Tahkoojaplussat 81

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sanelma*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Heippa.

Ihanasti juu, kuvailit Molly pu-pumin. Ah, se on niin ihana tunne kun tuntee ensimmäiset liikkeet.
Ai, ai ehkäpä sitä vielä joskus itsekkin, paitsi mies on ihan ehdottoman nounou kolmoselle..

Nekku, mä putsaan kakan potasta käsisuihkulla. Potta sillai pöntön päällä ja käsisuihkulla huuhtelee. Ja jos oiken jumahtaa niin mulla on vanha tiskiharja millä saa pestyä sitten oikein kunnolla. Meillä yövaipat ihan litsläts märkiä. Mut jos kotona pitää ilman vaippaa niin käy tekemässä pottaan "akkaa" on sielät tulossa pisut tai kakat. Tietty vielä vahinkojakin sattuu lattialle, yleensä matolle kuinkas muutenkaan. :)
Hienosti on Lotalla mennyt pottajutut.

Meillä Teemu on ollut ihan mahdottoman tottelematon ja siis _ärsyttävä_ jos voi omasta lapsestaan niin sanoa. Siis on tehnyt kaikkensa "kiusaamalla" kaikilla mahdollisilla tavoilla, ei usko mitään, haukkuu muita ihmisiä, lyö Samua, lyö äitiä saa hirveät raivarit jos ei saa tahtoaan läpi, karkailee, tekee kaiken kielletyn kumminkin, koska äiti on tyhmä eikä sitä tarvitse totella. Maanantaina hirtti kiinni ihan totaallisesti, yhdistettiin miehen kanssa rivimme, hilitsimme oman kiukkumme, kerroimme että asian laita on nyt tämä ja laitoimme kundin kotiarestiin ja otin pelikoneen pois X ajaksi. Ja johan tepsi, eilen poika oli ihan toisenlainen, toki hermoistui kun ei saanut mankumallakaan tahtoaan läpi, mutta raivareita ei sentään tullut. Siivosi jopa kylvyn jälkeen pyytämättä omat kylpylelunsa hyllyyn..eikä heittänyt äitiä päin kuten olisi vielä sunnuntaina tehnyt..
Nyt täytyy vaan pitää ohjakset hallinassa, vaikka kuinka väsyttäis ja teksi mieli katsoa läpi sormien pojan temput, ei auta ne vaan pahenee ellei sille laita heti stoppia.

Onnea Aniliinin perheelle isän työpaikasta. Kiva, että saatte hänet sitten useammin kotiin kaveriksi.

Mulla jäi taas tuhat asiaa komentoimatta, vointeja kaikille ja unihiekkaa valvoville lapsosille, nyt on pakko ruveta hommiin taas kun kello tuntuu menevän niiin nopeasti eteenpäin...
 
Myöhäinen bird täällä. Pitäisi laskuja maksaa.

Kyläiltiin taas tänään ja eilen saatiin vieraita, mukavasti päivät siis menneet. Ehdottomasti kotielämän suolaa. Menee vkot rivakkaan, eikä päivät tunnu tylsiltä rutiinien toistolta, kun on näitä vierailuja puolin toisin. Harmittaa vaan Antsun puolesta, kun joudun aina välillä kiskomaan häntä unilta, kun ollaan nousemassa autosta tai toisin päin. Ei ihan reilua. Matsku nyt selviää jo päiväunetta, jos joskus tuntuu, ettei ehdi nukkua leikin lomassa.

Voi vitsit, aivan loistavaa, kun jengi taas kasvaa lapsilla. Sanos muuta Hertta, on varmasti ällistyttävää olla taas raskaana. Mä mietin ja ihmettelin sitä aikoinani pitkään. Sitä tuli niin yllätytetyksi :-) Sitten kun vasta tulee nuo Mollyn ihanat ensimmäiset muksautukset sitä oikeasti tajuaa tilanteen todeksi. Tosin itse jouduin työstämään asiaa pitkään koko 9 kk:n ajan...

Tosi hieno juttu Aniliini, että saatte pitää isukkia enemmän jatkossa kotona. Sillähän on mielettömän iso vaikutus teidän koko perheelle.

Jee Go Obama! Järkevän oloinen, tyypistä oikein huokuu älykkyys ja seesteisyys.

Voi että Gissa, ymmärrän kyllä tuon ahdistuksen ja syyllisyyden olon, kun Leo nukkuu toisessa huoneessa. Se on se symbioosi! Mulle teki tiukkaa mun vanhemmilla, kun Anna nukkui ihan toisessa päädyssä, siis kaukana musta, mutta toisaalta sille ratkaisulle oli selvästi tilausta, kun A ei herännyt ko. öinä yhtään kertaa. Musta on tärkeetä, ettei lapsen tarvitse ihan pimeässä nukkua, että huoneessa on jokin pieni turvavalo ja ovi raollaan, ettei tule sellaista "telkeemisfiilistä" :-)

Pottailuhan alkaa sujua hinosti jo Nellikseltäkin. P-kodin toveriesimerkillä on varmasti iso pos. vaikutus. Meillä kun Matias tuntuu olevan välillä se iso vauva, joka ei puhu eikä pottaa, ja on vielä aikalailla äipässään kiinni ;-) Toisaalta se ei itseä niin haittaa (paitsi puheenpuute kyllä jo hiukka..!), mutta onhan monet ikätoverit paljon edistyksellisempiä, etenkin tytöt. Tuntuu just Nekun tavoin, että on hyvä odottaa lapsen omaa kiinnostusta, koska sitten koko opettelu voi sujua nopeastakin. Onkin tosi kiva, kun saa kasvattaa molempaa sukupuolta ja tehdä niitä isoja eroja jos niikseen tulee.

Äh, jotain oli vielä mielessä, mutta pää lyö tyhjää. Heh, no surprise ;-) Öitä!

 
Voi Mariskaa ja kolmosenkuume :) Ja ai ja voih sitä Teemua, olisiko jokin vaihe? Hyvä että pysytte kovana.

Mä niiin haluaisin tuntea lisää vauvan liikkeitä. Keksin uuden kuvailunkin kun yritin selittää miehelle miltä se hento potku tuntuu: aivan kuin maha saisi sisäpuolelta vedenalaisen luunapin :) Välillä olen tuntevinani jotain, mutta sitten en ole varma kuvittelinko vaan kun hetki menee niin nopeasti ohi ja sit voi taas olla hiljaistakin hiljaisempaa monta päivää. Tuntuu sitä paitsi siltä kuin olisi ikuisuus edellisestä lekurikäynnistä, ensviikolla päästään vihdoin sinnekin uudestaan.

Jotkut ystävät sanoo, että selkeästi näkyy pieni vauvamasu, toiset taas että mitään ei huomaa. Ja kun meillä ei ole vaakaa kotona niin ihmettelen tässä olisikohan painoakaan tullut yhtään lisää, rv14 oli vaan 2 kg tullut kaikenkaikkiaan. Mutta kaipa se on ihan normaalia, sekin. Niin yksilöllistä taitaa olla.

Onko Pirittan perheen asuntoasiasta kuulunut mitään?

Mitäs muut puuhailee tänään?
 
Ai niin, piti kertoa että tein eilen hirveän urakan ja kopsasin oleelliset osat kaikista mun tänne kirjoittamistani jutuista wordiin päiväkirjaksi. Ihan siitä hoidon alusta alkaen, eli heinäkuun alusta saakka. Kun sitten käsittelin, siistin ja muokkasin tekstiä ja lisäsin jotain juttuja niin luin tietysti kaiken läpi vielä kertaalleen. Melkoinen tunteiden vuoristorata ollut tämä jännittävä matka tähän mennessä, monessa kohtaa liikutuin uudestaan kyyneliin ja ikään kuin elin uudestaan ne tunteet. Huh.
 
Onneksi on perjantai! Vaikka eipä sitä täällä kotona niin huomaa mikä päivä on menossa.

