.
Vuokrasin leffan, joten koitan saada katsottua sitä hetken, ennen kuin M kotiutuu puistosta. Kummasti Makuunissa oli valinnanvaraa, kun ei ole vuosikausiin katsottu mitään...
N
Nekku ejk
Vieras
Sanelmalle kiitos raportista! Mäkin huomasin, että syke nousi sitä lukiessa, jotenkin tuli niin eläydyttyä ja tuli tietenkin omatkin kokemukset mieleen, vaikka aika erilaiset vaiheet olikin. On teillä ollut dramatiikkaa, mutta tärkeintä on se, että terve ihana tyllerö saatiin maailmaan ja tärkeää myöskin se, että itsellesi jäi hyvä ja luottavainen mieli kokemuksesta. Onneksi viimein tajusitte lähteä sairaalaan
huh.
Toivotaan, että vatsavaivat pysyisivät minimissä! Relatippoja ainakin kandee kokeilla myös itsellesi.
Hihii, ihana tuo Kaisla. Tyttö mikä tyttö. Lottakin klopsuttelee mun korkkareilla usein, pahin villitys ehkä mennyt ohi. Mutta aina kun menen hakemaan pk:sta, on likat sielläkin jotkut kostyymit päällä.
Tooodella kurjaa tuo sairastaminen, se on rankka lisä arkeen. Äh, tuntuu vain, että toiset sairastavat enemmän kuin toiset, mutta kuvittelisi, että ihan pahin menisi ohi parin vuoden iässä.
Olin illalla tyttöjen kanssa kylässä. Lotan kanssa on kyllä niin ihana mennä minne tahansa, kun viihtyy aina niin loistavasti!
Se on muuten meikäläisen eka hoitovapaapäivä tänään. (Mies kaappasi itselleen ne 12 päivää.) Sissus. Miten tän toisen kanssa aika menee tällaista vauhtia???
Toivotaan, että vatsavaivat pysyisivät minimissä! Relatippoja ainakin kandee kokeilla myös itsellesi.
Hihii, ihana tuo Kaisla. Tyttö mikä tyttö. Lottakin klopsuttelee mun korkkareilla usein, pahin villitys ehkä mennyt ohi. Mutta aina kun menen hakemaan pk:sta, on likat sielläkin jotkut kostyymit päällä.
Tooodella kurjaa tuo sairastaminen, se on rankka lisä arkeen. Äh, tuntuu vain, että toiset sairastavat enemmän kuin toiset, mutta kuvittelisi, että ihan pahin menisi ohi parin vuoden iässä.
Olin illalla tyttöjen kanssa kylässä. Lotan kanssa on kyllä niin ihana mennä minne tahansa, kun viihtyy aina niin loistavasti!
Se on muuten meikäläisen eka hoitovapaapäivä tänään. (Mies kaappasi itselleen ne 12 päivää.) Sissus. Miten tän toisen kanssa aika menee tällaista vauhtia???
P
Piritta*
Vieras
Y
Yks tahkoojista
Vieras
Heips vaan kaikille. Useita vuosia teidän palstaa seurannut ja samalla itsekkin tahkonnut. Käyn aina välillä lukemassa teidän kuulumisia. Jäin kaipaamaan Katan kuulumisia, mitä hälle kuuluu? En jaksanut selata viestiketjuja paljoa taaksepäin, sieltä varmaan olis kuulumiset löytynyt. Itse tahkottiin katan kanssa samaan aikaan ja lapsetkin syntyivät parin viikon sisällä...
A
Aniliini@
Vieras
Mä ihan tärisin liikutuksesta ja kyyneltulvasta Sanelman rapsaa lukiessa. Loppu hyvin ja kotonakin alkaa arki rullailemaan, hieno juttu!
Palaan paremmalla aikaa, kotirintamalla kaikki ok, mutta perhepiirissä "muutoksia", ei mitään katastrofaalista, kerron lisää kun palaan. Nyt lenkille vielä aurinkoon!
Palaan paremmalla aikaa, kotirintamalla kaikki ok, mutta perhepiirissä "muutoksia", ei mitään katastrofaalista, kerron lisää kun palaan. Nyt lenkille vielä aurinkoon!
M
Manna25+1
Vieras
Moikka täältäkin.
Huh, Sanelman rapsaa. Aikamoista. Kyllä nuo synnytykset todentotta voivat olla niin erilaisia ja tässä oli sitä dramatiikkaa kerrakseen. Onneksi kaikki hyvin ja fiilis synnytyksestä jäi hyväksi. Kaiken kruunaa tietenkin ihana lopputulos; terve lapsi. Ja suloinen kuin mikä!!!
Mollyn aika alkaa olla käsillä ihan pian. Aina vain useammin mielessä Minin syntymä
Sandelle onnea kakkosprojektiin. Toivottavasti tärppi kävisi. En muista/tiedä oliko teillä pitkä yritys N:n kanssa? Nyt sitten paineet työnsaannista helpottanevat hiukan, kun mielessä on sisaruksen suunnittelu. Elämän isoja asioita molemmat omalla tavallaan.
Harmi nuo sairastelut; tuntuu, että joku muksuista on vuorollaan ollut täällä kipeänä. No, onhan niitä lapsiakin Tahkoojissa reilusti, joten miksei sitten myös nuhaneniä ja vatsatautisia.
Milloins teillä olisi Piritta muutto? Teettekö sitä pientä remppaa heti? Tuo on ihanaa, kun malttamattomana saa odottaa muuttoa ja oman uuden kodin laittamista ja vielä kesää vasten saatte muuttaa. Toivottavasti tärppi kävisi pkodin suhteen.
Nyt täytyy jatkaa parin opintohomman kanssa, että saan valmiiksi edes jotain.
Huh, Sanelman rapsaa. Aikamoista. Kyllä nuo synnytykset todentotta voivat olla niin erilaisia ja tässä oli sitä dramatiikkaa kerrakseen. Onneksi kaikki hyvin ja fiilis synnytyksestä jäi hyväksi. Kaiken kruunaa tietenkin ihana lopputulos; terve lapsi. Ja suloinen kuin mikä!!!
Mollyn aika alkaa olla käsillä ihan pian. Aina vain useammin mielessä Minin syntymä
Sandelle onnea kakkosprojektiin. Toivottavasti tärppi kävisi. En muista/tiedä oliko teillä pitkä yritys N:n kanssa? Nyt sitten paineet työnsaannista helpottanevat hiukan, kun mielessä on sisaruksen suunnittelu. Elämän isoja asioita molemmat omalla tavallaan.
Harmi nuo sairastelut; tuntuu, että joku muksuista on vuorollaan ollut täällä kipeänä. No, onhan niitä lapsiakin Tahkoojissa reilusti, joten miksei sitten myös nuhaneniä ja vatsatautisia.
Milloins teillä olisi Piritta muutto? Teettekö sitä pientä remppaa heti? Tuo on ihanaa, kun malttamattomana saa odottaa muuttoa ja oman uuden kodin laittamista
ja vielä kesää vasten saatte muuttaa. Toivottavasti tärppi kävisi pkodin suhteen.Nyt täytyy jatkaa parin opintohomman kanssa, että saan valmiiksi edes jotain.
A
Aniliini@
Vieras
Huomenet! Jospas taas ennättäisi..
Mitä mahtiuutisia Sandella!! Nyt vaan pystypeukaloita tärpin suhteen! Komia juttu! =)) Ja se voi se vanha "laki" toteutua, että työpaikkakin on ihan kulman takana.. Hopehope!
Mannan viikot sai taas silmät pyörähtämään, jo kaksviis!!! WAU!
Mulla kyllä tosiaan tunteet myrskysivät, kun luin Sanelman synnytysrapsaa. Samoin itkin ihan valtoimenaan, kun luin paikallislehdestä eteiseen syntyneestä vauvasta, paikalle oli hälytetty naapurista sama kätilö, joka tuli vuoroon heti, kun Vili oli syntynyt. Lehti ihan katui ja mies nosteli kulmiaan, kun vollotin. Me naiset!
Kiitokset kuvista, nyt sain Molly edelleenlähetettyä gmailiin sun spostin ja sitä kautta näin ihanat kuvat, Masusta ja Minin huoneesta! Ihanat! Mä en käsitä miksi suomi24 ei avaa sun sposteja. Muistin, että olet joskus lähettänyt gmailiin, mutta varmaan samalla kikalla olen sitten itse siellä spostisi katsonut. Mutta se osoite menee samalla kaavalla kuin omasi. 
Mä näin myökin, varsinkin ekassa kuvassa, Sanelma-äidissä ja tyttäressä samaa näköä! Nin pikkuinen, vaaleanpunainen ja suloinen käärö! =)
Ei sulla kyllä muuten Molly ole paljoa paino noussut ja kaikki hoikassa varressasi on kyllä mennyt oikeaan osoitteeseen eli siihen ihastuttavaan palloon. Mutta pah liitoskipuilulle!
Heei, kiva Kirppu kun pistäydyit pitkästä aikaa ja valotit kuulumisianne!
P, meilläkin oli tuo lelujen pilkkominen ja ruuvien availu ykkösharrastuksena jokin aika sitten, mutta onneksi jäi. Ainakin toistaiseksi.
Reipas Lotta-neiti se oli ollut koko viikkiksen mummilareissulla, varmaan nautiskelivat siellä toisistaan!
Kiitos Mannalle kasvukipuiluun liittyvistä helpotusvinkeistä. Sukat ovat nyt auttaneet. Yhtenä yönä unohtui, niin kyllä heti V huusi.
Yöt ovat menneet hyvin, hienosti nukkuu (ja nukahtaa) omaan huoneeseen. Tosin nyt pitäisi aloittaa sellainen koulutus, että nukahtaisi ihan itsekseen. Toisaalta nukahtaa niin nopeasti, että ei ole ongelmaa makoilla mietteissään samassa huoneessa. Mutta iisimpää tietty tulevaa ajatellen. Tai ei me nukahtamiseensa saakka siellä vahdita, mutta niin kauan, että on ihan täysin rauhoittunut, muuten karkaa. Vinkkejä?
Elli se oli mallioppilas, heti tulosta, toivotaan tästä eteenkin päin vaatimuksettomia öitä. Hienoa!
Keiju, meillä kanssa Main tavoin Silja on ollut viime aikoina aiempaa kitiseväisempi. Vähän menee tytöllä hermo, kun ei ihan joka paikkaan pääse kiipeämään. Esim. Vilin sänky. Sinne junnaa ja junnaa ja kiukkuaa, kun ei ylety. Mutta JOKA paikkaan yrittää kiivetä, jos vähän on lelulootaa väärin puolin, niin johan riekkuu siellä. Ei aina naurata täälläkään. Useimmiten kyllä, noiden kahden hassut toilailut ja naurunremakat. =))
S kävelee jo muutaman metrin sarjoissa, kunnes kaatuu ja nousee taas pystyyn. Konttaa vielä pääasiassa, ainakin viittäkymppiä!! Ja P, ei tod. tule sanoja täälläkään.
