taas uusi "vanhus" kuumeilee

Hei kaikille. olen vetkutellut kovasti tänne kirjoittamista =) ikää 41 ja toisen lapsen haluaisin.itse asiassa "yritetty" jo kaksi vuotta. varmaankin pitäisi käydä lääkärissä kyselemässä,
mutta ei ole varaa yksityisiin hoitoihin =(
kannattaisiko kuitenkin käydä ultrassa munasarjat ym tutkimassa?

kertokaa mistä kannattaa apua hakea ja minkälaista?
Onnea rutkasti kaikille yli 40 odottajille!!!

 

olen nyt kohta 45v. ja kuopus 3.5 v. otein kierukan pois 37 vuotiaana ja vasta 40 täytettyäni tärppäs, ja kaikki meni ihan hyvin ja terve reipas poika.onnea sulle. naurattaa kun nuorempana litoin ylä ikärajan ellen oo 36 vuotiaaksi mennessä saanu tarpeeksi lapsia niin siihen loppuu lapsen teko, eli nuorena en tienny mistän puhun..että silleen. minulla on kolme poikaa, tyttö sitte jäi tekemättä, saamatta.

 

Tervetuloa tuonne yli 35 vuotiaiden vauvakuumeilijoiden pariin , siellä meitä on jo monia yli 40vuotiaitakin, kuten esim minä

:heart: :wave:

 

Tervetuloa joukkoon vaan täällä äiti kohta 43v. ja jos kaikki menee hyvin vauva maaliskuussa 08 minulla myös poika 4v.

 

kaukana vanhuksesta tuntuu nyt kun iye täyttää kohta muutaman päivän päästä 45v niin nyt kun aattelee että 41v. olinpa nuorii.
muistelen aikaa kun keskimmäinen oli ekallla luokalla olin sillon 37v ja vauvakuumeessa mutta ei tärpänny vata kun täytettyäni 40v ja ihan luomusti kyllä ja nyt on hieman ollut vauvakuumetta koko ajan kuppuksen syntymän jälkeen.

 

miten on menny? vauvan odotuksen kanssa
täällä on hirmu hiljasta näilä palstoilla.

 

välilä paremmin välillä kurjemmin. minulla on nyt vähän ongelmia paksusuolen kanssa eli todella kauheita suolisto/mahakipuja välillä ja ripuli siitä seurauksena. olen nyt käynyt ravintoterapeutilla ja saanut listan mitä saan syödä jos vaikka auttais =) toivon vaan että aika menis nopeesti. ainahan sitä halusi pian nähä vauvan

 

Eilen kävin väestöliiton gynellä, hän kertoi heinäkuussa otetun papan olleen aivan kunnossa. Eilen kiertopäivä oli 10, katsoi ultralla munasarjat, vasemmalla puolen jöllötti iso munasolu irtoamaisillaan, ja oikealla puolen näkyi paljon munarakkuloita;=))..eli kaikki toimii!

Hän suositteli täsmäiskua miehen kanssa eiliseksi ja täksi päiväksi!

Eilinen täsmäisku tehty, tänä iltana vielä uusi :heart:

Heippa ja voikaa hyvin!

-pikkumyy- :heart: , :wave:

 

Onko muilla ollut samoja ongelmia kuin minulla?..Kun kierukka otettiin pois(hormonisellainen) Hajuaistini parani huomattavasti ja varsinkin aina tässä ovulaatiovaiheessa olen tosi tarkkanokkainen, tänäänkin töissä iltapvllä sanoin, "kuka on jättänyt täyden pannun kahvia ja virran päälle"? Vähän olin nolo, kun se oli juuri keitettyä ja itse vain kärsin sen hajusta;?=))))

Toinen vaivani koskee migreeniä, mikä oli noin 10vuotta pois, nyt joka ovulaatiovaihe ja menkkojen alkamisvaihe, minulla ainakin pvn migreeni. Eli tänäänkin olin aika kalpeana koko pvn töissä, kun pää särki ja välillä ihan oksennutti. Minuthan paljastaa pian hajuherkkyyteni ja säännölliset migreenit..*kuulen varmaan pian epäilyksiä:Oletko raskaana*?

Todella sitä toivon,mutta ilmeisesti tulen olemaan taas jos niin käy aikamoinen tapaus näiden hormooninieni takia :headwall:

Heippa

Terv toivossa elävä -pikkumyy- :heart: :wave:

Voikaa hyvin kaikki vauvaa harkitsevat,haaveilevat,odottavat jne kaikki naiset! :heart: +++++++++++++++++ :heart:

 

Tsemppiä kovasti pikkumyy42:lle...toivottavasti täsmäiskut onnistuu.