Tänään lähdetään Nellan kanssa maalle, mummin ja vaarin hoiviin kun iskä meni hautajaisiin ja hirvijahtiin. Eipä tarvii isänpäivää hirmuisesti valmistella kun ei ole paikallakaan. Vähän mua harmittaa, mutta tuli nuo hautajaiset vielä (joihin en halunnut Nellan kanssa lähteä) niin ehkä sitten ens vuonna...
Mun pitää siis ajaa kaksin Nellan kanssa, tässä kohtaa toivoisi että olis silmät selässä ja toinen pari käsiä että voisi "palvella" neitoa takapenkillä. Päiväunien aikaan meinaan ajella kotiinpäin mutta tänään ei onnistu kun on renkaidenvaihto klo 12 ja takakontti täynnä renkaita.
Mä en hiffaa tätä mun kroppaani, menkat oli ja meni ja pillerilaatta puolessa välissä ja sit tulee välivuotoa ja särkyä kuten menkkojen aikaan!!! Kele sentään, eikö sen endon pitäisi pysyä niillä pilsuilla kurissa??? Tosi masentavaa.

Mä painin syys/talvihattuprobleeman kanssa. Menossa jo vissiin kolmas lakki kun ei normimallit näytä sopivan Nellan päähän ja en haluais tehdä mitään kompromisseja lämmön enkä ulkonäön suhteen. Hmph. Popista löysin hyvän, mutta värit ei käy talvihaalarin kanssa yhtään, sitten löysin sellaisen karvakorvahatun joka oli neidonkin mielestä ylihyvä, mutta ei sitä oikein voi sateella pitää. Haussa siis joku muu kuin pipo kun periaatteesta en haluaisi sellaista suosiaja tuulta ja vettä pitäisi kestää. Argh, nyt alan tuntea sitä vaatteidenostoangstia mitä on ollut täälläkin liikkeellä.

Kata on siellä etelässä, onkohan siellä lämmin? Vähänks oon kade. Ei paljoa viime kesänä aurinko näyttäytynyt, oon tässä vedellyt multivitamiineja että sais sen D-vitskunkin kohdalleen.

Toivottelen kaikille mukavaa viikkistä, hellikää isiänne ja ottakaa hetki aikaa itsellenne;-).
 
Hyvä tehdä korjausluku vasta jälkeenpäin, korjaan tämän asian ettei jäisi epäselväksi....en siis todellakaan ole ostanut noita kaikkia hattuja/lakkeja vaan palauttanut ja hakenut uuden vaihtoehdon kokeiltavaksi kotona.
 
Jee, perjantai!

Tänään pienoista kuvotusta jo ollut ilmassa, puuh. Toisaalta hyvä merkki, kun tm:sta ei ollut, mutta Hertasta oli. Musta _jotenkin_ tuntuu, että tämä raskaus menee kuin siivillä. Ensimmäinen tuntui menevän niiin hitaasti, varsinkin alkuvaihe.

Aniliinille piti sanomani, että hinoa, kun miehesi tulee lähelle töihin. Auttaa arkea ihan hirmuisesti.

Molly, mä oon kopsannut Hertan raskausaikana kirjoittamani viestit, mutta en ole vielä muokannut. Hauskaa ja liikuttavaa luettavaa jälkeen päin.

Joo, kyllä miljuuna ajatusta pyörii päässä tulevan suhteen. Pitääkö vaihtaa isompi asunto (ollaan päätetty ettei ainakaan heti aluksi)? Pitääkö ostaa auto (kiinnostais...)? Miten mun polla kestää olla kotona putkeen 3-4 vuotta? Työuralla jää jälkeen palkassa ja muutenkin? Jos Hertta ei ala pian nukkumaan öitä, jatkuu yöheräilytkin 3-4 vuotta putkeen, argh. Pitäiskö laittaa H osa-aikaisesti päiväkotiin syksyllä? Jne.

No, suotta noita vielä miettimään, mutta kyllähän sitä väkisinkin kaikkea tulee mieleen..

Niin ja hienoa tietysti olisi, jos H (yönukkumisen lisäksi) osaisi käydä potalla, luopuisi tutista ja puhuisi täydellisesti ennen kuin uusi vauva tulee. Heh. No, ei vaiskaan. Tuttihomma kyllä pitäisi varmaan hoitaa ja puhua H osaa varmasti, kun nyt jo puhuu niin hyvin. Se helpottanee elämää.

Tuli pieni tauko. H heräs päikkäreiltä tosi itkuisena 40min jälkeen. Pitelin sohvalla sylissä yli puoli tuntia, nukahti uudelleen. Joskus kyllä menee yksillä alle tunnin päikkäreillä koko päivän.

Ai niin, en ole saanut kutsua toiseen haastatteluun siitä työpaikasta, tokkopa enää tuleekaan. Keväällä ei enää maha pystyssä oikein kehtaa uutta työtä hakea...

Mukavaa viikonloppua ja isänpäivää! Me aiotaan olla kotosalla, tehdä hyvää ruokaa ja semmoista. Huomenna kyllä aion käydä vähän kaupungilla issekseni.
 
Huh, mä olen viilentänyt tunteita Mozartin voimin. Matias raivosi koko session kotiintulosta aina ruokapöytään ja "ruokailun" päätteeksi nakkasi (posliinisen ja ruokaa täynnä olevan) lautasen lattialle...Voitte uskoa, että äiti riemastui. No, molemmat lapset lähti alta aika yksikön nukkumaan, että mami pääsi keittämään rauhoittumiskahvit :)

Samaa hattuongelmaa on meilläkin. Hatut on aina liian pieniä tai isoja. Vaikea löytää sopivaa, ja useimmiten Matsku ei ole mukana kaupassa, joten roudaan kotiin ihan vääräkokosta lakkia. Enkä jaksa palauttaa...Hattuja on sitten vinopino.

Meidän asuntoasiat on ihan jäässä. Päätin, etten enää mistään innostu, en informoi muita tai suunnittele mitään, koska naapurit, joiden asunto meillä oli kiikarissa, ilmoittivat etteivät haluakaan meidän asuntoa. Että silleen. Etsivät silti kolmiota, mutta eivät ilmeisesti tällaista...No ilmoitimme, että olemme edelleen kiinnostuneita, joten jos kämppä joku kaunis päivä vapautuu, ilmoittaisivat siitä meille. Mä kyllä viihdyin ahtaudesta huolimatta niin hyvin tässä nykyisessä, ettei oikein ole haluakaan muuttaa. Äh, vaikeeta.

Mun on pitänyt kysyä Mariskalta, että mitä sä tarkalleen opiskelet? Liittyykö jotenkin teidän firmaan ja niin, että voit sitten ottaa jotain uusia asioita hoidettaviksi?

Voi ihkua, että Molly tunnet jo liikkeitä! Ja pian ne alkaa voimistua ja tyyppi pitää sua hereillä yöaikaan jopa rasittavuuteen asti :-) Mun mielestä ennen liikkeiden tuntemista raskaana oleminen on yhtä utopiaa. Sitä vaan pohtii, onko vatsan sisällä oikeesti elämää.

Helpottaa ihan varmasti Hertta jo sekin teidän tulevaa arkea, jos pikkuHoo osaa puhua, kun vauva syntyy. Musta tuntuu, että se on nyt se hankalin juttu meillä. Mua riipii, kun joka päivä taistellaan tietyistä asioista, jotka usein johtuu siitä, että Matias haluaa jotain, enkä tajua, että mitä, tai kinuaa karkkia tms. ja siitä syntyy kauhea kiukku. Puhuminen auttais niin paljon, kun voisi neuvotella ja jutella asioista! Vaikka nyt meillä sujuu jo kivasti muksujen kanssa ja on mukava olla kotona, olen edelleen sitä mieltä, että isompi ikäero olisi parempi juttu - ainakin meillä. Yksikin vuosi lisää, niin M osais pukea jo hieman päälle, kävis potalla ja puhuisi. Nytkun näitä apuja ei ole, työnmäärä on aika loputon.

