Tahkoojaplussat 31

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kata*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kata*

Vieras
Huomenta, ja uutta putkeen! Päivitin listaan nimet.

Syntyneet:
Riinuska: 7.1.2006 Juska, 50cm 3260g
Stella: 24.1.2006 Leo, 48 cm 3250 g
Julia: 30.5.2006 Ilona, 49cm 3240g
Nekku: 30.6.2006 Lotta, 51 cm, 4165 g
Piritta: 30.6.2006 Matias, 50,5 cm, 3330 g
Aniliini: 21.7.2006 Vili, 51,5 cm, 3660 g.
Mariska: 9.8.2006 Samu, 51 cm, 3100 g (esikoinen poika 12/02)
La:t:
Kata 8.2.2007
Suvi 1.3.2007
Sandeman 20.4.2007
 
Asiaa Kata! Vielä kun saataisiin tuohon listaan ne harvemmin vierailevat tahkoojat Hilla ja Kirppu ja Ilo!

Voitteko kuvitella, mun vanhemmilla oli eilen 37-vuotishääpäivä! WOW. Apua mutta sehän tarkoittaa että mulla tulee jouluna 36 vuotta mittariin! Kääks että olen ikäloppu, pitäisköhän ruveta kehittelemään 4-kympin kriisiä?

Jostain luin sellaista tutkimusta että pidempään (siis yli vuoden) yrittäneistä suurin osa saa poikia. Tällä hetkellä mennään jaolla 5 poikaa ja kolme (joista Katan ei ole vielä syntynyt) tyttöä. Todennäköisyys pitäisi kait paikkansa??

Meinaatkos Suvi käydä ultrassa kysymässä sukupuolen? Mä luulen että me ei, mutta voihan se mieli muuttua.
 
Äläs Sandeman ala kriisejä kehittelemään..=) Mutta on se hassua kuinka sitä kun vanhenee niin rupeaa tuntumaan että vanhemmat ja vanhemmat ihmiset on vielä tosi nuoria..se on sitä kun ikääntyneemmät pojuttelee viiskymppisiä..=)

Mihinköhän pohjautuu tuo että pidempään yrittäneet saaneet poikia? Ehkä siinä on laskettu jotain tilastollisia yhteyksiä vain. Meillähän tilanne oli eri "luomuihin" tai melkein sellaisiin verrattuna, ja voihan olla että koeputkessa ehkä tuo mahdollinen tyttö/poika ero häviää. Tiedä häntä!

Mä aion tilata tällä viikolla keiju-tapetit ja verhokankaat (toivotaan että Bruno ei ole erehtynyt..=)).. En kertakaikkiaan enää malta odottaa! Lähden tänään isäni kanssa katsomaan hänen isäänsä Lahteen, ja ajattelin matkalla valmistella pikku isä-tytär tapetointisessiota..meillä mies meinaan ei ole mikään tee-se-itse-tyyppi, joten apua tarvitaan aina silloin tällöin ;-)
Hieno ilma menee siis sisätiloissa, mutta minkäs teet. Huono omatunto vaivaa jo muutenkin kun ei tule käytyä vaaria katsomassa kuin erittäin harvoin. On jo hyvin vanha ja vähän heikossa kunnossa.

Hyvää torstaita! Ja ai niin, puoliväli täynnä täällä, eli 20 viikkoa täynnä!
 
Täällä kaksi laiskottelijaa:-)Kata ja mä...

Mä meen siis melkein tasan 10 viikkoa Katan jäljessä kun huomenna tulee 10+0 ja yhdestoista viikko alkaa!! Millähän me saatais lisää porukkaa tuolta tahkoojista?

Vai Keiju-tapetit:-))Mä en taida ryhtyä ihan noin radikaaleihin toimenpiteisiin vaan meidän vanhat verhot saa kelvata, laitetaan sitten muuta vauva-sälää että tuntuu lastenhuoneelta. Huoneessa on kyllä jo valko-punaiset verhot ja samanvärinen matto että sitten jos tulee poika niin pitää lisätä jotain miehistä, vaikka muuten oon sitä mieltä että punainen on pop. Ehkä joku Ferrarin kuva seinälle:-))

Ootteko saaneet kavereilta paljon kierrätyskamaa? Nyt olis mulle tarjolla äitiysvaatteita, taidan olla ihan kylmä ja hyväksyä vaan ne jotka oikeasti voisin vetää päälleni.Joissakin kamoissa ystäväni näytti ihan valaalta ja jotkut oli ihan ok, nyt vaan kun muistaisin mitkä oli niitä valas-kuteita? Kai se on väreistäkin kiinni, nyt ainakin tuntuu että mustaan pooloon pömppö katoaa kun taas pinkissä oikein korostuu!
 
Heipat tänne,

kun tuo sandeman tuossa alussa listaili noita syntyneitä tahkousvauvoja, niin meillä siis Viljami 9.8.2005 poika, mitat: 52 cm ja 4800g. Eli tasan vuoden vanhempi kuin Mariskan poika, sattunut sama synttäripäivä. Esikoispoika mallia -97.

