Tahkoojaplussat 31

[Nekku]

Se on nyt sitten lokakuu ja näyttää sää olevan sen mukainen ainakin täällä pk-seudulla… Ugh. L:kin nukkuu päikkiään sisällä, kun vanhemmat oli laiskoja ja simahti sopuisasti sänkyynsä. (Meuhkasi vaihteeksi koko yön ja heräsi 2 h välein, joten otin kainalooni klo 04.30. Mihin ne pitkät mummin luona nukutut pätkät hävisi???)

Suvi, sitähän mäkin hätkähdin, että jo on kesäkuisten ketju perustettu!!! Se kun oli ”mun” kuukausi tänä vuonna. Tosiaan, niitä tunnistettavia liikkeitä ei välttämättä tule säännöllisesti noin varhaisessa vaiheessa, kun bebe saattaa potkia selkääsi vasten jne. MUTTA jälleen kerran totean, että tiedän sen huolen, joka kestää siihen saakka, kun taas saat monoa kylkeen. Toivottavasti tulee pian.

P, juu sushi maistuu! ;-) Palataan ajankohtaan spostitse. Mä tosin totesin, että tälle viikolle onkin melkein joka päivälle buukkaus, joten mennee seuraavalle.

Aniliini, mä luulen, että sun oma olo helpottaa, kun päätät lopettaa imetyksen. Niin on moni kertonut, mm. Riinuska. Turha siitä on tehdä mitään ylenmääräistä stressiä, Vili kasvaa (tosi hyvin kasvaakin!) ja voi hyvin korvikkeellakin. Mites meni illanvietto, maistuiko vinho? ;-)

Meillä tarttis ottaa pullokoulutus, L on perin juurin loukkaantunut muutamana kertana, kun siitä on tarjottu. Mä olen niin suihkutissi, että taitaa saada rinnasta apetta helpommin. Toivon todella, että oppii uudelleen myös pullolle, koska muuten olen aika jumissa, pakastimessa olis vaikka kuinka pumpattua maitoa.

Ah, päästäpä spinningiin! Salille taidan tänään mennä. En ole muuten minäkään treenannut lantionpohjaa, hyi mua. Olis geishakuulatkin olemassa, mutta unohdan aina käyttää.

Nyt tää lähtis laittamaan ihan perinteistä spagettikastiketta jauhelihasta. Ihanan 80-lukuista, mutta teki tosi paljon mieli. Teen äipän reseptillä. Palataan. Oli kiva reissu vanhempien luokse, mutta ah kun on mukava olla kotona. Palataan.

 

[Stella*]

Heippa naiset!

Suville liikkeistä, että mulla ainakin oli ihan arvailua ne ensimmäiset viikot eikä tosiaan tullut tasaisesti liikkeitä. Eikä niitä tule jatkossakaan tasaisesti koko ajan. Tai no, joillain on kai aika vilkkaita asukkeja, mutta Leo oli ainakin melko rauhallinen.

Juu, Aniliini, jos alat olla rikki imetyksen yrittämisestä, niin älä suotta kanna huonoa omaatuntoa vaan lopeta. Kyllä vauvan on parempi olla levollisen ja hyväntuulisen äidin kanssa, vaikka sitten olisikin korvikemaidolla.

Nekku: meillä Leo ei suostu juomaan pullosta. Vain nokkamuki kelpaa. Poika joi ihan hyvin pullosta 2-3-kuukautisena, kun annettiin jonkin verran korviketta, mutta sen jälkeen pullottelu jäi eikä ole enää onnistunut, vaikka on harjoiteltu. Puree vain tuttia ikenillään eikä vahingossakana imaise. Eli kannattaa treenata mahdollisimman pian .

Suville vielä tuosta synnytyksillä pelottelusta. Älä ole moksiskaan kaikista kertomuksista, koska sinun kokemuksesi tulee joka tapauksessa olemaan erilainen. Etukäteen ei juurikaan voi ennustaa, miten synnytys lopulta menee, joten mitä vähemmän sitä ajattelee, sen parempi. Synnytys voi olla ihan hirveä, mutta maailman paras palkinto kuittaa sen. Tai parhaimmassa tapauksessa synnytys on ihan ok kokemus ja mailman paras palkinto tulee siinäkin tapauksessa.

Sateinen sunnuntai houkuttaa kiertymään kerälle kirjan kanssa. Jospa Leo nukkuisi vielä sen verran, että ehtisin muutaman sivun...

 

[Aniliini]

Heipat!

Illanvietto sujui mukavasti, oli tosi kiva nähdä kavereita ja turista ihan muita juttuja, vaikka päällimmäisenä mielessä Vili tietysti onkin. Join muutaman lasin valkoviiniä sekä kaksi siideriä, hienoisessa huppelissaa minäkin. Morkkista pukkaa, vaikkei ole mitään syytä, mutta kuuluu mulla aina seuraavan päivän olotilaan. Fyysinen olo on hyvä, ei kankkusta sen kummemmin, vaikka juomaharjoittelua ei viime aikoina ole ollut.

Suvi, samaa sanon minäkin, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kaikki synnytyskertomukset, tai voithan hienovaraisesti sanoa, että ei kiitos kauhujuttuja, kun jännittää muutenkin. Mua ei haitannut yhtään muiden kertomukset, kun pystyin ajattelemaan, että oma synnytys on kuitenkin ihan ainutlaatuinen, tapahtuipa mitä hyvänsä..

Vili on ihanan hyväntuulinen näin illallakin, täällä hymyillään leveästi kaikki vuorotellen.

Mä tosiaan kyllä nyt teen päätöksen imetyksen lopettamisesta, saihan tuo poika _sentään_ kaksi kuukautta tissimaitoa. Tuttelilla taidetaan mennä tästä eteenpäin.

Kastis oli tuolla toisella puolella miettinyt ehkäisyrenkaan käyttöönottoa, mulla on huomenna jälkitarkastus ja päätynen siihen vaihtoehtoon, endon kannaltakin hyvä juttu. Ja tänään miehen kanssa juteltiin, että toista voisi alkaa yrittämään aikaisintaan parin vuoden kuluttua. Th luennoi pitkästi siitä renkaasta ja sen hyvistä puolista pillereihin verrattuna. Ainakin kokeilen. Meidän neuvolasta saa puoleksi vuodeksi ilmaiset renkaat. Nyt tietysti pitää mennä kumilla siihen saakka, että menkat alkaa, voi mennä pitkäänkin..

Nyt pitää taas mennä..

 

[Kata*]

Huomenta!

Mä nautin tästä harmaudesta, olenko ihan sairas?? Eilenkin illalla oli ah niin superkotoisaa olla sohvalla ja polttaa kynttilöitä, juoda teetä ja syödä uuniomenoita..taivas! Jossain vaiheessahan sitä alkaa kaipaamaan valoa ja lämpöä, mutta nyt musta on ihanaa olla sisällä ja kuunnella sateen ropinaa.. Lauantaina oltiin veneellä koko päivä, sekin oli kivaa kun oli tyyni keli ja tosi vähän veneitä liikkeellä. Meillä on veneessä lämppärit sisällä joten mikäs siinä oli katsellessa ulos ikkunan läpi ;-)

Suvi, meillä ainakin neiti mahayksiössä on välistä aika hiljaksiin, useimpina päivinä tuntuu parin tunnin välein liikehdintää, mutta välillä menee koko päivä tai puolikas ilman mitään tuntemuksia. Neuvolassa saadussa kirjasessa lukee että tässä vaiheessa tuntemukset riippuvat siitäkin mihin suuntaan kaveri siellä potkii, esim. selkärankaan päin potkut ei yhtään tunnu samalla lailla. Esim. eilen illan oli melko hiljaista, yöllä tuntui jotain pientä jossain vaiheessa mutta tänään ei vielä mitään. Luin myös että nyt sikiöllä alkaa olla päivärytmejä kohdussa, nukkuu välillä ja valvoo välillä, aika hauskaa =) En sinuna yhtään huolestuisi jos on hiljaisempia päiviä.