Uskomatonta, että joulu on (taas) tulossa. Äkkiä mene kuukaudet. Yritän kehitellä jotain jouluista menoa kuun loppuun, konserttia tms. kun on kuitenkin ollut joka vuosi tapana. Ehkäpä Jartsan joulukonserttiin?? ;-)

Mukavaa vkloppua & Hemmotelkaa dädejä!
 
Heip! Lapset unilla yhtaikaa kerhoilun jäljiltä..

Sandelle ja Nellalle mukavaa viikkistä vaarin luona, ajelkaa varovasti. Ja toivottavasti miellyttävä lakki löytyy!! Se on kyllä totta, että "palvelija" pitäisi palkata matkan ajaksi, kun lasten kanssa matkustaa yksin. Turvallisesti kannattaisi pysähdellä, kun pyyntöihin vastaa, mutta ei mua huvita Pohjanmaallekaan (kolmisensataa km) puolta vuorokautta ajella.. Olen keksinyt ties mitä viihdytyspusseja (leluja, kirjoja, naposteltavaa..) Vilille kädenojennuksensa päähän matkan ajaksi, mutta pitkiä reissuja ovat silti.

Jahas, V jo heräilee..

Hertalle piti sanoa, että meillä ihan samoin toimi paremmin se, että Vili nukkui sängyssään ihan vieressä kuin se, että oli yksin huoneessa. (Nyt on jo siirretty sänkynsä kauemmaksi, mutta edelleen meidän makkarissa; Siljan pinnis kädenojennuksen päässä omasta sängystäni.) Kun siellä heräsi ja tajusi olevansa yksin, karjui ihan hysteerisenä (vaikka yövalo) ja sitä ei meinannut saada millään loppumaan. Ja mun mielestä järkyttävän raskasta oli juosta huoneesta toiseen ja kun uni ei ota omaan silmään toisessa huoneessa. Meillä se ei ollutkan pitkäaikainen kokeilu, kun tämä toimii meillä paljon paremmin. Nykyisinkin Vili heräilee aika ajoin öisin, muttei herätä, kun huomaa, että olemme sängyissämme, niin jatkaa hiiskumatta uniaan (paitsi silloin täyden kuun aikana karjuu!), olen vaan Siljaa syöttäessäni muutamia kertoja huomannut.

Gissalle tsemppausta siihen omaan huoneeseen siirtoon, täsmälleen samoja ajatuksia kuin mulla. Mutta mä en kykene. En vaan tosiaan pysty nukkumaan itse, en meinaa saada nukahdettua millään ja sitten nukun ihan koiranunta. Mikä ihme siinä on, kun vaan seinä välissä, ei nyt pitäisi kovia tunnontuskia tulla, mutta kun tulee vaan. Varmaankin olisi eri asia, jos lapset nukkuisivat heräämättä koko yön, mutta ei meillä.. Kaiketi sä äkkiä kuitenkin totut ja kun Leo saa hyvät unet siellä omissa oloissaan, niin hyvä se on totuttaa pienestä pitäen, taatusti helpompaa.
Jollain tavalla mua stressaa tämä asia, miksi MUN _pitäisi_ laittaa lapset omiin huoneisiinsa, jos tämä kuvio on meille paras? Siis kukaan muu ei pakota, mutta se kaivelee mua koko ajan, kun "kaikkien muiden" lapset nukkuvat eri huoneissa kuin vanhempansa.. Äh.

Silja on TAAS flunssaisen ja kuumeisen tuntuinen, mutta ihan suht virkeä ja iloinen. Yöt on kyllä hornaa, argh! Kymmeniä, ellei satoja herätyksiä, ennen kuin nostin kainaloon, käsivarteni päälle nukkumaan, auts, täytyy myönää, että vähän jumissa sen asennon jäljiltä..

Mariskalle voimia ja lujaa päättäväisyyttä ja johdonmukaisuutta toivottelen Teemun kanssa! Miten Samu suhtautuu Teemun "koiruuksiin"? Tietääkö, että isoveli tekee tuhmuuksia vai matkiiko?

Mitenkäs muiden pikkuvauvat suhtautuvat isommalle lapselle tarkoitettuihin mahdollisiin äänenkorotuksiin/komenteluihin? Meillä Silja ei ole moksiskaan, mutta yhtenä päivänä se mun painajainen toteutui, eli neiti puri mua tissiin, jolloin vaistomaisesti kiljuin ja kovalla äänellä sanoin, että ei saa, äitiä sattuu. Jo alkoi toisen alaleuka väpättämään, kun tajusi, etä tämä komento ei nyt koskenutkaan Viliä. Auts, tuli ihan suru puseroon. Mutta sattui jonniinverran.

Mitä teette suuttuessanne? Mä yritän hillitä itseäni sulkemalla silmät ja puremalla hammasta, jos on peili lähellä, niin katson siihen, oma vihainen naama alkaa joskus naurattamaan ja se suurin kiukku, joilloin "tekisi mieli vedellä korville" laantuu. En suinkaan korville vetele, mutta tiedättehän sen tunteen, kun suututtaa _niin vietävästi_. Mä kyllä korotan ääntäni ja se tepsii täällä, en karju, mutta käsken kovemmalla äänellä. Hyvä tai huono, mutta siitä tavasta en ole päässyt.

Jaiks, Masan lautasenheittoa, sitä ei ole _vielä_ täällä tapahtunut. Mutta uhmaa ja todellista sellaista pukkaa täälläkin eräällä. MINÄ ITTE!! Ja eipäs, enkä, juupas ovat tuttuja lausahduksia. Miten tästä selviää pelkällä hampaankiristyksellä,jos vielä yltyy?? Vili on kyllä aika vieraskorea, osaa käyttäytyä (toistaiseksi) kerhossa ja kylässä, mutta kotona on yhtä tahtojen taistoa ja vänkäämistä ja kiukkuakin. Olen kyllä nähnyt paaaaljon pahempaa, esim. veljeni tytär on _niin_ itsepäinen, että tämä on varmaan leikkiä heidän arkeensa verraten, mutta.. HUH! Onko hyviä kirja/artikkelivinkkejä??

Päiväunille meno on tuskaa. Milloin lentää tyynyjen ja pehmolelujen lisäksi kaikki lakanat patjoineen päivineen sängystä, MINÄ EN MILLOINKAAN NUKU- ilmoituksen saattelemana, ei muuten puhettakaan enää muutaman minuutin makoilun jälkeen yksikseen nukahtamisesta. Tänään pidin rauhallisesti, mutta lujasti ranteista kiinni viitisen minuuttia, yhtäkkiä lopetti parkumisen ja rimpuilun ja rauhoittui sekä nukahti, en tiedä oliko oikea konsti, mutta takataskussa ei ollut muuta.
Minnekään ei voi lähteä reippaasti ja yksimielisesti, potalle ei huvita ekojen käskyjen jälkeen edes katsoa ja karkulainen on valloillaan, kun mamilla vaatteet käsipuolessa. Huh. Toiv. ei kestä koko vuotta. Ilmaantui kyllä ihan tuulesta tämä TAHTOkausi. Onneksi suurimman osan ajasta on hyväntuulinen, vaikkakin uhmakas.

Tulipa kilometritolkulla vuodatusta ja oman perheen napoja. Ihan mukavaa meillä täällä pääasiassa on, tulipahan nostettua tapetille näitä kökköseikkoja.

Meidän iskä on koulutuksessa sunnuntainkin, lähtee ennen seiskaa aamusella, mutta illalla sitten kotona. (Kiitokset kaikille työpaikansaantionnitteluista!:) Ajateltiin leipoa Vilin kanssa ja kortti on askarreltuna. Mitään erityistä lahjaa emme ainakaan vielä ole hankkineet ja kun molemmat ajatellaan niin, että lasten tekeleet ovat ihan ykkösjuttu, niin emme väen väkisin mitään osta, ellemme jotain kivaa huomenna sattumalta löydä!

Mukavia potkuja odottajien masuihin, äideille ja lapsille unta ja isille ihananista päivää Aarteiden kanssa!!
 
