Koko aamun olen ollut tekemättä mitään. Vieläkin istun pyjama päällä. Kohta lähden ystävättäreni luo kahville. Mies tuli aamulla töistä kotiin ja halusi käydä nukkumaan. Oli ollut eilen päivän palo-autossa ja yön ambulanssissa, kiireinen yö takana. Kun sitten herää, lähdemme ostamaan lattialaminaatteja tyttöjen huoneeseen. Remontoimme parhaillaan vanhaa omakotitaloa, jonne sopii pikkuisen tulla.
Lauantaina ultrassa näkyi, kun supisti kohtua. Toivotaan, ettei keskiviikkona tulisi mutkia matkaan, kun on jo niin lähellä. Jännittää vieläkin! Mutta eiköhän kaikki mene hyvin. Ajattelen vaan, kun se tutkimus on aamulla 8:15, niin muutaman tunnin päästä koko homma on ohi. Käskettiin varata 3 tuntia aikaa. Pikku myylle toivon myös, ettei todellakaan supista tutkimuksen aikana. Meillä molemmilla tutkimukset keskiviikkona. Jännätään yhdessä!
Hyvä iiik: Ei tietenkään kannata lopettaa yrittämistä. Kaikella on aikansa. Nyt vaan annat menkkojen mennä ja senjälkeen uusi yritys. Kun jaksaa uskoa oikein kovasti, niin vielä se onnistuu. Täytyy vaan ajatella sitä vauvaa "yrittäessä", että se tulee sieltä, kun on sen aika. Jos taas "hampaat irvessä" yrittää, niin siitä tulee stressiä ja koko keho reagoi siihen. Yrittäminen on mukavaa puuhaa, kun ei ota liian vakavasti. Tarkoitan, että luottaa siihen, että jonain päivänä sieltä löytyy sellainen pieni vikkelä siittiö, joka on valmis uuteen tulevaisuuteen kunhan löytää oikean ajoituksen. Se, että menkat tulee, vaikka kuinka toivoo olevansa raskaana, on sellainen tunne, kuin joku iskisi märän rätin päin kasvoja. Ja aina yhtä suuri pettymys.
Minulle oli se kesäinen tuulimunaraskaus kova paikka. On vieläkin. Koska, jos se olisi ollut oikea raskaus, minulla olisi pieni vauva nyt. En jaksanut senjälkeen uskoa mihinkään vähään aikaan, mutta 4 kuukauden päästä huomasin taas olevani raskaana. Eli silloin kun sitä vähiten osaa odottaa. Nyt yritän kyllä kaikin keinoin saada tämän pikkuisen pysymään mukana loppuun saakka.
Kaikki me täällä olijat kannustetaan yrittämään uudelleen ja minä toivon koko perheellenne onnea siihen yritykseen. Minulle tulee kesällä 44 täyteen. Eli olet vielä pari vuotta jäljessä. Luovu nyt siitä ajatuksesta, että löisit hanskat tiskiin! Häntä pystyyn ja kohti kevättä! Kaikella on aikasa, luota siihen! Halauksin Ullukka
:hug: :hug: