Noni, eka neuvolakäynti takana
Paljon sai lukemista mukaan, ja jonkin verran on pää pyörällä kaikesta... Mun virallinen laskettu aika on nyt 18.7. Koskapa ne edelliset menkat oli siellä lokakuussa. Sain kuitenkin ultra-ajan mahdollisimman pian, eli jo 1.2, jotta voidaan varmistaa millä viikolla oikeasti olen. Tämä pitää tehdä, jotta osaavat oikeanlaisella testillä seuloa down-syndrooman riskin. Se on siis eri testi niille, jotka on eka kolmanneksella, ku niille, jokka on jo toisella....
Hullulta tuntuu ajatella, että voisin olla jo toisella kolmanneksella. Siihen ei kyllä viittaa sekään, että kun yritettiin kuunnella vauvan sydänääniä, niin niitä ei vielä kuulunut. Sen laitteen valmistaja lupasi, että rv 12 ja siitä eteenpäin pitäisi äänet kuulua, ja hoitajan mukaan joskus saatu kuulumaan jo rv 10:llä. Mut siis mulla ei. Vähän tuli ensin mieleen kaikki kauhujutut tuulimunasta ja muuta, mut muistutin sitten itteäni, että tuskin olen vielä pitemmälle kuin 8+jotain.
Joku kyseli, että missä Oulussa ultrataan. Kuulemma Maikkulassa. (Valion rakennusta vastapäätä, jonkun päivähoidon vieressä.)
Ja te, jotka tuskailette raskauden ja kesätöiden yhteensovittamisesta, niin mulla on ihan sama tilanne. Olis yks varma työpaikka, jossa olen ollut jo monta kesää, mut ne tuskin haluais mua ottaa vaan heinäkuun loppuun saakka. Yleensä on ennemminkin ollu pyyntönä jatkaa mahollisimman pitkään syyskuulle... Ja entä jos mun la heilahtaakin jo elokuulle, saatikka sitten tonne heinäkuulle... Huaah, stressiä pukkaa pelkästään ku ajattelen näitä kuvioita. Pitäis kuitenkin näillä viikoilla lähettää se työhakemus, jos aikoo lähettää. Piru kun olin toivonu pääseväni kenttähommiinkin tänä kesänä, nyt jää ainakin se haaveeksi. Tosin ihan onnellisesta syystä
Myös minä olen opiskelija. Oululainenkin vielä, niinkuin pari muutakin taisi olla. Ainakin MaybeSomeday.
RakkaudestaÄiti ja muutkin, joilla parisuhde mättää: Voimia teille! Voin vain sanoa, että niin monesta hel*etistä olen itse tämän pienen elämäni aikana selvinnyt, että olen alkanut ajatella, että kyllä kaikesta aina selviää. Joskus sitä ulospääsytietä ei pysty näkemään, ennen kuin se tulee ihan kohdalle. Pitää vain aina elää päivästä toiseen.
Pysyn nyt tässä syyskuisten ketjussa ainakin siihen saakka, kunnes ultrassa selviää, että millä viikolla olen. Ja jos menee laskettu aika elo- tai heinäkuulle, niin enköhän minä täälläkin vielä välillä pyöri.