Onneksi sain nukahdettua illalla ja nukuin vähän yli 4:ään :heart: . Nyt uni ei tule enää silmään, kun ajatukset pyörivät TYKS:n reissussa!
Luulin, että jotenkin sitä automaattisesti osaa suhtautua erilailla, jos jää kiinni ntultrassa, kun on ikäriskiä ja aina jokaisella riski, että kaikki ei olekkaan hyvin ultrassa, mutta ei kun se "huono uutinen" oikeasti kohtaa tipahtaa kyllä ja korkealta!!
Eilispvnä, en koko ajaa enää itkenyt, mutta kyllä vähän väliä! Janottaakin niin hirveästi, kun nesteet itkun mukana poistuvat! =) onneksi pääjuotavani on vesi nyt raskaana ollessa.
Paino on muutamassa pvssä tippunut kilon, kun ei ole ruokaa tehnyt mieli!
Edelleen toivon, kyllä ihmettä ja kaikki olisikin tutkimusten jälkeen ok. Kai sitä odottava äiti vaan jaksaa uskoa ja
toivoa!
Toinen asia, mikä jaksaa luoda voimia, on se, että lääkäri kommentoi uuden raskauden mahdollisuutta, jos tämä raskaus päättyykin ikävästi! Sitä haluaa jotain mihin uskoa myös (mahdollisesti tämän raskauden päätyttyä! )
Miehen kanssa jo maanantaina juttelin itkuni keskellä, että jos tämä vauva menetetään, onko hänellä vielä voimia yrittää uutta raskautta ja hänen vastauksensa oli että kyllä hän haluaa vielä yrittää! Tämän raskauden alussa mietin silloin kun kaikki vielä oli hyvin, että jos tämä raskaus päättyy ikävästi, koskaan en enää halua uutta raskautta! Nyt tämä ajatus on täysin muuttunut, siinä tapauksessa, että niin käy , haluan heti kuin mahdollista antaa uudelle raskaudelle mahdollisuuden! :heart: Joku varmaan saattaa ihmetellä tälläisiä ajatuksia, mutta minulle ne antavat voimaa kestää, mitä nyt tuleman pitää! :heart: Toisaalta jos saammekin pitää Tiuhti-Viuhtimme ja hänet todetaan elinkykyiseksi tutkimuksissa ("siis terveeksi" )kukaanhan ei ole oikeasti täysin terve! =) Hän jää meidän viimeiseksi lapseksemme, siinä tapauksessa en jaksa näitä odotusajan jännityksiä uudelleen!
Koko ajan toivomme, että tämä masuvauvamme tänne heinäkuun lopulla viim syntyy! :heart:
No tänään siis olemm hieman viisaampia!
Kiitos todella paljon kaikille tuestanne! :hug: :flower: :heart: , nytkin tulee itku silmään , kun ajattelen kuinka paljon tuette, ajattelette perhettämme ja toivotte parasta! Kiitos siitä vielä! :flower:
Ihmiset jotka tietävät raskaudestani (ovat murheissaan, kuinka kaikki kääntyi onnesta nopeasti suruksi) toivovat kuitenkin parasta niin kauan kuin on elämää, on toivoa!
Lapset murehtivat omalla tavallaan , aikuisia kun melkein jokainen ovat!
Toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta!
Rva Pikkumyy ja Tiuhti-Viuhtimme rv 12+2 :heart: