Tässä on yksi mun tekstini, jonka tosin oon kirjoittanut jo yli 10 vuotta sitten - silloin muinoin, kun naiset eivät vielä kelvanneet armeijaan:
OLLOS HUOLETON, TYTTÖS VALVEILL' ON!
"Tällä hetkellä olette puolustusvoimien ainoa mies, joka todella tietää mitä tekee", luki talvisodan aikana erään varuskuntamme vessan seinässä. Sisältyikö tuohon kirjoitukseen edes pientä totuuden hiventä, mene ja tiedä, mutta totta on ainakin se, etteivät suomalaiset urhot kummoisesti sodissamme pärjänneet. Lieneekö tuon aiheuttanut liiallinen taakse poistuminen, miestemme tottumattomuus sodankäyntiin itärajamme arktisissa olosuhteissa vai vähäinen asevarustelumme? Vai aiheutuivatko tappiomme miestemme valitettavasta tavasta asettaa pommituksen sattuessa kädet korville ja pää jalkojen väliin sekä tavasta suudella takapuolta hyvästiksi osumaa odotellessa?
Kun ottaa huomioon nämä miestemme valitettavat ominaisuudet ynnä huonon sihdin ja sen, että heidän aivoissaan tosipaikan tullen vallitsee sotilaallinen tyhjiö, tulisi miestemme sotilaskoulutukseen käytettävät varat Suomen itsenäisyyden turvaamiseksi sijoittaa johonkin hyödyllisempään. Esimerkiksi atomipommi olisi varteenotettava vaihtoehto - vaikkei se pitäisikään ryssää täysin loitolla, saisivat venäläiset ainakin jännittävämpiä lapsia.
Toinen, atomipommia parempi vaihtoehto olisi päästää suomalaiset naiset aseisiin. Suomalaiset naissotilaat olisivat varmasti muuttaneet historian kulkua Suomen sotien osalta parempaan suuntaan. Tosiasiahan on, että suomalainen nainen vastaa kymmentä ryssää, sillä hän on siitä kummallinen, että hänen tulivoimansa kasvaa, vaikka aseet ja vaatteet vähenevät.
Mikäli sotilaamme olisivat naispuolisia, voisi Suomen valtio säästää rahojaan vähentämällä sekä aseiden tuotantoa että sotalaivojen rakentamista: naistemme luonnollinen asehan olisi tehokas ainakin lähitaistelussa, ja silikonirinnat taas pitäisivät urheat tyttäremme konekivääreineen pinnalla kovimmissakin tyrskyissä.
Perunankuorimakoneitahan armeijassa tarvitaan aina, joten eivät miespuoliset kansalaisetkaan täysin vaille varusmiespalvelusta jäisi. He vain voisivat suorittaa sen kevein asein, perunaveitsin, kasarmin keittiön puolella valmistaen samalla ravintoa rintamalla hikoileville urheille sotijattarille. Iltaisin tarvittaisiin miespuolista työvoimaa myös sotilaskodissa, jossa varusnaisille tulisi tarjota virvokkeita ja ajanvietettä. Tämän tapainen asevelvollisuuden suorittaminen olisi varmasti miestenkin mielestä mukavampi. Eiväthän naiset kykene kasarmeja ainakaan ikävämmiksi muuttamaan.
On yleisesti tiedossa, että sotiminen on vain miesten kuukautiskateutta. Mutta kodin, perheen ja itsenäisyyden turvaamiseksi olisi jokaisen miehen kyettävä luopumaan aseestaan ja luovutettava maanpuolustus urheiden suomalaisten naisten käsiin. Näin saisi uljas siniristilippumme liehua vapaan Suomen taivaan alla ja kansa vielä vuosisatojenkin kuluttua yhtyä F.E. Sillanpään sanoittamaan marssilauluun:
Mitä lieneekin aarteita Suomessa
toki kallehin on vapaus
Tääll' on suorana seistä ja kaatua
joka naisella oikeus
Siis te lapset ja vanhukset
ja te isät ja sulhaset
Niin kauan teillä on suojattu maa
kun nainen teitä puolustaa