Munkin pitää tarkentaa sen verran, että huomasin Siljan kuumeisen olon ja valuvan nenän vasta kerhosta kotiin tullessa, yöllä ja aamulla oli ok-kuntoinen, vaikkakin heräilevä. Liekö korvatulehdus, kun harookin niin.

Nyt lapsille sapuskaa.
 
Heippa.

Ihan pikaisesti tulin moikkaamaan. Ajattelin lähteä ostamaan meidän perheen isälle jotain kivaa ja pientä. Meidän pojat on hoidossa askarrelleet kortit.

Mökillä oli käynnyt varkaita, olivat saaneet leivinpaperia ja foliota sekä muutaman lasin saalikseen, kun kaikki "arvokas" on viety pois. Kiva! Meillä menee ovi vaihtoon, kun se on iha palasina. Huh sanon minä.

Pirita kyselit mun opiskeluista. Eli talouspuolta yritän paahtaa. Keväällä luin kirjanpitäjän tutkinnon ja nyt sitten täydennän sitä tutkintoa laskennan puolelle. Yritysanalyysejä olen nyt pakertanut..
Tarkoitus oli aluksi suorittaa opiskelut talouspäällikön tutkintoon saakka, mutta musta tuntuu, että tämän jälkeen pidän muutaman välivuoden ennen viimeisiä rutistuksia. Tämä perioodi kestää kevääseen saakka...rupeaa nääs menemään vaativaksi, eikä aika meinaa oikein riittää millään.

Mä oon aika huono hillitsemään itseäni. En karju, mutta ilmoitan kyllä aika ponnekkaasti, että nyt riitti ja äiti suuttui.

Ei vitsit mun täytyy illalla yrittää tulla uudellee kirjoittelemaan, nyt jäi kyllä jutut kesken. Mä en nyt millään kerkiä enempää kun kellokin on jo vaikka mitä...

Hauskaa viikonloppua!!
 
P, gooosh, I feel your pain… Ei voi muuta sanoa. Siis toi lautasenheittoepisodi.

Uskokaa tai älkää, mutta meillä hermoja kiristää tällä hetkellä enemmän Elli kuin Lotta! Heräilee tsiljoona kertaa öisin, iltaunille pitää tassuttaa, kun muuten pyörisi siellä sängyssään maailman tappiin ja seuran puutteessa parkuisi. Päivisin on alkanut kiljua toooodella korkealta ja kovaa. Ihastelee omaa ääntään ja hakee huomiota, ei viihdy yksikseen, koko ajan pitäisi olla kanniskeltavana. Lotan leikkejä tosin katselee mielellään. Häh, Elli onkin tavallinen vauva! Helppo kyllä mutta ei yhtä vaivaton kuin ekat kk:t.

Mulla kestää hermo kiitettävän hyvin, kiroilen mielessäni ja tiukan paikan tullen ääni kohoaa, mutta en näe sitä erityisen pahana, koska silloin L tietää, että olen tosissani ja että on tehnyt jotain kiellettyä. Esim. karjaisen kyllä tiukan "ein", jos yrittää uhmassaan riuhtoa itsensä autotielle seisomalaudalta tai talutuksesta. (Mun painajaiseni on tällä hetkellä se, että juoksee auton alle.) Mulle hermoja kiristävintä on nousta öisin sata kertaa ja silloin kiroilen joskus ääneenkin ja totean marttyyrimaisesti, että “haudassa levätään”. Mulle noi yöt on niin primitiivisiä, aamulla mieli on aina valoisampi, kunhan kone ensin käynnistyy. Ja meillä äideillähän se aina käynnistyy, eikö?

Meillä uhma on mielestäni siirtynyt seuaavalle levelille; L katsoo haastavasti tehdessään jotain urpoa ja sivaltaa sanallisesti. Mutta tosi helppoa ja seesteistä just nyt. Ei taistele pukemista eikä nukkumaanmenoja eikä hampaiden pesuja tms. Kysyy monesta asiasta, että saako niin tehdä jne. Tuo täydellinen puhe kyllä jeesaa toooodella paljon, joten P symppaan niin kybällä.

Mistä päästäänkin siihen Mariskan tuskaan: ilmeisesti 6-vuotiailla on joku murrosikää vastaava vaihe. Lähipiirin tyttö oli tuossa iässä pain in the ass ja nyt puolta vuotta myöhemmin taas ihan enkeli.

Mites se Anskun kierukka? Löytyikö uumenista?

Ja hei, Ansku, teidän perhe nukkuu parhaiten samassa huoneessa, joten se on teille paras ratkaisu. Kunhan kaikki nukkuvat, hyvänen aika. Useimmille vain on päinvastoin, että siirto toiseen huoneeseen parantaa kaikkien öitä.

Kovin on tuttu Hertan ajatusten lista vuoden takaa. Eiköhän ne asiat suttaannu – pl. se palkkakuoppa, mutta sielläkin ollaan yhdessä.

L oli pk:ssa maalannut upean mukin isille, se oli siis poltettu/lasitettu ja aamulla oli isänpäiväkahvit tarjolla pk:ssa. Sunnuntain menu on apen ja miehen toivomuksesta sushia, lupasin tehdä. Omaa isääni voin vain muistaa, en hemmotella. ;-(

Voikaatten hyvin.
 
Huomenet!

No, pitihän teitä tulla moikkaamaan, kun mulla on täällä vain yksi unelias kotona. Kerrankin olisin saanut itsekin nukkua, mutta ei enää väsytä, kun yö meni ihan ookoo.

Miehet kävivät illalla miehen siskon luona naapurissa, jossa oli nelivuotias kummipoika yökylässä, niin Vilihän ilmoitti, että "minä jään myös tänne yökyläilemään, nyt." ja sinne jäi, kiikutin vain yökkärin ja hammasharjan, jonka jälkeen odotin soittoa, että voipi noutaa omaan sänkyyn, mutta kummastuksekseni sitä ei kuulunut, tuli vain MMS, jossa V veteli rauhallista unta. Oli tässä muutamia viikkoja sitten mummilla myöskin näin muuten vain yökylässä, innolla meni, mutta kyllä oli tullut äitiä (tai varmaan lähinnä omaa sänkyä) ikävä, kun petiin kömpivät. Mutta uni tuli lopulta sielläkin, mun äiti oli jo ihan vähällä ollut soittaa, mutta sitten V rauhoittuikin. Nyt varmaan vaikutti kamun läsnäolo. Reipas poika. =)

Hih, mua huvitti Nekun toteamus, että "Elli onkin ihan tavallinen vauva" ja samalla tosiaan hämmästytti, kun viimeiksi justiinsa rustasit, että on juuri se maaliman tyytyväisin. Näin se menee vaiheittain, kasvut ja kehitykset. Nuo korviaviiltävät äänenkokeilut ovat tuttuja, luulisi omiinkin korviksiin ottavan, kun ääntään kokeilevat.

Huoh, ei Silja mitään kipeä ole, onnionnionni, kyllä sitä justiinsa kestikin. Nenänsä vuoti varmaan ulkoilman vuoksi eilen ja taisi olla turhan muhkeasti puettu, kun oli niin kuuma ja punaposkinen. Virhearviointi siis, onneksi. Paitsi sitä korvaansa haroo, ei kylläkään valita. Katson nyt, vienkö lääkärin nähtäville ennen jälkitarkastusta ed. korvatulehduksesta.

Ei sitä tosiaan ole tullut usein ajatelleeksi, miten _älyttömästi_ tuo puhe vaikuttaa arjen sujumiseen, kun ei tarvitse käsiään levitellä ymmärtämättömänä. Mutta taatusti se on niin päin, että mm. Lotta ja Vili ovat puheenkehityksessään aikaisia lintusia, eivätkä muut ole pätkän vertaa myöhässä. Ainakin neuvolassa ovat kovasti hämmästelleet tuota puhetta ja ajattelisin, että varsinkin siksi, kun on poika, onhan se kovasti yleisempää, että tyttölöiset papattavat aiemmin. Mutta nauttikamme siis niistä sanallisista sivalluksista, koettu on täälläkin.