Niin Keijulle vielä sanon minäkin, että maltahan hetki, niin elo on taas auvoisaa. Stellan urheilureseptiä taidat olla jo noudattanutkin? Toki, jos mielit kovasti töihin, niin ilman muuta, jos se on teille paras ratkaisu.
Mä olen vähän ajatellut, nyt kun ei talokauppoja tullut, että josko jatkaisin hoitovapaata kuitenkin... Tammkuussa olisin menossa näillä näkymin, mutta, mutta. Ainutlaatuinenhan tämä tilaisuus on ja kun kuitenkin viihdyn kotona, kunhan vain pääsemme toistuvasti satutunneille ja perhekerhoihin. Kassotaan..
Kaisla se vaihtaa sukatkin jo itse, tomera neiti. Vili ei osaa vieläkään. On kyllä niin haluton pukemisessa ja riisumisessa, pitäisi nyt itsekin ryhdistäytyä patistelemaan.
Sairastelujakin on pukannut, voi kökkö. Mitä muutakaan voi sanoa? Meillä KOP KOP KOP ihan tervettä sakkia.
Niin, meillä lähipiirissä annettu supportia kerrakseen, koneellekaan en ole kovasti ehtinyt, fb:ssa tulee muutaman kerran päiväsää pyörähdettyä, mutta aika lailla hektisiä nämä hetket. Eli se miehen nuori siskontyttö kaksin pienen vauvansa kanssa muutti takaisin tänne kotikulmille ja on ollut paljon meidän seuranamme. Erosivat siis lapsen (nuoren) isän kanssa ja hällä siipi maassa, oleellisesti. Mutta selviävät varmasti, hyvä kun tulivat tänne tukijoukon turviin. Vanhemmat siis nuoria, mutta kun suhdekin todella nuori ennen raskautta, niin pidin kyllä tosissani peukkuja, ettei vauva-arki kaada heidän perhettään. En suinkaan halua sanoa, että "mitäs minä sanoin", mutta kun tietää sen mahdollisen tunnemyrskyn, jota pikkuvauva-aika tuo tullessaan, niin sitä aina toivoo vaan että se hitsaa yhteen, eikä erota. Mutta jospa he vielä joskus kasaisivat perheensä, who knows..?
Nyt pirpanat eivät enää viihdy leikkiensä lumoissa, viihdytykseen siis ja kohta ulkoilemaan!
Mitä mahtiuutisia Sandella!! Nyt vaan pystypeukaloita tärpin suhteen! Komia juttu! =)) Ja se voi se vanha "laki" toteutua, että työpaikkakin on ihan kulman takana.. Hopehope!
Mannan viikot sai taas silmät pyörähtämään, jo kaksviis!!! WAU!
Mulla kyllä tosiaan tunteet myrskysivät, kun luin Sanelman synnytysrapsaa. Samoin itkin ihan valtoimenaan, kun luin paikallislehdestä eteiseen syntyneestä vauvasta, paikalle oli hälytetty naapurista sama kätilö, joka tuli vuoroon heti, kun Vili oli syntynyt. Lehti ihan katui ja mies nosteli kulmiaan, kun vollotin. Me naiset!
Kiitokset kuvista, nyt sain Molly edelleenlähetettyä gmailiin sun spostin ja sitä kautta näin ihanat kuvat, Masusta ja Minin huoneesta! Ihanat!
Mä en käsitä miksi suomi24 ei avaa sun sposteja. Muistin, että olet joskus lähettänyt gmailiin, mutta varmaan samalla kikalla olen sitten itse siellä spostisi katsonut. Mutta se osoite menee samalla kaavalla kuin omasi. Mä näin myökin, varsinkin ekassa kuvassa, Sanelma-äidissä ja tyttäressä samaa näköä! Nin pikkuinen, vaaleanpunainen ja suloinen käärö! =)
Ei sulla kyllä muuten Molly ole paljoa paino noussut ja kaikki hoikassa varressasi on kyllä mennyt oikeaan osoitteeseen eli siihen ihastuttavaan palloon.
Mutta pah liitoskipuilulle! Heei, kiva Kirppu kun pistäydyit pitkästä aikaa ja valotit kuulumisianne!
P, meilläkin oli tuo lelujen pilkkominen ja ruuvien availu ykkösharrastuksena jokin aika sitten, mutta onneksi jäi. Ainakin toistaiseksi.
Reipas Lotta-neiti se oli ollut koko viikkiksen mummilareissulla, varmaan nautiskelivat siellä toisistaan!
Kiitos Mannalle kasvukipuiluun liittyvistä helpotusvinkeistä. Sukat ovat nyt auttaneet. Yhtenä yönä unohtui, niin kyllä heti V huusi.
Yöt ovat menneet hyvin, hienosti nukkuu (ja nukahtaa) omaan huoneeseen. Tosin nyt pitäisi aloittaa sellainen koulutus, että nukahtaisi ihan itsekseen. Toisaalta nukahtaa niin nopeasti, että ei ole ongelmaa makoilla mietteissään samassa huoneessa. Mutta iisimpää tietty tulevaa ajatellen. Tai ei me nukahtamiseensa saakka siellä vahdita, mutta niin kauan, että on ihan täysin rauhoittunut, muuten karkaa. Vinkkejä?
Elli se oli mallioppilas, heti tulosta, toivotaan tästä eteenkin päin vaatimuksettomia öitä. Hienoa!
Keiju, meillä kanssa Main tavoin Silja on ollut viime aikoina aiempaa kitiseväisempi. Vähän menee tytöllä hermo, kun ei ihan joka paikkaan pääse kiipeämään. Esim. Vilin sänky. Sinne junnaa ja junnaa ja kiukkuaa, kun ei ylety. Mutta JOKA paikkaan yrittää kiivetä, jos vähän on lelulootaa väärin puolin, niin johan riekkuu siellä. Ei aina naurata täälläkään. Useimmiten kyllä, noiden kahden hassut toilailut ja naurunremakat. =))
S kävelee jo muutaman metrin sarjoissa, kunnes kaatuu ja nousee taas pystyyn. Konttaa vielä pääasiassa, ainakin viittäkymppiä!! Ja P, ei tod. tule sanoja täälläkään.
Niin Keijulle vielä sanon minäkin, että maltahan hetki, niin elo on taas auvoisaa. Stellan urheilureseptiä taidat olla jo noudattanutkin? Toki, jos mielit kovasti töihin, niin ilman muuta, jos se on teille paras ratkaisu.
Mä olen vähän ajatellut, nyt kun ei talokauppoja tullut, että josko jatkaisin hoitovapaata kuitenkin... Tammkuussa olisin menossa näillä näkymin, mutta, mutta. Ainutlaatuinenhan tämä tilaisuus on ja kun kuitenkin viihdyn kotona, kunhan vain pääsemme toistuvasti satutunneille ja perhekerhoihin. Kassotaan..
Kaisla se vaihtaa sukatkin jo itse, tomera neiti. Vili ei osaa vieläkään. On kyllä niin haluton pukemisessa ja riisumisessa, pitäisi nyt itsekin ryhdistäytyä patistelemaan.
Sairastelujakin on pukannut, voi kökkö. Mitä muutakaan voi sanoa? Meillä KOP KOP KOP ihan tervettä sakkia.
Niin, meillä lähipiirissä annettu supportia kerrakseen, koneellekaan en ole kovasti ehtinyt, fb:ssa tulee muutaman kerran päiväsää pyörähdettyä, mutta aika lailla hektisiä nämä hetket. Eli se miehen nuori siskontyttö kaksin pienen vauvansa kanssa muutti takaisin tänne kotikulmille ja on ollut paljon meidän seuranamme. Erosivat siis lapsen (nuoren) isän kanssa ja hällä siipi maassa, oleellisesti. Mutta selviävät varmasti, hyvä kun tulivat tänne tukijoukon turviin. Vanhemmat siis nuoria, mutta kun suhdekin todella nuori ennen raskautta, niin pidin kyllä tosissani peukkuja, ettei vauva-arki kaada heidän perhettään. En suinkaan halua sanoa, että "mitäs minä sanoin", mutta kun tietää sen mahdollisen tunnemyrskyn, jota pikkuvauva-aika tuo tullessaan, niin sitä aina toivoo vaan että se hitsaa yhteen, eikä erota. Mutta jospa he vielä joskus kasaisivat perheensä, who knows..?
Nyt pirpanat eivät enää viihdy leikkiensä lumoissa, viihdytykseen siis ja kohta ulkoilemaan!
M
Molly rv 37+2
Vieras
Voi että miten jännittävää oli lukea Sanelman synnytysraporttia! Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin, ja loistavaa että jäi positiivinen fiilis sulle itselle. Vauhdilla päätti kyllä pikkuneiti ilmoittautua sitten kun sieltä viimein lähti tulemaan Ihana hoitohenkilökunta. Kiitos kuvista myös, pikkuinen nukkuu kyllä niin neitimäisesti toisessa kuvassa että! Aivan ihana söötti!! Eihän tuollaisesta voi lähteä ääntä?
Mä kuulin tiistain mammatreffeillä pari muutakin synnytysraporttia ja _kaikki_ ne on erilaisia. Mä olen nyt sekä irl, että täällä elleissä ystäväpiireissä se seuraava synnyttäjä, huh! Toisaalta en malttaisi odottaa, haluaisin minin jo maailmaan. Ajattelen että hänen on turvallisempi olla hengissä "perillä" jo ja kotona meidän kanssa, kuin tuolla mahassa kaikenmaailman napanuorien yms. ympäröimänä ja koko synnytys vielä edessä. Mutta mitään merkkejä ei oikeastaan ole. Parina aamuna joitakin päiviä sitten oli ehkä pienenpientä menkkajuilintaa mutta eipä muuta. Maha ei ole laskeutunut, eikä pää tosiaan ollut kiinnittynyt maanantain käynnillä. Vointi on tosi hyvä viikkoihin nähden ja monen kaverin loppuviikkoihin verrattuna. Ehkä sekin vaikuttaa kun painoa ei ole tullut niin paljon, ei ole "raskas" olo silleen. Ainoa vaiva on oikeestaan se liitoskipu, muttei sekään nyt tapa ja pääsen kuitenkin aivan hyvin liikkumaan, välillä pikkasen hammasta purren, toisinaan ei vaivaa sekään yhtään. Ai niin ja aamuisin edelleen sormien nivelet pikkasen kipeät. Mutta kaikesta pahimmasta olen välttynyt, ihan uskomatonta. Ikinä mitään poikkeavaa virtsassa, verenpaineissa tms. Ei pahempaa turvotusta, eikä ole edes närästänyt. Kiitollinen saa olla. Mutta alku olikin vaikeampi joten ehkä tämä tasoittaa.
Tytön liikkeet on nyt kyllä erilaiset, nyt on enemmän sellaista kiemurtelua. Hitaampia isoja liikkeitä. Pyllyä työntää edelleen ja maha tuntuu nousevan tosi korkealle rintojen alle jolloin painaa keuhkoja enkä pysty nojaamaan yhtään eteenpäin esim. ruokapöydässä syödessäni. Lautanen pitäisi sijoittaa mahan päälle tai suoraan leuan alle
Voi että mä sitten hymyilin Siljalle, katselin fb:ssä Aniliinin videota. Jos Vili (mainioilla vastauksillaan kyselyyn) on isänsä näköinen sunnuntaiaamuna niin olisikohan sitten Silja matkimassa isäänsä lauantai-iltana, hehehehee. Ihanaa tasapainoilua ja miehekäs ylösnousu lattialta, jalat alle ja menoks etukenossa, vauhti vaan lisääntyi ja lisääntyi kunnes kaatui matolle. Ja sitten varmaan uusi yritys.
Huippua myös se teillä nyt Ansku, että Vili nukkuu ihan omassa huoneessa! Hinosti wörkitty.
Keijua luulen, että ymmärrän, jos niin saa sanoa. Voisin ehkä kuvitella että tulisi itselle samanlaisia fiiliksiä kotonaolosta jossain vaiheessa. En tiedä, vaikea sanoa nyt. Ja ehkä ne myöskin on sellaisia ajatuksia jotka tulee isolle osalle meistä. Seuraavana päivänä, tai heh, ehkä viikon parin päästä, voi tuntua taas niin valoisalle ettei muista miettineensä töihinpaluuta vaihtoehtona lainkaan. Joka tapauksessa varmasti osaat tehdä sellaisen ratkaisun joka sopii teille. Mitkä fiilikset on nyt?
Stellan avautuminen ja kiitos oli mainio. Niinpä, miksi hemmetissä ne lapset sairastaa niin paljon/helposti nykyään? Yleisesti. Sairasteltiinkohan mekin pieninä yhtä paljon? Siis meinaan vaan, että komppaan (vaikkei ole kokemusta vielä) ja luulen ymmärtäväni äidin tuskan siinä. Väsyttävää ja hermostuttavaa varmasti, kun tekee kaikkensa eikä mitään oleellista syytä ole miksei pysyisi terveenä. Höh.
Kaisla on sitten niin daamia nykyään Muistan kun Nekkukin kertoi aikoinaan Lotan neiteilytavoista ja korkkareissa klompsimisesta.
Ihanaa, Piritta oli käynyt fiilistelemässä tulevassa kodissa. Mä oikein eläydyin kun kerroit. Niin hienoa kun löytää kodin joka tuntuu niin omalta ja hyvältä. Toivottavasti saatte ne pk-paikat lapsille siitä läheltä! Teillä, kuten Mannalla ja miehellä, on nyt sitten muutto keväällä, mikäs sen ihanampaa aikaa. Onko teillä muutot ihan yhtä aikaa peräti? Voin vain kuvitella kun eka iltana uudessa kodissa korkkaatte skumppapullon! Mannakin voi varmaan pikkasen maistaa kun kuitenkin tekee mieli?
Mannalla tosiaan ihanasti viikkoja kasassa myös. Laittakaa muuten Hertta, Mimmu ja Riinuska kans viikot näkyviin seuravaks. Aika samoissa taidatte kaikki mennä, mutta kiva seurata kun muuten ei muista.
Ai niin, Aniliinin puolesta harmittaa se miehen siskontytön tilanne. Ikäviä juttuja
Toivottavasti menee vielä parhain päin! Ja oliko se Nekun vai Piritan ystävä joka oli loukkaantunut pahasti? Kuinka sen vointi nyt?
Ai niin, piti vielä kertoa että tapasin tiistaina sellaisen pikkuisen 6-päivää vanhan tytön joka oli syntynyt kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Mietin mielessäni, että onkohan meidänkin mini noin "valmis" ihminen jo. Taitaahan se olla Uskomatonta kyllä. Nyt se just polkee teille terveisiä samalla kun kirjoittelen, pum pum.
Ihana hoitohenkilökunta. Kiitos kuvista myös, pikkuinen nukkuu kyllä niin neitimäisesti toisessa kuvassa että! Aivan ihana söötti!! Eihän tuollaisesta voi lähteä ääntä? Mä kuulin tiistain mammatreffeillä pari muutakin synnytysraporttia ja _kaikki_ ne on erilaisia. Mä olen nyt sekä irl, että täällä elleissä ystäväpiireissä se seuraava synnyttäjä, huh! Toisaalta en malttaisi odottaa, haluaisin minin jo maailmaan. Ajattelen että hänen on turvallisempi olla hengissä "perillä" jo ja kotona meidän kanssa, kuin tuolla mahassa kaikenmaailman napanuorien yms. ympäröimänä ja koko synnytys vielä edessä. Mutta mitään merkkejä ei oikeastaan ole. Parina aamuna joitakin päiviä sitten oli ehkä pienenpientä menkkajuilintaa mutta eipä muuta. Maha ei ole laskeutunut, eikä pää tosiaan ollut kiinnittynyt maanantain käynnillä. Vointi on tosi hyvä viikkoihin nähden ja monen kaverin loppuviikkoihin verrattuna. Ehkä sekin vaikuttaa kun painoa ei ole tullut niin paljon, ei ole "raskas" olo silleen. Ainoa vaiva on oikeestaan se liitoskipu, muttei sekään nyt tapa ja pääsen kuitenkin aivan hyvin liikkumaan, välillä pikkasen hammasta purren, toisinaan ei vaivaa sekään yhtään. Ai niin ja aamuisin edelleen sormien nivelet pikkasen kipeät. Mutta kaikesta pahimmasta olen välttynyt, ihan uskomatonta. Ikinä mitään poikkeavaa virtsassa, verenpaineissa tms. Ei pahempaa turvotusta, eikä ole edes närästänyt. Kiitollinen saa olla. Mutta alku olikin vaikeampi joten ehkä tämä tasoittaa.
Tytön liikkeet on nyt kyllä erilaiset, nyt on enemmän sellaista kiemurtelua. Hitaampia isoja liikkeitä. Pyllyä työntää edelleen ja maha tuntuu nousevan tosi korkealle rintojen alle jolloin painaa keuhkoja enkä pysty nojaamaan yhtään eteenpäin esim. ruokapöydässä syödessäni. Lautanen pitäisi sijoittaa mahan päälle tai suoraan leuan alle
Voi että mä sitten hymyilin Siljalle, katselin fb:ssä Aniliinin videota. Jos Vili (mainioilla vastauksillaan kyselyyn) on isänsä näköinen sunnuntaiaamuna
niin olisikohan sitten Silja matkimassa isäänsä lauantai-iltana, hehehehee. Ihanaa tasapainoilua ja miehekäs ylösnousu lattialta, jalat alle ja menoks etukenossa, vauhti vaan lisääntyi ja lisääntyi kunnes kaatui matolle. Ja sitten varmaan uusi yritys.Huippua myös se teillä nyt Ansku, että Vili nukkuu ihan omassa huoneessa! Hinosti wörkitty.
Keijua luulen, että ymmärrän, jos niin saa sanoa. Voisin ehkä kuvitella että tulisi itselle samanlaisia fiiliksiä kotonaolosta jossain vaiheessa. En tiedä, vaikea sanoa nyt. Ja ehkä ne myöskin on sellaisia ajatuksia jotka tulee isolle osalle meistä. Seuraavana päivänä, tai heh, ehkä viikon parin päästä, voi tuntua taas niin valoisalle ettei muista miettineensä töihinpaluuta vaihtoehtona lainkaan. Joka tapauksessa varmasti osaat tehdä sellaisen ratkaisun joka sopii teille. Mitkä fiilikset on nyt?
Stellan avautuminen ja kiitos oli mainio. Niinpä, miksi hemmetissä ne lapset sairastaa niin paljon/helposti nykyään? Yleisesti. Sairasteltiinkohan mekin pieninä yhtä paljon? Siis meinaan vaan, että komppaan (vaikkei ole kokemusta vielä) ja luulen ymmärtäväni äidin tuskan siinä. Väsyttävää ja hermostuttavaa varmasti, kun tekee kaikkensa eikä mitään oleellista syytä ole miksei pysyisi terveenä. Höh.
Kaisla on sitten niin daamia nykyään
Muistan kun Nekkukin kertoi aikoinaan Lotan neiteilytavoista ja korkkareissa klompsimisesta.Ihanaa, Piritta oli käynyt fiilistelemässä tulevassa kodissa. Mä oikein eläydyin kun kerroit. Niin hienoa kun löytää kodin joka tuntuu niin omalta ja hyvältä. Toivottavasti saatte ne pk-paikat lapsille siitä läheltä! Teillä, kuten Mannalla ja miehellä, on nyt sitten muutto keväällä, mikäs sen ihanampaa aikaa. Onko teillä muutot ihan yhtä aikaa peräti? Voin vain kuvitella kun eka iltana uudessa kodissa korkkaatte skumppapullon! Mannakin voi varmaan pikkasen maistaa kun kuitenkin tekee mieli?
Mannalla tosiaan ihanasti viikkoja kasassa myös. Laittakaa muuten Hertta, Mimmu ja Riinuska kans viikot näkyviin seuravaks. Aika samoissa taidatte kaikki mennä, mutta kiva seurata kun muuten ei muista.
Ai niin, Aniliinin puolesta harmittaa se miehen siskontytön tilanne. Ikäviä juttuja
Toivottavasti menee vielä parhain päin! Ja oliko se Nekun vai Piritan ystävä joka oli loukkaantunut pahasti? Kuinka sen vointi nyt?Ai niin, piti vielä kertoa että tapasin tiistaina sellaisen pikkuisen 6-päivää vanhan tytön joka oli syntynyt kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Mietin mielessäni, että onkohan meidänkin mini noin "valmis" ihminen jo. Taitaahan se olla
Uskomatonta kyllä. Nyt se just polkee teille terveisiä samalla kun kirjoittelen, pum pum.
S
Sandeman ejk
Vieras
Moro tytöt,
Pikaviesteilen kun olen jo pakannut ja laittanut ruokaa ja odottelen milloin voisin hakea tytön pkodista kotiin. Ollaan siis lähdössä koko perhe maalle, raksalle. Tosin iso osa huomisesta menee edestakaisin ajellessa kun ollaan viemässä asuntovaunua huoltoon Joensuuhun ja sieltä sitten ilman vaunua takaisin H-vedelle. Huollosta toimittavat sen sitten katsastukseen kun toivotaan että voitaisiin myydä se viim. syksyllä. Katsastetusta vehkeestä saapi kuulemma paremman hinnan...
