Vanhojen talojen ja kartanoiden tuhovimma

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Fiftaririntsikat ovat kyllä todellinen löytö nykyisin, kasarilla niitä vielä oli. Kauneimmat vintage-vaatteet mielestäni kannattaisi museoida nyt jos jostain vielä onnistuu sellaisia löytämään. En enää itse käytä niitä muutamia alkuperäisiä ja hyväkuntoisia vintage-vaatteita, joita minulla on, etteivät ne kulu. Aion lahjoittaa ne museoon, kunhan saan aikaiseksi.

Aloituksessa ei ollut kyse siitä, että pitäisi säilyttää kaikki autenttisena - kuten joku jo huomautti, autenttisuudenkin voi määritellä monella tavalla. Pointti oli, ettei saisi tuhota korjauskelvottomaksi. Kun kaikki päällystetään kasarityyliin, se ei toki niin paha ole, koska ne voi purkaa, mutta ihmetyttää silti miksi ei ostanut kasarin ok-taloa, jos haluaa sellaisessa asua :)
No ennenkaikkea siksi, että sotien jälkeen, jolloin hirsirakentamisesta luovuttiin lähes lopullisesti, ei ole tuotettu kuin näitä lastulevy-lasivilla-muovisiellä ja muovitäällä- taloja. Siis sanalla sanoen homekoppeja. Ja sitten toisaalta näitä "Legopalikkaviritelmiä", jota myös olen kuullut kerrostaloiksi kutsuttavan. Sanonta, että hirsitalo on asuttava niin kauan kuin harjahirsi maahan ottaa on paikkansa pitävyydestä huolimatta vallan unohdettu. Itse asustelen 1800- luvun pulivälin tienoilla pykätyssä hirsitalossa ja vaikka se pohjapiirroksensa ja huonejärjestyksensä puolesta onkin nykyihmisen vaatimusten valossa täysi susi, on se ollut ihan kelpo paikka elää ja olla. En ikinä vaihtaisi mihinkään nykymörskään.
 
No ennenkaikkea siksi, että sotien jälkeen, jolloin hirsirakentamisesta luovuttiin lähes lopullisesti, ei ole tuotettu kuin näitä lastulevy-lasivilla-muovisiellä ja muovitäällä- taloja. Siis sanalla sanoen homekoppeja. Ja sitten toisaalta näitä "Legopalikkaviritelmiä", jota myös olen kuullut kerrostaloiksi kutsuttavan. Sanonta, että hirsitalo on asuttava niin kauan kuin harjahirsi maahan ottaa on paikkansa pitävyydestä huolimatta vallan unohdettu. Itse asustelen 1800- luvun pulivälin tienoilla pykätyssä hirsitalossa ja vaikka se pohjapiirroksensa ja huonejärjestyksensä puolesta onkin nykyihmisen vaatimusten valossa täysi susi, on se ollut ihan kelpo paikka elää ja olla. En ikinä vaihtaisi mihinkään nykymörskään.
Sulla on myös leivinuuni ja mahtuu hyvin kangaspuut, rukit ja höyläpenkkikin?
 
No ennenkaikkea siksi, että sotien jälkeen, jolloin hirsirakentamisesta luovuttiin lähes lopullisesti, ei ole tuotettu kuin näitä lastulevy-lasivilla-muovisiellä ja muovitäällä- taloja. Siis sanalla sanoen homekoppeja. Ja sitten toisaalta näitä "Legopalikkaviritelmiä", jota myös olen kuullut kerrostaloiksi kutsuttavan. Sanonta, että hirsitalo on asuttava niin kauan kuin harjahirsi maahan ottaa on paikkansa pitävyydestä huolimatta vallan unohdettu. Itse asustelen 1800- luvun pulivälin tienoilla pykätyssä hirsitalossa ja vaikka se pohjapiirroksensa ja huonejärjestyksensä puolesta onkin nykyihmisen vaatimusten valossa täysi susi, on se ollut ihan kelpo paikka elää ja olla. En ikinä vaihtaisi mihinkään nykymörskään.
Matkustin bussilla rakennustyömaan ohi, jonka seinässä lukee: Tähän rakennetaan Suomen ensimmäinen hirsikerrostalo.
 
Saippuasarjassani tehtiin suitsukkeella energianpuhdistus. Vanhassa kesämökissämme oli tapahtunut monta tragediaa. Mietin ennen paljon henkimaailman asioita, joille moni naureskelee.
Viihdyn parhaiten uusissa taloissa joissa ei ole menneisyyden painolastia.
Brittitalot ovat tv-sarjoissa viehättäviä, mutta niissä vierailleena romantiikka oli kaukana.
Rakastan kyllä vanhoja rakennuksia ja mieluusti asuisin myös sellaisessa mutta ehkä olen niin herkkä että koen raskaana juuri tämän menneisyyden painolastin.
 
Tajusin juuri, että rakastan vanhoja taloja ja pihapiirejä.

Rintsikkabon jo kuten seitkytlukulainenkin. Seuraavaksi vois haalia vanhemman, hirsirunkoisen, missä on pihapiiri punamultainen ja vinttikaivo keskellä pihaa. Juhannusruusuja, suopayrttiä ja sinne tänne vaeltavia akilleijoja.
 
  • Tykkää
Reactions: -roosaruusa-
Kaikki vanhat rakennukset eivät välttämättä ole rakennushistoriallisesti merkittäviä. Paljon vanhoja rakennuksia olisi jäänyt tyhjilleen ja tuhoutunut, jos niissä voisi elää vain alkuperäistä erityisesti vaalien.