P:lle piti sanoa, että Vili oli meillä samaa sorttia kuin Anna, ei viihtynyt mahallaan ja oppi sitten istumaan varhaisessa vaiheessa. Ryömiminen jäi kokonaan, ensin liikkui pepulla pompotellen, sitten äkkäsi kontata. Silja taas kiepsahtaa _saman tien_ vatsalleen lattialla ollessaan ja nousee käsivarsilleen ja kääntyilee akselinsa ympäri ja peruuttelee kovasti. Eteenpäin ei vielä pääse. Istuma-asennossa tuetta pysyy hetken, mutta on aika etukumarainen asento, joten selkälihakset eivät vielä mitenkään vahvat. Syöttiksessäkin vähän vaappuu puolelta toiselle.

Kiitos Nekku "synninpäästöstä" nukkumispohdintoihini. =)

Piti vielä vaistosta kirjoittaa sen verran, että onkohan se joillakin voimakkaampaa, kun V havahtuu aina siihenkin, siis aamutuimaan, kun mä menen _täysin ääneti_ vessaan, vaikka näyttäisi olleen miten sikeässä unessa, niin AINA tassuttelee hetken kuluttua vessaan perässä. Että jos se aisti tai siis se vaisto on jotenkin virittäytyneepi toisilla..? Mä huomaan itsessänikin sen, että havahdun hetken kuluttua, kun mies on lähtenyt töihin (oli kello sitten neljä tai seitsemän), ettei ole vieressä. En herää herätyskelloonsa, en kahvinkeittimeen, enkä oven kolaukseen, vaan hetken päästä siihen tunteeseen, että mä olen sänkyssä yksin, tajuan sen aina ennen kuin avaan silmäni. Mitä lie, henkimaailman asioita..
Että jos pikku-Hertalla sama vaisto ja siitä johtuva läheisyydenkaipuu...?? Ajatuksenvirtaa....

No, voihan pee, Mariskan mökkivarkaista. Vaikkei saalis kummoinen ollutkaan, hajonnut ovi ja yksityisyyden rikkoutuminen harmittavat vietävästi.

Kyllä sä M sissi olet noiden opintojen suhteen! Ja vielä mieli haikailee lisätutkintoa ja perheenlisäystä. Kyllä mun rahkeiden rajallisuus on paljon pienenpi kuin sun. :)

Ai juu, mähän unohdin raportida sen kierukka-asian loppuun. Eli tallessa on! Soitin ed. aamuna ennen kuin oli se etsintäaika nlaan, että tulenko silti, vaikka menkkavuoto ei ole loppunut. Siihen totesi, että kokeilehan, nyt itse tuntuuko lankoja, kun kuukautisten aikana "koko värkki" vaihtaa asentoa, niin siellähän ne sitten tuntuivat. Peruin sitten ajan. Ääk, musta oli ihan kamalan tuntuista, kun ne langat osui mun sormiin, huimasi ja iljetti, jotain hiton kuparilankaa _mun sisällä_. Mutta nou hätä, oikealla paikallaan siis on.

Huoh, ei Silja mitään kipeä ole, onnionnionni, kyllä sitä justiinsa kestikin. Nenänsä vuoti varmaan ulkoilman vuoksi eilen ja taisi olla turhan muhkeasti puettu, kun oli niin kuuma ja punaposkinen. Virhearviointi siis, onneksi.

Meillä oli kerhossa eilen valokuvaus, sapi nähdä minkälaisia potretteja tuli. :)

Hertalla se jo pahoinvointia pukkaa, hyvä merkki!
Mitäs Nasupin eloon?
Ja Riinuskasta olisi kiva kuulla! Samoin Juliasta, siellä tytöt taitavat äidin työllistää ihan täysin ja tietty se aktiivinen äitiystäväpiiri. :)
Keijuakin huhuilen!

Silli sopivasti kujertelee, nuuskuttelemaan siis! =) Mukavaa viikkistä!
 
Hello!
Aniliinille kiitos huhuilusta.
Mies lähti just töihin ja Mai on päikkäreillä joten täällähän minä :)
Eilen mulla oli hyvä ystävä kylässä, Mai meni kasilta nukkumaan ja otettiin itkuhälytin, kääriydyttiin viltteihin ja partsille kynttilänvaloon punkkulasien kera. Ja purettiin sydäntä puolin ja toisin, ah kuinka terapeuttista!

Kiitos Hertalle unihiekkalähetyksestä, on toiminut täällä. Normaalit herätykset 2 x yössä ja välit nukutaan hinosti, kerran viime yönä vaati tutin suuhun yhdessä välissä.

Tsemppiä Hertan kuvotukseen. Varmasti on jännä fiilis olla taas raskaana ja kuten miehesi osuvasti ilmaisi, nyt jäi se raskauden odottelu pois. Nythän on taas seuraava kolmen putki auki, ketkäs ovat seuraavat? Riinuska, Mariska...?? :)
Älä nyt Hertta siitä autosta ota turhaan stressiä, kai on enemmän asennekysymys. Kyllä se varmasti arkea helpottaa mutta onhan niitä 3 ja 4 lapsen perheitäkin jotka pärjäävät autotta. Peesaten Nekkua, kyllä ne asiat omalla painollaan menevät. On se uusi perheenjäsen sitten niin ihana :-)

Äh, Piritta noita asuntojuttuja. Kuvittelen mielessäni että teidän kämppä on kyllä tosi kiva etten keksi miksei se poppoo sitä halunnut jos kerran kolmiota etsivät. No, nekin asiat varmasti lutviutuvat jossain vaiheessa. Mun serkku asui pitkään perheineen samoissa neliöissä ja lapsia oli 3 :)

Muakin nauratti Nekun "tavallinen vauva". Kyllähän noi pienet osansa huomiosta tosiaan vaatii mutta tiheä yöheräily on hanurista. Symppaan niin täysillä sun fiiliksiä yöllä kun kiroiluttaa.
Viime yönä olin kans ihan kuutamolla kun Mai heräs ekan kerran ja imetyksen jälkeen vetäisi vielä 90 ml korviketta. Tuntui etten jaksa millään enää sitä hälle kokata mutta pakkohan se on.
Ja mulla on kuvioon tullut tuo Piritan kuvailema asia, että jotain on mielessä mitä pitää tehdä mutta kun meen vaikka keittiöön, en enää muista mitä se oli. Ymmärrän hyvin miksi jotkut sanovat lapsen saamisen vievän aivotoiminnan kahdeksi vuodeksi =)

Kyllä mäkin koen Anskun tavoin välillä raskaaksi tuon huoneesta toiseen ramppaamisen, varsinkin jos heräilyjä tulee enemmän kuin se 2 per yö.Eli mikä teillä toimii parhaiten, on paras ratkaisu. Älä ota stressiä minunkaan mielestäni toiseen huoneeseen siirtämisestä.
Kyllä mulla edelleen on jotenkin huono fiilis siitä että Mai nukkuu eri huoneessa, ei siitä pääse mihinkään. Ja jos herään yöllä ennen Maita, tulee heti kauhea paniikki että miksei se ole jo herännyt. Mutta meidän vierassohvassa on sen verran huono patja, ettei kukaan siellä voi kuukausitolkulla nukkua ja mies niin herkkäuninen ettei Mai voi nukkua samassa huoneessa. Eikä Mai koskaan muuten nuku noin hyvin kuin nyt kun on omassa huoneessa. Jos otan viereen niin saattaa herätä puolen tunnin välein. Mutta on se nukkuva, tuhiseva vauveli siinä kainalossa aivan ihana.
Nytkin yöllä, väsymyksestä huolimatta, jään aina hetkeksi imetyksen jälkeen katselemaan rinnalle nukahtanutta pikkuista ennenkuin siirrän takas omaan petiin.