Ihania nuo Katan suunnitelmat pikkutytön huoneeseen. Kävin kanssa katsomassa nuo nettisivut ja söpöjä tavaroitahan siellä olisi. Meillä ei ole erityisiä tapetteja ja nolo tunnustaa verhoja ei lainkaan lasten huoneissa. Muuten sisustuksessa on sitten pientäkivaa sälää.

Kuulostaa tutulta tuo motivaationpuute Katalla ja Sandemanilla. Muistan, kun odotusaikana päivät mateli töissä ja sitä saattoi istuskella ja kuulostella elämää masussa. Voi, kun pääsis tuohon samaan tilanteeseen...
 
Heiba!
Eilinen meni reissussa. Oltiin Pojan kanssa Lahdessa katsomassa ystäväni 2,5- viikkoista vauvaa. Oli hän vaan niin pieni kun tuohon meidän vajaa 11- kiloiseen muhkuun vertaa! Vaan onpahan Juskakin ollut joskus saman kokoinen. Äkkiä sen unohtaa.

Stella, aika samalta kuulosti teidän päivärytmi kun meidänkin.

Herätys 7-7.30
Maito
Leikkimistä
Puuro klo 9
Unet 9.30- 11.30
Klo 12 ruoka + jälkkäri
Leikkimistä (yleensä kyläillään jossain), ulkoilua
Klo 14.30 maito
Unet 15.30- 17.30
Herättyään syö jogurttia
Leikkiä, ulkoilua
Puuro klo 20
(kylpy)
Maito ennen nukkumaan menoa
Yöunille klo 21.

Näin oikeastaan minuutilleen joka päivä :) Kunnes taas rytmit muuttuu.

Tiedä sitten tuosta että kauan yrittäneet saa poikia. Mä ja eikös Mariskakin plussattu nopeasti ja poitsut tuli. Luulis jotenkin, että sillä ajoituksella on sitten enemmän merkitystä . Siis että ennen ovulaatiota vai sen aikaan.

Mä sain muutaman äippäpaidan kamulta lainaan. Olivat ihan T-paita osastoa ja tuli kyllä pidettyä. Omani ovat lainassa tälläkin hetkellä.

Munkin pitää käydä siellä Katan tapettisivuilla! Juskan huoneeseen on vielä tapetti valkkaamatta.

Kiitos muuten synttärionnitteluista. Kriisi mulla on ollut siitä asti kun täytin 20... Voi olla että mua viedään ja kovaa sitten kun 30 kilahtaa mittariin :) Tai sitten ei.

Onnea Katalle puolivälietapista!

Juska oppi eilen kylässä ollessamme nousemaan seisomaan tukea vasten! Tää mamma ei pysy enää perässä tässä kehitysvauhdissa... Viikossa on tapahtunut PALJON!

Tuota meidän listaa kun katsoo, niin on kyllä tahkoojattaret antaneet kivoja nimiä jälkikasvulleen!

 
Pikavisiitti...
Onnittelut Katalle puolivälistä! Perästä tullaan kovaa kyytiä! :) Rv 17 tasan..

Sandeman kyseli ultrasta, mä en ilmeisesti mene rakenneultraan ollenkaan. Vielähän tässä olis pari viikkoa aikaa miettiä. Mutta en taida viitsiä maksaa 100 e, kun parin kuukauden päästä sitten ultrataan ilmaiseksi neuvolassa. Enkä nyt ainakaan pelkän sukupuolen takia siihen menisi. :)

Sukupuolta en halua tietää etukäteen. Sen haluan pitää salaisuutena jopa itseltäni! (jos ei sitten uteliaisuus voita?) ;) Mä luin yhdestä kirjasta, että hieman vanhemmille pariskunnille tulee enemmän tyttöjä ja että Clomeilla alkuun saatetut lapset ovat useimmin tyttöjä! Että sen perusteella meille taitais tulla tyttö! :) Ketkäs meidän tahkoojien vauvoista olivatkaan saaneet alkunsa Clomeilla? Pitääkö tuo väite siis meidän keskuudessamme paikkaansa?

Ihanaa huomenna on taas perjantai!
 
Huomenta.

On se kumma ettei saa odottaa rauhassa vaan aina pitää olla km-peikko olkapäällä:-(((. Endo-peikko muutti vaan muotoaan...
Siis tänä aamuna jälleen tuhrua kakkoshädän yhteydessä:-(. Ja jälleen veri oli punainen:-(. Onkohan siellä kukaan enää hengissä??

Ihmeesti nämä päivät on niin erilaisia, eilen olin ihan fiiliksissä miettimässä mammavaatteita, nyt en uskalla sellaista edes ajatella kun tämä on niin huteralla pohjalla. Tänään alkoi 11.viikko, mutta tuleehan niitä pois vielä tässäkin vaiheessa:-((.

Plääh.
 
Voi sentään Sandeman, kunpa osaisin ottaa huolesi pois niin pääsisit taas täysillä nauttimaan raskaudestasi! Eiköhän siellä kaikki hyvin ole, kun ultra niin näytti. Oma lääkärini sanoi silloin, että kun alkion koko ja muoto täsmäävät ovulaatioon, on km:n riski enää ihan minimaalinen, n. 0,5%.