Mulla ei ole yhtään synnytyspelkoja (vielä), kyllähän se varmaan sitten lähenmpänä alkaa vähän jännittämään, mutta pääasiana mielessä on että kunhan vaan kaikki menisi hyvin ja tulisi terve vauva. Kivut kestää kun on pakko, on ne muutkin kestäneet. Näin ainakin etukäteen ajattelen.. En kyllä aio katsoa yhtään videoa etukäteen!

Aniliini oli päässyt vähän iltaa viettämään, tekee varmaan ihan hyvää. Ja vaikken asiasta mitään vielä tiedäkään niin kuulostaa kyllä ihan hyvältä päätökseltä tuo imetyksen lopettaminen, ja onhan meillä hyvät korvikkeet olemassa. Eihän sitä toiset voi imettää yhtään kuukautta, pitää itsekin asennoitua etukäteen jotenkin niin ettei sitten tule kauheaa kriisiä jos ei se onnistukaan.

 

[Sandeman]

Huomenta!

Mä saan vielä jokusen viikon haaveilla noista liikkeiden tuntumisista:-( ja pari viikkoa olis vielä np-ultraankin. Ollaan nyt jo aika avoimesti kerrottu mun raskaudesta, toivottavasti kaikki menee sitten hyvin eikä tule pettymyksiä. Tänään rv11+3.

Musta oli outoa että ekassa neuvolassa jo kysyivät synnytyspeloista, mä en osannut sanoa siihen juuta enkä jaata. Kaikkihan ne on tavalla tai toisella ulos sieltä tulleet, enkä mä osaa sitä pelätä. Ainakaan vielä.

Ah, odotan vaan ens viikonloppua kun lähdetään tyttöjen kanssa mökille. Hyvää ruokaa ja seuraa eikä huolen häivää

Piritta, Madrid on makee kaupunki, varmaan tykkäätte! Shoppailua ja biletystä ja tietty museoita sopivassa määrin. Tosi toimiva metro-systeemi, siistiä ja tietty se RUOKA ja JUOMA! AH.

 

[kirppu]

Syntyneet:
Kirppu 9.8.2005 Viljami, 52 cm, 4750 g (esikoinen poika -97)
Hilla: 20.8.2005 Nea, 50cm 3390g
Riinuska: 7.1.2006 Juska, 50cm 3260g
Stella: 24.1.2006 Leo, 48 cm 3250 g
Julia: 30.5.2006 Ilona, 49cm 3240g
Nekku: 30.6.2006 Lotta, 51 cm, 4165 g
Piritta: 30.6.2006 Matias, 50,5 cm, 3330 g
Aniliini: 21.7.2006 Vili, 51,5 cm, 3660 g.
Mariska: 9.8.2006 Samu, 51 cm, 3100 g (esikoinen poika 12/02)
La:t:
Kata 8.2.2007
Suvi 1.3.2007
Sandeman 20.4.2007


Maanantaita pimut!

Laitoin meidänkin mussukan tuohon "Suomen viralliseen listaan". Piti ihan neuvolakortista se paino tarkastaa, kun aikaisemmin laitoin 4800. Tuli vähän liioiteltua, kun muistin painoin pyöristettynä.

PCOlaisille tulee isoja vauvoja enemmän kuin muille. Tän tiedon sain lääkäriltä, kun hain clomifen reseptiä muutama viikko sitten. Eli sokereihin se jotenkin liittyy, sen tarkemmin en tiedä. Kun katselin netistä pco-juttuja, niin muita "merkkejä" on ylipaino, akne ja liikakarvoitus. Onneksi ei mitään noista ole, tosin toi paino menee aika kiikun kaakun normirajoissa Sokerirasitustestit tehtiin mulle raskausaikana, mutta kaikki on ihan kunnossa. Jonkinlainen riski sokertitautiinkin voi olla.

Meillä on menossa kanssa joku yöheräilyn kausi, liekö tuo kävelyn oppiminen sotkemassa unia. Ähellys ja kitinä alkaa jo parin tunnin unien jälkeen ja olen ottanut pojan heti viereen, että saan itse paremmin nukuttua. Muutaman tunnin välein itkukitinää on siinä vieressäkin. Teen varmaan väärin, oppien mukaan pitäis kai huudattaa lasta ja antaa nukkua omassa sängyssään...

Ei varmaan Aniliini kannata kiusata itteensä, eikä tuntea tunnontuskia, jos antaa pojan eväät vastedes pullosta. Helpompi varmaan molemmille. Onko neuvolasta kommentoineet asiaan, ootko kysynyt? Välillä tuntuu olevan tätöset niin imetysintoisia, etteivät antaisi äidin päättää asiasta. Mä en kertonut meidän neuvolatätsylle koko totuutta imetyksestä, kun annoin nannia Viljamille iltaisin parempien unien toivossa. Liekö kiero savolaisuus

Mitäs muuta piti kommentoida... synnytyspelosta. Piut, paut muiden kauhukertomuksille. Yksilöllisiä juttujahan nuo on ja voihan siihen omaan synnytykseen vaikuttaa aika paljon esim. kivunlievityksillä. Ja seksitäkin oli puhetta. Meillä taisi olla jo ennen jälkitarkastusta ja liukkarit oli jonkin aikaa mukana kuvioissa, ettei tarvinnu limikset ruvella touhuilla. Jännää touhuahan se oli ekat kerrat, hih

Mä tykkään kanssa, kuten Katakin, syksystä. Erityisesti iltaisin on ihanaa laittaa kynttilöitä, takkaan tuli , ottaa kuppi teetä ja istahtaa sohvalle... ja kohta kuuluu "Äiti!!!, Viljami rikkoo...." Ihanaa silti!

Mites muilla äideillä, onko teillä tullut mitään erityisiä pelkoja lapsen saatuanne? Mulla on semmonen olo, että jotain ikävää sattuu, kun kaikki on nyt niin hyvin ja varsinkin kuolemanpelko on iskenyt. Luin, oikohan ollut kotiliesi, Raisa Cacciatoren juttua, jossa hän kertoi samanlaisesta pelosta. Välillä mietin, että onkohan tää ihan normaalia vai onkohan mulla alkanut heittää iso ratas Onko teillä muilla tämmöstä? Meniköhän tunnelma nyt apeaksi... varmaan tää huoli jälkikasvusta kuuluu normiäitiyteen, hope so...

Omaa napaa sen verrran, että kp 2 menossa ja clomit pitänee ottaa nyt kehiin.

 

[Piritta]

Aamupäivää!
Toinen "moukari" kahvia menossa =) Kivasti yö meni, poika heräsi vasta 5.30. Nooh, joka kumma tuossa tississa on, mutta sen jälkeen oltiinkin hereillä 09 asti. Eli lutkuttaa pitää, vaikka ilmeisesti ei varsinainen nälkä enää vaivaakaan. Haluan silti, että mies saa nukuttua meidän vieressä, joten tissi vaan suuhun, kun alkaa kitinät. Nyt nukkuu parvekkeella, kohta onkin lähtö nlaan.

