Tahkoojaplussat 31

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kata*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pikainen viesti kiireisen päivän keskeltä. Hommaa piisaa, mutta tätä kiirusta oon oottanutkin. Lomalta palailu oli töissä ihan pepusta, mutta nyt kun työt selkeytyy, niin viihdyn jo tosi hyvin. Tuo osa-aika mahdollisuus ois kyllä ihana juttu. Kärsin kyllä huonoa omaa tuntoa, kun ei Viltsua ehdi iltaisin kauaa paijailla.
Hyvä, että noita pelkotiloja on muillakin, siis etten ole yksin pimahtamassa :) Muistan, että Viltsun ollessa pieni, oli sitä pudottamis"pelkoa". Esikoisen saadessani olin varmana sen verran nuori, ettei mikään pelottanut tms. nyt kypsemmällä iällä on ilmeisesti "äitiviettiäkin" enemmän...
Meillä oli hoitotasona erillinen taso, joka oli pinniksen päällä. Lastentarvikeliikkeestä ostettu samalla kuin sänky ja toimi hyvin sen muutaman kuukauden mitä sitä käytettiin.
Nekku: Lotalla on samanlainen pullo-ongelma kuin meillä oli. Poitsu ei huolinut pulloa kuin itkun kanssa. Nokkamuki hoksattiin ottaa käyttöön vasta reilu puolivuotiaana ja taika ei meilläkään pelittänyt. Nyt menee nokkiksesta ja iltamaito + päivällä unille laitettaessa annetaan edelleen pullo kouraan.
Well, nyt täytyy jatkaa... palaillaan....

p.s. toinen clomitabu lähti tänään naamariin... oottelen nyt sitä isoa Oota innolla :)))

...ja vielä kauhukakkajuttu Pirittan innoittamana: poitsulla oli jäänyt joskus kikkareita peppuun (maissia syönyt) ja suihkuttelin pepun ihan suihkun alla. No, maissit jäi lattiakaivon sihtiin ja silmä kun vältti, sadasosasekunnissa pyyhettä napatessani poika napsi maissit suuhun...yäk! Milläs sitä suuta desifioit tms. aika ällötys olo tuli.
 
En voinut kun nauraa tuolle Kirpun kakkaepisodille:-))). Niin ne on salamannopeita silloin kun ei tarttis!!

Hukkaako teidän miehet koskaan mitään? Omani on NIIN hajamielinen, nyt on avaimet kolmatta päivää hukassa, takki jäi hotelliin ja viimeksi oli sitä mieltä että kyllä ne sieltä joskus saa takaisin ja avaimetkin ilmestyy jostain. ARGH! Mitenkähän meidän kävis jos olisin itse yhtä huoleton???
 
Huomenta!

Minulla on ollut tässä nuha viikon ja nyt mukaan liittyi ärsyttävä yskä, raivostuttavaa! Onneksi en ole ollut enempää kipeä, toivottavasti en tulekaan ettei mene viikonlopun mökkireissu sivusuun (Sande, hyvä sattuma tosiaan, ei kyllä taida olla sama mökki ;-)).

Tänään juhlistetaankin sitten rv 22:n täyttymistä, ja toivotaan että pikkuinen asustelee mahassa vielä ensi vuoden puolelle ainakin kärsivällisesti.

Eräs kaveri kertoi eilen että on raskaana rv 7, ekasta yrittämästä onnistui..niin sitä jotkut..vieläkin vähän kirpaisee vaikka itse on onnellisessa asemassa. Mutta olisi hienoa jos hänellä menisi kaikki hyvin niin saisi äippälomakaverin, asuvat vielä aika lähellä meitä.

Sandeman, mun mies ei hukkaa ikinä mitään, tarkistaa aina illallakin vielä pakonomaisesti että lompakot sun muut on tallessa!

Kirpun pojan maissinmaistelut ei juu oikein näin aikuisen näkökulmasta nosta vettä kielelle..mutta ilmeisesti poika on säästäväinen luonne, mitä sitä hyvää einestä viemäriin vetämään, yöks...=)

Muistin muuten just etten ole perunut NKL:n ultraa, kun meidänhän piti ensin käydä julkisella nuo ultrat, hassua että sieltä ei vielä ole tullut edes kutsua? Aika myöhään tehdään näköjään siellä rakenneultra. Pitänee tänään soittaa sinne. En taida kumminkaan käydä tuplaultraa, kun just kaksi viikkoa sitten oltiin.
 
Huomenta! Täällä on yksi mamma pitkästä aikaa silmät ristissä. Leo on nukkunut täysiä öitä nyt jo melko pitkään tai sitten nukahtanut heti kun tissiä on vähän vilauttanut ;). Nyt hän kuitenkin päätti herätä klo 5. Poika oli niin raivoissaan, että kun yritin vielä nukkua, hän puri (!) mua nenään. Ihan raivoissaan tarttui poskista ja nappasi kiinni nokkaani. Kylläpä nauratti! (siis ihan oikeasti).

Oijoi, Katakin on jo noin pitkällä. Teidän tylleröstä tulee sitten aika lailla tasan vuoden Leoa ja Juskaa nuorempi.

Mietin juuri eilen, että vaikka Leo, Juska, Ilona, Matias, Lotta, Vili ja Samu (unohdinko jonkun) ovat nyt niin "eri-ikäisiä", niin menevät kuitenkin samana syksynä kouluun. Vuonna 2013 (hui) sitä ollaan tippa linssissä koulun portilla ;).