-Minni

 

Nyt on täsmäilty urakalla ja tänä aamuna digitaaliseen mittariin tuli se sarvi. Joten minulla loma herätinkin mieheni ennenaikojaan, söimme aamupalan yhdessä. Ja sain houkuteltua hänet sänkyyn ennen töihin menoaan;=)..Nyt siis siemeniä ainakin "itämässä"*toivotaan, toivotaan... :heart: + :heart:

Heippa hei taas! :heart: :wave:

 

Onnea kaikkien yritykseen! Muistan kuinka pari vuotta sitten mulla oli ovulaatio sunnuntaina ja tiistaina ylös noustessa tunsin, että nyt ei oo kaikki tuolla alamahassa niin kuin ennen. Tunteet voimistuivat loppukiertoa kohti. Oli mahdotonta painon tunnetta, pahaa oloa ja kuukautisten alkamisen tunnetta. Sitten plussasin ennen aikojani ja testi oli nega. Plussasin pari päivää myöhemmin ja heikosti positiivinen olin. Nyt se plussa nukkuu tuolla pinnasängyssä.

 

Digimittariin taas sarvi tänä aamunakin ja taas siemennys suoritettu rakkaalla tavalla :heart: + :heart:

Ponjou, minkä ikäinen sinä olet ja vieläkö on vauvakuumetta vaikka pienokainen onkin pinnasängyssään?

Kirjoitelkaahan kaikki kuulumisianne! Terv-pikkumyy- :heart: :wave:

 

Tsemppiä kaikille, jotta toiveenne toteutuisi. Mulla ikää 42 ja lapsia on viisi, nuorin muutaman kuukauden ikäinen. Ajattelin jo, että eiköhän tämä tässä ole, mutta niin vaan tuolla pääkopassa joku yrittää kuiskailla, että mitäs jos kuitenkin . Pieniä vaatteita olen pakannut laatikkoon, mutta kiertoon en niitä vielä uskalla laittaa .

 

Terve kaikki! Pikkumyy42, olen 40-vuotias. Vauvakuumetta ei mulla ole, vaikka kuopukselle olis varmaan kiva olla kaveri. En tunne olevani fyysisesti niin vahva, että kestäisin raskauden. Ei ole mitään perussairauksia, mutta kärsin kovista rytmihäiriöistä jotka heikentävät oleellisesti elämänlaatua ja tekevät minut heikoksi. Ikäni puolesta voisin vauvan vielä tehdäkin, mutta vointi sanelee ehdot.

 

Niro ja Ponjou;=)
Kiitos kirjoituksistanne. Tulitteko molemmat helpolla raskaaksi tätä nykyistä kuopustanne odottaessanne ja luomusti, ilman tukilääkityksiä? Minulle gyne sanoi, että en ainakaan tällä hetkellä tarvitse mitään tukea, koska paikat näyttivät toimivan hyvin.

Nyt minulla alkaa taas odottelu, miten kävi,käy. Sarvea ei tänään enää digitaaliseen mittariin tullut.

*toivossa elävä* :heart:

Kuulumisiin!

-pikkumyy- :heart: :wave:

ps Ponjou, kiva kun sait kuitenkin pienokaisen, ymmärrän, että rytmihäiriösi ei varmaan ole mukavaa koettavaa. Voimia ja auringonpaistetta kaikkien elämään! :heart:

 

Esikoisen (sain 33v) ja kakkosen (olin 36v) saamiseksi jouduttiin jonkin aikaa harjoittelemaan, sitten tulikin ylläripylläri kolmonen, kun olin 37v. Nämä kaksi nuorinta olen saanut 39 ja 41 vuotiaana, ekasta kierrosta on kumpikin tärpännyt ilman mitään apukeinoja. Omia kiertoon perustuvia laskelmia olen käyttänyt täsmäiskussa B) .

 

Ihanaa lukea näitä teidän juttuja =)

Täällä tämmöinen tarina:
Vauvaa alettu tekemään puolitoista vuotta sitten. Heti tulinkin raskaaksi, mutta meni kesken jo ihan alkuvaiheessa. Sen jälkeen yksi kemiallinen, ja nyt ei piiiiiiiiiiiiiiiiiitkäääääääääään aikaan mitään.

Alkaa toivo mennä. On ollut ovistikut, on mittailtu lämpöjä (mulla näkyy lämmöissä selvästi ovis). Ollaan käyty esteissä: kummassakaan ei oo mitään vikaa. Mulla ennestään kaksi lasta, aika isoja jo, mutta miehellä ei yhtään.

Nyt en enää kauheesti jaksa kuumeilla, annetaan mennä tjot-meiningillä... Sitä olen miettinyt, että mihin asti uskaltaa yrittää?

