Taapero tarhaan kun vauva syntyy?

[Scala]

Ihmiset voi palaa loppuun, vaikkei niillä olisi lapsia ollenkaan.

Vauvalla ei ole rytmiä. Syö ja nukkuu milloin sattuu. Esikoisella on selvä rytmi. Vaatii ruuan tiettyyn aikaan ja unet tiettyyn aikaan. Onko mahdoton ajatus, että vauva valvottaa yöt? Onko mahdoton ajatus, että en jaksaisi aamulla herätä, kun esikoinen sitä vaatii? Onko mahdoton ajatus, että univelkani kasaantuisi jo muutamassa viikossa mielettömän suureksi? Kun esikoinen on päiväkodissa, saan nukkua päivällä, kun vauvakin nukkuu. Se on jo paljon!

Ja millainen ihminen voi palaa loppuun kahden pienen lapsen kanssa? Vaikkapa minunlainen. Yksinhuoltaja, jolla ei ole juuri ollenkaan tukiverkostoa ympärillään.

Sitten kun perheeseen syntyy toinen, kolmas jne. lapsi, elämä menee monesti helpommin, kun vauva otetaan mukaan muun perheen rytmiin, eikä päinvastoin.

Minusta olisi rankempaa lähteä viemään sitä esikoista tarhaan valvotun yön jälkeen, kuin viettää aamu omaan tahtiin kotona. Pieni ihminen ei välttämättä ymmärrä miksi hänet viedään äidin ja pikkusisaruksen luota pois päiväksi.

Minulla on sen verran monta lasta, että uuden vauvan syntymän aiheuttamat reaktiot vanhemille sisaruksille ovat tulleet tutuiksi. Kyse on isosta asiasta, oli sisaruksella ikää 15v tai 2v. Tilannetta ei varmasti helpota se, että isompi viedään siitä alta pois.

 

[äiti minäkin]

Ap, kyllä mä ymmärrän!

Meillä vastaava tilanne, ainoastaan erona se, että oma 2-vuotiaani jatkaa syksyllä päiväkodissa 2-3 päivää viikossa. Tämän ratkaisun tein sekä molempien lasten että itseni takia. Mun 2-vuotias on varsin vilkas tapaus joka todella jo tarvitsee muutakin virikkeitä kun kotona oloa. Kerhoja tässä meidän alueella ei juurikaan ole. Lapseni nauttii päiväkodissa olemisesta aidosti, menee sinne mielellään ja tulee hyväntuulisena kotiin. Kotona sen sijaan ei suostu nukkumaan päiväunia ja kitisee heti kun on tylsää.

Sitä paitsi haluan ajatella asioita myös vauvan kannalta, on reilua että hänkin saa viettää aikaa minun kanssani kahden kesken, eikä aina tarvitse jäädä isomman tarpeiden varjoon.

 

[e]

Itse olisin tuossakin tilanteessa sen vajaan hoitoajan puolesta, ainakin niin että ne hoitopäivät olisivat max 6h, koska siinä on sekin riski että pidemmät hoitopäivät tekevät illoista raskaammat. On laitettava ruokaa kiireemmällä, lapsi on kiukkuisempi jne, rennompaa hakea se taapero hoidosta vaikka kahden, kolmen maissa ja sitten käydä vaikka matkalla kaupassa, leikkipuistossa tms ja olla ilta hyväntuulisen lapsen seurassa.

Pisti silmään toi kohta, että jos on pidempi hoitopäivä, niin on laitettava ruokaa kiireemmällä. En vaan tajunnut tota logiikkaa. Kyllähän se ruoka varmaan laitettaisiin sillä aikaa valmiiksi, kun lapsi on päiväkodissa, että päästään suoraan valmiiseen ruokapöytään päiväkodista tullessa.

 

[huhhuh]

Typerää tehdä lisää lapsia jso ei kykene edellistäkään hoitamaan.
Säälittävää.

Siis lapsi vasta 2vuotias ja sulla on jo nyt hankalaa?Voi pyhä teresa.

 

[EJK]

Siirri hyvä, se lapsen kuljettaminen aamuin päikkyyn ja haku iltaisin on pienen vauvan kanssa työlästä. Kohta työläämpää kuin normaali kotirytmi ilman päivähoitoa.

 

[harmaa]

Äiti ei ole edes valmis yrittämään elämää kahden lapsen kanssa,mahtaa tuntua esikoisesta hienolta lähteä pois edestä.
Hän kun tarvistisi uuden vauvan synnyttyä juuri eniten sitä sinun aikaasi,kamalaa jäädä toiselle sijalle.Aina odottaa vuoroaan,kun äidfillä nyt on tää uus hieno vauva.
Että suututtaa.

 

[v]

Tee niinkuin itsestäsi tuntuu parhaalta. Älä välitä muiden mielipiteistä. Laita jo etukäteen tarhaan, ,yöhemmin voi olla vaikea saada paikkaa ja lapsi tottuu etukäteen. Et voi tietää, kuinka paljon vauva itkee tms.

Mielipiteitä, neuvoja ja kokemuksia kaipailen.

Esikoiseni 2vee on ollut nyt vajaan vuoden verran päiväkodissa ja jää nyt kesäloman takia pois tarhasta. Meidän perheeseen on syntymässä kesällä vauva. Olen ajatellut laittaa esikoisen päivähoitoon, kun vauva syntyy, jotta itse jaksaisin paremmin. Kannattaako lapsi kuitenkin viedä tarhaan jo ennen vauvan syntymää vai vasta kun kotiudun vauvan kanssa sairaalasta? Kumpi olisi lapsen kannalta parempi? Pelkään, että lapselle tulee liian paljon muutoksia yhdellä kertaa, jos vien hänet takaisin päiväkotiin vasta vauvan synnyttyä. Jos veisin lapsen päiväkotiin vähän ennen laskettua aikaa, olisiko lapsen helpompi taas sopeutua päiväkotiin..? Säilyisi vähän aikaa se vanha tuttu rytmi.

 

[Kamala]

Äiti ei ole edes valmis yrittämään elämää kahden lapsen kanssa,mahtaa tuntua esikoisesta hienolta lähteä pois edestä.
Hän kun tarvistisi uuden vauvan synnyttyä juuri eniten sitä sinun aikaasi,kamalaa jäädä toiselle sijalle.Aina odottaa vuoroaan,kun äidfillä nyt on tää uus hieno vauva.
Että suututtaa.

Todellakin.

 

[Kowalski]

Mulla 2 v olisi kotona, jos olisin äitiyslomalla. Kuten olikin; lapsillani on tasan kaksi vuotta ikäeroa.

Jos kuitenkin jaksamisen tms takia 2 v menisi päiväkotiin, niin lapsi olisi siellä jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää. Ei kahta suurta muutosta kerralla noin pienelle lapselle. Ja hoito olisi osa-aikaista; esim. 9-14 kolmena päivänä viikossa.

 

[fd]

No mitä jos se vauva huutaakin vaikka ensimmäiset 3kk koko ajan. Jkasatko tosiaan viedä esikoisen hoitoon joka aamu? Minne esikoinen menee kun olet sairaalassa otako mukaan vai eikö samainen hoitaja voi silloin tällöin tulla avuksesi?

 

[vieras]

Ap, kyllä mä ymmärrän!

Meillä vastaava tilanne, ainoastaan erona se, että oma 2-vuotiaani jatkaa syksyllä päiväkodissa 2-3 päivää viikossa. Tämän ratkaisun tein sekä molempien lasten että itseni takia. Mun 2-vuotias on varsin vilkas tapaus joka todella jo tarvitsee muutakin virikkeitä kun kotona oloa. Kerhoja tässä meidän alueella ei juurikaan ole. Lapseni nauttii päiväkodissa olemisesta aidosti, menee sinne mielellään ja tulee hyväntuulisena kotiin. Kotona sen sijaan ei suostu nukkumaan päiväunia ja kitisee heti kun on tylsää.

Sitä paitsi haluan ajatella asioita myös vauvan kannalta, on reilua että hänkin saa viettää aikaa minun kanssani kahden kesken, eikä aina tarvitse jäädä isomman tarpeiden varjoon.

Tylsyys on tervettä. Mielikuvitus kehittyy, kun lapsella on välillä tylsää. Lapsen kuuluu keksiä myös itse leikkejä.

 

[toinen tarhan täti]

Miksi ihmeessä teet lapsia, kun et jaksa niitä hoitaa?? En todellakaan ymmärrä tälläisiä ihmisiä.

Meillä tarhassa ihmetellään aina tätä samaa... En voi myöskään ymmärtää :/

Itse odotan nyt neljättä ja en todellakaan voisi edes kuvitella laittavani isompia päiväkotiin kun olen itse kotona. Vanhin on tosin jo koulussa.
Suosittelen siis ap:lle, että olet lastesi kanssa ihan kotona

 

[Miranda83]

Ennen uuden vauvan syntymää mielummin, mutta miksi laittaa ollenkaan?? Että jaksat paremmin??miksi lisääntyä jos ei niitä kaikkia sitten jaksa hoitaa?

Jokainen vanhempi tarvii lepoa ja vapaata lapsista, mutta onko päivähoito se oikea muoto? Ei 2v vielä tarvi edes niitä kuuluja virikkeitä sieltä päivähoidosta, eri asia joku 5v

Päivähoito on meidän perheelle se ainut olemassa oleva vaihtoehto. Ei ole lähellä sukulaisia, jotka voisivat auttaa.

Ja kyllä, juuri sen takia haluan laittaa esikoisen hoitoon, että minä jaksan paremmin. Haluan olla hyvä äiti lapsilleni, ja sitä en ole, jos olen uupunut.

Olisko sitten kannattanut harkita tämän toisen lapsen hankkimista? Ihan oikeesti. Huh huh.

aivan samaa mieltä, miks ihmeessä pitää hankkia lisää lapsia jos pelkäät loppunpalamista ym.
kyllä mäkin oon välillä tooooooooooosi väsynyt, lapset 8kk 5v ja 8v. ja 5 vanha siis kotona. ja aikoinaan kun keskimmäinen synty jaksoin ihan hyvin vauvan kanssa vaikka esikoinen oli kotona. kaikkiahan vauvan ja lasten hoito väsyttää.

 

[Kamala]

Varmasti jokainen äiti on välillä aivan yliväsynyt. Ei elämän kuulu olla koko ajan vaan sieltä helpoimmasta päästä, eikä siihen mielestäni kuulu myöskään pyrkiä.

 

[vieras]

Mulla on vähän alle kaksivuotias tässä. Ja nelivuotias. Ja vauva tulossa. Mies viikosta suuren osan pois työn takia.

Ei mulla kävisi kyllä mielessäkään, että veisin 2v:n hoitoon vauvan tulon takia. Sehän on melkein vauva vielä itsekin.

Joku sanoi, että 2v on niin VILKAS että tarvitsee kodin ulkopuolista hoitoa. YKSIKÄÄN 2v ei ole niin vilkas (tai mitä tekosyytä halutaankin käyttää), että se siksi pitäisi viedä päiväkotiin. Kaksivuotiaalle riittää hyvinkin yksinkertaiset virikkeet (inhoan sanaa virikkeet, meillä on arkea ja juhlaa vain, välillä molempia limittäin), ei se tarvitse isoa hoitoryhmää viihtyäkseen. Kyse on vain viitsimisestä.

Ja jos on kyse siitä ettei äiti viitsi järjestää tekemistä - siis toisin sanoen vain OLLA niiden lastensa kanssa ja heiluttaa jotain legopalikkaa välillä - voi kysyä miksi niitä lapsia pitää tehdä? Normaaliarki on leikkiä, ruoanlaittoa, kotihommia, ulkoilua, höpöttelyä; ei tuohon tarvita yhtäkään päiväkotia.