Minä olen tänään hyvällä tuulella, väsystä huolimatta, sillä sain vihdoin ison päätöksen tehtyä liittyen työkuvioihin. Tämä koskee nyt sitä plan b:tä, josta vihjailin. Kerron lisää sitten, kun on sen aika.

Juu, yöks, Kirpun pojan maistiaiset kuulostavat ei-niin-ihanilta eli mitä tahansa voi näemmä sattua näiden vilpereiden kanssa.

Sanden kysymykseen. Meillä mies ei hukkaa juuri mitään, on aika järjestelmällinen tyyppi. Valittaa kyllä mulle, että kaapit on sekaisin ja tavarat vaihtavat paikkaa eikä mitään löydä.

Nyt täytyy lähteä koiran kanssa ulos. Hyvää päivänalkua kaikille!


 
Hi there! Piritta, mulla on tosiaan sellainen omasta päästä repäisty thai-ohje, mihin tulee kookosmaitoa, kananfilettä paloiteltuna, currytahnaa,reilusti puristettuja valkosipulin kynsiä ja tuoreita chilejä. Määrän teen aina syöjien mukaan niin en osaa laittaa mitään tarkkoja ainesosamääriä. Me on käytetty omia chilejä ja leikataan ne keittiösaksilla ihan pieneksi silpuksi.
Lisäksi voi laittaa sipulia, cashewpähkinöitä ja tuoretta korianteria (käyttäisin mutta mies ei tykkää...).
Lisäksi tämä ruoka on parhaimmillaan vasta tuntien päästä valmistamisesta kun mausteet ehtii oikein "muhia" siellä kookosmaidossa. Joskus me tehdään se jopa edellisenä iltana ja syödään vasta seur. päivänä. Lisänä usein villiriisiä.
Ihana tulinen ja täyteläinen ruoka syysiltoihin!!
 
Arrghhhh, kun mua kutittaa jokapuolelta! Soittelin työterveyteen ja sain jopa ihotautilekurin varattua 26.10! Meillä onneksi kuuluu erikoislääkärin vastaanotot (ei gynet) työterveyshuoltoon, niin eipä tartte itse maksella!

Hitsi mä taidan olla sitten se järjestelmällinen puolisko meillä, kun tuntuu että miehellä on kaikki aina levällään ja mä kuljen perässä järkkäämässä.

Jes on jo torstai ja kohta on viikonloppu!! Mökille lähtee nyt ryhmä rämä, yksi raskaana (mä), yksi imettää, yksi sinkku ja mun sisko joka yrittää selvittää rakastaako vai ei! Saattaa riittää juttua parisuhteista ja elämän totuuksista:-)). Naurettiin kaverin kanssa että meille riittää juomaksi yksi punkku pullo kahdelle illalle jaettuna kahdelle (ja jääkin vielä), kun toinen imettää ja toinen on raskaana. Käy tosi halvaksi nämä juomat!! Noh, ostetaan sitten limukkaa.
Ruoaksi meinasin laittaa kalaseljankaa lounaaksi ja hirven ulkofilettä lisukkeiden kera illalla:-)) Saunaa ja toivottavasti vähän ulkoilua. Ja kynttilöiden polttoa ja keskustelua! JES!
 
Tsau taas,
Huoah, Kirpun kakkaepisodi nosti kyllä hieman kylmiä väreitä..ja hymyä myös - miten nämä naperot ehtiikin! Ranskassa ollessani tapahtui samantyyppinen episodi, tosin vielä yökömpi..ystävieni koira hoksas kolmevuotiaan kakan potassa ja....no jääköön sikseen. Kunhan pidin huoli, että koira pysyy kaukana Matiaksesta =)

Kyläiltiin pvällä ystäväni luona, viimein oli mahdollisuus, kun niiden uhmisikäinen taapero oli puistotädillä. Olin kyllä ihan iloinen, koska uhmiksen seurassa ei juuri keskustella, kun molempien äitien sylissä on vielä vauvat. Sade kasteli paluumatkalla, mutta se olikin ihan virkistävää. Olen kaivannut sellaisia kunnon sateita.

Mutta täh ja täh - eilisellä juoksulenkillä havaitsin ihmisten parvekkeilla jo jouluvaloja! No hei haloo, ehkä olisi muutaman kk:n voinut odotella, eikös..Vaikka valoa on kiva saada pimeneviin iltoihin, katson nämä pikkuvalot kuitenkin jouluvaloiksi..vai olenko ahdasmielinen? Tuntui vaan hassulta, kun vasta helteistä päästiin. Juoksut alkaa sujua ihan ookoo, mutta kyllä kaihoisasti muistelen aikoja, kun juoksemisesta oikeasti nautti, nyt on vielä vähän ähkimistä, etenkin jos yrittää juosta pitkää matkaa =(

Outoa kyllä Sande tuo sun kutitus. No hyvä kun pääset tohtorin tykö, ehkä osaa auttaa meitä virtuaalifrendejä paremmin.

Ensi vkolla olisi sitten HP:t, tavataanko niissä ympyröissä Nekku? Ehkä vaunuilla on siellä liian hasardia...nooh, mietitään. Jos jotenkin taktisesti koittais miettiä sitä ajankohtaa.

