syyttäisitkö äitiäsi vanhempana ettei isä ollut tekemisissä?

[mietin tulevee:(]

Erottiin ennen kun sain tietää raskaudesta. Ex mies oikee tyranni, syytti ettei voi olla isä jos ei yöksi mennä sinne lapsen ollessa kuukauden kaks.. Mentiin vauvan kanssa sinne 30km päähän kerran vkossa 4-6tunniks.. ex ei ite suostunut tulemaan tänne. Ehdotettiin lastenvalvojan kanssa jos me kuljettais sinne jokatoinen vko ja ex tänne joka toinen et menis puoliks kulkemiset,mutta ei sopinut hälle. Vaikka saisi rahallista tukeakin matkoihin. Tapaamis sopimuksta ei suostunut tekemään koska mun eikä lv:n mielestä ole oikein että mä olen ainut lapsen kanssa ketä tässä kulkee edestakas joka vko.
Sitten tuli puhetta yhteishuoltajuudesta jonka mies haluaa,kuvittelee että lapsi on silloin molemmilla yhtä paljon vaikka lv hälle asian kyllä selitti ettei vaikuta tapaamisiin ollenkaan. Olen siis yksinhuoltaja alusta asti ollut. Aluksi olin suostuvainen yhteishuoltoon vaikka ei se kannattavaa oliskaan ton kanssa mutta ei tulisi lisää p:tä niskaan. Mutta jahkailin että kannattaako vai ei.. Lv oli sitä mieltä että "mitä järkeä on ruveta sen kanssa yhteishuoltoon? Eikä oikeuskaan sitä kyllä määräisi." Noh en sitten suostunut,eikä mies mihinkään oikeuteen sitä sitten vienyt vaan sanoo kaikille että haluaisi olla lapselle isä muutei anneta,ei saa muka tavata vaikka todellakin saa.. kirjoitteli mulle,haukku kaikeks, kiva puhua sitten lapselle miten ilkeä äiti ei antanut tavata vaikka olisi halunnut. Hän ei itse halua olla tekemisissä jos ei ole yhteishuoltoa,kuulemma parempi sit ettei olla ollenkaan tekemisis. Lapsi on nyt 1,5v eikä ole tavannut isäänsä reiluun vuoteen.. Tiedän jos he myöhemmin tapaavat mitä varmasti tekevät niin lapsen isä puhuu tie mitä paskaa.. teinkö väärin?

 

["joo"]

Minkä ihmeen takia oot antanut sen tunnustaa lapsen?

 

[hp]

minulla vastaava tilanne esikoisen kanssa, paitsi mies ei halunnut tunnustaa isyyttän enkä kyllä olisi antanutkaan.

 

["sanni"]

Tossa voi vielä tapahtua vaikka mitä jos lapsi on nyt 1,5v. Tuskin ekan puolentoista vuoden perusteella määräytyy se mistä lapsi tulee ketäkin syyttämään. Riippuu myös miten itse esität asian lapselle. Toisaalta "minä tein kakkeneni, isäsi ei mitään" tyylikin voi kääntyä itseäsi vastaan, oli se totta tai ei. Ja sama toisinpäin. Lapsella on kuitenkin vanhempanakin omat aivot ja tuollainen tyyli herättää vähintäänkin kysymyksiä/epäilyksiä. Mun mielestä sun kannattaa tehdä nyt päätökset tekemisistä vain sen perusteella mikä on lapselle hyväksi nyt, liikaa tulevaa miettimättä.

 

[lennia]

Siis voiko miestä estää tunnustamasta isyyttä, jos hän sitä haluaa? Vähän ohi aiheen, mutta tää on mulle ihan uus juttu.

 

["murmeli"]

Voin kertoa omasta kokemuksesta, että olen lapsena ja varsinkin nuorena äitiäni syyttänyt erittäin huonosta arvostelukyvystä, kun lapsilleen isää valitsi. Ei paljon enemmän metsään olisi voinut mennä. Mutta anteeksi olen antanut, toivottavasti äitikin itselleen.

 

[lennia]

No etpä olis olemassa, jos ei kyseistä olis valinnu

 

["murmeli"]

No etpä olis olemassa, jos ei kyseistä olis valinnu

Olikohan tää mulle?

Silloin lapsena ja nuorena elämä oli kyseisien miehen takia välillä niin vaikeaa, että olisin silloin mielummin ollut kuollut. Ei silloin lohduttaneet edes tuollaiset argumentit.

 

["alkup"]

mielipiteitä

 

[......]

hoplaaa

 

[eiks kukaan]

vielä kerta...:/