Hellurei!
Yö meni yllättävän hyvin...pikkukaveri nukkui ja söi 3-4 tunnin välein.
Kerron vähän synnytykseni kulusta, en kyllä osaa niin hienosti kertoa kuin te muut:
Perjantaina 5.9 alkoi tulee niitä suppareita 10-5 min. välein ja siinä iltapv. vielä siivosin suppareiden voimalla koko kämpän ja kun mies tuli töistä niin vedin siinä pitkää tikkua et lähenkö näytille syki-osastolle...No sinne kuitenki loppujen lopuksi mentiin ja kätilö meinasi ennen käyrälle laittoa että päästään vielä kotiin.
Käyrälle sitten piirtyi suppareita hyvinkin tiuhaan ja kätilö sitten sanoi et hyvä olisi Oysiin lähteä ajelemaan, mutta hirveetä kiirettä ei tarvi pitää.
Matkalla alkoi väliin tulee supparit 5min ja 10min.
Perillä oltiin klo 23 jälkeen ja siellä oli pientä ruuhkan poikasta...Käyrällä ei sitten muutosta edelliseen ja kohdunsuu oli 2 sormelle auki.
Päästivät meidät kumminkin tarkkailuhuoneeseen nukkumaan miehen kanssa ja antoivat rauhoittavan unipillerin ja loppuyö sitten meni nukkuessa.
Lauantaina 6.9 aamulla käyrällä ja supistukset oli hiipumassa ja kohdunsuulla ei mitään tapahtunut. Meinasi kätilö että mennä shoppailemaan että saadaan vauhtia asioihin.
Mentiin kuitenkin mun äitin luo 70km päähän Oulusta nukkumaan lisää varastoon ja heräilin siinä klo15 tiukkoihin suppareihin. Siinä rauhassa syötiin ja lähettiin ajelemaan takas Ouluun. Olihan se tuskanen matka...Hirveä pakotus alapäässä ja selässä.
Oysissä käyrälle ja taaskaan ei ollut kohdunsuulle tapahtunu mitään!
Ottivat vuodeosastolle tarkkailuun ja mies lähti kaverinsa luokse yöksi.
Siinä ilta meni kärsien jatkuvista supistuksista ja kaikki supparit meni alaselkään.
Aattelin ittekseni että lähen kyllä huomenna kotiin kun p*rkele tapahu mitään!! :kieh:
Kyselin hoitsuilta että kokeilevatko vielä kohdunsuuta, mutta vastaus oli että kokeillaan sitten kun alkaa tulla oikein napakoita supistuksia.
Yöllä klo 1 kuului napsaus mahasta ja sinne lorahti lapsivedet!
Hoitsu moitti minua kun en ollu soittanu aiemmin että supparit on napakoita, mutta kun ne ei menneet napakammiksi ennen kuin vedet meni!
Sitten lähdettiin synnytyssaliin yläkertaan kävellen tuskaisesti. Soitin miehelle että tulisi henkiseksi turvaksi.
Oli kyllä aivan ihana yöhoitaja mulla! Kiitos hänelle tsempeistä!
Ilokaasulla yritin pehmentää suppareita mutta en osannu oikeaan aikaan sitä naukata.
Vauvalle laitettiin pinni päähän kun karkasi koko ajan käyrän anturasta, vauva liikkui koko ajan kovasti.
Niin...minä sen korkean kipukynnyksen omaavana otin piiiiitkän harkinnan jälkeen epiduraalin ja voi taivas mikä helpotus se oli! =)
Mää en nuita kohdunsuun tilanteita enää muista mihin aikaan oli avautumiset.
Meni jos minkälaista lääkettä tipan kautta.
Mulle tuli sitten aivan kauhea horkka ja koko sänky tärisi hyvä ettei levinny mun alle
, kuumeen nosti 38,5 ja vauvalla samaten syke nousi 150. Mulle laitettiin tipan kautta kuumetta alentavaa lääkettä ja sitten antibioottia.
Ponnistuksen tarve alkoi jo 6 aikaan aamulla mutta kiellettiin ponnistamasta niin sitten meni kaikki energia siihen et suppareiden ajan piätin ponnistusta ja sehän sitten teki kamalan kipeetä. Mukava kätilö neuvoi tulevalle isukille mistä akupisteestä painaa aina suppareiden aikana ja se helpotti.
Ponnistusvaihe alkoi jotain klo 10.15.
Ponnistin ja pinnistin kovasti, mutta ei vaikutusta. En kait löytäny "oikeaa suuntaa".
Sitten laitettiin tipan kautta kohdun supistuksia voimistava lääke.
Kun mitään ei juuri saatu aikaiseksi niin lääkäri kävi laittamassa pudentaalipuudutuksen että rentoutuisi alavartalo kun oli kova jännite siellä päällä.
Sitten kun ponnistuvaihe oli kestäny jo n. 50min. Päätettiin vauva auttaa maailmaan imukupilla.
Ja en pistäny yhtään hanttiin, olin niin puhki ponnistamisesta että mikä vaan kelpaa että saadaan penska pihalle.
Ja sitten ei mennytkään enää kauan kun poika syntyi klo 11.17.
Yleisöähän meillä oli...kätilö, lääkäri, lastenhoitaja, lastenlääkäri ja kätilöopiskelija.
Ylpeä tuore isi sai kunnian katkaista napanuoran.
Pojalla oli myös napanuora kaulan ympärillä...äitini sanoi että se on väärin että pistetään liikkumaan vesien mentyä. Ennen vanhaan se oli varmasti oltava makuuasennossa kun vedet on menny.
Lastenlääkäri totesi vauvan olevan kunnosa ja tuotiin minun syliin. Siinä se sitten oli...meiän vauva :heart: . Ihana kun rauhottui syliin ja katteli suurin silmin äitiä :heart:
Poika mitattiin ja pestiin ja isi sai pojan kapalossa syliin. :heart:
Oli kyllä aivan ihana kätilö mulla! Se kävi vielä vuodeosastolla mua ja poikaa kattomassa.
Keltaisuus ilmeni tiistaina ja poika oli valohoidossa vuorokauden ja rubiini arvot lähti laskemaan. Vaikka ne ei menny koskaan sinne 300 vaan pysyi 270. hyvä että kävi sen valohoidon vaikka itelle oli aika kamalaa kun poika oli sillmät peitettynä.
Perjantaina sitten päästiin pitkälle kotimatkalle ja nytten meidän "vanhan parin" suhde sai aivan ihanan täydennyksen!
Synnytyksen jälkeen oli sellanen olo, että ei enää koskaan...mutta nyt on erit mietteet ja synnytyksestä ei jäänyt nitään traumoja.
Voi jesta minkä romaani ja vien turhaa palstatilaa joten lopetelen.
Supistustuulia kaikille ja onnittelut kaikille uusille vanhemmille!
hille & kaveri
ps. Katjuska mun kohdalle voisi lisätä vauvan syntymäajaksi klo 11.17 ja rv:t 39+4