Kiitos muuten ohjeesta, Keiju. Muistinkin, että siihen tuli just noita namiaineksia. Taidanpa jotain kookos-kana-chilitahna-hässäkkää tehdä vkloppuna. Sunnuntaina saamme lapsiperheen kylään: äiti, isä, 3 vee ja 2 x 6 kk...huoah... Taitaa käydä meidän koti hieman ahtaaksi :-)

Stella, oli tosiaan hyvä huomio toi kouluunmeno. Nyt kun tuntuu, että meidän vauvelit on niiiin eri-ikäisiä, mutta tottahan ne menee samana vuonna kouluun. Voi kääk, se tulee olemaan kova paikka. Mä kun nyt jo mietin sydän syrjällä hetkeä, kun meidän kultipoika menee hoitoon. Itken varmaan viikon! Toisaalta kouluunmeno on varmaan luonnollinen jatkumo päivähoidolle ja eskalle.

Hinoa muuten Stella, että työkuviot ovat selkiintyneet. Kerrohan sitten heti meille enemmän, kun tieto on ns. "julkista" :)

Voi jessus, vaikka tuo miun mies on muuten oikein ihana, niin joo, kyllä totisesti hukkaa tavaroitaan ja on muutenkin oikein puistattavan epäjärjestelmällinen. Mitä mä en taas ole. Joskus siis nähdään myrskynmerkkejä, kun mies etsii tärkeitä papereitaan, soittelee ystävilleen, että milloinkas ne juhlat olikaan tai sählyharkat (ei käytä kalenteria kuin harvoin, vaikka on esimiesasemassa...juuuuuu...), eli todellakin sillä puolella olisi vielä paljon opiskeltavaa.
Nekku, btw, mun mies tunsi näitä teidän firman ihmisiä :) tai siis tunsi ja tunsi, kunhan tiesi, mistä firmasta on kyse.

Jospa söis viimein, jäi lounas vähän heikoille kantimille tänään. Poika juttelee itsekseen olkkarin matolla - hauskan kuuloista! Taidanpa lähteä seuraksi.
 
Jiihaa, Ilona nukahti juuri sopivasti Lostin alkaessa. En juurikaan katsele töllöä, mutta jostain syystä tuo sarja kiinnostaa - ja pelottaa. Mies on iltavuorossa ja mää vetelin kaihtimia kiinni mainostauolla. Mun ei pitäis koskaan katsella mitään pelottaa, mutta yllättäen sellaiset mua usein kiinnostaa.

Hih hih, mitä kakkajuttua täällä oli! Ei oo totta, ihan kuin elokuvasta!

Mää en tiedä mitä tässä taas kommentois tai jutustelis kun luin nopeasti viestit ja nyt on pää aivan jäässä.

Nekku, pelit on alkaneet juu. Huh huh, aikamoista menoa tuolla mutasarjassa, vaikka eipä sitä itsekään ihan terässä ole, mutta jos joukkue tekee alle 50 pinnaa ja mää onnistun tekeen niistä puolet, niin ei ihan kauhean kova taso todellakaan ole. Heh, olihan se tietokin, mutta onkin pääasia pelata niin, että kaikki saavat pelata ja pitää hauskaa. Sarja on juuri sopiva Ilonan kannalta; ei ole niin totista ettenkö voisi aina tarvittaessa jättää väliin.
Tampesteriin vaan! Olishan se mieletöntä nähdä. Tuleekos meitin helssinkin miitinkistä tässä vielä ennen joulua totta?

Jahas, mitäpä Ilonasta kertoisin. Ilona on nimensä veroinen; iloinen, pirteä, seurallinen ja terhakka. Pitäiskö tähän vielä katsoa mitä neuvolakortissa lukee! Hih hih, mua aina vähän hymyilyttää ne muutaman rivin kehuskelu kommentit. Ilona on kasvanut, mitat tiedetään ensi tiistaina kun on lääkäri-neuvola. Melko simpsakka tyttö on, tulee isäänsä. Hän on ollut vauvasta pikku taaperoon saakka sirorakenteinen. Ei tule äitiinsä! Hyvä niin, tyttö kun on, kivempi olla siro kuin tällanen romuluu kuin mää. Vaikka eihän sitä vielä voi sanoa mitä Ilonasta aikanaan kasvaa.
Ilona nukahtaa lähes aina 20.30-22 välillä, herää viiden-kuuden tunnin päästä ja sitten taas 2-3,5 tunnin päästä. Siihen vielä pari tuntia ja herää useimmiten 7-8 aikaan. On hereillä pari tuntia ja sitten puolentunnin päikkärit. Nyt on viitenä päivänä viimeisen parin viikon aikana nukkunut yli tunnin päikkärit. Hyvä kehityssuunta! Melko usein nukkuu päivisin vain 20-30min kerrallaan, useampaan otteeseen.
Aamuisin ja aamupäivällä Ilonalli (niin kuin kolmivuotias serkku Ilonaa kutsuu) on aivan hurmaava, jokeltelee, hymyilee, nauraa (äänettomästi suu avoinna), joskus kiljaisee riemusta, päristelee, ja seurailee tarkkaan mitä ympärillä tapahtuu.
Ilona ei ole kääntynyt, kyljelleen kampeaa, mutta käsi on tiellä. Hassun näköistä touhuamista. Ilona tarttuu aivan kaikkeen mitä näkee, on jo vaikeaa juoda kahvia ja lukea lehteä Ilona sylissä. Vaarallista itseasiassa, on pidettävä kuppi tarkoin ulottumattomissa tai muutoin pikku käsi on kupissa.

Mulla sama juttu kuin monella muullakin; en tahdo enää vanhaan työhöni takaisin. En vielä tiedä mitä keväällä tapahtuu, ei olla ihan täysin miehen kanssa päätetty mitä kommervenkkejä tehdään, mutta todennäköisesti jään vielä kotiin Ilonaa hoitamaan. Mulla on vuosilomia pitämättä viitisenkymmentä päivää, joten ihan maaliskuun alussa en ainakaan työpaikalle mene. Katsellaan mitä tuleman pitää.

