Vanhojen talojen ja kartanoiden tuhovimma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Fiftaririntsikat ovat kyllä todellinen löytö nykyisin, kasarilla niitä vielä oli. Kauneimmat vintage-vaatteet mielestäni kannattaisi museoida nyt jos jostain vielä onnistuu sellaisia löytämään. En enää itse käytä niitä muutamia alkuperäisiä ja hyväkuntoisia vintage-vaatteita, joita minulla on, etteivät ne kulu. Aion lahjoittaa ne museoon, kunhan saan aikaiseksi.

Aloituksessa ei ollut kyse siitä, että pitäisi säilyttää kaikki autenttisena - kuten joku jo huomautti, autenttisuudenkin voi määritellä monella tavalla. Pointti oli, ettei saisi tuhota korjauskelvottomaksi. Kun kaikki päällystetään kasarityyliin, se ei toki niin paha ole, koska ne voi purkaa, mutta ihmetyttää silti miksi ei ostanut kasarin ok-taloa, jos haluaa sellaisessa asua :)
No ennenkaikkea siksi, että sotien jälkeen, jolloin hirsirakentamisesta luovuttiin lähes lopullisesti, ei ole tuotettu kuin näitä lastulevy-lasivilla-muovisiellä ja muovitäällä- taloja. Siis sanalla sanoen homekoppeja. Ja sitten toisaalta näitä "Legopalikkaviritelmiä", jota myös olen kuullut kerrostaloiksi kutsuttavan. Sanonta, että hirsitalo on asuttava niin kauan kuin harjahirsi maahan ottaa on paikkansa pitävyydestä huolimatta vallan unohdettu. Itse asustelen 1800- luvun pulivälin tienoilla pykätyssä hirsitalossa ja vaikka se pohjapiirroksensa ja huonejärjestyksensä puolesta onkin nykyihmisen vaatimusten valossa täysi susi, on se ollut ihan kelpo paikka elää ja olla. En ikinä vaihtaisi mihinkään nykymörskään.
 
No ennenkaikkea siksi, että sotien jälkeen, jolloin hirsirakentamisesta luovuttiin lähes lopullisesti, ei ole tuotettu kuin näitä lastulevy-lasivilla-muovisiellä ja muovitäällä- taloja. Siis sanalla sanoen homekoppeja. Ja sitten toisaalta näitä "Legopalikkaviritelmiä", jota myös olen kuullut kerrostaloiksi kutsuttavan. Sanonta, että hirsitalo on asuttava niin kauan kuin harjahirsi maahan ottaa on paikkansa pitävyydestä huolimatta vallan unohdettu. Itse asustelen 1800- luvun pulivälin tienoilla pykätyssä hirsitalossa ja vaikka se pohjapiirroksensa ja huonejärjestyksensä puolesta onkin nykyihmisen vaatimusten valossa täysi susi, on se ollut ihan kelpo paikka elää ja olla. En ikinä vaihtaisi mihinkään nykymörskään.
Sulla on myös leivinuuni ja mahtuu hyvin kangaspuut, rukit ja höyläpenkkikin?
 
No ennenkaikkea siksi, että sotien jälkeen, jolloin hirsirakentamisesta luovuttiin lähes lopullisesti, ei ole tuotettu kuin näitä lastulevy-lasivilla-muovisiellä ja muovitäällä- taloja. Siis sanalla sanoen homekoppeja. Ja sitten toisaalta näitä "Legopalikkaviritelmiä", jota myös olen kuullut kerrostaloiksi kutsuttavan. Sanonta, että hirsitalo on asuttava niin kauan kuin harjahirsi maahan ottaa on paikkansa pitävyydestä huolimatta vallan unohdettu. Itse asustelen 1800- luvun pulivälin tienoilla pykätyssä hirsitalossa ja vaikka se pohjapiirroksensa ja huonejärjestyksensä puolesta onkin nykyihmisen vaatimusten valossa täysi susi, on se ollut ihan kelpo paikka elää ja olla. En ikinä vaihtaisi mihinkään nykymörskään.
Matkustin bussilla rakennustyömaan ohi, jonka seinässä lukee: Tähän rakennetaan Suomen ensimmäinen hirsikerrostalo.
 
Saippuasarjassani tehtiin suitsukkeella energianpuhdistus. Vanhassa kesämökissämme oli tapahtunut monta tragediaa. Mietin ennen paljon henkimaailman asioita, joille moni naureskelee.
Viihdyn parhaiten uusissa taloissa joissa ei ole menneisyyden painolastia.
Brittitalot ovat tv-sarjoissa viehättäviä, mutta niissä vierailleena romantiikka oli kaukana.
Rakastan kyllä vanhoja rakennuksia ja mieluusti asuisin myös sellaisessa mutta ehkä olen niin herkkä että koen raskaana juuri tämän menneisyyden painolastin.
 
Tajusin juuri, että rakastan vanhoja taloja ja pihapiirejä.

Rintsikkabon jo kuten seitkytlukulainenkin. Seuraavaksi vois haalia vanhemman, hirsirunkoisen, missä on pihapiiri punamultainen ja vinttikaivo keskellä pihaa. Juhannusruusuja, suopayrttiä ja sinne tänne vaeltavia akilleijoja.
 

Yhteistyössä