Olen pahoillani, mutta joudun kyllä olemaan sitä mieltä että tuollaiset äidit ovat vähän puolinaisia koko äitiyden suhteen. Äitiys jää vajaaksi. Kun menet vauvan kanssa kävelylle, joku kysyy montako lasta sulla on, minkä ikäisiä? "2v ja tämä" Mulla tulisi tuosta mieleen, että mikä äiti sä sille 2veelle edes olet, jos kotona ollessasikin tuuppaat sen täysiksi (tai vajaiksikin) päiviksi muiden hoidettavaksi.

Äitiyslomat ja hoitovapaat on olleet meillä tosi arvokasta aikaa niin äidille kuin lapsillekin. On vain tervettä olla siinä koko perheenä, välillä vuoroaan odottaen ja välillä jopa tylsistyen. Miksi lapsen tylsät hetket olisivat jotenkin vaarallisia? Kyllä ne ehtivät oravanpyörään ja informaatio-/ihmistulvaan myöhemminkin. Jotenkin sääli, että jotkut tuuppaavat vauvaikäiset ja taaperot sinne vain oman mukavuuden tai laiskuuden takia ymmärtämättä yhtään paremman päälle.

 

[tinni]

hmm. ei tullut mieleenkään hakea tolle nyt 3v:lle(vauvan syntyessä viimekesänä 2v:lle) hoitopaikkaa kun juniori syntyi. rankemmalta musta tuntui elokuussa kun eskarit alkoi ja piti joka aamu roudata toi sakki liikkeelle (siis kolme muksua). ja viel ehtiä päiväkotiin siten että oltiin ajoissa. jos vanhin ei olisi ollut eskari iässä hänkin silloin 5v 8kk olisi saanut käyä vain seurakunnan kerhossa 2krt/viikko.

kaksi vuotias on vielä pieni ja meillä oli varsin utelias siitä mitä pikkuveikka tekee. tuon 2v:n lempi puuhaa oli istua mun kainalossa katsomassa telkkaria kun imetin. oikein piti sitä etuoikeutenaan.

 

[vieras]

Mulla on vähän alle kaksivuotias tässä. Ja nelivuotias. Ja vauva tulossa. Mies viikosta suuren osan pois työn takia.

Ei mulla kävisi kyllä mielessäkään, että veisin 2v:n hoitoon vauvan tulon takia. Sehän on melkein vauva vielä itsekin.

Joku sanoi, että 2v on niin VILKAS että tarvitsee kodin ulkopuolista hoitoa. YKSIKÄÄN 2v ei ole niin vilkas (tai mitä tekosyytä halutaankin käyttää), että se siksi pitäisi viedä päiväkotiin. Kaksivuotiaalle riittää hyvinkin yksinkertaiset virikkeet (inhoan sanaa virikkeet, meillä on arkea ja juhlaa vain, välillä molempia limittäin), ei se tarvitse isoa hoitoryhmää viihtyäkseen. Kyse on vain viitsimisestä.

Ja jos on kyse siitä ettei äiti viitsi järjestää tekemistä - siis toisin sanoen vain OLLA niiden lastensa kanssa ja heiluttaa jotain legopalikkaa välillä - voi kysyä miksi niitä lapsia pitää tehdä? Normaaliarki on leikkiä, ruoanlaittoa, kotihommia, ulkoilua, höpöttelyä; ei tuohon tarvita yhtäkään päiväkotia.

Olen pahoillani, mutta joudun kyllä olemaan sitä mieltä että tuollaiset äidit ovat vähän puolinaisia koko äitiyden suhteen. Äitiys jää vajaaksi. Kun menet vauvan kanssa kävelylle, joku kysyy montako lasta sulla on, minkä ikäisiä? "2v ja tämä" Mulla tulisi tuosta mieleen, että mikä äiti sä sille 2veelle edes olet, jos kotona ollessasikin tuuppaat sen täysiksi (tai vajaiksikin) päiviksi muiden hoidettavaksi.