Sekstailuista olitte puhuneet aiemmin. Jesh, kerrankin voin tuulettaa, meillä nimittäin hommat palasivat aivan ennalleen tosi nopeasti! Kyllä sitä puutetta sitten sainkin kestää!! Niin se vaan on, että useimmilla pareilla seksi vähenee raskausaikana ja meillähän se oli ihan minimaalista kun ensin pelättiin taas uutta keskenmenoa ja mää laattasin ja sitten miehelle iski hellyys- ja suojelunhalupuuska ja hommat meni silittely asteelle. Mikä oli kyllä aivan ihanaa, aijai sitä hellyyden määrää mitä sain ja onneksi saan vieläkin ja sen lisäksi mahtavaa menoa!! Jesh.
Vaikka väsymys vaivaakin meitä molempia, niin ollaan onnistuttu jutteleen todella paljon ja musta on mielettömän mahtavaa nähdä mieheni silmistä paistava rakkaus kun se katsoo mua tai Ilonaa. Ihanaa kertakaikkiaan. Odotin etukäteen vaikeuksia parisuhteeseen (niistäkin juteltiin paljon raskausaikana) tämän väsymyksen tuomana, mutta ainakin tämä kulunut neljä kuukautta on ollut parasta aikaa meidän talossa. Muutama ystäväni on kehunut miestäni hänen suuresta osallistumisestaan Ilonan hoidossa. Mulle se oli kyllä itsestäänselvyys, siis tiesin hänen olevan sellainen, että hoitaa ja antaa paljon aikaa tytölle (ja mulle) ja luopuu osasta omia juttujaan meidän yhteisen hyvän vuoksi. Muuten en olis sen kanssa lasta alkanut pykäämäänkään. Noh, se siitä oman onnen hokittamisesta, mutta kun on vaan niin ihanaa!
Niin älkääkä käsittäkö väärin, että meilläkö mukamas ei mitään toraa ikinä olis. Eihän se niin mene, mutta olen todella iloinen siitä miten ollaan osattu jutella asioista ja avata kaikki klikit ennen kuin niistä muodostuu sen kummempaa sotaa.

Jaha, isäntä kolistelee ovella, oliskohan sillä mulle suklaata? Karmee himo, joka päivä menee jotain herkkua. Onneks oon jalkamiehenä paljon liikenteessä niin tulee kulutettuakin. Jostain muuten oon lukenut, että imettäessä lisäenergiantarve on noin 300 kaloria päivässä. Että ei sitä suklaata kovin paljoa voi vetää sen varjolla, että imettää ja kuluttaa...kyllä se on liikuttava kans. Ihme kyllä mulla ei ole paino lähtenyt nousuun.

Nyt rupee polla kumiseen tyhjyyttään, joten painelen suihkuun ja hetkeks soffalle miehen kainaloon. Öitä.
 
Huomenta!

Julia, kuulostaa kivalta että teillä parisuhde kukoistaa! Mä olen myös niin onnellinen siitä että meillä on myös nyt ollut niin auvoista ja hellyydentäyteistä aikaa, meillä kyllä yhdessäolo on jotenkin niiiiin sillä silittelylinjalla että eroottiset ajatukset on ollut molemmilla karkuteillä...mahaa ihaillaan ja ihmetellään ja mies odottaa että saisi myös tuntea liikkeitä päällepäin.

Eilen hain kirjastosta kolme nimikirjaa, että nyt sitä miettimään sitten! Eilen selasin ne pikaisesti läpi, yksi oli valtavan paksu ja siinä oli 2500 naisen nimeä..toinen oli 800 harvinaista nimeä (ja vähän liian erikoisia meille), kolmas joku nimipäiväkalentereihin eri maissa perustuva. Musta on tosi hauskaa valita nimeä, onneksi on aikaa!

Ihanaa että on perjantai, viime yönä näin ihan järkyn väkivaltaista painajaista, siis itse olin siinä vielä väkivaltainen myös, olin ihan järkyttynyt aamulla... huomenna mökkeilemään, kivakiva, ruokaa ja saunaa ja juoruilua, hauskaa kun niin harvoin voi ajan kanssa ystävien kanssa pälätellä. Meitä lähtee kolme naista ja kaksi koiraa (naispuoleisia nekin=)).
 
Huomenta täältäkin,

täällä taitaa olla suhteellisen onnellisia ihmisiä, kun juttuja lueskelee parisuhteesta ja muusta. Eikös oo ihana juttu! Ja kivoja vklsuunitelmia mökkeilyä yms. Toivottavasti ois kivat kelit. Meillä on kanssa kotona pullat hyvin uunissa. Mies tykkää olla päivät poitsun kanssa, vaikka uhkaileekin hakevansa päiväkotihakemukset, jos on ollut känkkispäivä. Katsotaan nyt miten pitkään hoidetaan Viltsua kotosalla...
Viljami hakee tosi paljon huomiota multa, kun meen töistä kotiin. Eilenkin jos en muuten häntä huomannut, niin pyöriskeli lattialla ja huusi. Eikä se edes itkua ollut, vaan semmoista möykkää. Ja sylissäkin ollessaan puri, jos touhusin samalla muuta. Tuota puremista poika on harrastanut muutenkin, nappaa mua milloin mistäkin hampailla ja sattuu paljon!!! Eikä pure ketään muuta...