Clomi-bebe on siis ainakin meillä, Stellalla, Ilolla ja muistaakseni myös Kirpulla, joten taitaapi mennä tasan sukupuolet. Mä olen puolestani kuullut, että pakastetun alkion siirrossa tulee tilastollisesti karvan verran enemmän poikia, kun ilm. kestävät sen sulatuksen jotenkin paremmin. Mutta tiedä sitten noista.

Kirppu, teitin poika ei ollutkaan mikään ihan pikkuinen! Syntyikö alateitse?

Mäkin kävin tsekkaamassa sen lastenhuonesaitin! Ihania juttuhan siellä kyllä oli, hiukka jenkkityylistä. Meillä lastenhuoneen kalustaminen ja sisustaminen on ajankohtaista ehkä vuoden kuluttua, kun Lotta (=lelut ja tavarat) ”tarvii” oman huoneen. Mä näen asiasta painajaisia jo nyt, kun mietin, mihin laitetaan kaikki se rompe, joka siinä huoneessa nyt on! Argh… Toistaiseksi tytöllä on vain pinnis meidän makkarin nurkassa. On sekin ihan soma pikku soppi, kun on pehmoleluja siinä ja tyttömäiset reunapehmusteet ja pari pientä mekkoa roikkuu näytillä. On pitänyt laittaa pari taulua ja hylly seinään, mutta eipähän olla saatu aikaiseksi.

Mäkin sain jonkun verran mammavaatteita lainaksi, käyttöön tuli muutamat kivat housut ja pari paitaa, mutta mulle kävi kuten Sandelle, eli rankkasin niitä aika tosi kriittisellä kädellä. Tuntui hassulta yrittää edes käyttää vaatteita, joita ei ikään kuin tuntenut lainkaan omikseen! Mähän ostin tosi ison kasan mammavaatteita, kun oltiin ison veden takana reissussa. Ollapa täälläkin yhtä hyvä tarjonta! Siellä hyvä puoli oli, että olivat ns. tavallisia vaatteita mammamitoituksella eikä mitään retrokuosisia telttoja – anteeksi rankka yleistys, kyllä täältäkin toki kivoja löytyi, mutta olivat ne enemmän kiven alla.

Lotta on ottanut tavakseen herätä klo 7.30. Ennen saattoi vedellä klo 9-10 asti yöunia, mikä antoikin mulle aika ruusuisen kuvan vauvojen nukkumisesta… ;-) Sain siis itsekin aamulla korvattua yöheräämisiä, kun likka nukkui kainalossa. No, hyvinhän hää kyllä nukkuu ja kummasti sitä itsekin piristyy, kun joutuu nousemaan ja saa kahvia koneeseen. Nyt bebe nukkuu jo ekoja päikkäreitä ulkona.

Teitä varmaan kiinnostaa ihan satasella, mutta kerron, että Dolly-vaihe on ohi. ;-) Onhan noissa kokoa edelleen, mutta ”ylituotanto” ja pinkeys ovat poissa, jesh! Silti tuntuu nälkäisellä ruokaa riittävän. Pakko kuitenkin yöllä edelleen pitää rintsikoita, kun toinen rinta heruu niin paljon, kun toisesta imettää. Eli Dollyt kesti noin 2 kk, kuten Stella muistaakseni mua aikanaan valaisi.

Perjantai, mahtavaa! Mitäs Sande laitat jälkkäriksi? Mulle tuli mieleen tiramisu. Sen kun voi/pitää tehdä edellisenä päivänä valmiiksi.
 
Clomien avulla tuo meidänkin pikkujätti on alkunsa saatu ja poika tuli.

Juu, aika kookashan tuo meidän jässikkä oli jo syntyessään ja alateitse ihan normaalisti tuli. Eka muksu meillä oli 4,5 kg eli seuraavat taitaa olla aina isompia. Jos vielä lykästää, niin meillä hivotellaan varmaan jo viittä kiloa - apua! Viltsun kanssa laitoksella ollessamme kävi isomasuisia tutustumassa synnärillä ja ne reppanat oli ihan kauhuissaan hoitajan näytellessä meidän isoa miestä. Kyselivät vaan, että onko äiti vielä yhtenä kappaleena :)

Tää nuoremman synnytys oli tosi helppo. Ekalla en huolinut mitään kivunlievitystä ja synnytys oli aika tuskaa. Tän toisen kanssa pyysin heti kaikki mitä suinkin sai, hyvin sujui eikä edes pahoja repeämiä tullut.
Tuo vauvojen iso koko lienee jotenkin yhteydessä pco:hon ja sokereihin. Sain vasta viime viikolla tietää olevani pco:lainen, kun kävin gyneltä pyytämässä clomireseptiä.

Sandelle jälkkäriehdotukseksi mun suokkari juustokakku ja joku raikas marjamelba kaveriksi. Namimaiskis!