Ihanasti Nekku kirjoitit teidän perheestä. Mä oon kans niin onnellinen että mies osallistuu Main hoitoon täysin pyyteettä. Usein aamulla herää Main hihkaisuihin ennen mua ja hipsii vaihtamaan vaippaa. Yleensä herään vasta kun Main riemunkiljaisut kuuluvat kylppäristä :) Ja isä saa kyllä ne parhaat hymyt ja naurut töistä tultuaan.

Ai niin, Mailla oli eilen neuvola ja mitat nyt 65,6 ja 6370 eli pituus ja paino alkavat taas kohdata toisiaan, pitkä ja hoikka tosin edelleen. Kiinteät saa aloittaa ensi viikolla ja näin ajateltiin tehdä. Mai ottaa tosi tukevasti jaloilla jo vastaan eli "seisoo". Ja tekeekin sitä varsinkin mielellään, makuuasennossa ei viihtyisi yhtään paitsi jos autan kääntymään. Sitten jaksaa ihmetellä jonkin aikaa mahallaan. Th sanoikin ettei parane liikaa seisottaa/kävelyttää koska sitä saakin sitten tehdä jatkuvasti.
Sylissä on kans mielellään ja rintarepussa eli pystyasento on pop, mieluiten liikkeessä.

Nekku, kääntyykö Elli nyt ihan säännöllisesti jo masulleen? Kun silloin kerroit siitä yhdestä kääntymisestä.

Meidän tuoretta odottajaa kaipailen tälle puolelle. Manna...??

Tänään on tulossa siskoni käymään, tuli eilen pohjoisesta ja lähtee jo huomenillalla. Illalla kokataan ja pelataan. Huomenna sitten lellitään iskää, mun vanhemmat, sisko sekä miehen äiti tulevat kaffelle, teen kahden suklaan kakkua uuden reseptin mukaan. Kahvin valitettavasti joutuu isä meillä itse keittämään koska on meidän perheen kaffemestari.

Mukavaa viikonloppua ja huomista isänpäivää kaikille!

 
Ai niin, unohdin onnitella Anskun perhettä miehen uudesta työstä! Upea juttu kun on nyt enemmän kotona.

Ja Mariskan mökkivarkaus oli kurja juttu :( Inhottaa tosiaan ajatus että jotkut on siellä nuuskineet vaikkeivät saaliiksi mitään saaneetkaan. Ja tuottaahan tuo oven korjaaminen ylimääräistä vaivaa.
 
Huomenta uuteen viikkoon jälleen! Aika kuluu niin hurjaa vauhtia, että ei meinaa perässä pysyä. Tää tksti on nyt lähes suora lainaus haavepuolelta, mutta kopsaan tänne, kun kaikki ei ehkä aktiivisesti käy toisella puolella.

Viikonloppukin oli ja meni. Launtai normaaleissa kotitouhuissa ja sunnuntaina sitten isäkierros molempien porukoilla. Omalle miehelle olin tehnyt isyyspakkauksen ja oli siitä ovin otettu ja iloinen.

Manna tuolla kyseli Okon vilkkaudesta ja sitä se tosiaan on. Liikkeet (potkut ja muu myllerrys) on nyt jo niin voimakaat, että eipä tarvitse erikseen kuulostella. Pitkin päivää ja nyt myös yötä tunnen vekaran melskeen. Puolenpäivän jälkeen ja illalla kuuden jälkeen on yleensä vilkkaimmillaan n. parin tunnin ajan. Muuten tulee yksittäisiä potkuja. Tilaa kohdussa on vielä niin paljon, että potkuja tulee vielä joka puolelle, eli heittää aktiivisesti vielä kuperkeikkaa. :) Vielä olen yöt saanut nukuttua, mutta aina vaihtaessani asentoa (ja se on usein), myös Okko selvästikin kääntää kylkeä. Aika näyttää alkaako öisinkin harrastamaan aktiivista liikuntaa vielä jossain vaiheessa. Nyt tuntee mieskin liikkeet jo päälle päin. Ja ne myös näkyvät. Välillä koko masu pomppii potkujen tahtiin.

Hankintoja ei olla vieläkään tehty. Ensi viikonloppuna on kova yritys päästä kaupoille asti ainakin katselemaan vaihtoehtoja mm. turvakaukalosta. Hoitopöytä on sovittu haettavaksi ensi lauantaina. Siitä se lähtee pikkuhiljaa.

Hertalle tosiaan tsemppiä kuvotuksen kestoon. On vielä aika tuoreessa muistissa täälläkin ja itseasiassa viime viikolla muutamana päivänä olin havaitsevinani lievää kuvotusta. Nyt on tullut kuvaan myös vähän mielen herkkyyttää, joten olisko joku piikki hormoonituotannossa taas menossa?

Meillä on muuten tänään eka perhevalmennuskin. Yhtään en tiedä mitä odottaa, mutta senhän näkee sitten illalla. Toinenkin on vielä tämän vuoden puolella, muut kaksi ja synnytysvalmennus sitten ensi vuoden puolella vasta.

Mitäs piti kommentoimani viime viikon kirjoituksia... Mariskan mökkimurto oli ikävä asia. Onneksi olitte niin hyvin ennaltaehkäisseet hävikin arvotavaroiden osalta, mutta silti ei tunnu kivalta että joku siellä on tonkinut paikkoja.

Hyvä jos Aniliinilla pikkuhiljaa alkais olla sairastelut loppu. Toivotaan, että nuo kelitkin muuttuisivat pian taas sinne pakkasen ja auringon suuntaan, niin pääsisivät kaikki mammat ja lapset ulkoilemaan mukavammassa säässä.

Mukavaa viikkoa kaikille!
 
Huomenta!

Hyvästelin juuri parhaat ystävämme, lähtivät takaisin Suomeen pitkän viikonlopun jälkeen. Vieraissa on se huono puoli, että kauhea ikävä jää, kun he lähtevät. Nyt onkin sitten muutama viikko hiljaista ennen seuraavia vieraita, joten päästään opettelemaan tätä perhe-elämää ja arkea ihan rauhassa. Oli kyllä ihanaa nähdä ystäviä ja touhuttiin paljon vauvojen kanssa. Käytiin kävelyillä, kahvilla, shoppailemassa ja vähän nähtävyyksiäkin katselemassa. Ja mikä parasta, he ilmoittivat juuri odottavansa vauvaa! :) Tuli täytenä yllätyksenä, en olisi vielä odottanut. Aivan ihanaa! Olivat juuri saaneet tietää. Kertarysäyksellä onnisti, he olivat miettineet, että nyt olisi hyvä aika, laskivat oviksen ajankohdan, yksi täsmäisku ja pam, siinä se oli. Niin se toisilla.

Meillä on mennyt aivan uskomattoman hienosti viime aikoina. Ollaan saatu vauvat aikalailla samaan rytmiin ja öisin heräävät pari kertaa syömään. Tosi hyvin nukahtavat uudelleen. Tosin ensin alkaa molemmilla armoton vönkyröinti ja ininä kun nostan heidät pois rinnalta, mutta laitan heidät kapaloon ja tutin suuhun, niin rauhoittuvat heti ja pian ovat sikeässä unessa. Tyttö viihtyy hyvin kyljellään ja siihen asentoon kun pääsee, niin silmät painuvat kiinni samantien.

Tyttö on tällä hetkellä hieman "vaativampi", haluaa paljon seurustelua ja kitisee paljon, sylissäkin. Sellaista pientä kiukuttelua. Hän ei oikein viihdy vaunuissakaan pitkiä aikoja, tylsistyy kai. Poika vaan rauhassa katselee maailmaa ja nukkuu vaunuissa kuin tukki, tuntikaupalla. Tosi helpolla kyllä taidetaan päästä näiden kanssa toistaiseksi, luulisin ainakin. Ei vaan ole kokemuksia muista vauvoista... :)

Imetys on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta korviketta annetaan edelleen kolme kertaa päivässä imetyksen jälkeen. Paino ei viimeksi ollut noussut toivotulla tavalla, mutta onneksi kuitenkin vähän. Lisättiin punnituksen jälkeen vähän korvikkeen määrää. Terkkari sanoi, että luultavasti vauvat ovat vieläkin liian heikkoja imemään aivan kunnolla, joten maito ei lisäänny. Se saattaa kuitenkin muuttua, kun vauvat vahvistuvat. Kerroinkohan muuten tästä jo aiemmin..?