Tuo raskausajan sekstailu taitaa olla aika vaihtelevaa. Meillä oli alkuaika noin puoleenväliin aikas hiljaista, mutta sitten tuli joku hormoonimyrsky ja mikään ei ois mulle riittänyt - huh huh, semmoista on ollut ehkä suhteen alkumetreillä :)

Mä en oo Lostia enää vähään aikaan kattonut, jotenkin into alun jälkeen lopahti. Nyt oon seurannut samaan aikaan tulevaa Housea, sitä uutta lääkärisarjaa.

Toi Keijun ohje kuulostaa tosi hyvältä. Taitaa porista meilläkin viikonloppuna ruoaksi tuota kana-kookos-chili-hässäkkää, namimaiskis! Kookos vaan ei meinaa meidän kaikille mukuloille upota... ehkä en asiaa kovin mainosta vaan katson huomaavatko edes ;)

Mutta nyt käy kutsu aamukaffelle ja sen jälkeen palailtava sorvin ääreen.
 
Huomenta! Ensin ihanat ja hyvät uutiset: Lotta on oppinut kääntymään selältä vatsalleen ja on aivan tohkeissaan. Heti kun laskee lattialle punkee itsensä toisinpäin ja sitten alkaa vimmattu ähinä, kun ei pääsekään takaisin selälleen. ;-)

Ja sitten tosi ankeita uutisia: Eilen oli lonkkakontrolli, jonka piti olla ihan ns. rutiinia, koska lonkat olivat jämäkästi paikallaan. No, tarkka kirurgi määräsi röntgeniin, kun huomasi käsikopelolla jaloissa epäsymmetriaa. Kuva sitten paljasti ettei toinen olekaan vielä ihan kunnossa ja tarvitaan lisätutkimuksia nukutuksessa ja varjoaineen avulla. Ollaan kyllä maan parhaissa käsissä, lähettävät Lastenklinikalle ja joudutin jo asiaa sillä, että varasin yksityiseltä samalle lääkärille ajan jo maanantaiksi. Muuten ei polla kestä, kun ei tiedä, milloin tuonne julkiselle pääsee. On kuulemma äärimmäisen harvinaista ettei lastahoito riitä, joten todennäköisyydet näköjään kalpenevat meitin edessä näissä lapsiasioissa… Vakuuttivat, että tulee kyllä ihan täysin kuntoon ja se on tärkeintä. Pahimmillaan tiedossa alavartalokipsi 3 kk!!! Ihan kamala ajatus varsinkin, kun tyttö on jo niin liikkuvaista sorttia.

Valvoin tietty yöllä ja mietin asiaa pahimman vaihtoehdon mukaan. Tokihan se 3 kk ja mikä aika vain menee, mutta onhan se ankeaa… Ja luultavasti on jo nyt sellaisessa kunnossa ettei hoitamattomanakaan ikinä vaivaisi, mutta eihän sellaista riskiä ota, emme me eivätkä lääkärit. Olen halinut ja pussaillut Lottaa puhki eilisestä asti! Kyyneltä vaan pukkaa silmään, kun katselen, miten tohkeissaan kaikesta on ja miten ihanan hyväntuulisena maailmaa katselee. Tuntuu todelliselta vapaudenriistolta, jos kipsiin joudutaan turvautumaan ja siihen olen valmistautunut, että niin tulee käymään. ;-( Mutta nyt mua helpottaa, että sain ajan jo maanantaiksi. Sitä paitsi luulen, että pahimmassakin tapauksessa just me osataan ehkä ottaa tää tyynemmin kuin joku muu, kun taustalla on niin suuri menetys ja tämä on vain väliaikainen hankaluus.

Sitten muihin asioihin ja Piritan kysymykseen: Lotalla on vaunuissa nyt ä-pakkauksen makuupussi, sisävaatteiden päällä fleecetakki ja aika ohut pipo sekä ä-pakkauksen tumput. Jaloissa ei extraa, kun se pussi ja kopan kansi pitävät lämpimänä. Jos on kovin lämmin päivällä jätän jopa fleecetakin pois ja vedän vain makuupussia tiukemmin kiinni. Aina on ollut tosi lämmin herätessään.

Sori, tuli aikalailla omaa napaa, mutta arvanette, että ajatukset kulkevat sitä yhtä ja samaa rataa…
 
Huomenta!

Jeee, taas on yksi viikko takana ja rv 12+0! Alkaa jo jännittää se np-ultra kun en ole ilpo-iinestä seitsemään pitkään viikkoon nähnyt! Taitaa olla "vähän" erinäköinen. Jeps.

Mies lähti Lappiin metsästämään, olivat eilen ravintolassa syömässä yhdesssä tunnetussa hiihtokeskuksessa ja siellä oli kuulemma 6 ihmistä niiden lisäksi. Taitaa olla ruskaretket jo tehty ja lunta ei ole vielä tarpeeksi.

Nuo teidän vauva-arki kuvaukset on kyllä juuri sellaisia mitä itsekin kaipaan ja odotan ihan sikana! Tuntuu vaan että alun pömpötyksen jälkeen masu ei ole kasvanut juurikaan. Ehkä mulla on vaan tilaa tuolla lantiossa kun pituuttakin riittää? Noh, kyllä se varmaan ip alkaa taas turvottaa ja farkut puristaa?

Ei hitsi, on se varmaan tehtävä noita hommia että pääsee hyvillä mielin viikonopun viettoon...
 