Mannalle: Nellan "tekemisessä" meillä vierähti yli 2 vuotta (lapsettomuustutkimukset+laparoskopia+clomit) joten ihan heti en odota plussaa vaikka eka raskaus näyttääkin tässä porukassa avanneen "hanat". Itse en usko äkkiraskautumiseen vaikka pikkuisen sitä haluaisinkin. Mies ei haluaisi enää mun syövän hormooneja kun olin kuulemma silloin mahdoton, mutta enpä ole vielä miettinyt niin pitkälle eikä meitä varmaan enää Naikkarin asiakkaiksi otettaisi kun yksi lapsi on jo. Ja kun varsinaista syytä lapsettomuuteen ei ollut, jos nyt ei lievää endoa otetta lukuun. Mutta katsellaan nyt miten tämä kroppa toimii.
Sanelmalla oli ollut raju synnytyskokemus. HUI. Se on kyllä jännä miten sitä itse ei muista tai reagoi samalla tavalla kuin mies joka on avuttomana katsellut vieressä. Meillähän mua valmisteltiin myös hätäsektioon ja mies oli ollut ihan kauhuissaan että mitä tapahtuu ja mä taas varmana ja luottamuksella uskonut kaiken mitä lääkäri ja kätilö sanovat. Eipä siinä kapinoimaankaan voi ryhtyä? Eikä panikoimaan, mitä sekin auttaisi? Tulee mitä on tullakseen. Hinoa Sanelma!
Kommentoin nyt tuohon Katan tilanteeseen kun joku kyseli. Kata ja Vane voivat hyvin ja hinosti, mutta elämä on vienyt hiukan tämän nettitahkoojaporukan ulkopuolelle vaikka pitävätkin yhteyttä pk-seudun mamojen kanssa irl.
Jaahas tyttelit, mukavaa viikkistä sitten vaan.
Pikaviesteilen kun olen jo pakannut ja laittanut ruokaa ja odottelen milloin voisin hakea tytön pkodista kotiin. Ollaan siis lähdössä koko perhe maalle, raksalle. Tosin iso osa huomisesta menee edestakaisin ajellessa kun ollaan viemässä asuntovaunua huoltoon Joensuuhun ja sieltä sitten ilman vaunua takaisin H-vedelle. Huollosta toimittavat sen sitten katsastukseen kun toivotaan että voitaisiin myydä se viim. syksyllä. Katsastetusta vehkeestä saapi kuulemma paremman hinnan...
Mannalle: Nellan "tekemisessä" meillä vierähti yli 2 vuotta (lapsettomuustutkimukset+laparoskopia+clomit) joten ihan heti en odota plussaa vaikka eka raskaus näyttääkin tässä porukassa avanneen "hanat". Itse en usko äkkiraskautumiseen vaikka pikkuisen sitä haluaisinkin. Mies ei haluaisi enää mun syövän hormooneja kun olin kuulemma silloin mahdoton, mutta enpä ole vielä miettinyt niin pitkälle eikä meitä varmaan enää Naikkarin asiakkaiksi otettaisi kun yksi lapsi on jo. Ja kun varsinaista syytä lapsettomuuteen ei ollut, jos nyt ei lievää endoa otetta lukuun. Mutta katsellaan nyt miten tämä kroppa toimii.
Sanelmalla oli ollut raju synnytyskokemus. HUI. Se on kyllä jännä miten sitä itse ei muista tai reagoi samalla tavalla kuin mies joka on avuttomana katsellut vieressä. Meillähän mua valmisteltiin myös hätäsektioon ja mies oli ollut ihan kauhuissaan että mitä tapahtuu ja mä taas varmana ja luottamuksella uskonut kaiken mitä lääkäri ja kätilö sanovat. Eipä siinä kapinoimaankaan voi ryhtyä? Eikä panikoimaan, mitä sekin auttaisi? Tulee mitä on tullakseen. Hinoa Sanelma!
Kommentoin nyt tuohon Katan tilanteeseen kun joku kyseli. Kata ja Vane voivat hyvin ja hinosti, mutta elämä on vienyt hiukan tämän nettitahkoojaporukan ulkopuolelle vaikka pitävätkin yhteyttä pk-seudun mamojen kanssa irl.
Jaahas tyttelit, mukavaa viikkistä sitten vaan.
R
Riinuska 24+0
Vieras
Siinä nyt heti kärkeen Mollylle viikot
Oi oi, sähköpostissa ollut viime aikoina kivoja kuvia. Se toinen kuva, missä Sanelman tyttö nukkuu, on aivan hellyyttävä! Synnytys oli tosiaan vauhtia täynnä, se on kyllä jännä, miten sen itse tajuaa vasta jälkeenpäin. Meilläkin mies kertoi myöhemmin, että muistatko sitä ja tätä. Itse oli ihan että häh? Itsekin olin 4cm auki synnärille mennessä, mutta loppu ei mennyt noin nopsaan kuitenkaan. Se automatka on tosiaan aika kamala niissä suppareissa, meillä on 60km matkaa sairaalaan. Onnea vielä kerran vanhemmille!
Sandelle täältäkin tsempit kakkosen alulle panemiseen (heh...)! No, kuulostipa kauheelta... Se on täällä nääs puhe, mistä puute Aika hiljasta pitelee näillä suppareilla ja suonikohjuilla, huh.
Mä olen saikulla, on virtsiitti (selkä kipeä, kuumeinen olo ja kauhea väsymys). Juskalla eilen illalla kuumetta, joten kotona ollaan. Sympatiat siis taas kerran muillekin sairastajille, hanuristahan tämä on.
Se on Molly hyvä jossei painoa ole kertynyt liikoja. Mulla on plakkarissa jo komiat 10 kg, joten taitaa se viime kertainen 14kg mennä heittämällä rikki, apua. Vaan olen toki päättänyt, ettei mitään jää, lujana olen itselleni synnytyksen jälkeen. Itsekseen se viimeksikin tippui, vuoden päästä olin pari kg alta lähtöpainon vaikka imetin vain 2kk:tta.
Pirita käynyt nuuhkimassa tulevan kodin tuoksuja Sen tosiaan tietää kun on tullut kotiin. Tämä meidän nykyinen koti oli koti jo heti raksavaiheesta, toisin kuin edellinen, minkä rakensimme. Tästä mua ei hevillä häädettäkkään.
Keiju, yhdyn muiden sanoihin. Naapurissa on tällä hetkellä vajaa vuotias poika ja äiti aika kypsä samalla kaavalla kulkeviin päiviin.Todettiin just, että paljon kivempaa olis olla kotona 2-3-vuotiaan kanssa kun voi tehdä erilaisia juttuja. Mäkin uskon, että kyllä se siitä kun Mai oppii kävelemään ja taidot muutenkin kehittyy. Mä olin aika kypsä kanssa silloin kotona oloon (mies siitä ajasta rakensi 10kk..)ja töihin meno oli aika kivaakin.
Jaahas, taas pitää mennä. Pysykää terveinä ja voikaa hyvin ja malttia Mollylle
Oi oi, sähköpostissa ollut viime aikoina kivoja kuvia. Se toinen kuva, missä Sanelman tyttö nukkuu, on aivan hellyyttävä! Synnytys oli tosiaan vauhtia täynnä, se on kyllä jännä, miten sen itse tajuaa vasta jälkeenpäin. Meilläkin mies kertoi myöhemmin, että muistatko sitä ja tätä. Itse oli ihan että häh? Itsekin olin 4cm auki synnärille mennessä, mutta loppu ei mennyt noin nopsaan kuitenkaan. Se automatka on tosiaan aika kamala niissä suppareissa, meillä on 60km matkaa sairaalaan. Onnea vielä kerran vanhemmille!
Sandelle täältäkin tsempit kakkosen alulle panemiseen (heh...)! No, kuulostipa kauheelta... Se on täällä nääs puhe, mistä puute
Aika hiljasta pitelee näillä suppareilla ja suonikohjuilla, huh.Mä olen saikulla, on virtsiitti (selkä kipeä, kuumeinen olo ja kauhea väsymys). Juskalla eilen illalla kuumetta, joten kotona ollaan. Sympatiat siis taas kerran muillekin sairastajille, hanuristahan tämä on.
Se on Molly hyvä jossei painoa ole kertynyt liikoja. Mulla on plakkarissa jo komiat 10 kg, joten taitaa se viime kertainen 14kg mennä heittämällä rikki, apua. Vaan olen toki päättänyt, ettei mitään jää, lujana olen itselleni synnytyksen jälkeen. Itsekseen se viimeksikin tippui, vuoden päästä olin pari kg alta lähtöpainon vaikka imetin vain 2kk:tta.
Pirita käynyt nuuhkimassa tulevan kodin tuoksuja
Sen tosiaan tietää kun on tullut kotiin. Tämä meidän nykyinen koti oli koti jo heti raksavaiheesta, toisin kuin edellinen, minkä rakensimme. Tästä mua ei hevillä häädettäkkään.Keiju, yhdyn muiden sanoihin. Naapurissa on tällä hetkellä vajaa vuotias poika ja äiti aika kypsä samalla kaavalla kulkeviin päiviin.Todettiin just, että paljon kivempaa olis olla kotona 2-3-vuotiaan kanssa kun voi tehdä erilaisia juttuja. Mäkin uskon, että kyllä se siitä kun Mai oppii kävelemään ja taidot muutenkin kehittyy. Mä olin aika kypsä kanssa silloin kotona oloon (mies siitä ajasta rakensi 10kk..)ja töihin meno oli aika kivaakin.
Jaahas, taas pitää mennä. Pysykää terveinä ja voikaa hyvin ja malttia Mollylle
K
**Keijukainen
Vieras
Iltaa ja voihan Sanelman synnytystä! Luin sen ihan ahmien, niin elävästi ja hienoin sanamuodoin kuvailit tapahtumaa että jotenkin pystyin sen ihan silmieni edessä kuvittelemaan. Upeaa että loppu hyvin kaikki hyvin, dramatiikkaa ei tosiaan puuttunut ja tyttö tuli ryminällä maailmaan! On noi kaikki synnytykset niin erilaisia.
Ja kiitos kuvista, aivan kertakaikkisen suloinen pikkuneiti! Nauttikaahan tosiaan ikiomasta pikkukääröstänne, poislukien tietty ne itkut jotka toivottavasti jäi ainakin pahimmillaan niihin pariin iltaan.
Kiitos edelleen tuesta, nyt tuntuu jo paremmalta. Olin Main kanssa pari päivää mun vanhemmilla, kävin työpaikalla ja mun sisko tuli piipahtamaan. Tänään olin myös yhden ystäväni jolla about Main ikäinen tyttö, yhdessä Baby Biossa. Olihan se aika hulabaloo, heh, mutta Mai jaksoi kyllä ihmeen hyvin sen 2 tuntia. Leffa ei sinänsä ollut kummoinenkaan.