Ootteko miettineet minkä ikäiseksi annatte lapsen nukkua samassa huoneessa ja milloin pistätte omaan huoneeseen? Meillä nukkuu edelleen samassa ja jotenkaan en vielä raaski pois laittaa. Aamusta kun alkaa se ähellys ja kitinäkin, niin nappaan viereen, niin saa itsekin hyvällä tuurilla vielä koisia hetken tai sitten viettää ihania halipaijulihetkiä...

Viljami otti muuten toissapäivänä ensimmäiset askeleensa - olisittepa nähneet pienen ihmisen hämmästyneen ilmeen! Tulee tosi liikkuttunut olo, kun näkee noita "suuria" edistysaskeleita :)))
 
Huomenta!

Kierrätysvaatteista..mä sain muutamia mammavaatteita yhdeltä kaverilta ja olivat sanalla sanoen aika järkkyjä, eikä ainakaan mun tyylisiä joten tuskin tulee pidettyä. Ostelen (näköjään) aika paljon vaatteita itse, H&M:ltä löytyy edullisia ja sit ihan normaalitangoistakin paitaosastoa. Nyt muuten on vähän alkanut maha kasvaa!!

Sandeman, älä panikoi, ja oliko se pukamavuotoa vai toisesta osoitteesta (vitsi mä osaan kuulostaa ällöttävältä...)? Ehkäpä sun istukka on silleen että vuotelee pikkasen välistä jos vuoto on peräisin siltä suunnalta?

Tänään kampaaja, jesh, ja hiuksista saa lähteä reippaasti pituutta. Sain pihiyskohtauksen aikaa varatessa ja päätin värjätä itse, nyt vähän kaduttaa kyllä, samalla se olisi mennyt siinä..

Töitä olisi kertynyt, pitää kai ruveta niitä pakertamaan vielä hetki ennen lounasta, pah.
 
Ääh, kyllä se ihan tuli sieltä ykkösosoitteesta, mutta ei tullut sitten enempää kuin se yksi kauhistuttava pyyhkäisy. Kai tuo ponnistaminen jotenkin rikkoo jotain siellä. Täytyy vissiin syödä lisää luumuja...

Äiti kävi pyörähtämässä:-). Hullua miten niillä on edelleen rauhoittava vaikutus vaikka lapsi on jo 35 vee. Kertoi että hänellä ei ollut muuta raskausoiretta ollut kuin väsymys, kertaakaan ei ollut oksentanut. Geenit siis siltäpuolen kunnossa.

Ihanaa kuulla Viljamin ja Juskan kehitysvaiheista! Nyt on sitten äitien rauha mennyttä, seuraavaksi jo juostaan!!:-))

Eiköhön tämä taas tästä, onneksi on perjantai! Mies jo aamulla kysyi että onko mukava mennä töihin, sanoin EI ja se sanoi että "sä kuitenkin vaan odotat että pääset mammalomalle". Välillä se on niiiiiin oikeassa:-)))
 
Sandemanille tulin sanomaan yrittäen huojentaa sun mieltäs, että mulla tuota pientä veritippaa on tullut jo vuosikausia. Aikoinani, noin 6-7 vuotta sitten kävin muutamalla gynelläkin sitä valittamassa ja useimmiten vastaus oli, että mulla on suolisolmu. Verta siis tuli tippa tai kaksi ulostaessani ja todellakin emättimestä, ei perästä. Kyse ei siis ollut pukamista. Joskus pari tippaa tuli myös yhdynnän yhteydessä, sori nyt tää tarkka kuvailu, liittyi mun mielestä tiettyyn asentoon. En oo ite koskaan päässyt perille, että mistä se johtui, alkoi ihan yhtäkkiä, ei siis ole aina ollut tuota "vaivaa". Raskausaikana olin ihan hätää kärsimässä, niin kuin sinäkin, että keskenmeno taas kolkuttelee. En tiedä onko sitten johtunut vaikka ohuesta limakalvosta vai mistä (se todettiin ohueksi kun kävin lapsettomuusklinikalla ekan kerran), yks lääkäri sanoi ettei mitään suolisolmuja ole olemassakaan, vaan limakalvo siellä vuotelee. Nyt synnytyksen jälkeen vaivaa ei ole ollut! Aivan käsittämätöntä. Ihan sama missä asennossa ja kuinka touhuttaiskin, niin ei tipan tippaa tai kun joskus oikein punkee pöntöllä. Heh. Voisko limakalvo jotenkin paksuuntua hormoneista ja jäädä paksummaksi? Tiedä häntä, mutta mulla on tipat jääneet. Älä huoli siitä, vaikka tiedän kyllä paremmin kuin hyvin miltä tuntuu nähdä punaista paperissa raskaana ollessaan. Kyllä se siitä. Vaihda vaikka vessapaperis johonkin tummanväriseen! Tai älä katto sitä ;)

En muista oonko täällä tullut kertoneeksi, että anopille tehtiin viimein kantasolusiirto neljä viikkoa sitten ja aika paniikissa ollaan kaikki oltu, mutta nyt hän on kotona toipumassa ja ainakin toistaiseksi kehitys-suunta on ollut oikea. Lopullista tulosta ei vielä voi sanoa. Ilonan vierailut piristävät ja motivoivat häntä :) Sairaalassakin kävin pari kertaa viikossa, ettei vaipunut masennukseen siellä yksinään ja jatketaan tiuhaa vierailua ja huolenpitoa.