Voi hitto Nekku! Varmasti kurjat ajatukset siellä. No, odotetaan sitä lääkärin "tuomiota", toivottavasti ei tarvii 3kk:tta kipsissä olla. Juuri kun Lottakin alkaa liikkumista harjoittelemaan... Mä aina yritän ajatella, kuinka asiat voisi olla paljon pahemminkin kun en muutakaan osaa. Kyllähän sulla on ihan realistiset ajatukset ja totta että varmasti osaatte suhtautua tähän "vain" väliaikainen hankaluus kuten itse sanoit. Tsemppiä sinne!

Kyllä oli ihanaa luettavaa Julian viesti. Hinoa, kuinka Ilona on entisestään lähentänyt teitä ja olette noin onnellisia.

Piritta, mä en voi käsittää tuota jouluvalovillitystä! Kuten ehkä muistatte, en ole jouluihmisiä (meinasin kysyä, pääsenkö jouluksi töihin...)ja en voi käsittää sitä jouluvalomäärää! Yksiväriset ok, eli värittömät... Mutta, ne kaikenkirjavat, vilkkuvat niin yöök. Ja jotkut joulupukki tai -porofiguurit, hyi! Ja kun osa immeisistä pitää ne koko vuoden esillä, ilman valoja toki. Ei kait iso vaiva ottaa joulun jälkeen pois.... Tulipa taas antijoulupaatosta... :)

Tahkoojien puolella nauratti tuo Sanelman pomo! Tosi liikkis!

Meille ei mitään uutta ihmeellistä. Yhden hampaan puhkeamista tässä odotellaan. Portti pitäisi hankkia myös rappujen alapäätyyn kun sälli kiipeää rappuja ylös asti...

Nyt lattioiden pesuun kun poika nukahti... Mukavaa viikonloppua kaikille, mökkeilijöille hyvää säätä lisäksi!
 
Äh, tosi harmillista, Nekku :(. Toivottavasti kipsiä ei tarvita, 3 kk on pitkä aika vauvan elämässä. Voimia ja peukkuja!

Kyllä täällä Julia saa hehkuttaa! Hinoahan se on, että menee hyvin. Musta tuntuu ylipäätään, että pikkuvauvaperheistä puhutaan mm. mediassa liian ankeaan sävyyn. Ikään kuin tämä olisi elämän kamalinta aikaa... Mun mielestä tämä on tähänastisen elämäni parasta aikaa! Usein vain julki tuodaan negatiivisia asioita, kun positiivisissa asioissa ei ole uutisarvoa.

Mä olen tänä vuonna päässyt unohtamaan joulun lähestymisen. Siis tähän asti. Eilen tuli ekat joulukortit postissa (juu, Piritta, kyllä sitä lapsiperhepostia pukkaa lähes päivittäin). Meidän rivitaloalueella myös yleensä ilmestyy näihin aikoihin kammottavia jouluvalovirityksiä. Mun mielestä värittömät pienet valot jossain puskassa ovat ihan tunnelmallisia pimeällä, enkä liitä niitä ainoastaan jouluun, mutta esim. siniset, jääpuikon muotoiset valot roikkumassa parvekkeesta ovat hirveitä. Puhumattakaan kirkuvan värisistä valokaapeleista, joita laitetaan mitä kököimmille paikoille. Yök.

Leo alkoi eilen vihdoin "puhua" tavuja. Olenkin vähän odotellut niitä. Nyt jokeltaa lähes koko ajan. Lisäksi hän oppi nyökyttämään päätä. Tähän asti on osannut vain puistamisen. Niin joo, ja jätkä tekee tuhojaan minkä ehtii. Repii koiran turkkia, rikkoi jalkalampun, silppuaa kaikki lehdet ja paperit, mitä tielle osuu, imeskelee koiran luita, jne. Tuntuu, että tasan tarkkaan tuonkin ikäinen jo tietää, mitä saa tehdä ja mitä ei. Panin esim. takkavälineiden eteen korin, jotta ei menisi sinne räpeltämään. Heti kun selkäni käänsin, Leo ryömi sinne oikein vauhdilla, hinasi korin tieltä pois ja alkoi heilutella takkavälineitä. Ne ovat valurautaa, joten ei kiva, jos kopsahtavat pienen päähän!

Että vauhtia riittää! Eikä ihan heti taida loppua ;).

 
Olipas Nekulla tylsiä uutisia, mutta varmasti Lottiksen hermo kestää mahdollisen 3 kkn kipsinkin. Parempi hoitaa nyt ja hyvä että saat maanantaina lisäinfoa.

Mä salaa peukutan tällä puolen Sanelmalle:-) vaikka itse onkin epäuskoinen plussan mahdollisuuksista. Olis kivaa saada lisää seuraa kun mullakin on jo viikko 13 menossa.

Meillä ei mies anna laittaa jouluvaloja ennenkuin joulukuussa! Hyvä jos silloinkaan vaikka ne on hillityt värittömät valot. Eilen polttelin jo kynttilöitä, harmi vaan ettei sitä punkkua voinut ottaa seuraksi!!

Tiedättekö, mä epäilen että mun ihottuma voi tulla suklaasta! Eikö ole KAMALAA!! Tänään testaan ilmanoloa ja katsotaan kukkiiko iho illalla.
 
Voi Nekku, olipa tosiaan ikäviä uutisia. Haleja sinnepäin, voin vain kuvitella, miten kurjalta tuntuu. Näiden mussukoiden eteen kun olisi valmis tekemään mitä vain, ja heidän hyvinvointi on ykkösprioriteetti. Mutta kuten muutkin totesivat, ei nyt ajatella sitä 3 kk:n kipsiä vaan lääkärikerrallaan mennään eteenpäin. Ja jos se kipsi tulee, siitäkin selvitään - ja tuleehan tyttö sitten ainakin aivan kuntoon. Jos tarvitset joskus piristys-sushia, niin anytime.