Sori nyt tämä pikainen viesti mutta Mai vielä hilluu pystyssä kun kotiintulo venyi ja nyt pitäisi alkaa rauhoittelemaan jotta malttaa nukkuakin jossain vaiheessa
Ja kiitos kuvista, aivan kertakaikkisen suloinen pikkuneiti! Nauttikaahan tosiaan ikiomasta pikkukääröstänne, poislukien tietty ne itkut jotka toivottavasti jäi ainakin pahimmillaan niihin pariin iltaan.
Kiitos edelleen tuesta, nyt tuntuu jo paremmalta. Olin Main kanssa pari päivää mun vanhemmilla, kävin työpaikalla ja mun sisko tuli piipahtamaan. Tänään olin myös yhden ystäväni jolla about Main ikäinen tyttö, yhdessä Baby Biossa. Olihan se aika hulabaloo, heh, mutta Mai jaksoi kyllä ihmeen hyvin sen 2 tuntia. Leffa ei sinänsä ollut kummoinenkaan.
Sori nyt tämä pikainen viesti mutta Mai vielä hilluu pystyssä kun kotiintulo venyi ja nyt pitäisi alkaa rauhoittelemaan jotta malttaa nukkuakin jossain vaiheessa
P
Piritta*
Vieras
Hellou!
Ihanasti aurinko paistelee, mutta kökin sisällä ja lähetin Matskun aamulla puistoon Välillä tarttee näitä hiljaisia hetkiä itselleen.
Riinuskasta oli kiva kuulla. Säkin jo noin pitkällä! Kurjaa sairastelua teillä(kin). On ollut tautinen talvi vähän joka suunnalla. Mitä muuten Juskalle kuuluu? Laitahan kuvia pojasta, olisi niin kiva nähdä miten on taas kasvanut.
Mä surffailen netissä ja etsin täydellistä sohvaa. Ei tahtois tehdä mitään harhaostoksia tulevaan huusholliin, koska se on sitten piiiiiitkäaikainen kotimme. Valikoima on vaan niin järkyn laaja, mutta onneksi tuo, heh, hintahaarukka vähän rajoittaa Väri on jo hallussa, ja vähän mallikin. On vaan hiukka hankalaa näiden muksujen kanssa lähteä haahuilemaan huonekaluliikkeisiin...
Meillä on muutto näillä näkymin 20.4. alkavalla vkolla. Perhe saa onneksi tyhjennettyä kodin hyvissä ajoin ennen kuin meidän kodin tyhjennyksen dl on, joten meillä on useita päiviä aikaa roudata tavaroita. On tositosi hyvä juttu. Lasten kanssa kun kaikki on mutkikkaampaa, on hyvä jakaa tavaroiden siirto useimmille päiville. Heti ei rempata mitään, vaan sitten kun on energiaa ja rahaa, uusitaan wc-tilat, portaat, maalaillaan yms. Musta on niin ihanaa, kun voi laittaa molemmille lapsille omat huoneet, miettiä värimaailmaa, huonekaluja, verhoja...
Mäkin kävin kurkkimassa Siljaa fb:stä Vitsi miten ketterä neiti! Ihana katsoa toista. Meidän kakrut on kyllä niin hitaita hämäläisiä, Anna konttaa kämpässä edestakaisin mun perässä (taas se äiti vilahti ohi ;-) ja on edelleen aika sylityttöä. Tykkään kyllä älyttömästi touhuta lasten kanssa, ihan jo lasten seuraaminen on hauskaa. Matskulla on maailman parhaat jutut, joille saa nauraa vedet silmissä. On niin liikuttavan kiltti välillä, ja kiitettävän omitoiminenkin muutamissa jutuissa. Mutta joo, ei tyttöjen tavoin ole tod kiinnostunut pukemisesta..On kuin kuollut kala, kun pitää alkaa pukeutua ulos. Jokseenkin olen täynnä sitä touhua. Mut hei girls, kesäaika alkaa....jee!
Mitäs vielä..Mollyn hyvästä voinnista ja onnesta on aina niin kiva lukea. Ajatella, miten pieni aika teidänkin Minin syntymään! Joko isovanhemmat pommittelee viesteillä ja soitoilla?
Taitaa joutua taipumaan imurointiin, joten se on leppoisaa viikkistä kaikille. Mä pääsen huomenna kampaajan käsittelyyn, jeejee.
Ihanasti aurinko paistelee, mutta kökin sisällä ja lähetin Matskun aamulla puistoon
Välillä tarttee näitä hiljaisia hetkiä itselleen.Riinuskasta oli kiva kuulla. Säkin jo noin pitkällä! Kurjaa sairastelua teillä(kin). On ollut tautinen talvi vähän joka suunnalla. Mitä muuten Juskalle kuuluu? Laitahan kuvia pojasta, olisi niin kiva nähdä miten on taas kasvanut.
Mä surffailen netissä ja etsin täydellistä sohvaa. Ei tahtois tehdä mitään harhaostoksia tulevaan huusholliin, koska se on sitten piiiiiitkäaikainen kotimme. Valikoima on vaan niin järkyn laaja, mutta onneksi tuo, heh, hintahaarukka vähän rajoittaa
Väri on jo hallussa, ja vähän mallikin. On vaan hiukka hankalaa näiden muksujen kanssa lähteä haahuilemaan huonekaluliikkeisiin...Meillä on muutto näillä näkymin 20.4. alkavalla vkolla. Perhe saa onneksi tyhjennettyä kodin hyvissä ajoin ennen kuin meidän kodin tyhjennyksen dl on, joten meillä on useita päiviä aikaa roudata tavaroita. On tositosi hyvä juttu. Lasten kanssa kun kaikki on mutkikkaampaa, on hyvä jakaa tavaroiden siirto useimmille päiville. Heti ei rempata mitään, vaan sitten kun on energiaa ja rahaa, uusitaan wc-tilat, portaat, maalaillaan yms. Musta on niin ihanaa, kun voi laittaa molemmille lapsille omat huoneet, miettiä värimaailmaa, huonekaluja, verhoja...
Mäkin kävin kurkkimassa Siljaa fb:stä
Vitsi miten ketterä neiti! Ihana katsoa toista. Meidän kakrut on kyllä niin hitaita hämäläisiä, Anna konttaa kämpässä edestakaisin mun perässä (taas se äiti vilahti ohi ;-) ja on edelleen aika sylityttöä. Tykkään kyllä älyttömästi touhuta lasten kanssa, ihan jo lasten seuraaminen on hauskaa. Matskulla on maailman parhaat jutut, joille saa nauraa vedet silmissä. On niin liikuttavan kiltti välillä, ja kiitettävän omitoiminenkin muutamissa jutuissa. Mutta joo, ei tyttöjen tavoin ole tod kiinnostunut pukemisesta..On kuin kuollut kala, kun pitää alkaa pukeutua ulos. Jokseenkin olen täynnä sitä touhua. Mut hei girls, kesäaika alkaa....jee!Mitäs vielä..Mollyn hyvästä voinnista ja onnesta on aina niin kiva lukea. Ajatella, miten pieni aika teidänkin Minin syntymään! Joko isovanhemmat pommittelee viesteillä ja soitoilla?
Taitaa joutua taipumaan imurointiin, joten se on leppoisaa viikkistä kaikille. Mä pääsen huomenna kampaajan käsittelyyn, jeejee.
S
Stella*
Vieras
Perjantaita! Olisi niin helppo aloittaa taas valitusvirrellä. Lapset flunssassa tiistaista asti ja nyt mulla tuntuu keuhkoputkentulehdus uusivan... Mutta enpä nyt jaksa enempää valittaa vaan siirryn muihin asioihin .
Sanelman pikkumytty on niin suloinen vaavi, voi pientä.
Mollylle kärsivällisyyttä, nuo viimeisesti viikot/päivät ovat vähän piinaavia, mutta kyllä se Mini sieltä syliytyy pian.
Olipa kiva kuulla Pepin onnistumisesta.
Piritan asuntointo on tarttuvaa. Tulee ihan sellainen olo, että pitäisikö tällekin kämpälle alkaa tehdä jotain. Kuulen pientä sisustuskärpäsen surinaa. Joka tapauksessa tosi ihanaa, että teidän unelma-asuntonne löytyi. Pidän peukkuja, että lapset pääsevät lähipäiväkotiin.
Anskun lähipiirissä murheellinen ero. Ei muuta kuin tsemppiä siihen suuntaan ja toivotaan, että pari vaikka saisikin välinsä kuntoon vielä jollain aikavälillä.
Riinuskalta olisikin tosi kiva saada Juskan kuvia ja masukuvia, tottakai.
Kaisla on alkanut nyt suoltaa useamman sanan lauseita ja tyttö bongaa aivan kaikki sanat. Pitää olla varuillaan, mutta onneksi mä olen kehittänyt lapsiystävällisiä manauksia kuten tänään voi sössö. Heti kuului takaa "voi sössö". Itsekseen Kaisla lauleskelee Titi-nallen lauluja: "Lumiukko tallustaa" ym. ja huutelee jotain mainiota keksiessään, että "kato XX" (XX=isän tai äidin nimi).
Leon uusiin keksintöihin kuuluu seisaaltaan pissaaminen pyttyyn. Leo on myös alkanut ihan kivasti pukeutua itse. Tosin aika löysä kaveri Leokin on ulos lähdettäessä. Palvelua olisi niin kiva saada tilanteessa kuin tilanteessa. Sanoja Leolla alkaa olla enemmän, joka päivä tulee jotain uutta, mutta lauseita ei vielä tule. Paitsi jotain "ei nukkuu" (=en mene nukkumaan) -tyyppisiä. Me ollaan menossa tukiviittomakurssille ensi kuussa ja syksyksi Leolle on haettu paikkaa kielen ja kommunikaation erityisryhmään. Voipi olla siis päiväkodin vaihto edessä. Vai jokos mä olen kertonut tästä? En muista.
Nyt täytyy tarttua töihin. Aurinkoista viikonloppua kaikille ja toivotaan, että lapset pysyvät terveinä.
.Sanelman pikkumytty on niin suloinen vaavi, voi pientä.
Mollylle kärsivällisyyttä, nuo viimeisesti viikot/päivät ovat vähän piinaavia, mutta kyllä se Mini sieltä syliytyy pian
.Olipa kiva kuulla Pepin onnistumisesta.
Piritan asuntointo on tarttuvaa. Tulee ihan sellainen olo, että pitäisikö tällekin kämpälle alkaa tehdä jotain. Kuulen pientä sisustuskärpäsen surinaa. Joka tapauksessa tosi ihanaa, että teidän unelma-asuntonne löytyi. Pidän peukkuja, että lapset pääsevät lähipäiväkotiin.