Äitiyslomat ja hoitovapaat on olleet meillä tosi arvokasta aikaa niin äidille kuin lapsillekin. On vain tervettä olla siinä koko perheenä, välillä vuoroaan odottaen ja välillä jopa tylsistyen. Miksi lapsen tylsät hetket olisivat jotenkin vaarallisia? Kyllä ne ehtivät oravanpyörään ja informaatio-/ihmistulvaan myöhemminkin. Jotenkin sääli, että jotkut tuuppaavat vauvaikäiset ja taaperot sinne vain oman mukavuuden tai laiskuuden takia ymmärtämättä yhtään paremman päälle.

Lisään vielä etten ole mikään sädekehäsupermamma, siksi ei kannata ajatuksia teilata. Tykkään ottaa omaa aikaa, viettää aikuisten viikonloppuja joskus, käydä baarissakin. Musta vain tämä perheiden eriytyminen on ihan käsittämätöntä. Ja tietynlainen uusavuttomuus, itseluottamuksen puute sen suhteen ettei äidin hoiva riittäisi jostain ihmeen syystä lapselle. Parasta mitä minä voin pienille ja isommillekin lapsilleni antaa, on se läsnäolo ja aika. Laatuajan käsitteen voi mun puolestani tunkea niin syvälle kuin sen saa. Mulla on ollut viimeiset 4v laatuaikaa mun lasteni kanssa enkä kyllä voisi olla äitinä itsestäni ylpeä yhtään vähemmällä ajalla. Eikä perhe-elämän pidäkään aina olla niin täydellistä, mukavaa; on huonojakin hetkiä ja niiden arvo on siinä että niistä opitaan pääsemään yhdessä yli.

 

[Toimi ja ei toiminut]

Lapsillani on ikäeroa tuo 1v10kk.
Alussa päätin pitää esikon tarhassa tuon 2-3pv vkossa n. 10-14 välillä.
Noh, ihan ensimmäisen viikon sairaalasta tultua tämä homma toimi oikein hyvin, kun isä oli isyysvapaalla esikkoa tarhaan viemässä ja sieltä hakemassa. Sitten kun isukki häippäs duuniin, eikä jamppaa enää juuri näkynyt kuin viikonloppuisin, niin ei homma enää toiminutkaan.

Vauvan kanssa öiden valvominen oli kamala yhdistelmä sen kanssa, että aamulla olisi pitänyt lähteä isompaa kaveria kuljettamaan päivähoitoon. Kun nukkumattoman yön ja aamun tarhalenkin jälkeen päästiin vauvan janssa syömään ja nukkumaan, olikin seuraava etappi jo heittää sama tarhareissu uudelleen hakeakseen esikko hoidosta. Silmät sikkarallaan jaksettiin huidella tuota väliä muutaman kerran kunnes todettiin, että on huomattavasti helpompaa pitää molemmat lapset kotona, elää omaan tahtiin rauhassa ja hiippailla ulkosalla pihamailla yhdessä aina silloin kun itseä huvittaa, kuin sitten hampaat irvessä hiivata toista edes takaisin monta kertaa viikossa.

Tosiasiassa nukuttiin aina vauvan kanssa koko se aika kun esikko oli hoidossa, muutaman kerran oli jo järjetön kiire esikkoa hakemaan. Tilanne oli ihan järkyttävä. Ei vastasyntyneen kanssa eläessä saisi olla aina kiire, ja vielä ihan typerästä, itseaiheutetusta syystä johtuva kiire. Sänky-tarha-sänky-tarha-ruoka-sänky ja taas alusta. Meilläkin alkuperäinen syy esikon hoitoon jäämiseen oli se, että hän oli siellä hetken jo ehtinyt työhönpaluukokeiluni jälkeen olla, joten oletimme että olisi viisainta hoitoa jatkaa nimenomaan jaksamisenkin kannalta. Ajattelimme myös sitä, että varaamme tällätavoin itsellemme hoitopaikkaa, poika saa ohjattuaa toimintaa ja virikkeitä joita väsynyt äiti ei jaksa duunailla ym, mutta todellisuudessa ravaaminen hoidon ja himan välillä ilman sen kummempaa järkevää syytä oli ihan yhtä tuskaa. Tälläinen tarina meillä. Luojalle kiitos siitä, että aika monia asioita voi ja saa muuttaa sen mukaan kun parhaimmalta tuntuu. Meille ei hoitoratkaisu sopinut, jotkin tälläinen pari kertaa viikossa hoito tai kerho voi pelastaa, mutta omakohtaista kokeilua en kyllä ikipäivänä toistaisi tai suosittelisi kenellekään.