Öitä!
 
Heissan,

keskustelut toimivat :), kivaa. Laitoin eilen meiliä, joten menkääpä katsomaan Leon kuvia. Juu, Nekku, on se hurjaa, missä tahdissa nämä vauvat kasvavat. Leokaan ei oikein enää tunnu vauvalta, paitsi silloin, kun on tissillä. Mistä tulikin mieleeni, että omat rintani ovat pienentyneet siitä, mitä olivat ennen raskautta (patalappuilmiö :)). Nyt mennään näköjään b-kupilla. Olin ihan hämmästynyt asiasta, kun kävin kaupassa sovittelemassa liivejä. Vasta silloin asian sisäisti.

Mä uskon myös ihan täysillä, että Sandemanin masussa on kaikki hyvin.

Suvillakin on kohta jo puoliväli vastassa!

Meillä Leo nukkuu takkahuoneessa. Sisustuksena on lähinnä leluja ja pari taulua. Meillä on tavoitteena muuttaa vuoden sisällä, joten tähän kämppään ei olla sisustettu varsinaista lastenhuonetta.

Kohta on lähtö muskariin, joten lopettelen. Kirjoitelkaas, mimmit, kun sivusto toimii taas!

 
Hih, mä täällä samalla jonottelen teratologiseen palveluun. Pitää kysyä että onko mun silmätipat ok, kun ohjeessa luki että käytöstä raskauden aikana pitää konsultoida lääkärin kanssa, enkä mä oikein luota jonkun työterveyslekuriin tässä aiheessa. Kutittaa silmiä niin pirusti, en tiedä mitä myrkkyä niihin on nyt ilmestynyt (koirankarvoja epäilen)

Mulla alkaa olla hankalaa peitellä tätä masua, kun läskiä oli omasta takaa ja pömppö kasvaa. Tekis mieli kertoa töissä mutta kun mikään ei oo varmaa. Oon kyllä kertonut kaikille ketä oon nähnyt kun ovat kyselleet ja katselleet mun olematonta alko-linjaa:-). Nyt mennään siis rv10+4 ja eilen kävin hypistelemässä jo mammavaatteita.

Käyn kassomassa Stellan kuvia...palaan.
 
Heipparallaa!

Ihanaiset kuvat Leosta, kiitos! :)

Vilillä on nuha, kamalalta kuulostaa, kun tuhisee ja kröhisee nukkuessaan ja varsinkin syödessään. Nyt nukkuu vaunuissa, tosin sisällä tällä kertaa. Ulkona voisi tietysti olla helpompi hengittää, mutten jotenkin halua viedä nuhaista lasta ulos kylmään nukkumaan. Vaikkei se nuha nykytietämyksen mukaan kylmästä tule..

Sandemanille jaksuja vuototippojen kanssa. Vaikka näkyvissä olisikinvain ne pari hassua pisaraa, ne saavat mielen totaalisen apeaksi ja pelokkaaksi, mutta uskon kyllä vuorenvarmasti, että kaikki onpi kunnossa sun masussa. Ilpo-Iines nyt vain säikyttelee pahemman kerran!

Herttinen sentään, että oli Viljamilla kokoa. Enpä ihmettele, että kyselivät huolissaaan, onko äiti yhtenä kappaleena. No, hyvä kun tuli kuitenkin hlposti maalimaan..

Mäkin olen lukenut noista tilastoista, että pidempään yrittäneet saavat poikia yms. mutta miten suuret prosentit olivatkaan, liekö 49/51%.. Taí vielä vähemmän.

Julialle voimia anopin sairauden kanssa. =(

Piritta, mitenkäs Pariisin yöt ja päivät?

Mä olen ollut hieman alavireinen viime päivät, keljuttaa niiiiin suunnattomasti mm. tuo imetysprobleema, maitoa ei vain tule ja sen vuoksi poika huutaa tissillä ihan tolkuttomasti, välillä menee päiviä, ettei huoli tissiä lainkaan ja joskus onnistuu ihan moitteettomasti. Pumppaan sitten, että saa edes hiukan omaa maitoa. Vähäinenkin määrä lienee hyvä vasta-aineiden kannalta. Miten kauan mahdan jaksaa, siinäpä pulma? Riinuska, koskas sä lopetit imetyksen lopullisesti? Eikös sullakin ollut jotakin down-fiilistä ilmassa ja kun teit päätöksen lopetuksesta, fiiliksetkin nousivat..?