Mutta juu, syksy on ihana mustakin. Kesällä on joku ihme stressi olla ulkona koko ajan, joten eilinen oli ihan huippu, kun sai hyvällä omallatunnolla hengailla kotona ja katsella salamoivaa taivasta. Niin se spinning...se menikin yllättävän hyvin. Oli upea tunne hikoilla oikein kunnolla ja palata kotiin naama punaisena - ja nähdä kaksi omaa kultaa juttelemassa sohvalla Kummasti kyllä ajattelin poikaa myös pyörällä sotkiessani. Hah, mitä tuliskaan työnteosta, kun koko ajan olisi oma ihana vauva mielessä =)

Suvi, niin kuin muutkin ovat todenneet, toisten synnytystarinoita ei kannata kuunnella. Ja ennen kaikkea on hyvä muistaa, että niitä on niin monenlaisia, jokaisella omansa. Itsekin mietin moneen kertaan, millaista synnyttäminen mahtaa olla ja miltä suppari tuntuu, mutta se hetki, kun lähdette ajamaan kohti laitosta on niin kovin erityislaatuinen. Mulla ainakin itse synnytysjännittäminen jäi taakse ja jännitin ennen kaikkea pikkuisen näkemistä. Että viimein me kohdataan! Itse synnytys jäi ikään kuin taka-alalle.

Meillä Mattis hyväksyy pullon ja olen siitä kyllä äärimmäinen kiitollinen. Imettäminen on tärkeä tapahtuma ja nautin siitä, mutta onhan se myös erittäin sitovaa. On jotenkin luottavainen olo, jos itse jossain käy tai ulkoilee, niin mies voi ruokkia pojan - etenkin, kun nyt tuntuu olevan nälkäinen tunnin parin välein.

Aika hieno käytöntö teillä Aniliini nlassa, että saa renkaita kokeilla ilmaiseksi. Kannattaa toki testata, jos niitä tarjotaan. Mä olen vähän epävarma, että mihin ehkäisyyn päädytään. Toisaalta tuntuu, että mitä sitä ehkäistä, kun tätäkin lasta saatiin jokunen tovi yrittää. Toisaalta tuo ajatus on perin lapsellinen myös...Millonkahan ne menkat muuten alkaa, imetyksen loputtua ilmeisesti..?

Piti muuten kysyä, Aniliini, tuosta Vili-nimestä, että onko se ihan kalenterissa?

Jaahas, poika heräilee..no nukkuipa tuo 30 min..Yleensä lähdetään tähän aikaan ulos, joten kai on jotenkin tottunut liikkuviin kärryihin tai jotain.
Poika muuten laittaa suuhunsa kaikkea, mihin tarttuu. Harva se hetki on pukluliinaa suussa, puhumattakaan sormista. Ja se juttelu on jotain ihanaa. Eilenkin rupateltiin pitkät pätkät olohuoneen lattialla.

Millonkas Nekku teillä on 3 kk-nla? Vai joko oli? Treffataan vaan ensi vkolla, silloinpa taitaa olla Hullut päivät, onkohan näin? Jospa kerrankin menis apajille heti aamusta

Juu, kai se pitää pyjama viimein riisua ja siirtyä päivävaatteisiin. Sitten onkin lähtö nlaan. Mukavia pvänjatkoja!

 

[Aniliini]

Moi!
Oli tulla hätä käteen aamulla, kun poika kitisi untaan, eikä meillä ole vaunuja! Jäivät tuohon naapuriin miehen siskolle eilen, kun oltiin käymässä ja alkoikin sataa vettä kaatamalla, niin mies nappasi meidät kyytiin. Nyt ovat töissä ja saadaan vaunut vasta muutaman tunnin päästä. No, päiväunet tuli sitten lopulta sitteriin.

Oltiin kyläilemässä kummitytön luona tänään, ikää hänellä 8 kk ja on jo niin iso neitokainen ja koko ajan oppii kaikkea uutta lisää. Ihana oli seurata hänen touhujaan, kun oltiin kerrankin siellä oikein pitkään.

Vili-nimi on kalenterissa, se oli meille ehdoton edellytys nimeä valittaessa.

Olen mä kertonut tuosta imetyksestä ja sen epäonnistumisesta neuvolassa. Samalla kerralla oli puhetta siitä mun alakulosta, joka oli kaikista voimmakkaimmillaan sinä päivänä, kun siellä nla:ssa oltiin. Th (joka on myös aika lailla imetyksen puolesta puhuja) oli tosi ymmärtäväinen, sanoi, että omien voimavarojen puitteissa yritän imetystä, ja pumppaan niin kauan kuin siltä tuntuu ja lopetan heti, ennen kuin siitäkin koituu lisästressiä. No, stressi ja alakulo (lievää masennusta?) on nyt tipotiessään, johtunee justiinsa päätöksestä lopettaa imetys ja keskusteluista miehen kanssa.

Vili on alkanut kuolaamaan ihan hirmuisesti ja nyrkki kalvaa ikeniä koko ajan. Voiko olla jo hampaita tulossa?????

Pelkkää omaa napaa, sorry! Nyt pyykkien kimppuun!

 

[Riinuska]

Heippa!
Mäkin olen syysihminen ja tykkään poltella kynttilöitä. Tällä hetkellä ei ole kuin 3 tuikkua (Kiitos Keijun) kun kaikki kynttiläjutskat on muuttolaatikoissa, mitkä avataan vasta siellä omassa kotona sitten.
Noi sateet ei vaan ole kiva juttu. Raksan kannalta huono ja sitten kun käydään kuitenkin ulkona pari kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Sateella pitää vaunut suojata ja itsensä ja kurjaa kävellä iltalenkkiä pimeessä ja sateessa... Odotan vaan, että nuo meidän tienvarren vaahterat vaihtaa värinsä, niin ovat kaunista katseltavaa.

Juskalla oli eilen joku ihme huutopäivä ja -ilta. Tuli ihan ne kamalat alkuajat mieleen kun mikään ei auttanut. En sitten tiedä, mikä oli kun sitten taikaiskusta oli taas oma itsensä. Toiv vaan jotain ohimenevää.
Poika kipuaa jatkuvasti mua vasten ylös ja kun käsistä pitää kiinni, ottaa askeleita. Ei toivottavasti lähde vielä kävelemään! Täyttää kuitenkin parin päivän päästä vasta 9kk:tta....

Ihme paikassa Aniliini asuu kun siellä saa vyöhyketerapiaa ja renkaitakin ilmatteeks! *kateudesta vihreä* Mä en halua aloittaa mitään hormonaalista ehkäisyä, joten keskeytetyllä ja kortsulla mennään. Nyt sitä kumia on ihan pakko käyttää kun näitten menkkojen jälkeen aloitan antibiottikuurin, jonka aikana ei saa tulla raskaaksi missään nimessä. Tai sitten ei vaan harrastella mitään... eipä tuokaan vaikeeta ole kun ei edes paljon nähdä. Pöh.

Piritta, ne menkat voi alkaa millon vaan. Toisillahan alkaa imetyksestä huolimatta pian synnytyksen jälkeen, toisilla monta kk:tta imetyksen lopetuksesta.

Aniliini, hyvä että teit päätöksen imetysasiassa. Vili on tyytyväinen kun äitinsäkin on tyytyväinen. Eipä tarvii asiasta enää stressata eikä "tapella".
Kiva kun sait omaa aikaa illanvieton merkeissä.

Vauvan liikkeistä. Juska kun aloitti liikkumisen, niin oli aivan mahdoton masussa loppuun asti! Muistan kun synnytysvalmennuksessakin olin aivan tuskissani kun potki ja moukaroi mua koko ajan Ainoastaan öisin antoi mun olla rauhassa. Paitsi jos nousin vessaan niin johan alkoi vatsashow.
Kaverillani taas oli kovin rauhallinen masuvauva. Toki vaikuttaa, vaimentaako istukka potkuja ja minne päin vauva monottaa. Ja toiset vaan on rauhallisempia yksilöitä.