Meillä kakkonen oli vauvaikäisenä flunssainen heti sairaalasta tultuaan ja nukkui öisin vaan pieniä pätkiä kerrallaan, ei nukkunut eikä syönyt, itki vain kun oli niin tukossa. Monen viikon/kuukauden yövalvomisista huolimatta koin kahden lapsen kotihoitamisen helpommaksi kuin yhden. En tiedä mistä se johtui, varmaan naisilla erittyy jotain kestämishormonia näissä fyysiikkaa ja psyykettä koettelevissa tilanteissa.

 

[Pätsmaruu]

Herran kiesus, miten surullista...

Ennen kuin on vauva edes syntynytkään, niin johan on asenne kohdallaan ; maalataan kaikki pirut mahdollisimman synkkinä seinille eikä edes viititä uskoa siihen, että - hei, c´mon, mä pärjään kyllä! Anteeksi nyt vaan, mutta mä en ymmärrä.

2-vuotiaalle hoitoonlaittaminen on kuin saisi päin pläsiä omalta äidiltään tuossa tilanteessa. Juu, kyllä tuon ikäinen tajuaa ja varsin hyvin, mistä on kyse; nyt en saa olla tiellä ollenkaan, kun taloon on tullut uusi vauva, jolle äidillä on rajattomasti aikaa - minulle näemmä ei...

Mulla on kolme lasta (nyt 6-, 3- ja 1-vuotiaat) ja mies on reissuhommissa. Tukiverkostoa..hah! Mutta kotona olen lasteni kanssa pärjännyt loistavasti, eikä missään vaiheessa ole mieleeni tullutkaan ajatusta, että heivaisin hoitoon nuo kaksi isompaa, jotta...mitä?! Olisin parempi äiti??!! Lapset minusta sen äidin tekee, koko kööri, enkä mä millään muotoa näe oikeutettuna vanhemmille lapsille sitä, että jollain tapaa olisin "poistanut" heidät yhteisestä vauva- arjestamme ja samalla jättänyt uuteen sisarukseen tutustumisen tuonnemmaksi...

Olihan se alku rankkaa, en sitä kiellä yhtään. Vauva valvotti, tosin niin tekivät ne kaksi isompaakin. Päivät kuitenkin menivät ja sujuivat, koska oli pakko ja koska mä huomasin, että - mä pärjään kuitenkin . Nyt on tilanne jo ihan toinen, nuorimmainen jo yksi vuotias ja koko kolmikko niin yhteen hitsautunut kuin vain voi olla :heart: ! Meillä jo nyt keskimmäinen suree isoveljensä siirtymistä eskarilaiseksi, kun "ei sitten koko päivänä nähdäkään kuin ihan vähän aikaa...kyllä tulee ikävä!" Mainittakoon vielä, että todellakaan mikään helppo kolmikko meillä ei ole ollut...

Mutta. Näitähän riittää. Ja saan jatkossakin siunailla näitä juttuja, ammatillisestikin. Toivon vain, että ap ymmärtää jossain vaiheessa, mikä on viisautta ja ennen kaikkea oppii luottamaan itseensä sekä uskomaan omiin lapsiinsa.

 

[vieras]

kun toinen lapsista on vastasyntynyt, niin en koe tekeväni pahaa esikoiselleni, jos pidän häntä arkipäivinä 8 tuntia päiväkodissa.

Mä niin toivon, että tuohon 8 tuntiin ei päiväkoti tule suostumaan kun olet kotona!!

 

[Kowalski]

kun toinen lapsista on vastasyntynyt, niin en koe tekeväni pahaa esikoiselleni, jos pidän häntä arkipäivinä 8 tuntia päiväkodissa.

Mä niin toivon, että tuohon 8 tuntiin ei päiväkoti tule suostumaan kun olet kotona!!

Pakko todeta, että toivon samaa.