Nyt täytyy lähteä ummistamaan silmät hetkeksi ennen kuin vauvat heräävät. Onneksi ennätin itse tankkaamaan ennen päivän työrupeaman alkamista :) Yritän ehtiä vielä myöhemmin tänään linjoille kommentoimaan muiden juttuja!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
 
Huomenia, täällä flunssan kourissa. Leo oli Kaislan jälkeen kolme päivää kuumeessa ja nyt taitaa sitten olla mun vuoro. Plaah. Lasten sairastelujen takia työjuttuja on jäänyt tekemättä ja moni homma seisoo. Yritän nyt sinnitellä, vaikka silmät painavat ja kirvelevät ihan hirveästi.

Hertta, ihan samoja tuntemuksia mulla oli silloin, kun aloin odottaa Kaislaa. Ne onneksi hiipuvat sitä myötä kun raskaus etenee - tai siis ainakin mulla kävi niin. Sitä tajuaa, että ne muutamat vuodet kotona eivät pilaa mitään ja että se on lyhyt aika lopulta. Palkkakehitys tietty on miinus, mutta ovathan ne jälkeläiset ovat sitten tosi iso plussa! Mä olen edelleen iloinen, että saimme lapset pienellä ikäerolla, olkoonkin, että hankalia hetkiä on. Mäkin toivon Leon puhetta päivittäin, mutta nyt meillä on sikäli helpompaa, että Leo on alkanut kelpuuttaa minut taas. Käy "varaamassa" äidin sylin eikä lähde siitä millään pois, jos vähänkin on uhkaa, että Kaisla tulee tilalle :). Parasta on se, että lapsilla on seuraa toisistaan ja esim. Kaisla oppii asioita tosi nopeasti, kun on Leo esimerkkinä. Ja onpa noilla jo vähän sellaista "lapset vastaan aikuiset" -asennettakin välillä ja saavat toisiltaan pontta niin hyvässä kuin pahassa.

Okon möyrinnät Sanelman masussa kuulostavat loistavilta. Teillä hommat tosiaan etenevät vauhdilla, kun perhevalmennuskin on jo tulossa.

Vili kyllä kuulostaa aina niin kehittyneeltä, kun puhuu niin hyvin ja kommentoi asiantuntevasti. Samoin Lotta. Onnittelut sinne pottailun sujumisesta!

Harmi Piritta sitä kämpänvaihtoasiaa, mutta onneksi viihdyt(te) nykyisessä. Pienissä tiloissa on se hyvä puoli, että siivottavaa on vähemmän ;). Mä nimittäin tuskailen joka ikinen päivä, kun tätä tilaa on paljon ja lapset levittävät suurelle pinta-alalle paljon tavaraa. Siivoaminen on melkein kokopäiväistä hommaa... Kuulostaa tosiaan siltä, että Matsku on päässyt uhmailun ytimeen! Koeta kestää, kyllä se siitä taas laantuu jonkin ajan päästä.

Nasupin vauva-arki kuulostaa joka kerta tosi seesteiselle. Varmaan pienistä on toisilleen paljon turvaa, kun nukkuvatkin noin hyvin. Ehkä kaksoset nukkuvat helpommin äidistä erillään, kun sisarus on vieressä tuhisemassa ja lämmittämässä. Suloista!

Keiju, meillä Leo oli Main tavoin kova seisomaan ihan pikkuvauvasta lähtien. Siinä missä monet vauvat ovat vähän lötköjä, Leo oli jäntevä patukka. Leo punkesi seisomaan myös kantoliinassa (2-kuisena), joten liinan käytöstä ei tullut mitään.

Mä muuten olen alkanut keräillä tekstejäni vanhoista Tahkoojaplussat-ketjuista. Se on hidasta hommaa, koska tekstiä on paljon ja sitä juuttuu helposti lukemaan vanhoja juttuja. On kyllä aika hauska lukea vanhoja ketjuja. Aika monta tyyppiä on matkan varrella pudonnut pois, esim. Siirappi, joka oli odotusaikanaan hyvinkin aktiivinen. Mun täytyy muuten sitä Juliaa ruveta metsästämään.

Mutta ennen sitä täytyy tehdä töitä. Tulkaas kertomaan viikonloppukuulumiset! Ai niin, meillä isänpäivä oli oikein ihana, hemmoteltiin miestä oikein urakalla ja oli tyytyväinen.
 
Moro,
On palattu eilen maalta, N nukkui koko kotimatkan ab 3 tuntia!! Jees, kerrankin oli rauhallista ajoa, sinnepäin pyöri Maisa ja Pipsa Possu x2 kun ei suostunut hetkeäkään olemaan rauhassa vaikka pysähdyttiinkin välissä. Ei viitsis tosiaan kolmen tunnin ajoon laittaa kovin montaa breikkiä, yleensä viiden tunnin ajossa kaksi breikkiä mutta silloin myös viihdyttäjä takapenkillä. Pahinta on kun alkaa olemaan niin pimeää jo aikaisin ettei voi lueskella. Se olis Nellan lemppariharrastus.

Isänpäivä meni ihan syyshommissa pihalla, piti venettä laittaa talviteloille ja sillä aikaa mummi viihdytti serkuksia. Viihtyivät hyvin isompien serkkujen optimistijollassa kuivalla maalla, kun oli köysiä ja vimpaimia:-).

Kovasti mua ahdistaa taas tämä mun tilanne, ei oikein mikään innosta eikä varsinkaan mies:-(. Miten se osaakin laukoa itsestäänselvyyksiä ja latteuksia, huh. Tän päivän hesarissa oli juttua lapsiperheiden jaksamisesta ja aikatauluista, kolahti jotenkin kohdalle kun neljän lapsen perheestä puhuttiin. Ja meillä on vaan yksi ja nyt jo tuntuu että teen kotona ihan kaiken. Mies sotkee ja syö. Ei oo nyt helppo päivä, pitäis vaan saada valittaa vaikka kaikki on sinänsä hyvin. Hitto kun saisi töitä niin ei tarttis näitä asioita märehtiä kotona....

Meillehän ei tuo samassa huoneessa tai sängyssä nukkuminen sovi. Tai minulle, kun jään kuuntelemaan jokaista yskäisyä ja kääntyilyä ja odotan milloin se lapsi parkaisee. Not my kind of night. Tuolla maalla N nukkuu samassa huoneessa matkasängyssä ja mä oon aina väsynyt niiden öiden jälkeen. Krooh. Nukkui kyllä mun vieressä kahtena yönä klo 5-7 kun sai jonkun kohtauksen yöllä eikä suostunut enää omaansa enkä halunnut herättää koko taloa.

N on kiinnostunut pukemisesta, kokeilee kaikkea ensin päähän:-). Vaipan osaa pukea jo melkein itse ja muutenkin pukemisesta on tullut hauskaa kun vielä vähän aikaa sitten taisteltiiin. Eka sana (äidin lisäksi) on pupu. Mutta mitä ihmettä te annatte lapsille aamu/iltapalaksi kun neito teki taas puurolakon, murotkaan ei maistuneet eikä jugurtti??? Voi kääk tuota nirsoutta.

Mä taidan lähteä kauppaan kun tämä on taas tänään valivalia, joka aiheesta. Sorry.
 
Heippa taas pitkästä aikaa!
Ihanaa, täällähän on plussailtukin mun poissa ollessani. Onnea valtavasti Manna ja Hertta!!! Ja Mannalle tervetuloa tännekin puolelle juttelemaan.

Mahtavaa lukea Nasupin kirjoituksia pikkuisistaan. Ja hinoa, että yöt sujuvat noin mukavasti teillä.