Kirppu, mulla on aina ollut ihan kauhea kuolemanpelko (en voi edes ajatella koko asiaa kun tuntuu, että alkaa sekottaa), mutta nyt synnytyksen jälkeen se on vaan pahentunut. Joten ihan samoja ajatuksia täällä. Ihme kauhukuvia näen myös mielessäni... kait sitä vaan oikeesti pelkää menettävänsä jotain niin ihmeellisen tärkeää ja rakasta kun oma lapsi on.

Tämmöisiin tunnelmiin täältä.

 

[Stella*]

Huoh, mikä päivä! Olen kiitänyt koko ajan kämpässä tukka putkella, kun on pitänyt siivota, laittaa ruokaa ja hoitaa lasta ja koiraa ja korjata lavuaaria yms. mitä nyt kotiäidit tekevät .

Mulla ei muuten ole ollut näin hyvää kuntoa aikoihin. Kaksikerroksisessa asunnossa tulee rampattua portaita, ja sitten on vielä koira- ja vaunulenkit ja 9-kiloisen pojan nostelut. Saan tehdä tosissani töitä, että hengästyisin jumpassa tai juoksulenkillä. Nyt olisi varmaan oiva tilaisuus hoikistua, mutta kuten Nekku totesi, kaikki energiavaje tulee sujuvasti täytettyä herkuttelemalla . Mikä vimma naisilla onkin aina _hoikistua_. Sitä mä kohdallani usein ihmettelen, kun olen ihan normaalipainoinen, ja silti aina mietin, että olisi kiva olla edes pari kiloa kevyempi. Voe voe.

Kirppu: mullekin on lapsen syntymän jälkeen tullut noita pelkotiloja. Just eilen ennen nukkumaan menoa mietin, että mitä jos minä tai Leo tai mies hukkuu, jää auton alle, ajaa kolarin, tms. Ja sitten en saa unta vaan kierin ja pyörin. Ja kuolemanpelko on sitenkin ihan kamala, että mietin koko ajan, miten kauhean nopeasti aika menee, ja kohta olen vanha ja kuolen pois. Mäkin olen lukenut, että näin voi käydä kun tulee äidiksi. Tai isäksi. Juttelin nimittäin raskaana ollessani yhden kollegan kanssa, joka oli vastikään tullut isäksi. Hän sanoi, että nyt olisi sitten pysyttävä hengissä, kun on pieni lapsi. Silloin se kuulosti vähän kummalliselta kommentilta heittää tuosta vaan, mutta nyt ymmärrän!

Piritta: mulla oikeat menkat tuli reilu kuukausi sitten. Jotain vuotoa tuli jo n. 3 kk synnytyksen jälkeen, mutta niitä "en laske".

Nyt mä olen sitten periaatteessa hedelmällinen taas. Meillä ei ole mitään ehkäisyä käytössä, joten kiinnostavaa seurata, a) millaiseksi kierto asettuu jos asettuu ja b) tuleeko luomutärppiä jossain vaiheessa vai pitääkö mennä "clomikauppaan". Mitään aktiivista yrittämistä emme siis ole aloittaneet vaan ihan tjottailu on käynnissä.

Riinuska: mä aloin kävellä 9-kuukautisena, joten voi se Juskakin... heh. Ymmärrän, että "pelkäät" sitä, koska itsekin painan koko ajan Leon perässä, kun ukko on jatkuvasti kielletyissä paikoissa ja esineissä kiinni. Koirankupit erityisesti kiinnostavat (entä teillä?). Videoihin tunkee kättään, ja kun yrittää nousta esim. tv-tasoa vasten, niin saattaa kiepahtaa selälleen ja lyödä päänsä, jolloin alkaa hirveä parku.

Jahas, jahas, nyt täytyy lähteä salsa-tunnille. Huomiseen tai iltaan!

 

[Piritta]

Hm...täällähän on saitit taas uudistuneet. Mielenkiintoista.
Matias ei oikein anna äiskän kirjoitella, joten jotain pikaista. Nlassa meni hyvin, poika sai rokotteen, joka sai kyllä alahuulen mutrulle ja vähän kyllä itkuakin aikaan =( Painoa on 5,7 kg, pituus 60 cm. Ihannepainoinen th:n mukaan, hyvin kasvaa, ja tosiaan kaikki maito on tullut pojalle tarpeen, ja jos tuntuu, ettei omat maidot ja lisämaidot auta, niin voin antaa maissivelliäkin. Outoa ajatella, että tuo meidän vauva alkais syömään jo kiinteääkin, vastahan se syntyi.

Aniliini, kuolaus alkoi meilläkin noihin aikoihin, ja se vaan jatkuu. Koko ajan sylkeä valuu pitkin suupieliä ja huulia. Tuskinpa hampaita vielä tulee, tosin voihan siellä ikenissä jotain pikkuhiljaa tapahtua. Mitenkäs Vili muuten nukkuu? Herääkö usein?
Se on kyllä totta, että tärkeintä on, että itse voi hyvin ja jaksaa. Vaikka imetys on tärkeää, siitä ja sen lopettamisesta ei tosiaan pidä kantaa tunnontuskia eikä murehtia. Siinä väsyy vain molemmat. Musta on hyvä, että omaa jaksamista korostetaan nlassakin. Sitä mun th kysyi tänäänkin useaan kertaan, etenkin kun kerroin, että 1,5 vkoa nukuin noin kaksi tuntia yössä...Onneksi se periodi näyttää olevan takanapäin.

Aah, salsaa! Oletko Stella kauankin salsannut? Musta se tanssi on aivan ihanaa ja olen käynyt muutamilla tunneillakin. Kuitenkin harrastuksen varsinainen aloittaminen jäi, vaikka kovasti tykkään tanssimisesta.

Mullakin nykyään on lähinnä sellaisia pelkotiloja, että entä jos jommallekummalle meistä tapahtuu jotain. Kun mies oli Riikassa, olin peloissani, että entä jos jotain kamalaa siellä tapahtuu. Ja toki on pelkoa siitäkin, että pojalle tapahtuu jotain tai sairastuu. Onneksi on paljon äiskän kanssa kotona, että on mahdollisimman turvallista =)

Voisin laittaa Matiaksesta pari kuvaa näytille, hän kun on kovasti kasvanut sitten viime näkemän..hm...eli laitoksella otetun kuvan Mikä se netissä oleva saitti on ja miten toimii, siis se, jota monet olette käyttäneet näissä kuvissa? Saitko Riinuska muuten pienettyä sitä kuvaa Juskasta? Olisi kiva nähdä kuva pojasta.

Stella, varmasti hoikentaa, jos joutuu ravaamaan portaissa ja kanniskelemaan paljon poikaa. Se onkin parasta hyötyliikuntaa. Mulla ei muutoin ole suurta tarvetta hoikistua, kunhan saisi vanhat vaatteet päälleen =( Lantio on jotenkin puolimetriä liian leveä ja (ala)masua on aikalailla. Niin...sanoo mamma, joka just vetää tummaa suklaata kahvin kanssa...just.

Nyt laskunmaksuun. Adios!

 

[Sandeman]

Taas on uudennäköistä, hmm, kai tähänkin tottuu?

Tuosta hengissäpysymisestä, oma armaani harrastaa alppilomilla offpiste-hiihtoa ja kuulemma mitä enemmän tulee vastuuta niin sitä enemmän se näkyy hiihtotyylissä. Kuulemma poikamiehenä oli loistavaa kun ei tarttenut varoa...:-(. Saapi nähdä millainen jänishousu siitä tulee kun I-I syntyy??

Tänä aamuna mies sanoi imartelevasti, "sulle tulee kyllä iso masu", en ollut ihan varma oliko se tarkoitettu hyvällä vai pahalla? Hiukan on sellainen olo että olenkohan mä enää haluttava ja seksikäs kun tästä kroppa muuttuu ja masu kasvaa? Onko muille tullut tälläistä mieleen vai onko kropan muutokset olleet ihan luonnollisia teille? Siis mä HALUAN ison mahan ja vauvan mutta mitä tulee sen mukana?