KAKSIVUOTIAS pikkuinen hoidossa 40 tuntia viikossa vaikka äiti on kotona!

En todellakaan vastusta virikehoitoa, mutta tuossa ei ole mitään järkeä. En pistäisi edes 6 v ja 4 v lapsiani päiväkotiin 40 h/vko vaikka ollaan töissä/opiskellaan.

 

[Hah]

Ennen uuden vauvan syntymää mielummin, mutta miksi laittaa ollenkaan?? Että jaksat paremmin??miksi lisääntyä jos ei niitä kaikkia sitten jaksa hoitaa?

Jokainen vanhempi tarvii lepoa ja vapaata lapsista, mutta onko päivähoito se oikea muoto? Ei 2v vielä tarvi edes niitä kuuluja virikkeitä sieltä päivähoidosta, eri asia joku 5v

Päivähoito on meidän perheelle se ainut olemassa oleva vaihtoehto. Ei ole lähellä sukulaisia, jotka voisivat auttaa.

Ja kyllä, juuri sen takia haluan laittaa esikoisen hoitoon, että minä jaksan paremmin. Haluan olla hyvä äiti lapsilleni, ja sitä en ole, jos olen uupunut.

Olet parempi äiti lapsillesi koska et ole heidän kanssa? Mielenkiintoinen ajattelutapa!

Eiköhän se ole ihan normaalia, että äiti on alkuun väsynyt. Ei sen 2 vuotiaan kanssa tarvitse muutakuin viedä pariksi tunniksi pihalle ja antaa ruuat. Nukkuu päiväunet, jolloin äitikin voi huilata!
Itselläni oli esikoinen alle 2v kun kuopus syntyi. Mitään en muista ensimmäisestä puolesta vuodesta mutta kaikki tarpeet tuli hoidettua molemmilta! Koti oli pommi, jostain voi antaa itselleen anteeksi!

Kyllä säälittää 2v joka joutuu olemaan äidistään erossa vain koska äiti on itsekäs!

 

[vieras]

Tässä päivähoitolaissa olisi paljon parantamisen varaa! Mä en kyllä ymmärrä että lapsi on päiväkodissa kun voisi olla äidin ja sisaruksen kans kotona. Lapsi on niin vähän aikaa pieni.

 

[Cosmopolitan]

Pitäisin kotona.

 

[LillaStina]

Sen enempää tätä ketjua lukematta ja kommentoimatta noita muita kirjoituksia...

Meillä esikko oli 2½ v, kun kuopus syntyi. Yritin viimeiseen asti pitää molemmat kotona ja hoitaa niitä kuin "kunnon" äiti tekisi. Mutta meidän neidillä olikin lonkkalastaa, sivuääntä ja jos vaikka mitä, jonka takia oli ongelmia imetyksen kanssa ja rampattiin lekurissa koko ajan yms... Esikolle suurin osa ajasta kerkesin vain sanoa, että "ei nyt, äitin pitää syöttää/nukuttaa/käyttää lekurissa/vaihtaa vaippaa vauvalle"... Totesin, että on esikon edun mukaista päästä välillä vähän tuulettumaan hoitoon ja siellä luultavasti ei kukaan sano koko aikaa, että ei ehdi...
Esikko menee 6krt/kk hoitoon kokopäiväisesti pph:lle... Käytännössä haen hänet aika pian päikkäreiden jälkeen kotiin. Näin siis mennään ainakin kesä. Jos homma toimii, niin jatketaan syksyllä ellei pääse sitten päiväkerhoon...

Mutta kannattaa ehkä pitää hoitopaikka ihan varuiksi. Ettet aja sitten itseäsi piippuun vain sen takia, että on vain pakko jaksaa. Voi esikolle tehdä ihan hyvää välillä päästä pois äidin ja vauvan luota, varsinkin jos on mustis tai uhmainen (kuten meillä). Meillä ainakin hoitoon meno on palkinto ja niin se pidetäänkin. Hän pääsee edes kerran viikossa leikkimään toisten lasten kanssa.

Ja ihan sama mitä muut sanoo!