Anskun lähipiirissä murheellinen ero. Ei muuta kuin tsemppiä siihen suuntaan ja toivotaan, että pari vaikka saisikin välinsä kuntoon vielä jollain aikavälillä.
Riinuskalta olisikin tosi kiva saada Juskan kuvia ja masukuvia, tottakai.
Kaisla on alkanut nyt suoltaa useamman sanan lauseita ja tyttö bongaa aivan kaikki sanat. Pitää olla varuillaan, mutta onneksi mä olen kehittänyt lapsiystävällisiä manauksia kuten tänään voi sössö
. Heti kuului takaa "voi sössö". Itsekseen Kaisla lauleskelee Titi-nallen lauluja: "Lumiukko tallustaa" ym. ja huutelee jotain mainiota keksiessään, että "kato XX" (XX=isän tai äidin nimi). Leon uusiin keksintöihin kuuluu seisaaltaan pissaaminen pyttyyn. Leo on myös alkanut ihan kivasti pukeutua itse. Tosin aika löysä kaveri Leokin on ulos lähdettäessä. Palvelua olisi niin kiva saada tilanteessa kuin tilanteessa. Sanoja Leolla alkaa olla enemmän, joka päivä tulee jotain uutta, mutta lauseita ei vielä tule. Paitsi jotain "ei nukkuu" (=en mene nukkumaan) -tyyppisiä. Me ollaan menossa tukiviittomakurssille ensi kuussa ja syksyksi Leolle on haettu paikkaa kielen ja kommunikaation erityisryhmään. Voipi olla siis päiväkodin vaihto edessä. Vai jokos mä olen kertonut tästä? En muista.
Nyt täytyy tarttua töihin. Aurinkoista viikonloppua kaikille ja toivotaan, että lapset pysyvät terveinä.
S
Sanelma*
Vieras
Hellou!
Meillä taas draamaa. Perjantaina aamupäivällä käytyäni suihkussa, alkoi leikkaushaavasta pulputa verta. Ei auttanut painelu ja vain makuulla ollen vuoto pysyi joten kuten aisoissa. Eipä siinä sitten muuta vaihtoehtoa ollut, kuin soittaa ambulanssi ja ottaa suunta taas kohti TAYSia. Omalla autolla ei uskallettu lähteä, kun ei tiennyt mistä vuoto johtui.
Onneksi diagnoosi oli sitten kuitenkin vain paineella purkautunut hematooma. sisuksissa siis kaikki ok eikä mitään repeämiä syvemmällä. Syntynyt haavaonkalo sitten ronkittiin kunnolla auki ja huuhdeltiin. Osastolle jouduttiin jäämään yöksi tarkkailuun ja saamaan kunnon haavanhoito-opastus. Onkalo pidetään nyt auki muutaman päivän, jotta kaikki nesteet pääsee valumaan ulos. Aikamoista hommaa... Toivottavasti paranee pian, niin pääsisi yhdestä murheesta eroon.
Mutta nyt onneksi siis taas kotona. Kotona kaikki sujuu hyvin. Mistään rutiineista ei kyllä tosiaankaan voi puhua, mutta maalaisjärjellä pärjää jo tosi pitkälle. Tänään suunnataan varmaan ekalle viralliselle ulkoilullekin. Ensi viikolla päästäänkin jo sitten vähän pidemmällekin kävelylle.
Nyt väsyy käsi, ja itseasiassa parkukin on aika kova....
Meillä taas draamaa. Perjantaina aamupäivällä käytyäni suihkussa, alkoi leikkaushaavasta pulputa verta. Ei auttanut painelu ja vain makuulla ollen vuoto pysyi joten kuten aisoissa. Eipä siinä sitten muuta vaihtoehtoa ollut, kuin soittaa ambulanssi ja ottaa suunta taas kohti TAYSia. Omalla autolla ei uskallettu lähteä, kun ei tiennyt mistä vuoto johtui.
Onneksi diagnoosi oli sitten kuitenkin vain paineella purkautunut hematooma. sisuksissa siis kaikki ok eikä mitään repeämiä syvemmällä. Syntynyt haavaonkalo sitten ronkittiin kunnolla auki ja huuhdeltiin. Osastolle jouduttiin jäämään yöksi tarkkailuun ja saamaan kunnon haavanhoito-opastus. Onkalo pidetään nyt auki muutaman päivän, jotta kaikki nesteet pääsee valumaan ulos. Aikamoista hommaa... Toivottavasti paranee pian, niin pääsisi yhdestä murheesta eroon.
Mutta nyt onneksi siis taas kotona. Kotona kaikki sujuu hyvin. Mistään rutiineista ei kyllä tosiaankaan voi puhua, mutta maalaisjärjellä pärjää jo tosi pitkälle. Tänään suunnataan varmaan ekalle viralliselle ulkoilullekin. Ensi viikolla päästäänkin jo sitten vähän pidemmällekin kävelylle.
Nyt väsyy käsi, ja itseasiassa parkukin on aika kova....
M
Molly*
Vieras
Sanelmalla draamaa, hui. Kuulosti kauhuskenaariolta tuo kun suihkussa alkaa pulppuamaan verta! Kääks. Onneksi taas kuitenkin loppu hyvin! Tsemppiä haavanhoitoon! Ota varovasti ja mahdollisimman iisisti.
Just kun pääsin kehumaan miten hyvin kaikki on niin johan iski selkäkipu. Varmaan joku lihaskramppi? Viikonloppuna ristiselkä jumitti yhtäkkiä ihan totaalisesti, en pystynyt kävelemään suorassa, aargh ja auuts!! Oon lääkinnyt panadolilla pari päivää kun oli ihan tuskaa ja nyt tuntuu jo siltä, että selkään voi koskeakin, voisi mies vähän hieroa sitä. Jospa tämä tästä.
Typy potkii ja möyrii kovasti, jessus sentään kun välillä saa melkein kantapäästä kiinni kun toinen haluaisi jo venytellä jalkaa suoraksi mun vatsanahan läpi! Tänään on taas viikottainen rutiinikäynti, katotaan mitä siellä sanotaan. Ollut vähän huonoa oloakin vkl, sellaista ollako vai eikö olla ja vatsa vähän sekaisin, ei ihan 100% oma itsensä. Ehkä joku lievä mahatauti tai ruokamyrkytys tms?... Mene ja tiedä.
Pian pääsee Manna ja Piritta molemmat perheineen muuttamaan uusiin unelmakoteihin, jee! Muuttaminenhan ei tunnetusti ole mitenkään mukavaa, öhöm, mutta vitsi sitten kun on saanut suurimman osan tavaroista paikoilleen, ah miten huippu fiilis. Ja toisaalta muuton yhteydessä tulee aina tehtyä hyvä inventaario ja turhaa krääsää saa roudata kirpparille, kiertoon tai roskiin pois pyörimästä omista nurkista. Pirittalla ja miehellään on siellä varmaan kaksi pientä "tehokasta" apulaista messissä muuttolaatikoiden pakkauspuuhissa
Ai niin joo, kyselit isovanhemmista, no arvatkaa elävätkö mukana. Niitä varmaan jännittää enemmän kuin meitä - kaikille neljälle ensimmäinen lapsenlapsi. Mua rasittaa yli kaiken mun äidin jatkuva sama valitusvirsi "voi kyllä mua niin surettaa kun asutte niin kaukana" ja eiköhän yritä vähän väliä änkeä kylään "AVUKSI" heti suunnilleen kun tyttö on syntynyt. Siitä ei hyvää seuraisi. Ajattelen siis itseäni jossain synnytyksen jälkeisissä hormonihöyryissä uuden elämäntilanteen edessä yhdistettynä äitiini jonka kanssa muutenkin ollaan vähän eri aaltopituudella. Ei hyvä. Olen siis erittäin onnellinen ettei ihan samalla paikkakunnalla asuta Miehen kanssa ollaan joskus jopa vitsailtu, että täytyy varmaan harkita muuttoa vielä kauemmas kun se mun äiti on nykyetäisyydestäkin huolimatta yrittämässä kylään vähän väliä.
Riinuska saikulla, yhy. Oletko pitkäänkin?
Ai niin, Kaislan "voi sössö" pisti hymyilemään, hyvä Stella Ja Leoa olen miettinyt monesti silloin tällöin, että miten sujuu. Kurssi ja erityisryhmä kuulostaa hyvälle!
Manna, joko teidän vauvalla on hikkaa siellä masussa? On pitänyt kysyä jo aikaisemminkin.
Kiva kuulla, että Keijulla parempi fiilis. Haleja sinne!
Just kun pääsin kehumaan miten hyvin kaikki on niin johan iski selkäkipu. Varmaan joku lihaskramppi? Viikonloppuna ristiselkä jumitti yhtäkkiä ihan totaalisesti, en pystynyt kävelemään suorassa, aargh ja auuts!! Oon lääkinnyt panadolilla pari päivää kun oli ihan tuskaa ja nyt tuntuu jo siltä, että selkään voi koskeakin, voisi mies vähän hieroa sitä. Jospa tämä tästä.
Typy potkii ja möyrii kovasti, jessus sentään kun välillä saa melkein kantapäästä kiinni kun toinen haluaisi jo venytellä jalkaa suoraksi mun vatsanahan läpi! Tänään on taas viikottainen rutiinikäynti, katotaan mitä siellä sanotaan. Ollut vähän huonoa oloakin vkl, sellaista ollako vai eikö olla ja vatsa vähän sekaisin, ei ihan 100% oma itsensä. Ehkä joku lievä mahatauti tai ruokamyrkytys tms?... Mene ja tiedä.
Pian pääsee Manna ja Piritta molemmat perheineen muuttamaan uusiin unelmakoteihin, jee! Muuttaminenhan ei tunnetusti ole mitenkään mukavaa, öhöm, mutta vitsi sitten kun on saanut suurimman osan tavaroista paikoilleen, ah miten huippu fiilis. Ja toisaalta muuton yhteydessä tulee aina tehtyä hyvä inventaario ja turhaa krääsää saa roudata kirpparille, kiertoon tai roskiin pois pyörimästä omista nurkista. Pirittalla ja miehellään on siellä varmaan kaksi pientä "tehokasta" apulaista messissä muuttolaatikoiden pakkauspuuhissa
Ai niin joo, kyselit isovanhemmista, no arvatkaa elävätkö mukana. Niitä varmaan jännittää enemmän kuin meitä - kaikille neljälle ensimmäinen lapsenlapsi. Mua rasittaa yli kaiken mun äidin jatkuva sama valitusvirsi "voi kyllä mua niin surettaa kun asutte niin kaukana" ja eiköhän yritä vähän väliä änkeä kylään "AVUKSI" heti suunnilleen kun tyttö on syntynyt. Siitä ei hyvää seuraisi. Ajattelen siis itseäni jossain synnytyksen jälkeisissä hormonihöyryissä uuden elämäntilanteen edessä yhdistettynä äitiini jonka kanssa muutenkin ollaan vähän eri aaltopituudella. Ei hyvä. Olen siis erittäin onnellinen ettei ihan samalla paikkakunnalla asuta
Miehen kanssa ollaan joskus jopa vitsailtu, että täytyy varmaan harkita muuttoa vielä kauemmas kun se mun äiti on nykyetäisyydestäkin huolimatta yrittämässä kylään vähän väliä. Riinuska saikulla, yhy. Oletko pitkäänkin?