Eilen kyllä ihanasti mies oli miettinyt kylppäriin hoitotasoa ja pientä uutta remppaa, mutta täytyy nyt vielä sulatella että onko hoitotaso oltava I-In huoneessa vai kylppärissä jonne on ne yöllä kriittiset 10 askelta enemmän. Vai pitäiskö molemmissa olla joku taso minne beben voi laskea vaipanvaihtoon?

Duunia pukkaa nyt niin pirusti että jos meinaan ensi viikolla lomailla niin olis parasta aloittaa...palaan kyllä vielä myöhemmin...

 

[Kata*]

Huomenta!

Uuden näköistä on, mutta eipä tuo mitään, mä olen sopeutuvainen luonne!

Olitte jutelleet tuosta kuolemanpelko-asiasta, mulla on Riinuska aivan sama juttu että ilman vauvaakaan en kestä edes ajatella asiaa, asiaan liittyviä kauhukohtauksia mulla on ollut koko elämän niin pienestä kun jaksan muistaa. Toivottavasti ei hirveästi pahene vauvan syntymän jälkeen ettei polla hajoa kokonaan...Sellainen alaston paniikki on maailman hirvein tunne.

Että tällaista pirteää heti aamusta, sori...=) Mennään mukavampiin aiheisiin, eli MAHAAN. Musta on ihanaa että maha kasvaa, just eilen kattelin peilistä itseäni illalla että herttinen se alkaa olla iso (siis mun mittakaavan mukaan, edelleenkään se ei ole mikään vallan hirveä jätti). Sandemanin aatokset on varmaan varsin normaaleja ja odotettavissa olevia, itse olen kokenut oloni tavalisen hehkeäksi ;-) koko ajan, mutta ehkä asia mikä voisi olla toisin on se etten ole tuntenut itseäni kovin seksuaaliseksi olennoksi viime aikoina, tuntuu että elämäni pyörii nyt tuon paisuvan vatsakummun ympärillä ja voisin ehkä yrittää muistutella itselleni että olen nainen ja tuo toinen on mies..Mutta mies selvästi hieman myös vierastaa ajatusta seksistä, ei niin että saisi minua tuntemaan itseni epähaluttavaksi, ja on meillä läheistä muuten koko ajan, mutta kai se on se dilemma että on joku kolmas pyörä hommissa mukana.. Kuulemani mukaan seksin puute raskausaikana on aika tavallista, enkä aio siitä stressiä ottaa. Sitä on jos on, ja jos ei niin ei siihenkään kuole. Huh, tulipa selitystä kerrakseen..

Meille tulee hoitotaso lastenhuoneeseen, sellainen lipastomalli (ostetaan vauvan huoneeseen koko Ikean Dikstad-sarja, oli tosi nätti vaikkei muuten olla kovin Ikea-ihmisiä). Ja ne tapetit lähtee tänään tilaukseen, verhokankaat samalla, tulee Keiju-sarjaa sieltä lastenhuoneesta, voisko enää olla tyttömäisempää..??

Sandeman muuten, piti jo eilen sanoa että mäkin olen lähdössä tyttöporukalla mökille ensi viikonloppuna, hauska sattuma!

 

[Nekku]

Tuhannen kiireellä kirjoittelen, olen varma, että Lotta herää justiinsa. Tai sitten ei. Ei sitä ikinä tiedä.

Sande, meillä mies ihastui siihen isoon ja pyöreään vatsaan täysin. Silitteli ja paijaili sitä tohkeissaan ja ihaillen, eikä vaikuttanut kuulemma edes haluttavuuteen ainakaan vähentäen sitä. ;-) Joten mulle ei tullut isoa kriisiä kropan muuttumisesta. Apua oli varmaan siitäkin, että olo oli niin kertakaikkisen hyvä eikä olomuoto kiloista huolimatta plösähtänyt mahdottomaksi.

Meillä on hoitopöytä kylppärissä ja lämpimästi ratkaisua suosittelen, jos vain on tilaa. Alun jälkeen me ei olla vaihdettu yöllä vaippaa ellei sitten lörähdä isompi asia Pampersiin, mutta sitä käy aniharvoin. Sen sijaan superhelppoa on, ettei tarvii sitä kakkapyllyä kanniskella kylppäriin peppu paljaana.

Lotta nauraa kikatti eilen ekan kerran ääneen!!! Maailman ihanin ääni. Pitkään on tietty jokellellut ja hyväntuulisesti jutellut, mutta eilen tuli selkeä kikatus. Oltiin lähdössä kauppaan ja oli isänsä sylissä ja katseli mua ja yhtäkkiä yllättäen alkoi kihertää. Mammalla pukkas kyyneltä silmään, kun oli niin ihanan kuuloista.

Lotta kuolaa myös ja tunkee nyrkkiä kokonaisena suuhun ja tarttuu kaikkeen mahdolliseen. Kuten Mattiksella, hitti on puklurätit. Niin hauskaa, kun nämä tietyt asiat tapahtuvat niin samanaikaisesti Vilillä, Mattiksella ja Lotalla! Liikkuminen on sitten varmaan yksilöllisempää. Siitä puheenollen… Lotasta on viimeisen vkon aikana tullut aivan vempula. Kun lasken hoitopöydälle on nanosekunnissa kammennut itsensä kyljelleen ja pönkeää siinä ihan mahdottomasti. Vaipanvaihto on operaatio – eikä tuosta varmaan helpotu!

Stella, mun on pitänyt kysyä, mitä ilmoitit työnantajalle hoitovapaasta?

Kiva, että Aniliinin mieli on parempi.

Kuolemanpelkoa vähän mullakin. Entä, onko teillä sitä, että pelkäätte pudottavanne vauvan? Huh, mulla tulee aina niitä kauhukuvia mieleen, kun minäkin ramppaan rappuja täällä kotona. Stella, aikas hinoa, että kunto on hyvä arkiliikunnasta! Tekee paljon omalle hyvinvoinnille.

L suostui eilen ja toissapäivänä syömään pullosta n. 50 ml. Ei se ihan huudotta mennyt, joten jatketaan koulutusta. (Aikaisemmin veteli ihan sopuisasti, lopetti n. kk sitten.) Stella, minkä ikäisenä Leo alkoi juoda nokkamukista? Mä nääs todellakin toivoisin, että ruokintaan olisi muukin keino kun mun daisa.

Ei tässä syksyssä sinänsä mitään ja mulla menee aina kevyesti tonne jouluun saakka. Mutta ajatus siitä, että kevääseen ja kesään ja siis valoisaan aikaan on niin turkasen pitkä aika on mulle hiukkai masentava. Kynttilöitä tosiaan kehiin ja punkkua kans.

Se on muuten hassua, miten tuo pieni ihminen on päällimmäisenä mielessä vaikka itse olisi ”vapaalla”. Tekee silti hyvää päänupille päästä yksin jonnekin.

Komppaan muita, ei synnytystä kannata liikaa miettiä tai jännittää, kun siihen ei isosti itse voi vaikuttaa, on vain otettava mitään eteen tulee. Mulle sattui superpositiivinen kokemus.

P, meillä 3 kk nla vasta ensi viikolla. Unohdin, mutta syökö Matias tuttia? Ei ilmeisesti suostu vaihtamaan tissiä tuttiin siinä sun kainalossa? Mä otan aina tytön aamuyöllä kainalooni, kun meuhkaa sängyssään niin, etten itse saa nukuttua ja kainaloon rauhoittuukin heti. Se on mun mielestä jotenkin älyttömän ihana tunne, kun koen olevani toiselle niin tärkeä ja turvallinen. Olkoon siinä, vaikka puritaanit sanoisivat, että hemmottelen pilalle. ;-) Hyvin kuitenkin nukkuu myös omassa sängyssään ja vaunuissa. Ei noille pienille voi liikaa hellyyttä antaa.