Me ei täälläpäin nukuta. Poika on pystyssä parin tunnin välein. Viime yönä herätys klo 24, 2.30, 05, 7.30...ja noissa väleissä syödään tietty sen vähintään 30 min, ja sitten alan itse hakea unta, eli aika valvottu yö takana. Poika syö isoja määriä, mutta kumma kyllä heti tuntuu olevan taas nälkä. Toivottavasti olisi ohimenevä kausi, koska alkaa olla aika väsynyt olotila. Aamupvät vielä kestää, mutta ip alkaa tulla väsyä...Ehkäpä kello 17 spinning herättäisi mut :)

Mutta kaikesta valvomisesta huolimatta, olen samaa mieltä kuin Julia ja Stella, että onhan tämä elämän parasta aikaa. On ihana lukea, että muutkin nauttivat tästä mahtavasta perhe-elosta ja isät ovat täysillä mukana. Joskus sitä pysähtyy miettimään, miten sitä voikin olla niin rakastunut omaan pieneen vauvaansa, ja sydän syrjällä ajattelee, että jos jotan hänelle tapahtuisi, niin en kyllä ikinä kestäisi. Ei siis ihme, että olen nykyään itku kurkussa, kun uutisissa oli esim. eilen, että sijaisperheistä on huutava pula pk-seudulla. Miten jotkut eivät välitä lapsistaan...? Kaikkihan eivät yksinkertaisesti pysty, mutta silti..pahalta tuntuu.

Mutta voi ihme Sande, suklaatiallergia! Sehän nyt ois kumma - ja aika kamalaakin :) Hang on, toisaalta onhan se kiva tietää, mistä ihottuma on peräisin. Onnittelut muuten 12 rajapyykin ylityksestä, se oli ainakin meitin raskaudessa aika mukava tunne. Uskalsi vähän hehkutella enemmänkin :-)

Teille tuleville mammoille vinkkaisin, että ostakaa ihmeessä tämä jo aiemmin täällä mainittu Anna Wahlgrenin Lapsikirja. On nyt muistaakseni Stokkalla tarjouksessa. Luen sitä päivittäin, ja on todella hyvää tarinaa esim. ihan vastasyntyneistä. Ainakin itse olisin saanut kirjasta vastauksia muutamiin juttuihin, mitä Matiaksen ens. viikkojen aikana ihmettelin ja pohdin, että miksi näin. Onhan opuksessa toki vähän outouksia, eikä kaikkia pidä ottaa kirkossa kuulutettuina ja "yksinä totuuksina", mutta näin ylipäätään on hirmuisen hyvä kirja.

Stellalle tsemppiä liikkuvaisen Leon perässä =) Perässä tullaan, tosin Mattis ei vielä kampea selältä vatsalleen, kuten Lotta, mutta eiköhän sekin taito pian nähdä. Yksi ilta katseltiin miehen kanssa meidän olohuonetta, että mihin kaikkeen poika ei sitten "saisi" koskea...on huonekasveja multineen ja sorineen, kiviä, tv:n oheislaitteet nappuloineen jne...No eiköhän meidän huusholli muutu, jahka poika alkaa liikkua, ainakin vähän.

Taidan lähtä syömään, kun poika koisii. Hm..pitäisi painua maate itsenikin, muttei nyt malttaisi..Mukavaa pvänjatkoa!
 
Sandemanin mahdollisesta suklaaihottumasta tuli mieleeni kertoa, että meidän äidille tuli tuon ikäisenä suklaa (ja kala ja sitrushedelmäallergia). Allergioita kesti melkein 20 vuotta ja nyt ei ole enää mitään. Kyllä osaa ihmisen kroppa olla joskus omituinen!

Piritta: tuollaiset yövalvomiset ovat tosi rankkoja, joten tsemppiä kovasti! Eipä siinä muu auta kuin tunkea tissiä suuhun. Itseään voi lohduttaa sillä, että kyse on ohimenevästä vaiheesta. Sen voimallahan me vanhemmat jaksamme, vaikka tajuamme, että yhden vaiheen jälkeen tulee jokin muu vaihe, ja sen jälkeen jokin muu, jne. :).
 
Mä vielä...yllättäen. Poimin vain kiintoisan uutisen Hesarin verkkoliitteestä. Eli: "Synnytysten ruuhkahuippu siirtynyt loppukesään

Julkaistu: 7:16

Päivitetty: 10:10

Perinteisesti maaliskuulle sijoittunut synnytysten ruuhkahuippu on Mediuutisten mukaan siirtynyt heinä-elokuulle koko Suomessa.

Hoitohenkilökunnalle ruuhka tarkoittaa jatkuvaa kiirettä - loma-aikana. Se hankaloittaa sairaaloiden loma- ja sijaisjärjestelyjä.

Kehittämispäällikkö Mika Gissler Stakesista arvelee, että muutosta selittää perheiden halu täsmäsynnyttää (< HUOMATKAA TÄMÄ SANA...HM....)kesäksi, jolloin äidin ja isän kesälomat helpottavat vauvan hoitoa.

Epiduraalipuudutuksen käyttö on perjantain Mediuutisten mukaan tuplaantunut kymmenessä vuodessa. Yhä useampi nainen haluaa synnyttää kivuttomasti, ja henkilökunta vastaa toiveisiin entistä paremmin (HM...EI MUN KOHDALLA...).

Puudutuksen saa jo lähes joka toinen synnyttäjä Suomessa.