Esimerkiksi jugend-rakennukset ovat usein pimeitä ja täynnä pieniä huoneita ja sokkeloisia pohjaratkaisuja. Väliseinien poisto on näissä mielestäni täysin Ok.
 
Kiinnostukseni rajoittuu nykyään asuntoilmoituksiin. Vain sen verran kiinnostaa remontoida eli ei yhtään. Nämä viimeisimmät ovat olleet niin uuvuttavia remontteja, etten haluaisi remontoida enää ikinä yhtään mitään. Mutta tälläkin hetkellä on meneillään kesämökin eristyksen uusiminen. Onneksi en ole itse siellä paikalla.

Aina on jotain, kun on niin paljon rakennuksia jo tässä kotimäellä. Koko elämä on kulunut asuntoihin. Ja rahat.... Mutta niinpä näkemyksiäkin on kertynyt aloituksen verran.
 
No ennenkaikkea siksi, että sotien jälkeen, jolloin hirsirakentamisesta luovuttiin lähes lopullisesti, ei ole tuotettu kuin näitä lastulevy-lasivilla-muovisiellä ja muovitäällä- taloja. Siis sanalla sanoen homekoppeja. Ja sitten toisaalta näitä "Legopalikkaviritelmiä", jota myös olen kuullut kerrostaloiksi kutsuttavan. Sanonta, että hirsitalo on asuttava niin kauan kuin harjahirsi maahan ottaa on paikkansa pitävyydestä huolimatta vallan unohdettu. Itse asustelen 1800- luvun pulivälin tienoilla pykätyssä hirsitalossa ja vaikka se pohjapiirroksensa ja huonejärjestyksensä puolesta onkin nykyihmisen vaatimusten valossa täysi susi, on se ollut ihan kelpo paikka elää ja olla. En ikinä vaihtaisi mihinkään nykymörskään.
Eli tarkoitat, että hirsitalorakennusta arvostettiin, mutta se vain haluttiin muuttaa sisältä nykyaikaiseksi (jos oikein viestisi ymmärsin).

Ok, voihan se noin olla. Kasarilla vanhat hirsitalot ehkä olivat edullisia kuten ne ovat nytkin maaseudulla. 70-luvulla vimma hävittää vanhaa oli kyllä vielä suurempi, jos sen ajan aikuisia on uskominen. Anoppini kertoi, miten aitat tyhjennettiin vanhoista huonekaluista juhannuskokkoon jne. Tilalle uudet, tehdasvalmisteiset huonekalut ja muovia lattiaan.
 
Kiinnostukseni rajoittuu nykyään asuntoilmoituksiin. Vain sen verran kiinnostaa remontoida eli ei yhtään. Nämä viimeisimmät ovat olleet niin uuvuttavia remontteja, etten haluaisi remontoida enää ikinä yhtään mitään. Mutta tälläkin hetkellä on meneillään kesämökin eristyksen uusiminen. Onneksi en ole itse siellä paikalla.

Aina on jotain, kun on niin paljon rakennuksia jo tässä kotimäellä. Koko elämä on kulunut asuntoihin. Ja rahat.... Mutta niinpä näkemyksiäkin on kertynyt aloituksen verran.
Ymmärrän täysin tuntemuksesi. Kannattaa vain nauttia elämästä ja kesästä. Kun kuolema liippaa läheltä, käsittää ettei täältä pysyväistä majaa saa.
 
Ymmärrän täysin tuntemuksesi. Kannattaa vain nauttia elämästä ja kesästä. Kun kuolema liippaa läheltä, käsittää ettei täältä pysyväistä majaa saa.
Olen sen ikäinen, että kuolema on kyllä liipannut jo omallakin kohdalla ja sen takia tässä aherretaankin. Ettei perikunnalle jäisi niin paljon tehtävää kiireisessä perheenperustamis- ja pesänrakennusvaiheessa. Ja omaisuuden arvo säilyisi. Enhän minä näitä itselleni ole tehnyt vuosikymmeniin, vaan tarkoitus on jättää omaisuus yhtä hyvässä ja mieluummin paremmassa kunnossa jälkipolville. He sitten miettivät mitä myyvät ja mitä haluavat säilyttää. Oma osuus sukupolvien ketjussa on se.
 
Olen sen ikäinen, että kuolema on kyllä liipannut jo omallakin kohdalla ja sen takia tässä aherretaankin. Ettei perikunnalle jäisi niin paljon tehtävää kiireisessä perheenperustamis- ja pesänrakennusvaiheessa. Ja omaisuuden arvo säilyisi. Enhän minä näitä itselleni ole tehnyt vuosikymmeniin, vaan tarkoitus on jättää omaisuus yhtä hyvässä ja mieluummin paremmassa kunnossa jälkipolville. He sitten miettivät mitä myyvät ja mitä haluavat säilyttää. Oma osuus sukupolvien ketjussa on se.
Viisasta ajattelua. Olen miettinyt syntyjä syviä lähiaikoina ja kaivanut arkistoni pölyistä perunkirjoitusta varten vanhan osituskirjan. Kaikki on vain maallista. Tärkeintä maailmassa on rauha ja ihmisten väliset hyvät suhteet.
Sain luettua ostamani Wille Riekkisen uusimman kirjan Valo ja pimeys ja olo on levollinen ja valaistunut.
Naurattaa mihin kaikkeen olen elämäni aikana uskonut ja hyväuskoisuuttani sotkeentunut harhaoppeihin.
 

Yhteistyössä