Nyt ripustamaan pyykkiä. Ehdin kirjoittaa romaanin ja L nukkuu edelleen…

 

[Riinuska]

Kata, meillä on tuo sama diktad- sarja! Tai siis sänky ja lipasto. Sen lelulaatikon vielä haluaisin. Tuleeko teillekin se antiikkipetsin värinen vai onko sitä edes muuta?

Sande, mun mielestä mä ja mun maha oltiin tosi kauniita koko raskausajan Seksikkääksi en niinkään itseäni tuntenut (koskapa tuntisin...) Mä olin jotenkin tosi paljon enemmän sinut vartaloni kanssa raskausaikana kuin muulloin. Mähän en käy meinaan saunassa kuin oman mieheni kanssa (ai miten niin neurootikko???), mutta raskausaikana kävin ystävienikin kanssa.
Mies ei koskaan vierastanut mahaani ja sekstailtiin ihan normisti (kunnes oli niin pahoja suppareita, ettei enää uskallettu). Mun keskittymiskykyä kyllä häiritsi kun poika temmelsi mahassa kesken kiihkeimpien hetkien

Stella, koirankupit on pop täälläkin! Varsinkin kun ne on semmoset metallinväriset. Aina kun koira syö jotain, pojan olis päästävä apajille... Kerran vei koiralta semmosen dental stix- hammasluun ja koira oli ihan hoomoilasena, että mitäs nyt. Tulipahan ainakin todistettua koiran kiltteys kun ei yhtään ärähtänyt.
Asiasta viidenteen, mikä vihkisormus sulla on? Kiinnitin huomiota siihen kun laitoit niitä Leon kuvia. Jos se nyt oli sun käsi, mikä kuvassa näkyi?

Piritta, en ole vielä ehtinyt kuvien pienennystä opettelemaan. Pitäiskin nyt mieheltä pyytää oppia.

Kävin eilen katsomassa meidän taloa. Ompa se korkea! Ja vihreä.... tällä hetkellä. No, muurari aloittaa työt kk:n päästä niin saadaan tiilet siihen. Kävin siellä sisällä ja näin jo ajatuksissani meidän kodin, ihanaa. Yllätys, ettei mikään suju hyvin, siitä talopaketista puuttuu 1 ikkuna, jep.

 

[Sandeman]

Häh, Kata ootko meidän mökille tulossa?

Seksistä: armaani oli viime viikonloppuna ihana, laittoi tien päältä tekstiviestejä ja päästessään kotiin kaatoi mut sänkyyn. Ei ollut tavanomaista nopeaa vaan ihanaa ja rauhallista. Tuli molemmille hymy huulille pitkäksi aikaa, suosittelen! Mutta muuten meillä mennään ehkä noin kerta viikkoon tahdilla kun mä olen koko ajan niin väsynyt.

Kuolemanpelosta: mää olen vissiin niin optimisti ja positiivinen etten juurikaan mieti kuolemaa enkä onnettomuuksia. Ainoa mitä suosittelen kaikille on HEIJASTIMEN käyttö, se on kaupungissa ihan luvattoman huonosti sovellettu kun kaikki kuvittelee että muka näkyy sateella ja mustissa vaatteissa!! Varsinkin mamat, ne heijastimet vaunuihin ja niitä voi olla PALJON! Yksi ystäväni jäi auton alle juuri tälläisena syksyn pimeänä iltana, ilman heijastinta:-((. Säilyi hengissä, mutta ikuisesti kärsii niistä vammoista:-(.

Mahasta: eilen kerroin taas yhdelle ystävälle ilpo-iineksestä ja tietty kysyi miten olet voinut. Mun oli pakko sanoa että hyvin, ei mulla ole oikeasti ollut mitenkään hankalaa ainoastaan tämä väsymys ja satunnaiset säryt mutta ihan toista kuin mitä jotkut joutuu käymään läpi. Toki tässä ehtii tulemaan vielä vaikka mitä kolotuksia...
Niin että nyt on oikein hehkeä olo, kunhan vaan saisi nukkua päikkärit ja yöllä tuollaisen 12 tuntia, krooh! ;-)

 

[Keijukainen]

Hih, Riinuska, kiva kun tuikuista on iloa
Kyllä tässä pimeydessä kynttilänvalo on jotain niiin ihanaa.

Voikaa hyvin!

 

[Julia+Ilona]

Tervedys!

Mää vaan aina onnistun touhuamaan jotakin muuta kuin istumaan koneella, edes pientä hetkeä päivittäin. Tai kun edes joka toinen päivä tai viikko! Jotenkin vaan tää koneen ääreen istahtaminen jää kun olen paljon poissa kotoa ja päivän päätteeksi en enää jaksa ja Ilona vaatii iltasin enemmän huomiota (tissittelyt ym iltarutiinit). Huoh. Jospa nyt syksyn myötä tulee oltua kotosalla enemmän.

Ihanaa seurata miten meidän tulevat mammat pähkäilevät samoja juttuja kuin me kääröt jo saaneet aiemmin. Pientä "desavuuta" iskee aina välillä Kaikenlaiset tuntemukset todellakin laittavat ajoittain mielen levottomaksi, mutta kuuluu asiaan ja on turha hermoilla..hih hih helppo nyt sanoa. Oikeastaan ei - sillä levottomat ajatukset ne vaan jatkuvat lapsen synnyttyäkin kuten jutuista huomaa. Kuolemanpelot sun muut ajatukset, joita ei aiemmin juurikaan mieleen tullut. Ihmeellistä kerta kaikkiaan on ihmisen elämä ja sen erilaiset koukerot ja kehitysvaiheet mitä kukin kokee.

Hoitopöydästä - meillä on se ikean diktad-sarjan pöytä (sänky myöhemmin). Katsoin netistä, että oli nätin näköinen ja kaveri toimitti sen meille. Me tarvittiin huonekalujakin ja siitä saa kivan lipaston/hyllykön myöhemmin. Melko epäkäytännöllinen se ylälaatikko kun hoitotaso on paikallaan. Olisin jopa saattanut jättää ostamatta tuon vuoksi jos olisin livenä ensin nähnyt. Noh, meneehän se ja nätti on ja tulee olemaan paljon käyttöä vielä hoitotason käyttämisen ollessa ohi. Meillä on siihen siis se yläosakin.

Jaha, Ilona huutelee. Moikka!

 

[Stella*]

Iltaa! Tänään oli kaupunkipäivä. Tuli hieman shoppailtua .
Sandeman: tuntemuksesi ovat sellaisia, joita jokainen nainen varmaan kyselee itseltään tuossa vaiheessa raskautta. Mä ihan tykkäsin mahasta, vaikkakin loppuajasta vähän jo tuskastuin. Mies tykkäsi myös katsella ja kosketella vatsaa ja ihmetteli usein ääneen, miten iso se on (hyvällä, siis ). Oma fiilis ei ollut missään vaiheessa erityisen "norsumainen" vaan pikemminkin sellainen ylpeä ja jopa hehkeä!

Nekku: mä olen näillä näkymin menossa töihin osa-aikaisesti tammikuun alusta ja Leo menee siis hoitoon. Mulla on yksi takaportti kylläkin olemassa, mutta ihan vielä en kerro siitä täällä. En siis ole raskaana, vaan kyse on yhdestä toisesta työmahdollisuudesta.