Mediuutisten haastatteleman Naistenklinikan synnytysosaston ylilääkärin Erja Halmesmäen mukaan epiduraalia annostellaan aiempaa anteliaammin läpi synnytyksen. Puudutuksen saa jokainen sitä tahtova, jos lääketieteellistä vasta-aihetta ei ole.

"Sama koskee ponnistusvaihetta. Kymmenen vuotta sitten ajateltiin, että jos kohdun suu on täysin auki, ei voi enää antaa lisäannosta. Nykyään annetaan kyllä lisäannos siinäkin vaiheessa", Halmesmäki sanoo.

Osa asiantuntijoista katsoo, että epiduraalin käyttö on jo liian liberaalia. Esimerkiksi joissakin sairaaloissa on muodostunut normiksi, että epiduraalipuudutus annetaan 50–70 prosentille synnyttäjistä.

Vaikka epiduraalin suosio on lisääntynyt huimasti, ei sitä kaikkialla saa. Mediuutisten mukaan aineen käyttöaste on suurin yliopistosairaaloissa. Jumbosijaa pitävät pienet sairaalat.

Epiduraalin käyttöön liittyy myös riskejä. Etenkin liian varhain tai myöhään annettu puudutus saattaa vaikeuttaa synnytystä. "
***********
Laitoin muuten teille s-postissa pari lempparikuvaa Mattiksesta. Riinuskan ja Keijun email ei tosin pystynyt vastaanottamaan kuvia...taitavat olla liian suuret, jos teillä on paljon kamaa s-postissanne. En nimittäin tajunnut pienentää kuvia.

 
Kävin äsken lounaalla ja voi aargh nyt sattuu mahaan, ylämahaan lähinnä, sama tapahtui eilen, voiko olla että nyt yhtäkkiä vatsalaukku on ahtaammalla ja pitäisi alkaa syömään maltillisempia annoksi (yleensä tulee vedettyä aika isot satsit kun meillä on tosi hyvät lounaat)? Vähän sellainen tunne kuin joskus jos oikein on ilmaa mahassa, paitsi että painottuu tosi ylös vatsaan ja tuntuu että räjähtää ihan just. Kivakiva, puolen tunnin päästä alkais palaveri enkä tiedä pystynkö liikkumaan..apua.

Nekulle tsemppiä maanantaita varten, hyvä että on nopeaa toimintaa, saa sitten selvyyden asioihin.

Vai kuvia..pitää mennä heti katsomaan!
 
Mulle ei näköjään anneta hetkenkään rauhallista odotusta:-((
Taas tuli vuotoa....oikein sillai että housutkin kastui, veristä ja vetelää. En kestä enää odotella, onneksi sain Brunolta ylimääräisen ajan kahden jälkeen.
Hitto mä en kestä onko siellä ketään elossa????
Nyt tarttis niitä sormien ja varpaiden peukutuksia....toivottavasti mulla on tällä kertaa parempi tuuri Brunon kanssa, kun viimeksi hän totesi mulla endometriooman:-((
 
Sandeman (oot varmaan jo kerennyt lähteä Brunon suuntaan), täällä meni sydän kurkkuun sun viestistä! Peukut ja varpaat on todellakin pystyssä että kaikki hyvin!!! Onneksi pääset heti tarkastamaan tilanteen! Tsemppiä! Odotan täällä uutisia...
 
PUUUUUUUHHHHHH. Helpotuksen huokaus.
Ilpo-iines on elossa, niskaturvotus normaali, syke 153, CRL (onko se pituus?) 6,02 ja laskettuaika olis koon mukaan 16.4 (eli oliskin rv12+4).
Kuulemma olis saanut sukupuolestakin arvion ( ei ole näillä viikoilla vielä varmaa).

Vuotokohta paikallistettiin, on jossain limakalvolla, ei istukasta (joka on ok), saattaa vuotaa vielä uudelleen, mutta on harmitonta.

Huhhuh, nyt voi iloisesti lähteä viikonlopun viettoon ja huokaista helpotuksesta. Ja esitellä tulevalle mummille ilpo-iineksen kuvia!!:-)))))))))))))))))

Teidän peukut on kyllä voimakkaita Kata ja Keiju:-))
 
Huh, kun Ilpo- Iines säikyttelee äitiparkaansa ja koko tahkoojapoppoota! Hinoa, että kaikki hyvin.

Kata, mulla oli jossain vaiheessa sillai, ettei ruokaa mahtunut juurikaan mitään mahaan. Joskus söin yhden leivän ja sitten ähkin jo kun oli niin huono olla.

Vai oikein täsmäsynnyttää, justjust. Tuntuu, että nykyään aina vaan useammilla pareilla raskautuminen on vaikeaa, niin eiköhän se ole se ja sama, missä kuussa syntyy. On toki niitäkin, jotka pystyvät synnytyksen ajoittamaan juuri siihen kuuhun kun haluavat (miehen sisko...)

Piritalle ja Matiakselle toivon parempiunisia öitä.

Ai niin siitä, että hukkaako mies tavaroita... Kysytte vaan?! Yleensä aina kysyy multa ennen kun edes etsii, että "oletko nähnyt sitä ja tätä ja tuota" kun mä yleensä tiedän, missä herran tavarat on...
Sitten kun etsii, ei reppana edes nää, vaikka olis suoraan edessä. Ota silmä käteen ja katso, niin kuin vanha sananlaskukin sanoo!

 

Similar threads

S
Viestiä
100
Luettu
3K
K
N
Viestiä
105
Luettu
2K
K
R
Viestiä
99
Luettu
2K
S

Yhteistyössä