Mariskan mökkimurto saa ihon kananlihalle. Kammottava tunne kun joku on penkonut omaa omaisuutta, vaikkeivat tosiaan arvokasta saaneetkaan otettua. Meinaatteko asentaa murtohälyttimet?
Voi sitä Teemua. Meilläkin kun tuo poika puhuu hyvin, niin sitä sanallista sivallusta koetaan päivittäin. (kuten Aniliini ja Nekku kirjoittivat) Nyt kaikki ovat tuhmia tai tyhmiä, mikä on todella raivostuttavaa meistä vanhemmista. Kaikki on taas vaihteeksi EI, eikä mikään meidän ehdottama kelpaa. Vieraille näytetään karmivimmat puolet (meillä ei vieraskoreutta edes tunneta), kokeilee rajojaan niin mummilassa, ravintolassa tai kaupassakin. Yrittää komentaa meitä minkä ehtii, vaikkei saakkaan tahtoaan läpi. Keneltä ihmeeltä poika on perinyt tuon omapäisyyden????
Puhuminen on toki hyvä juttu, neuvotteluja käydään ja muutenkin mielenkiintoisia keskusteluja. Välillä vaan äitikin joutuu miettimään vastauksia tovin, tulee mieleen viimeisimmät kysymykset "mitä pilvet on?" tai "miten äiti asfalttia tehdään?"...
Juska on tarhassa myös nyt ilman vaippaa, ensimmäinen päivä ainakin sujui ilman vahinkoja. Mites Lotalla meni?
Ollaan sairasteltu taas urakalla, joten symppaan täpöllä teitä muita sairastajia. Koko syysloma oltiin kipeitä, minä flunssassa ja J kuumeessa 6 päivää! Korvatulehdus tietty. Nyt on taas kolmatta päivää kuumeessa ja illalla mennään lääkäriin. Oletan, ettei korva ole parantunut. Kurja kun tuntuu, että aina omat pidemmät vapaat menee kipeän lapsen kanssa, eikä voida tehdä mitään kivaa.

Kylläpä Sanelmankin raskaus on jo pitkällä! Tuntuu niin kuin olen ennenkin sanonut, että muiden raskaudet menee kuin siivillä. Ihanan vilkas O-K! J oli tosi vilkas masussa, ei tarvinut koskaan miettiä sen puolesta, että onko kaikki hyvin.

Joku kyseli (Ani?) että mitä teet suuttuessasi. Mulla kyllä ääni nousee aika nopiaan, mutta onneksi harvoin tulee karjahdettua kunnolla. Pyydän kerran, käsken toisen kerran ja kolmannella otan muksun kainaloon ja kannan. En jaksa kauaa väitellä kun se usein on kovin tuloksetonta kun uhma pahimmillaan. Muistan kyllä aina pyytää anteeksi jos olen ärähtänyt ja selitän, miksi äitiä suututti.

Keiju, toimiiko Main uusi sängynreunuspehmuste? Ostitteko semmoisen ohuen vai paksun. Meillä oli paksu ja olen käsittänyt, että ne ohuet eivät oikein aja asiaansa? Ainakin J pyöri ja hyöri siihen malliin, että meinasi tulla paksustakin läpi.

Otettiin influenssarokote poitsulle. Vimonen kerta kun sen saa ilmaiseksi, voipi olla ettei tule otettua enää ensi vuonna.

Sitten, kun kerran kutsu käy, niin saanen hypätä plussajunaan? :)
Eilen tein isänpäivän kunniaksi testin vaikkei menkat olleet edes myöhässä (olisi pitänyt alkaa eilen) ja selkeä plussahan sieltä tuli. Yllätys ei ollut siinä mielessä, että kyllä häntä ihan tekemällä tehtiin :) Mutta olen äärimmäisen kiitollinen ja onnellinen tästä onnesta. Ja pelkään suunnattomasti näitä lähipäiviä ja -viikkoja, että sujuuko kaikki hyvin. Nappasi siis toisesta kierrosta tällä kertaa, eihän Juskankaan kohdalla kyllä ongelmia ollut. Täällä sormet ja varpaat ristissä ja ajan toivon menevän nopeasti seuraavat pari kk:tta.
Mies oli aika otettu kun sai raskaustestin isänpäivälahjaksi, heh. Että tämmöstä täällä, aika huisia ja jännää.
 
Maanantaita tytöt!

Isänpäivät vietetty ja taas uusi viikko edessä. Seuraavalla viikolla Leo täyttääkin 4 kk, huh miten äkkiä!! Meillä on kokoa "vähän" enemmän kuin Mailla, mitat 64,50 cm ja 7600 kg. Ei siis tarvetta lisäravinnolle, tissillä mennään. Mulla onkin perjantaina pikkujoulut, kova pumppailu tällä viikolla edessä. Jännittää kyllä, että miten pärjäävät, mutta aion lähteä kuitenkin. Kurjaa vaan, että tuo maidon tuotanto menee taas ihan sekaisin ja sitten on tissit turvoksissa :(

Nauratti tuo Aniliinin tuskailu samassa huoneessa nukkumisesta, kun on ihan samanlainen harmitus kuin mullakin asiasta, täsmälleen päinvastaisesta syystä. Me naiset :/
Jännää miten miehillä ei ole pienintäkään tuskaa asiasta, tai ei ainakaan meillä ole ollut puhetta. Keijun tavoin mäkin todistelen itselleni edelleen miksi olen näin tehnyt ja mietin onko hyvä ratkaisu. Olen myös herännyt joka yö ja käynyt katsomassa hengittääkö. Poika ei kuitenkaan ole ollut mitenkään erilainen, joten ei varmasti ole kärsinyt asiasta ja sehän on tärkeintä.

Isänpäivä meni, ei mitään ihmeellistä. Ostin miehelle vain kortin ja tein ruokaa, kun syömään tuli lisäksi mun isä ja miehen vanhemmat. Ihan hyvin onnistui, jälkkäriä testasin ekaa kertaa ja oli musta tosi hyvää. Jos siis kaipailette jotain helppoa jälkkäriohjetta, niin voin laittaa maililla?

Tosi ihanaa, että Nasupilla on mennyt noin hyvin pienten kanssa. Musta tuntuu, että vauva-arjen "kestäminen" riippuu myös paljon niistä odotuksista. Uskon, että kun joillain on kovin ruusunpunaiset kuvitelmat, niin helpommin hermostuu ja ehkä masentuukin, jos ei ole odotusten mukaista. Saattaa liittyä ikäänkin, ehkä nuoremmat äidit ei ole niin realistisia odotuksissaan. No joo, voi olla että yleistän liikaa. Vaikea taas kertoa mitä tarkoitan :)

Onpa Sanelma jo pitkällä! Toivottavasti on hyvät valmennukset, niistä voi hyvällä tuurilla saada paljonkin irti ja toisilla on ihan turhaa. Keiju esim. ei tainnut saada valmennuksesta mitään irti?

Sitä kolmatta raskautujaa tässä odotellaan :)

Ei tuosta pojasta saa tarpeekseen, on se niin uskomattoman ihana :) Mieskin on nyt ihan selkeästi innostunut enemmän, kun pojalta saa jo jotain vastakaikuakin ja seurustelee mielellään. Alussa huomasin, ettei ollut ollenkaan niin huumaantunut kuin minä. Varmasti lisääntyy koko ajan, kun voi alkaa tehdä asioita yhdessä sitten leikki-ikäisen kanssa ja äiti ei enää kelpaa, vaan isi on pop :)

Piritalle toivottelen onnea asuntokuvioihin, kyllä se oikea vielä tulee vastaan!
Pitänee lopettaa, Leo nukkuu, eli pitää tehdä kaikkea! Mukavaa viikkoa, palaan taas.
 

Similar threads

A
Viestiä
112
Luettu
3K
Lapsen saaminen
**Keijukainen
K
G
Viestiä
107
Luettu
4K
M
M
Viestiä
101
Luettu
3K
S
S
Viestiä
109
Luettu
4K
N
N
Viestiä
109
Luettu
3K
A

Yhteistyössä