Leo alkoi juoda nokkamukista noin 5-kuukautisena. Meillä on MAMin taikamuki. Leo vaan ei oikein osaa imeä siitäkään, joten käytän sitä tavallisen nokkamukin tapaan eli kaadan suuhun. Leo hörppii myös jo ihan tavallisesta mukista/lasista.

Riinuska: hauskaa, että talo alkaa hahmottua mielessäsi! Milloinkas teillä olikaan se suunniteltu talon valmistumisajankohta?

Juu, on siinä kuvassa mun käsi . Mun sormukset on Suokko-nimisestä liikkeestä, joka myy suht yksilöllisen oloisia, simppeleitä sormuksia. Mun sormukset on valkokultaa ja niissä kummassakin on kiviä. Kihlasormuksessa on keskellä ura ja kaksi pienenpientä timanttia. Vihkisormus on samantyylinen ja siinä on viisi isompaa timanttia.

MItäs vielä... niin, kiva Julia, kun piipahdat kertomassa kuulumisia! Olisi hauskaa "rupatella" enemmänkin. Olen myös miettinyt, mitä Mimmulle ja Catrikselle kuuluu. Jos olette linjoilla, kertokaa jotain! Ja Iloa kaivataan myös.

Nyt sänkyyn lukemaan kirjaa. Niin jo ja vielä: ihanaa Nekku, että Lotta nauroi ääneen. Oman vauvan nauru on maailman paras ääni!

 

[Nekku]

Huomenta! Toivottavasti tänään on parempi päivä kuin eilen… Niiden aamun päikkien jälkeen tuo pieni ihminen ei suostunut kuin torkahtamaan ja oli sitten_tosi_kiukkuinen koko päivän eli mikään ei oikein kelvannut pl. kanniskelu. Olin aika poikki illalla, onneksi mies tuli hyvissä ajoin töistä kotiin ja saatiin jaettua hommaa. Mietin siinä, että jotkut vauvat ovat yhtä vaativia joka päivä, että hattua nostan niille äideille! Nyt takana parempi yö ja kaveri vauvansa kanssa tulossa kylään, joten mieli hyvä.

Stella, kiitos nokkamuki-infosta! Jouduin yöllä pumppaamaan liiat pois, joten iltasella treenataan taas pullosta.

Mun paras ystävä onnistui järkkäämään just tuollaisen osapäiväisen järjestelyn työhönsä, kun lapsi oli ihan pieni ja sanoi, että oli huippuratkaisu. Työssäkäynnin ja kotiäitiyden parhaat puolet. Toivottavasti sulla menee yhtä hienosti tai sitten eteen tupsahtaa kliseisesti niitä uusia haasteita! Sande, jos hakee uutta työtä ä-lomalta, onko hakemukseen ”pakko” mainita, että on paraikaa ä-lomalla? En haluaisi sitä mainita, koska ei ole paras referenssi. Mutta Suomessa taitaa olla tapana, että se aina sanotaan, Jenkeissähän CV:ssä ei saisi kai näkyä edes sukupuolta eikä mitään perhesuhteita. Onneksi ei ole vielä ajankohtaista.

Kiva kuulla kiireisestä Juliastakin! Onko pelit jo alkaneet? Kun mää tulen Tampesteriin joskus aion kyllä yhyttää sut ja Stellan ja itseni.

Mehän ei ehkäistä muuten millään tavoin… Herran haltuun. En tosiaan halua mitään hormonaalista ja kortsut on ankeita. Kun toista tosissaan toivotaan, joutunen kurvaamaan clomikaupan kautta minäkin.

Ikean hoitopöytä on siis Tahkoojien virallinen hoitopöytä. ;-) Höh, meillä on Elfan korisysteemi, en kuulu joukkoon… (On muuten hyvä systeemi vaikka ei erityisen kaunis, mutta menee kylppärissä mun mielestä.)

Mä menen nyt valmistelemaan meille lunchia, kun Lootuska nukkuu.

 

[Sandeman]

Huomenta,
Kävin tuolla jo aiemmin kyselemässä allergiasta ja ihottumasta. Kele kun mulla on sellaista kutisevaa paukamaa säärissä ja nilkoissa aina iltaisin. Tosi luotettavaa kun ei ilmene päivisin ollenkaan eli ei voi olla pesuaineista eikä kai ruoka-aineistakaan. Olisko näillä hormoneilla osuutta asiaan vai pitäneekö mennä lekuriin?

Ahistaa kun olis niin pirusti töitä ja tyypit hoputtaa mutta lomallekin pitäisi jäädä. Noh, sitten varmaan lyön läskiksi ja lopetan tämän stressaamisen? Voi ei, työt on tekemättä...potkujahan mulle ei voi antaa siitä että tyypit sopii projektille mahdottoman aikataulun??

Nekun kyselyihin tuosta äitiysloman ilmoittamisesta: eipä niissä cvssä yleensä sitä lue että on parhaillaan äitiyslomalla, ainoastaan jatkuva työsuhde mainitaan, mutta haastattelussa se on kyllä parasta kertoa, muuten on vähän harhauttamista. Mulla olis itsellä vähän sama haave että äln jälkeen voisi aloittaa uudessa paikassa...

Mun ystävä oli viritellyt elfaan jonkun kauniin kankaan että sopi kivasti lastenhuoneen sisustukseen. Mä luulen että meillä puretaan pesutorni, laitetaan koneiden päälle joku puutaso ja sitten seinään vähän hyllyä ja koukkua.

Tänään pitäisi mennä firman naisten kesken lasilliselle. Sen tietää mitä se on: ukkojen haukkumista! JES!

 

[Stella*]

Hoitopöydästä. Meillä tehtiin juuri niin, että hoitotaso rakennettiin kylppäriin pesukoneen päälle. On ollut toimiva ratkaisu, sillä vesipisteen on hyvä sijaita hoitopöydän lähellä. Vielä kun meillä on nuo kestovaipat käytössä, niin saa samalla vaipan heitettyä kätsysti pyykkiin. Jatkossa pöytä on sujuvasti sitten muussa käytössä. Me asennettiin pöydän ylle seinään vielä pari pikkuhyllyä ja kaappi, joihin saa vauvanhoitovälineet.

Juu, osa-aikatyö on hyvä ratkaisu, mutta ongelmana tässä on, että ihan hirveästi ei inspaa palata vanhaan työhön... sama ongelma siis kuin muutamalla muulla täällä . Senpä tähden on yksi toinenkin verkko vedessä, mutta katsotaan nyt. Kauheat paineet mulla on kyllä ratkaista tämä ongelma.

Jep, Nekku, tervetuloa vaan Tampereelle ja muut tietty kans!

 

[Piritta]

Terve!
Heh, mua naurattaa Sande sun tämänpäiväinen naisten ilta - ukkojen haukkumista, hi hii, sitähän se juuri on

Mitäs tänne...nooh, viime yönä herättiin kuin munakellosta ajastamalla tasan kolmen tunnin välein, alkaen kello 0.30..joten en ole ihan parhaimmillani. Laitoin pojan 11.30 äsken nukkumaan ja totisesti toivoin, että nukahtaa hetkessä. Nyt tarttee vähän omaa rauhaa.
Nekku: Matias ei syö tuttia, koska se tipahteli/tipahtaa koko ajan suusta, enkä jaksa olla tyrkkimässä sitä jatkuvaan suuhun. Takuulla auttaisi joissain tilanteissa, mutta taitaa jäädä meiltä. Tällä hetkellä paras turva on puklurätti Ja mamin kainalo. Kainalossa tutista olisi varmasti apua, koska yleensä hamuaa tissiä siinä koko ajan. Olen nyt nostanut takaisin omaan sänkyynsä yösyöttöjen jälkeen, jonne kyllä kiitettävästi jääkin. Tosi tärkeää on, että kaikki mahdolliset röyhyt saadaan ulos, ne alkaa helposti vaivata.

