...Lutuliinille hyvistä uutisista ja Pikkumyylle edelleen kovasti voimia!!! Hienoa, että on toivoa ja toivon sydämestäni, että turvotuksen syy olisi korjattavissa oleva. Järkyttää jotenkin tämä ensimmäisen lääkärin kommentti tätä tietoa vasten! Hyvin varovainen pitäisi aina olla sanoissaan ja todellakin olla varma asiasta. Jotenkin olen ollut huomaavinani suuren eron lääkäreiden ja terveydenhoitajien välillä; terveydenhoitajat ovat usein empaattisia ja lämpimiä ja lääkäreissä on vähän suurempi kirjo, löytyy helmiä, mutta myös arrogantteja ja kylmiä tapauksia. Minulle tulee mieleeni yksi viime kesän ultraus, jossa mieheni oli mukana ja olimme hyvin hermostuneita sikiön tilasta vuotojen jälkeen. Lääkäri oli juuri ultraamassa ja sai puhelun samaan aikaan. Hänellä oli toinen käsi sisälläni ja toinen puhelimessa ja alkoi puhua aivan toista asiaa samaan aikaan, kun oli tutkimassa minua. Minä olin aika avuttomassa tilassa, mutta katsoimme todella hölmistyneenä mieheni kanssa toisiamme....Mies ei puhu vielä juurikaan suomea, muuten olisi varmaan reagoinut vähän voimaakkaammin, jos olisi osannut. Koko puhelun ajan jännitin mikä oma tilanteeni on....
Minulla oli eilen lääkärin tarkistus neuvolassa ja vähän jännitin, koska lääkäri on todella harvasanainen ja kylmän oloinen. Hänestä ei saanut juuri mitään irti, kun yritin kysyä vauvan koosta tai miten päin vauva nyt on. Muitakin kysymyksiä oli mielessä, mutta ajattelin säästää ne sitten terveydenhoitajalle ensi viikkoon....Onneksi oli terveydenhoitajan tarkistus ennen lääkäriä ja se sujuu aina todella lämpimissä merkeissä. Uusi hoitaja taputteli mahaani ja oli hengessä mukana. Neuvolakuulumisiani tässä:
viikkoja oli eilen 37 ja
paino on nyt: 89.2 (lähtöpaino 66kg)
turvotus: ++
verenpaine: 100/70
hemoglobiini: 133 (noussut yllättäen)
kohdunpohjan korkeus: 35
liikkeet: ++
Olen jotenkin niin neuroottinen, että aloin huolestumaan vauvan koosta, vaikka kohdun koko menee ylärajoilla. Lääkäri vastasi kokokyselyihin, että "ei tämä ainakaan iso ole".....Minulla on ollut isot vauvat ennestään ja jotenkin olen varautunut samaan kokoluokkaan nytkin. Edellisistä raskauksista on nyt todella pitkä aika, joten en tiedä muistanko aivan väärin. Mielikuvissani pystyin helposti silloin tarttumaan nilkkoihin loppuviikoilla ja vauva tuntui isommalta. Toisaalta ilmeisesti tässä viime viikoilla vauva voi vielä kasvaa paljonkin...? Jotenkin vain tuntuu pienemmältä kuin joskus aikoinaan. Olen ollut pitkään aika rauhallinen, mutta nyt loppuvaiheessa alkaa tulla välillä taas pelkotiloja. Rosaeh, kuuluiko sinulle automaattisesti ultraus tähän loppuun? Sinullahan oli ultra hiljattain.... Yritin kysyä lääkäriltä, mutta hän sanoi, että sellaista ei enää tule. Minun viimeinen ultra oli lapsivesipunktion yhteydessä. Rakenneultraa 20 viikon paikkeilla ei sitten ollutkaan enää.
Sabaka....muistelen, että sait hyvin sairaslomaa tämän raskauden ajalta vuodon takia. Minulle kävi huono tuuri sairasloman kanssa. Alkuraskaudessa olin pahoinvoinnin takia sairaslomalla yhdeksän viikkoa ja sairasloma alkoi samana päivänä kuin kahdeksan viikon kesälomani. Kuvittelin, että kesäloma olisi siirtynyt, mutta ei..."menetin" kesäloman sairasloman alle ja lisäksi neljän viikon jälkeen sain ajalta vain Kelan korvauksen enkä enää normaalia palkkaa. Säikähdin niin paljon, että vielä pahoinvointisena menin kyllä heti töihin elo/syyskuussa. Sairaslomani syy siis oli raju pahoinvointi, en pystynyt edes istumaan koko sairaslomani aikana, olin aivan järkyttävässä kunnossa. Olemme meidän taloudessa niin riippuvaisia minun palkastani, kun mieheni tulot ovat pienet. Taloudellinen syy on myös pääsyy miksi en pysty olemaan kotona kuin toukokuuhun asti....isoa asuntolainaa maksamme ja minun palkasta lähes kokonaan. Nyt huomaan, että on vaikeaa päästä töistä eroon äitiyslomallakaan. Mieheni sijaistaa minua ja se on hieno asia, mutta toisaalta pitää minut töissä kiinni aika tiiviisti, kun yhdessä valmistelemme aina tunnit ja minä suunnittelen matskuja edelleen. Pidän työstäni yli kaiken, vaikkakin sitä on aina ollut liikaa, kaipaan kuitenkin nyt vähän enemmän vain "oleilua"...onneksi sitäkin aikaa on.
Kovasti jännitin Pikkumyyn uutisia ja nyt on tullut paljon seurailtua muitakin palstoja mm. helmikuun odottajia. Eläydyn todella voimakkaasti sekä hyviin että huonoihin uutisiin. Tällä palstalla keskustellaan "isoista" ja koskettavista asioista ja kaikki ovat hienosti tukemassa ja tsemppaamassa toisiaan. Pikkumyy....on hienoa, että toivoa on ja myöskin se kuulostaa hienolta, että olette valmiita miehenne kanssa yrittämään uudestaan, jos jotain ikävää sattuu! Ehkä kirjoitin omista keskenmenoista sen takia, että jostain aina löytyi voimaa yrittää uudestaan ja uudestaan....Koskaan ne kokemukset eivät hävinneet mielestä ja varmasti olisin ollut huolettomampi ilman niitä. Toivottavasti saat sairaslomaa, sillä on varmasti piinaavaa odottaa tuloksia. Sinun upea positiivisuus säteilee edelleen kaiken keskeltä!
minä sain ensin 2kk täyttä palkkaa ja sen jälkeen oisko ollu 180 päivää 2/3 palkasta ja kelalta muistaakseni 100 euroa siihen päälle, vuoden vaihtuessahan alkaa taas homma alusta eli taas saan 2kk täyttä palkkaa ja kerkeän siirtyä äippälomalle ennen kuin se ilo loppuu, vähän on joutunut meillä myös tarkentamaan kulutusta kun minäkin maksan meillä aika isoa asuntolainaa ja isäntä muut laskut ja niitähän tulee joka luukusta ja me ollaan remontoitu tässä samalla pikku hiljaa taloa. Minä olen sitä mieltä että rva myy pitää ehdottomasti olla sairaslomalla ettei mene henkisesti aivan loppuun :hug: ja juuri näin Kenzie ne seuraa läpi elämän nämä kokemukset, pikku enkeli vauvat ja eritoten se jonka jo kunnolla näin ultrassa, en tiedä vielä tänä päivänäkään kuinka siitä selvisin ja isäntä oli vielä ulkomailla töissä silloin, kauppalaivastossa kun on. minä todella toivon että myyn asiat kääntyvät vielä hyväksi. :heart: :heart: terveisin minä vaan!