Ai niin, Kaislan "voi sössö" pisti hymyilemään, hyvä Stella
Ja Leoa olen miettinyt monesti silloin tällöin, että miten sujuu. Kurssi ja erityisryhmä kuulostaa hyvälle!Manna, joko teidän vauvalla on hikkaa siellä masussa? On pitänyt kysyä jo aikaisemminkin.
Kiva kuulla, että Keijulla parempi fiilis. Haleja sinne!
M
Molly rv 37+6
Vieras
Minä täällä taas, tulin omanapaiselle raportille. Kaikki näytti ok, ei kun odotellaan. Minin pää oli puoliksi kiinnittynyt. Siellä se taas venkuili kun pyysin arvioimaan tämän hetken painon, ei meinannut ollenkaan pysyä paikoillaan. Arvioksi tuli kuitenkin 2942 g ja meinasi, että jos menee laskettuun päivään asti niin voisi olla about 3,3 - 3,4 kg. Olisi mielestäni ihan sopiva. Itse olen painanut 2,9 kun synnyin pari viikkoa ennen LA:ta.
R
Riinuska
Vieras
Heippa!
Mä olen ihan innoissani kun päästään kurkkaamaan vauvaa vielä kerran.. nimittäin ensi maanantaiksi varattu 4D- ultra! Mies sitä alunperin ehdotti kun jäi vaivaamaan mieltä se sukupuoli. Kun eihän siihen rakenneultran "arvaukseen" voi ihan varmasti luottaa. Kallista lystiä on, mutta ajateltiin, että kerran elämässähän tuo vain kirpaisee ja jäähän siitä kivat muistot kun saa dvd:n mukaan.
No voi Sanelman verenvuotoa! Onneksi (jälleen) lopuksi kaikki hyvin. Kaikenlaista "ihanuutta" sitä saakin kokea äitiydessä.
Mollyn Minillä kaikki ok, onko muuten ollut jo pitkään pää alaspäin? Mua nimittäin ihmetyttää kun meidän vauva on varmaan poikittain. Kerran olen tuntenut potkut ylhäällä, aina muulloin monottaa alas. Potkut ylhäällä on paljon ihanamman tuntuisia kun ne kumeat muksahdukset tuonne alas.. Musta ylhäällä ei ole mitään, jännä että jo nyt on viihtynyt samoissa asemissa viitisen viikkoa, eli tod.näk. poikittain.
Saikkua kesti vain 2 päivää, nyt olen töissä ihan normisti. Juskakin taitaa olla jo terve, pääsee huomenna tarhaankin.
Pirita kyseli Juskan kuulumisia. Uutena taitona on tullut pyöräily, on siitä aivan tohkeissaan. Lähtisi vaan loput lumet, niin olisi huomattavasti helpompaa. On innostunut autoista uudestaan ja päristelee niillä sisällä jatkuvasti (edellinen oli pehmolelukausi). Päikkärit nukkuu välillä, välillä ei. Semmoista tavan vuoksi vastaan väittämistä on taas ilmoilla, joskus äippää rasittaa ihan urakalla. Puhuu kun papupata, taukoamatta... Komentaa ihmisiä lenkillä tyyliin "ei saa kävellä autotiellä" tai kaupassa "ei saa kävellä liukuportaissa". Piirtelee pääjalkaisiaan, ihana oli kun halusi piirtää meidän perheen. Ensin piirsi äidin, sitten isän ja sitten vauvan ja vasta lopuksi itsensä. On tullut tosi suopeaksi vauvan tuloa kohtaan kun aluksi ei halunnut kuullakkaan siitä. Paijailee mun mahaa ja juttelee vauvalle. Hällä on uusi paras kaveri, tarhasta eräs tyttö. Ovat kuin paita ja peppu, muita eivät nääkkään. Ollaan kyläilty puolin ja toisin, kiva kun vanhemmillakin synkkaa. Sen kokoinen on, että paidat on 104-110cm ja housut 104cm, tuntuu jo niin isolta pojalta ja onhan se. Oikea äidin apupoika, laittaa pyykit koneeseen, pilkkoo terävällä veitsellä nakit kastikkeeseen ja ottaa lakanat sängystä ja on hyvin ylpeä kun saa olla äidin apuna. Parasta on kun halaa äitiä ja kertoo, että rakastaa. Ihana, ihana pieni mies
Tässäpä siis "pieni" romaani meidän Justuksesta...
Nyt tulee kamu kylään, joten palaillaan taas.
Mä olen ihan innoissani kun päästään kurkkaamaan vauvaa vielä kerran.. nimittäin ensi maanantaiksi varattu 4D- ultra! Mies sitä alunperin ehdotti kun jäi vaivaamaan mieltä se sukupuoli. Kun eihän siihen rakenneultran "arvaukseen" voi ihan varmasti luottaa. Kallista lystiä on, mutta ajateltiin, että kerran elämässähän tuo vain kirpaisee ja jäähän siitä kivat muistot kun saa dvd:n mukaan.
No voi Sanelman verenvuotoa! Onneksi (jälleen) lopuksi kaikki hyvin. Kaikenlaista "ihanuutta" sitä saakin kokea äitiydessä.
Mollyn Minillä kaikki ok, onko muuten ollut jo pitkään pää alaspäin? Mua nimittäin ihmetyttää kun meidän vauva on varmaan poikittain. Kerran olen tuntenut potkut ylhäällä, aina muulloin monottaa alas. Potkut ylhäällä on paljon ihanamman tuntuisia kun ne kumeat muksahdukset tuonne alas.. Musta ylhäällä ei ole mitään, jännä että jo nyt on viihtynyt samoissa asemissa viitisen viikkoa, eli tod.näk. poikittain.
Saikkua kesti vain 2 päivää, nyt olen töissä ihan normisti. Juskakin taitaa olla jo terve, pääsee huomenna tarhaankin.
Pirita kyseli Juskan kuulumisia. Uutena taitona on tullut pyöräily, on siitä aivan tohkeissaan. Lähtisi vaan loput lumet, niin olisi huomattavasti helpompaa. On innostunut autoista uudestaan ja päristelee niillä sisällä jatkuvasti (edellinen oli pehmolelukausi). Päikkärit nukkuu välillä, välillä ei. Semmoista tavan vuoksi vastaan väittämistä on taas ilmoilla, joskus äippää rasittaa ihan urakalla. Puhuu kun papupata, taukoamatta... Komentaa ihmisiä lenkillä tyyliin "ei saa kävellä autotiellä" tai kaupassa "ei saa kävellä liukuportaissa". Piirtelee pääjalkaisiaan, ihana oli kun halusi piirtää meidän perheen. Ensin piirsi äidin, sitten isän ja sitten vauvan ja vasta lopuksi itsensä. On tullut tosi suopeaksi vauvan tuloa kohtaan kun aluksi ei halunnut kuullakkaan siitä. Paijailee mun mahaa ja juttelee vauvalle. Hällä on uusi paras kaveri, tarhasta eräs tyttö. Ovat kuin paita ja peppu, muita eivät nääkkään. Ollaan kyläilty puolin ja toisin, kiva kun vanhemmillakin synkkaa. Sen kokoinen on, että paidat on 104-110cm ja housut 104cm, tuntuu jo niin isolta pojalta ja onhan se. Oikea äidin apupoika, laittaa pyykit koneeseen, pilkkoo terävällä veitsellä nakit kastikkeeseen ja ottaa lakanat sängystä ja on hyvin ylpeä kun saa olla äidin apuna. Parasta on kun halaa äitiä ja kertoo, että rakastaa. Ihana, ihana pieni mies
Tässäpä siis "pieni" romaani meidän Justuksesta...
Nyt tulee kamu kylään, joten palaillaan taas.
H
Hertta 26+1
Vieras
Oih ja voih, Sanelman verenvuotoa, kuullosti hurjalta. Synnytystäkään en ole vissiin kommentoinut, oikea jännityskertomus! Loppu hyvin kaikki hyvin. Toivottavasti leikkaushaava paranee pian, muista ottaa iisisti, joko mies ehtii olla enemmän kotona? Jotenkin ihanan rennosti tai maalaisjärkisesti olet ottanut vauvanhoidon . Musta tuntui, että multa jäi järki sinne synnytyssänkyyn vähäksi aikaa... Niin ihmeissään sitä oli.
Ja kiitos kuvista!! Oi, että miten suloinen-suloinen tyttö. Kuvia katsellessa "tajusin", että mekin saadaan tuollainen ihana paketti, jos siis kaikki menee hyvin loppuun asti. Tuskin maltan odottaa.
Mollyn Minilläkin kaikki mainiosti. Hertta oli kiinnittyneenä aika pitkään ennen kuin syntyi, siksi olikin sellainen putkilopää, kun syntyi. Pää oli synnytyskanavassa pitkään, kun kesti se ponnistusvaihekin aika kauan..
Ihanasti Riinuska kertoi Juskasta! Mainio kaveri. Ja odottaa isoveljeksi pääsyä, hieno homma.
Meidän Hertalla alkoi torstaina esiuhmis. Olin meinaan vähän ihmetellen lukenut mm. Kaislan kiukkukohtauksista, kun ei H:lla vielä ollut mitään sellaista. Mutta nyt muutamia (vähintään) kertoja päivässä saa raivarit jostain ties mistä, ei tiedä itsekään. Saattaa vaan karjua ja puristaa pikkuiset kätensä nyrkkiin. Jotensakin huvittavaa, mutta yritämme peittää hymyjämme. Välillä haluaa jotain niin, että kiljuu "haluaa, haluaa" esim. tutin, mehua, oliiveja (rakastaa niitä..). Jos ei heti tapahdu, niin menee maahan vatsalleen ja huutaa "haluaa, haluaa".
Jep-jep, ei vältytty uhmaiältä meilläkään. Odottelen, että tuossa heinäkuussa on pahimmillaan...
Stellan "sössöstä" tuli mieleen, että multa pääsi yksi ilta saamari tai samperi ja eiköhän H toistanut sen heti perässä... Onneksi ei ole sen jälkeen sitä enää toistellut. Saa olla todellakin varovainen sanoissaan.
Jos vaikka rupeis tarttuis töihin. Mukavaa viikkoa! Tällä viikolla ne Hullarit vasta onkin, pitää yrittää ehtiä jossain välissä.
. Musta tuntui, että multa jäi järki sinne synnytyssänkyyn vähäksi aikaa... Niin ihmeissään sitä oli.Ja kiitos kuvista!! Oi, että miten suloinen-suloinen tyttö. Kuvia katsellessa "tajusin", että mekin saadaan tuollainen ihana paketti, jos siis kaikki menee hyvin loppuun asti. Tuskin maltan odottaa
.Mollyn Minilläkin kaikki mainiosti. Hertta oli kiinnittyneenä aika pitkään ennen kuin syntyi, siksi olikin sellainen putkilopää, kun syntyi. Pää oli synnytyskanavassa pitkään, kun kesti se ponnistusvaihekin aika kauan..
Ihanasti Riinuska kertoi Juskasta! Mainio kaveri. Ja odottaa isoveljeksi pääsyä, hieno homma.
Meidän Hertalla alkoi torstaina esiuhmis. Olin meinaan vähän ihmetellen lukenut mm. Kaislan kiukkukohtauksista, kun ei H:lla vielä ollut mitään sellaista. Mutta nyt muutamia (vähintään) kertoja päivässä saa raivarit jostain ties mistä, ei tiedä itsekään. Saattaa vaan karjua ja puristaa pikkuiset kätensä nyrkkiin. Jotensakin huvittavaa, mutta yritämme peittää hymyjämme. Välillä haluaa jotain niin, että kiljuu "haluaa, haluaa" esim. tutin, mehua, oliiveja (rakastaa niitä..). Jos ei heti tapahdu, niin menee maahan vatsalleen ja huutaa "haluaa, haluaa".
Jep-jep, ei vältytty uhmaiältä meilläkään
. Odottelen, että tuossa heinäkuussa on pahimmillaan...Stellan "sössöstä" tuli mieleen, että multa pääsi yksi ilta saamari tai samperi ja eiköhän H toistanut sen heti perässä... Onneksi ei ole sen jälkeen sitä enää toistellut. Saa olla todellakin varovainen sanoissaan.
Jos vaikka rupeis tarttuis töihin. Mukavaa viikkoa! Tällä viikolla ne Hullarit vasta onkin, pitää yrittää ehtiä jossain välissä.
M
Mariska*
Vieras
Heippa.
Ihanasti Sanelma oli kertonut synnytyksestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on sitten arki alkanut teidän perheessä. Toivottavasti itkuisuudet helpottavat. Hui, kuinka pelottavalta kuullosti tuo veren purkautuminen...mää olisin varmaan pyörtynyt siihen paikkaan.
Kaikilla meitin odottajilla asiat kunnossa, hyvä! Kohta saadaankin sitten Mini tänne maailmaan.
Meillä lääkäri totesi Samun korvat melko terveiksi, oikeassa korvasta tärykalvossa jotain häikkää, mutta sitä katsotaan uudelleen sitten toukokuun alussa. Uusia putkia mietitään sitten jos tulee vielä yksikin korvatulehdus kevään-kesän aikana. Pitäkää peukkuja ettei tule!
Meidän Samu on nykyään tosi uhmakas nykyään, tosi rasittavaa. Lääkärissäkin kävi huutamaan yhelle naiselle joka hymyili sille, et äläkä sinä naula mulle mummo. Kaupassa karkasi pikkukärryjen kanssa alkoon...onneksi ei päräyttänyt mitään viinihyllyä päin, olis saannut äiti kaivaa kuvettaan. Oikein vastarannan kiiski, kaikki asiat ovat ei ja enkä.
Mutta kehityksessä on tapahtunut paljon kivaa edistystäkin, käy pöntöllä kun isot pojat sekä pukee itse päälle jos on sillä tuulella. Samu taitaa olla aika isokokoinen (pitkä), kun nyt on jo Juskan kanssa samassa vaate koossa. Kenkäkin on jo 27. Mörssäri, mikä mörssäri.
Meillä on Teemulla käytössä semmoinen hälyytyspatja. Ollaan saatu se vasta nyt tosi käyttöön, jouduttiin ensin palauttamaan se korjattavaksi, jompikumpi pojista oli tehnyt laitteeseen hieman sähköhommia ja johdot öh olivat katkenneet. No jokatapauksessa yksi pissavahinko on nyt tullut patjalle (toooosi monta kuivaa yötäkin on ollut) ja voi luoja sitä ääntä. Me miehen kanssa pompattiin varmaan kattoon, mun ensimmäinen ajatus oli, että nyt palaa. Hyvä, etten viskannut lapsia unenpöpperössä hankeen. Ja mitä tekee meidän Teemu - nukkuu, kuin tukki. Siis ääni on samantapainen kun palohälärissä, eikä jätkä herää. Ravistelun jälkeen sain sen hereille ja sanoin vaan, että nyt vaihdetaan lakana. On se uskottava, hän vaan nukkuu niin sikeästi, ettei herää pissahätäänsä.
Ihanalta kuullostaa noi tyttöjen jutut, mitä teidän pikkuneidit tekevät. Heh, mä voin vaan kuvitella (ja haaveilla salaa tytöstä).
Ihanaa kun Manna ja Pirita pääsevät uusiin koteihinsa muuttamaan, omaan kotiinsa keväällä. Meinaatteko Manna laitella pihaa jo tänä kesänä? Tietty vauvan odotus ja tulo hieman rajoittaa sitä. Eikö ollutkin niin, että Piritakin saa oman pienen puutarhansa rivarin pihalle?
Me nyt sitten tilattiin takka,
http://www.takkacenter.fi/tulisijamallisto/takkacenter-mallisto-lotta.html.
Käykäähän katsomassa. Luukut ja kivet tulee harmaalla ja kromilla. Ja malli on suoranseinän malli, eikä nurkkamalli kuten kuvassa.
Remppa alkaa toukokuun puolessavälissä, kun saan koulun päätökseen. Laitan sitten kuvia, mulla on niin suuret suunnitelmat. Katot valkoisiksi (nyt tummunutta kuusipaneelia) lattiaan tummaa jalopuuta ja sitten kun budjetti antaa myöten, niin lasipöytää ja vaaleata kulmasohvaa, valkoinen askon Aspö hyllystö on saatava ja hieno pieni klassikko pallovalaisin.
Nyt tulis romaani, mutta nälkä kurnii joten taidan häippästä lounaalle..tulkaa jutulle naiset!
Ihanasti Sanelma oli kertonut synnytyksestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt on sitten arki alkanut teidän perheessä. Toivottavasti itkuisuudet helpottavat. Hui, kuinka pelottavalta kuullosti tuo veren purkautuminen...mää olisin varmaan pyörtynyt siihen paikkaan.
Kaikilla meitin odottajilla asiat kunnossa, hyvä! Kohta saadaankin sitten Mini tänne maailmaan.
Meillä lääkäri totesi Samun korvat melko terveiksi, oikeassa korvasta tärykalvossa jotain häikkää, mutta sitä katsotaan uudelleen sitten toukokuun alussa. Uusia putkia mietitään sitten jos tulee vielä yksikin korvatulehdus kevään-kesän aikana. Pitäkää peukkuja ettei tule!
Meidän Samu on nykyään tosi uhmakas nykyään, tosi rasittavaa. Lääkärissäkin kävi huutamaan yhelle naiselle joka hymyili sille, et äläkä sinä naula mulle mummo. Kaupassa karkasi pikkukärryjen kanssa alkoon...onneksi ei päräyttänyt mitään viinihyllyä päin, olis saannut äiti kaivaa kuvettaan. Oikein vastarannan kiiski, kaikki asiat ovat ei ja enkä.
Mutta kehityksessä on tapahtunut paljon kivaa edistystäkin, käy pöntöllä kun isot pojat sekä pukee itse päälle jos on sillä tuulella. Samu taitaa olla aika isokokoinen (pitkä), kun nyt on jo Juskan kanssa samassa vaate koossa. Kenkäkin on jo 27. Mörssäri, mikä mörssäri.
Meillä on Teemulla käytössä semmoinen hälyytyspatja. Ollaan saatu se vasta nyt tosi käyttöön, jouduttiin ensin palauttamaan se korjattavaksi, jompikumpi pojista oli tehnyt laitteeseen hieman sähköhommia ja johdot öh olivat katkenneet. No jokatapauksessa yksi pissavahinko on nyt tullut patjalle (toooosi monta kuivaa yötäkin on ollut) ja voi luoja sitä ääntä. Me miehen kanssa pompattiin varmaan kattoon, mun ensimmäinen ajatus oli, että nyt palaa. Hyvä, etten viskannut lapsia unenpöpperössä hankeen
. Ja mitä tekee meidän Teemu - nukkuu, kuin tukki. Siis ääni on samantapainen kun palohälärissä, eikä jätkä herää. Ravistelun jälkeen sain sen hereille ja sanoin vaan, että nyt vaihdetaan lakana. On se uskottava, hän vaan nukkuu niin sikeästi, ettei herää pissahätäänsä.Ihanalta kuullostaa noi tyttöjen jutut, mitä teidän pikkuneidit tekevät. Heh, mä voin vaan kuvitella (ja haaveilla salaa tytöstä
).Ihanaa kun Manna ja Pirita pääsevät uusiin koteihinsa muuttamaan, omaan kotiinsa keväällä. Meinaatteko Manna laitella pihaa jo tänä kesänä? Tietty vauvan odotus ja tulo hieman rajoittaa sitä. Eikö ollutkin niin, että Piritakin saa oman pienen puutarhansa rivarin pihalle?
Me nyt sitten tilattiin takka,
http://www.takkacenter.fi/tulisijamallisto/takkacenter-mallisto-lotta.html.
Käykäähän katsomassa. Luukut ja kivet tulee harmaalla ja kromilla. Ja malli on suoranseinän malli, eikä nurkkamalli kuten kuvassa.
Remppa alkaa toukokuun puolessavälissä, kun saan koulun päätökseen. Laitan sitten kuvia, mulla on niin suuret suunnitelmat. Katot valkoisiksi (nyt tummunutta kuusipaneelia) lattiaan tummaa jalopuuta ja sitten kun budjetti antaa myöten, niin lasipöytää ja vaaleata kulmasohvaa, valkoinen askon Aspö hyllystö on saatava ja hieno pieni klassikko pallovalaisin
. Nyt tulis romaani, mutta nälkä kurnii joten taidan häippästä lounaalle..tulkaa jutulle naiset!
Similar threads
- gissa ejk
- Lapsen saaminen 3 4 5
- Molly*
- Lapsen saaminen 3 4 5
- Molly*
- Lapsen saaminen 3 4 5
- Molly*
- Lapsen saaminen 3 4 5
- Aniliini#
- Lapsen saaminen 3 4 5