Nyt meen tekemään ruokaa miehelle, tulee kesken työpäivän pistäytymään kotona, kun ajalee tästä ohi. Heillä on ihan järisyttävä kiire töissä, sekin mua painaa, kun ei nähdä juuri koskaan kunnolla. Noo, ollaan ajateltu, ettei sitä loputtomiin kestä. Ja miehellä on tietysti ihan hitonmoinen ikävä poikaa koko ajan, kun välillä saattaa mennä päiviä, ettei pääse kotiin ollenkaan. Kumpa vain Vili ei ala vierastamaan isäänsä.. :(((

Nyt kuuluu jo vainuista kovaa tuhinaa, pitää mennä kurkkaamaan! :)
 
Huomenta!

Vihdoin huoltotoimenopiteet ohi, tässä ehti ihan ikävöimään teitä!

Aamulla oli neuvola, kaikki hyvin, paino alkaa ekan kerran elämässä kuutosella, nelisen kiloa on tullut lisää lähtöpainoon. Seuraavalla kerralla saan Kelan paperit.

En malta vieläkin olla hehkuttamatta liikkeiden tuntemisen ihanuutta, nytkin kun istun tässä koneella niin sintti latailee jotain potkuja, kunnon muljahduksia tuntuu! Laittaa kyllä suun hymyyn, tulee ihan eri fiilis kun saa viestejä sieltä mahasta päivittäin. Maha on pullahtanut nyt viikossa näkyviin, ei se nyt mikään jättiläinen ole mutta näkyy jo ihan eri tavalla. Hauskaa!

Huomenna aikaisin aamulla (4.45!) lähtö lentokentälle, ihan kotimaan pikku työmatkalle, tuun torstai-iltana kotiin. Tänään pitää hakea uusi passi kun lentoliput oli varattu uudella nimellä, just ja just ehti uusi passi tulla..aina sitä pitää jotenkin sählätä.. Hirveä into ei olisi lähteä, inhoan olla yötä poissa, mutta eipä tässä muu auta. Onneksi ei ole sellaista työtä että joutuisi usein reissaamaan.
 
Päätin uskoa ilpo-iineksen kestävyyteen ja kerroin töissä olevani raskaana!! Oli ihan innoissaan ja onnellinen mun puolesta mutta tietty rupesivat heti miettimään korvaavia kuvioita. Nyt on vähän tyhjä olo...

Eilen olin Bryan Adamsin konsertissa ja i-i jytäsi mukana! Onneksi mamilla oli korvatulpat, kajarin vieressä olisi lähtenyt äänen lisäksi myös kuulo! Rock! :-) Sedät ja tädit jaksoi heilua ja setti kesti yli 2 tuntia!
 
Sandeman, kertominen tekee raskaudesta tosi paljon todellisempaa, eikös? Mutta on myös helpottavaa, kun sitten saa olla ihan vapautuneesti raskaana.

Katalla on aika iisisti tullut kiloja. En nyt muista, paljonko itselleni oli tullut tuossa vaiheessa, mutta varmasti enemmän. Mun mielestä oli hirveää, kun paino alkoi jossain vaiheessa seiskalla :(, mutta nyt sellainen murehtiminen tuntuu typerältä, koska kilot lähtivät niin nopeasti pois.

Tuosta että pitempään yrittäneet saavat enemmän poikia. Mä luin jostain sitä juttua myös, ja siinä oli mainittu, että pojan todennäköisyys pitkään yrittäneillä on muistaakseni 55 %. Poikia syntyy suhteessa tyttöihin muutenkin enemmän (51/49). Tuo johtuu siitä, että pitkään yrittäneet sihtaavat tarkemmin ovulaatioajankohtaan, ja mitä lähempänä ovulaatiota on "siemennys", sitä todennäköisempää on saada poika.
 
Älkää viitsikö naiset, mun paino alkaa jo nyt kasilla!! Yöks. Onhan sitä pituuttakin, mutta silti yöks. Toivottavasti ei tule ysillä alkavaa painoa...

Nyt sitten on koko firman tiedossa tämä mun raskaus kun ei nämä osaa pitää salaisuutta:-). Voin siis pullauttaa mahan ulos ja olla hengittämättä sisään kun joku tulee vastaan käytävällä! Hoplaa...
 
Tervehdys.

Samu ja Teemu ottavat päikkäreitä...ihana rauha.

Inhottavia tuhruja Sandemanilla..eikös sulla kohta ole se ultra? Sieltä saat vähäksi aikaa mielenrauhan.

Voi kauhiaa kun aika menee niiiin nopeasti, Suvi on kohta puolessa välissä ja Kata jo iloisesti yli...wautsi sitten toinen mokoma ja taas on tahkoojabebejä maailmassa.

Vai on Vilikin nuhassa. Samu on ollut jo pari päivää ihan tukossa. Sääliksi käy. Nyt nuhassa ei ole oikein yö-unistakaan tullut mitään, valvotti kaksi yötä putkeen. Oli aika pöhnelö olo kun päivälläkään ei saa univajetta täytettyä kun Teemu harvemmin ottaa enään päikkäreitä. Mutta viime yönä Samu heräs syömään vain kerran, ihana pitkä keskeytyksetön uni..tekee kutaa...