On tosiaan, Nekku, hauskaa, miten nämä meidän natiaiset menee samaa tahtia. Matias taitaa hieman tulla Lotan perässä. Naurua ei vielä ole muutamia kikatuksia lukuun ottamatta, mutta just toi kylelle kääntyily ja punkeminen on aika velmua. Eilenkin M oli lattialla hetken yksin ja mä sohvalla. No hetken kuluttua pikkumies oli aivan eri paikassa kuin mihin olin jättänyt. Potkii ja tyrkkii jaloilla niin vietävästi, että on hetkessä eri paikassa ja tosiaan - aina kyljellään. Tällä hetkellä hitti on kova juttelu, voi että me nautitaan siitä!

Heijastin-tietoisku tuli tarpeeseen. Ne kapineet olisi syytä kaivaa esiin. Myös mun. Ei sitä oikein edes tajua, että illat alka pimetä yhä aikaisemmin. Ikävältä kuulosti Sande, tuo ihottuma/kutina, mutta en osaa kyllä sanoa mitään. Hormoneilla voi tosiaan olla osuutensa asiaan. Apteekissa osaavat varmasti auttaa.

Meillä mahankasvu sai aikaan saman efektin kuin Nekun taloudessa. Se oli jotain niin ihmeellistä ja ihanaa, molemmat tuijoteltiin ja ihasteltiin sitä kilvan. Olen varma, Sande, että teidän tuleva isukki on aivan täpinöissään (hm..monella tapaa , kun näkee pyöristyvän masusi. Kyllä ne miehet vaan pitää meitä kuningattarina raskaana - ja kaikki se hemmottelu pitää ottaa vastaan. Ja seksi jatkuu, jos on jatkuakseen. Meillä sitä ei juurikaan ollut, ei vaan jotenkin riittänyt intoa ja energiaa.

Suosittelen myös lämpimästi hoitopöydän laittamista kylppäriin, jos suinkin mahdollista. Vaippaahan ei tarvitse välttämättä vaihtaa yöllä, ellei iso hätä tule. Meillähän taso on kovin simppelisti pesukoneen päällä, ja toimii kyllä kivasti. Siitä on kakkapylly helppo nostaa lavuaariin. Ja kakasta puheen ollen: voi taivas, kun M oli pantannut kakkia viikon, niin sit kun sitä viimein tuli, sitä totisesti tulvi! Sinappia valui pitkin bodya, housuja, hoitoalustaa...huoah, sitä oli kaikkialla - loppujen lopuksi jopa itse herran päässäkin. Tämä episodi oli siis vkloppuna.

Julian ja Ilona kuulumisista oli kiva lukea. Ja mitä Ilonalle kuuluu? Hänhän on jo 4 kk! Tulles päivittämään neidin uudet taidot. Miten tytöt unet, nukkuuko yhtään paremmin?
Meillä illat olisi varmaan paremmat, jos M nukkuis toiset päikät. Mies kotiutui vasta myöhään illalla, joten onhan sitä yksin ajoittain aika väsynyt ja helisemässä, kun käytännössä M ei nuku sisällä lainkaan. Eilen ulkoiltiin 2 tuntia, ja nukkui sen ajan. M viihtyy kyllä yksinkin, muttei kovin pitkiä aikoja.

Tarinaa riittää, mutta Nekku, miten puet nyt Lotan unille ulos? Meikä niin ylisti Hartaneiden koppaa, mutta onhan se todellakin jo käymässä ahtaaksi. Eli jos laitan makuupussin koppaan, kopasta tulee liian ahdas, ja M saa raivarit. M nukkuu lasitetulla parvekkeella, joten nyt puen vielä aika kevyesti, koska on melko lämminkin. Poika on nimittäin lähes aina hiki hatussa, joten en viitsi liikaa ängetä päälle. Talvella otan varmaan kopan pois ja laitan makuupussin suoraan ratasosan päälle. Toiminee niinkin.

Mukavaa Stella, että olet saanut järjestettyä osa-aikaista työtä. On kiva, pehmeä lasku työelämään, ja tosiaan, siinä voi yhdistää molemmat roolit. Teetkö siis lyhyempää päivää? Miltä muuten on kotona olo susta tuntunut, entä Riinuskalla? Mietin vaan, mitenkähän omat tuntemukset muuttuvat, kun kotonaoloa on takana esim. vuosi. Ainakin tällä hetkellä tuntuu aivan taivaalliselta olla kotona. Ulkona kärrytellessä on kerrankin aikaa ihastella ruskan värittämiä puita, kuulostella hiljaisuutta ja katsella luontoa.

Juu, jospa menisin tekemään lunchia minäkin. Jauhelihakeittoa, näin oikein kotoisasti Ja taas muuten postiluukku tiputti suoramarkkinointikirjeen - niitä on tullut lähes päivätahtia. Onko teille muille? Tällä kertaa taisi olla Lasten kirjakerho, eilen oli Nutricia ja sitä ennen Napero-kerho...

 

[Kata*]

Huomenta!

Auvoisia äitiyslomapäiviä odotellessa...mä haaveilen juuri tuollaisesta Pirittan kuvailemasta..=) Vakavasti puhuen, kyllä sitä välillä miettii että miltähän se elämä sitten tuntuu kun ei ole sitä työmaailmaa mietittävänä, kun toisaalta on kiva että on "toinen elämä" työpaikalla. Mutta sanon jo nyt töissä että olen kotona ainakin puolitoista vuotta (jos viihdyn niin kauemmin), enkä edes tiedä onko mulla tähän firmaan paluuta, koska olen ollut täällä kolme vuotta määräaikaisena ja sopimus loppuu taas vuodenvaihteessa. Vaan eipä se nyt huoleta, vähän vaan haikea olo lähteä ehkä lopullisesti.

Mä näin viime yönä vauvaunta, vauva putkahti etuaikaan eikä mulla ollut mitään valmiina. En osannut laittaa vaippaa enkä mitään muutakaan ja mietin ihan paniikissa että nyt pitäis jotenkin imettää varmaan...heh, mitä lie stressiunia..=)

Uskon että hoitopöytä kylppärissä on varmaan kätevin ratkaisu, meillä pesutornia ei voi purkaa koska muuten kuivurille ei ole tilaa missään, eli joudun juoksemaan sinappikoneen kanssa vauvanhuoneesta vessaan, minkäs teet. Ikean sarja onkin suosittu, mutta ei ihme koska musta se näyttää tosi kivalta. Siitä taitaa olla vaan se yksi väri olemassa. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään (paitsi roinaa) kakkosmakkarissa, joten hankitaan sinne se koko sarja. Ihmettelin vaan sitä että netissä hinnat oli musta eri kun kaupassa, mitenköhän se on mahdollista? Tietääkö joku?

Heijastimet pitää kaivaa esiin juu, itselläkin pakkaa unohtumaan aina välillä..

Mahakaveri on ollut taas hyvin eloisa pari päivää, eilen illallakin möyrysi oikein kunnolla kun menin sänkyyn lukemaan. Mies ei ole vielä onnistunut tuntemaan liikkeitä, kun aina kun saan miehen käden mahan päälle niin loppuu liikkeet..

 

[Piritta]

Hah, pitää ihan laittaa viesti, kun huvittaa tämä oma hitaus: mun piti tehdä lounasta, syödä, lukea lehteä ja kahvitella (ja jopa ehkä täyttää fotoalbumia) NYT, kun poika nukkuu. Mutta mitä vielä, poikahan jo heräsi ja mä olen edelleen koneella! Himskatti mä olen hidas ja addiktoitunut. Sain sentään pyjaman pois päältäni, heeh....