Kaikkea hyvää teille :heart:

 

Ai niin, mulla ikää siis 40 vee.

 

Minä olen tullut molemmilla kerroilla (27-vuotiaana aiempi raskaus) raskaaksi ekalla kierrolla. Molempina kertoina olen mitannut kuumetta ja piirtänyt ruutupaperille käyrää niin hullulta kun se varmaan kuulostaakin.

Neuvolan täti sanoi aikoinaan, että hedelmällisyyskin voi olla perinnöllistä. Oma äitini sai minut 43-vuotiaana.

Olen lähdössä muutaman kuukauden päästä töihin ja tympii rajusti. Teillä plussaa odottelevilla ja plussanneilla on vielä koko ihanuus edessä =)

 

Joo nämä hedelmällisyys asiat on kyllä niitä henkimaailman asioita eli ei aina voi etukäteen laskea =) minä en saanut nuorempana millään lasta vaikka kuinka halusin ja yritin eikä mitään vikaa löydetty kaikki tuki muodot ja avut on käytetty hyväksi, sitten kun 37v heitin hanskat niin sanotusti tiskiin ja ajattelin että antaa sitten olla näin niin loppu vuodesta aloin odottaa tätä meidän 4v. poikaa vaikea raskaus jos jonkin näköstä vaivaa ja pelkoa mutta terve poika syntyi kun olin 38v. nyt tammikuusa täytän 43 vuotta ja huhtikuun ensipäivillä pitäis kakkonen syntyä eli viikkoa 17 mennään ja en todella yrittänyt mitään kun olin jo varma että ohi on ja tyytyväinen tähän ekaankin että yhden sain, äitini on saanut minut 25 vuotiaana ja veljeni 21 vuotiaana että aina näitä ei tiedä todellakaan mistä johtuu siksi sanonkin aina kaikille että hyvää mieltä ja tsemppiä mahdotonkin voi joskus olla mahdollista, ja niin muuten nämä molemmat ovat luomuja

 

Tuollainen kyllä olisi kiva!
Minun ja meidän nyt pittää vaan toivoa, että pikkuinen olisi saanut alkunsa. Kp tänään 16/28.
Tuolla toisissa pinoissa joku on testannut eilen ja tänään jo kp 23 vaiheessa plussan. Itse en uskalla aikasin testailla. En kestä nähdä negaa :headwall: :ashamed:

Mieluummin näen pöksyissä menkat kuin testissä negan, olenkohan hassu?

:heart: -pikkumyy- :wave:

 

Moi!
Kerronpa nyt omankin tarinani. Ensimmäisen sain 20-vuotiaana ja nyt odotan viikolla 10 toista. Ikää on 43 vuotta.

Yrityskertoja oli seitsemän ja kuudennen jälkeen kun ei onnistunut, niin varasin ajan lapsettomuushoitoihin ja kuukaudeksi eteenpäin tuli aika ja niinpä tulinkin sitten tällä ajalla raskaaksi ja "jouduinpa" sitten sen ajan peruutta.

Tsemppiä vaan sulle Rosamunde, oot vielä niin nuori =)

- Minni

PS. Olen muuten Pikkumyyn kanssa samaa mieltä tuossa testauksessa, alkuvuodesta testailin turhaan. Sit päätin, että heti kun menkat päivän myöhässä niin sitten testaan.

- Minni

 

Joo minäkään en ole etukäteen testaillu aina olen jotenki yrittäny hillitä itteäni ku on niin turhauttavaa sit jos tulee nega tän kakkosen kans pystyin oleen testaamatta peräti viikon sitten lähes juoksin ostaan sen testitikun vaikka jo tiesin etukäteen mutta halusin varmistuksen. mun pitää huomenna labraan kun meillä on riski et poika sairastuu vesirokkoon ja mulla mokomalla ei ole sitä ollu kattovat vastaaineet ja jos ei ole niin antavat mulle sitten kun pojalle tai mulle ilmestyy pilkkuja nahkaan sen gammaglobuliini pistoksen että suojaa tän vauvan minun masussa. onneks on kaikkia tapoja suojella pientä elämää

 

Meillä sama juttu kun odotin keskimmäistä noin puolessa välissä oli raskaus ja esikoinen sairastui vesirokkoon. En saanut mitään lääkitystä, vauvan liikkeet vähenivät ja kun tytär syntyi hyvävointisena painoi 3600gr oli hänellä aivan kauttaaltaan näppylää tai kuin arpia, olisi ollut, olikohan ne muistoja vesirokosta?

Ja atooppinen iho oli koko vauva ja leikki-iän.

Kiva, että nykyää annetaan jotain suojausta, ettei vauveli kärsi masussa sairaudesta.

Heippa!

:wave:
:heart: -pikkumyy-