Eka sekstailu kertakin meillä oli tuossa pariviikkoa sitten . Päättyi kyllä siihen että Samu rupesi itkemään vähän kesken kaiken. Sen jälkeen ei ole ollutkaan mitään. Mulla on limikset tosi kuivat, ilman liukkaria ei tulisi mistään mitään. Jotenkin harmittaa kun tekisi mieli mutta alapää on todella arka kaikkeen koskemiseen, vaikkapa löträisi kuinka sen liukkarin kanssa..on jotenkin puolinainen olo kun kaikki ei toimi niinkuin pitäisi. Miten teillä muilla on palauduttu makuukammari touhuihin? Jos saan udella...:)

Torstaina on jälkitarkastus. Täytyisi miettiä ehkäisyä. Hormooni kierukka olisi päällimäinen toive, ollaan puhuttu että nämä kaksi lasta riittäisi, mutta jotenkin tuntuu haikealta tehdä se päätös ettei lapsia tulisi enään, ikäänkuin olisi yksi vaihe elämästä ohi ja jotenkin tuntuu etten ole siihen valmis. Käymme siis keskusteluja kolmannesta "pojasta"..
Ja musta tuntuu että käytämme kortsua niin kauan kunnes ollaan saatu tämä asia puitua. En oikein viittisi kierukkaa puoleksi vuodeksi ottaa...

Teillä taitaa olla suuremmaksi osaksi sähköposti-osoitteita vaihdettu. Viittiskö joku jolla on anonyymi sähköpostiosoite laittaa sen tänne. Laitan sitten siihen osoitteeseen postia ja pääsen mukaan rinkiin. En viitti avata taas uutta osoitetta kun näiden kahden olemassa olevan (työ ja henkilökohtainen) läräämisessä on ihan tarpeeksi. Ja ihan sukunimen kanssa en kyllä kehtoo täällä palstoilla esittäytyä.

Kuulumisiín.
 
sandeman@suomi24.fi, tuosta voit Mariska aloittaa ja liittyä jengiin sillekin puolelle. Eipä siellä vielä ole kauheita salaisuuksia jaettu, ainoastaan lapsosten kuvia:-).

Taidan lähteä sulkista läiskimään, vielä kun se ei tunnu pahalta.

Pikkusiskolla on ongelmia miehensä kanssa ja on nyt pari yötä meillä. Kun kuulemma ei ole enää kivaa. Huhhuh. On vielä niin nuori että vissiin kuvittelee että parisuhteessa on aina kivaa??

Ultra on vasta 17.10, kerkiän tässä vielä panikoida moneen kertaan, tai sitten en. Onneksi ultraa ennen ollaan miehen kanssa metsästyslomalla viikon verran. Vielä pitäisi tämä ja ens viikko tehdä töitä ja sitten voikin lomailla ke-ma.

Mites Pn Pariisin matka on mennyt??
 
No toimiihan tää! Yes. Kiva kuulla Mariskastakin!

Ja saahan sitä kammarielämästä udella, niitä asioitahan me ollaan puitu täällä jo vuosikausia. ;-) Meillä tasasen harvassa, noin kerta viikkoon ja tuntuu kyllä hyvältä, ei oo tarvittu liukkaria. Eipä tosin ole lihakset ihan entisessä kunnossa vielä, mutta eiköhän nekin palaudu. Seksi on kyllä melkolailla helpompaa ilman sitä mahaa!

Mullekin oli kova paikka, kun paino alkoi seiskalla! En voi sanoa odottajille, että älkää panikoiko painosta, koska tein niin itsekin. Sitä vain oli vaikea uskoa, että ne yli 10 kg muka karisisivat. Mutta yllättävän nopeasti lähtivät, vielä on ehkä kg jäljellä. Ilman näitä mässäilyjä olisin varmaan kirkkaasti miinuksella, niin paljon imetys on mulla kuluttanut. Mutta jokainen on tässäkin yksilönsä!

Kirpun poika ei tosiaan ollut mikään pieni! Melkoinen tempaus. Lottakin näytti tosi köriläältä siellä osastolla ja oli "vain" n. 4200 g. Sitä mäkin pelkään, että seuraava olisi vielä isompi. En juuri tuon isompaa soisi synnyttäväni, tai siis tiedän jo nyt, että jos vielä olen raskaana, panikoin lapsen koosta.

Nyt tarttee mennä. P:n raporttia odotellaan! Voikaa hyvin. Taas järki ihan jäässä...
 
Heipsansaa naiset!
Parriisista on kotiuduttu eilen. Kävinkin illalla kurkkaamassa tänne, mutta sivut oli totaali jäässä =(
Matka meni kyllä hyvin, olihan niitä robleemiakin, eikä Pariisia ole totisesti tehty vaunuilla liikkuvalle. Metroissa on lähes tulkoon vain portaita, ja jos jostain hissi löytyy, se on takuulla rikki. No ystävälliset madamet ja mösjööt olivat sitten auttavina käsinä. Eihän siellä keskustassa näin isoja vaunuja näkynytkään, vaikkeivät mitään jättikokoa edes ole.
Lennot meni poitsun kanssa hienosti. Mattis nukkui, katseli ja tankkas ja taas uudelleen. Olihan siinä pieni stressi, että miten saan vaunut ja laukun kyytiin terminaalissa hihnalta, kun poitsu on rintarepussa. No taas joku urhea mies auttoi =)

Pariisissa käytiin Louvressa katsomassa Venus-patsasta ja MonaLisaa. Molemmat kyllä vaikuttavia (nooh, onhan se vähän hassua, että ML:aa tuijottaa sankka joukko ihmisiä, taulu kun on niin tavattoman tavanomainen ja pieni, mutta hieno kokemus silti. Sitä maalausta totisesti vartioitiin!). Mulla vaan paloi hermot täysin tuossa instituutissa, koska hissejä oli about 4, ja niitä oli vaikea löytää. Ja onhan museo aivan valtavan kokoinen, eli siellä menisi kevyesti monta pvää, vaunuilla varmaan viikko :-)
Muut pvät kuluivat nykytaiteen museo Pompidue centerissä, puistoissa, Eiffelin huipulla, Versaillesissa ja ihan vain kaduilla. Kaupunki on ihan järisyttävän ihana, voisin viettää siellä viikkoja! No tämä tuli kyllä todettua jo pääsiäisreissun aikana. Keli oli oikein lämmin, yksi pvä jopa tuskaisen kuuma. Sadetta tuli parina pvänä.

Mattis oli mitä parasta matkaseuraa, tosi hienosti meni kaikkialla. Mua vaan harmitti, kun M missasi MonaLisan...Oishan se ollut hienoa, kun sellaisen taiteen ihmeen olisi nähnyt jo 2,5 kk vanhana =))

Mutta mutta...äiti oli koko matkan ajan hieman alavireinen, koska unta tuli koko vkon aikana about 15 tuntia...Me siis käytännössä valvottiin yöt. Tulkitsen tämän nyt kunnon tankkausvaiheeksi pojan elämässä ja hän sitten tapasi herätä kahden maissa, ja siitä asti syötiin, syötiin ja taas syötiin, kunnes aamu valkeni..päivät siis meni aika tokkurassa, mikä ei kauheesti kohottanut tunnelmia. Kaiken lisäksi sain nuhan puolessa välissä vkoa, mikä onneksi meni ohi, kun söin paljon kiivejä :) Yön syöttösessiot jatkuvat yhä, joten olen kyllä erittäin väsynyt. Poika kun ei oikein nuku toisia päikkiksiä pvällä (ekat ulkoillaan), joten eipä niitä omia päiväuniakaan tule otettua.
Kaipa vaihe joskus menee ohi, katsotaan yö kerrallaan.

Muutoin reissu jäi kirkkaasti plussan puolelle, vaikka eihän se vauvan kanssa yksin matkaaminen mitään kovin helppoa ole. Ystäviämme oli mukava nähdä ja muutenkin vaihtaa maisemaa. Mutta on next time: matkarattaat!!

Mutta täällähän on tapahtunut vaikka mitä. Kata jo puolessa välissä, hinoa! Tuosta ne ihanat vkot alkaa, kun liikkeet tuntuvat selvästi.

Kiva Sande, että sait kerrottua töissä. Se todellakin konkretisoi raskautta. Sullakin kohta 12 vkon rajapyykki ylitetty, ja pääset todella nauttimaan tilastasi. Mammavaatteista: mä sain niitä kyllä, mutta aika vähän tuli käytettyä. Kieltämättä monet näytti jo niin "rievuilta", ettei oikein mieltä ylentänyt pukeutua niihin.

Mitäs muuta...tänään kävin ekalla juoksulenkillä, ihanaaa! Mies meni myöhempään töihin, joten hän vietti aikaa poitsun kanssa. Nyt aloitan kuntokuuria, että saan itseni johonkin kuosiin. Kaipaan vanhoja vaatteitani aikalailla, ja muutenkin, tahtoo vanhan kropan takaisin.

Harmi Aniliini, ettei sulta tule tarpeeksi maitoa. Oletko puhunut asiasta nlassa, varmaankin. Annatko tuttelia vai nannia? Pariisissa ei - yllättävää kyllä - ollut täkäläisiä korvikkeita, vaan valtavan isoja purkkeja jauheita. Loppuvko mentiikin ilman korviketta, mikä taisi myös vaikuttaa yöuniin. Tiedä häntä. En vaan uskaltanut ottaa riskiä, että (vieras) korvike alkais vaivata pojan masua.

Taidanpa selata viestejä taaksepäin, että pääsen vielä paremmin juttuihinne mukaan. Kiitos Aniliini s-postista. Saankohan mä myös Leon kuvia...? Toivottavasti!

Mamia huudetaan, joten palaan taas!
 
Stella, kiitos Leon kuvista! Iso poika on jo tosiaan ja naurunremakka kuva hymyilytti täälläkin :) Laittakaa lisää vaan!!

Hyvä Sande kun sait töissä kerrottua, varmasti on rennompi olo.
 

Similar threads

S
Viestiä
100
Luettu
3K
K
N
Viestiä
105
Luettu
2K
K
R
Viestiä
99
Luettu
2K
S

Yhteistyössä