primrose, älä oo huolissas, kyllä ne liikkeet varmasti vielä tuntuvat! Monilla on nyt kauhean aikaisin tuntuneet, itse en osaisi kyllä vielä yhtään tietää, mikä on liikettä ja mikä suolen pulputusta Tosin ekaani odotan, joten en tiedäkään, miltä liikkeet tuntuu. Yksi ystävä kysyi kyllä, että oonko yrittänyt maata sängyllä ja havannoida tuntuuko mitään mutta vastasin sille vaan, että njääh, kyllä niitä liikkeitä sitten kerkiää tuntea ihan riittävästi myöhemmin Odotan sitä kyllä, että mäkin tuntisin ne vauvan liikkeet mutta en nyt turhaan toivo vielä mitään, lohduttelen itseäni vaan, että en mä sellaisen hädin tuskin viisisenttisen kirpun liikkeitä voisi edes tuntea vielä.
Siitä mulla oli kyllä tunne, että Nöpö majailis enemmän tuolla vasemmalla puolella ja sieltä se ultraajakin sen löysi. En osaa sanoa, mistä tunne tuli, oli vaan sellainen olo.
Pahoinvoinnista kyseli primrose myös, edelleen aamupahoinvointia täällä ja oksennan toki myös, jos tulee liian nälkä muulloinkin päivän aikaan. Ruokailuvälejä ei todellakaan saa päästää liian pitkäksi. Aamut on tasapainottelua, en oksenna joka aamu mutta mun on kyllä syötävä aamu ihan putkeen ja tietyllä rytmillä, jos tahdon välttää oksentamisen. Nytkin viikonloppuna kun oltiin appivanhemmilla ni mä vetelin ruokaakin jo aamu kymmeneltä, kun anoppi tekee aina tosi aikasin päiväruuan. Olipa hyvä vedellä, kun pääsi noin vaan valmiiseen pöytään Aikaisemmassa elämässä ei puhettakaan, että oisin mitään saanut alas tohon aikaan, nyt on vaan pakko. Mulla on sellanen fiilis, että tällästä tasapainottelua tää varmaan tulee olemaan koko raskauden ajan, ainakin suhtaudun niin, ettei tästä eroon pääse.
Sitä mä naureskelinkin appivanhemmille, että tässä alkaa mun persoonallisuus muuttua. Aiemmin oon ollut tosi illanvirkku ja aamuntorkku, nyt oon illantorkku ja saatan herätä "aikaisin" eli yhdeksältä pirteänä. Kai ny, kun menen nukkumaan ennen kymmentä Lisäks on toi aamusyöminen, oon kuulunut siihen ryhmään, etten saa aamuisin mitään alas ja toki siis aamut on olleet mulle lähempänä kahtatoista vapaapäivinä. Nyt oon jo ennen kahtatoista syönyt ekan aterian yleensä ja runsain mitoin aamupalaa. Päiväunia en oo koskaan tykännyt ottaa, nyt nukun ainakin yhdet. Lisäks mä oon ollut aika tasainen ja lempeä ihminen ja nyt oon ärtyisä, hyvin kärsimätön ja erittäin kipakka olento, joka itkee runsaasti ja ärähtelee vielä enemmän. Appi siihen kommentoikin, että tuleeko olo, ettet tunne aina itseäsi enää ja oli pakko nyökätä, että enenevissä määrin näin kyllä. Voi mies rassukkaa, todettiin siinä sit yhdessä, hymy huulilla kyllä. Mites muilla? Uusia piirteitä tullut persoonaan tms.?
Pirteätä viikkoa kaikille!
Sannimarja ja Nöpö 12+0!
Siitä mulla oli kyllä tunne, että Nöpö majailis enemmän tuolla vasemmalla puolella ja sieltä se ultraajakin sen löysi. En osaa sanoa, mistä tunne tuli, oli vaan sellainen olo.
Pahoinvoinnista kyseli primrose myös, edelleen aamupahoinvointia täällä ja oksennan toki myös, jos tulee liian nälkä muulloinkin päivän aikaan. Ruokailuvälejä ei todellakaan saa päästää liian pitkäksi. Aamut on tasapainottelua, en oksenna joka aamu mutta mun on kyllä syötävä aamu ihan putkeen ja tietyllä rytmillä, jos tahdon välttää oksentamisen. Nytkin viikonloppuna kun oltiin appivanhemmilla ni mä vetelin ruokaakin jo aamu kymmeneltä, kun anoppi tekee aina tosi aikasin päiväruuan. Olipa hyvä vedellä, kun pääsi noin vaan valmiiseen pöytään Aikaisemmassa elämässä ei puhettakaan, että oisin mitään saanut alas tohon aikaan, nyt on vaan pakko. Mulla on sellanen fiilis, että tällästä tasapainottelua tää varmaan tulee olemaan koko raskauden ajan, ainakin suhtaudun niin, ettei tästä eroon pääse.
Sitä mä naureskelinkin appivanhemmille, että tässä alkaa mun persoonallisuus muuttua. Aiemmin oon ollut tosi illanvirkku ja aamuntorkku, nyt oon illantorkku ja saatan herätä "aikaisin" eli yhdeksältä pirteänä. Kai ny, kun menen nukkumaan ennen kymmentä Lisäks on toi aamusyöminen, oon kuulunut siihen ryhmään, etten saa aamuisin mitään alas ja toki siis aamut on olleet mulle lähempänä kahtatoista vapaapäivinä. Nyt oon jo ennen kahtatoista syönyt ekan aterian yleensä ja runsain mitoin aamupalaa. Päiväunia en oo koskaan tykännyt ottaa, nyt nukun ainakin yhdet. Lisäks mä oon ollut aika tasainen ja lempeä ihminen ja nyt oon ärtyisä, hyvin kärsimätön ja erittäin kipakka olento, joka itkee runsaasti ja ärähtelee vielä enemmän. Appi siihen kommentoikin, että tuleeko olo, ettet tunne aina itseäsi enää ja oli pakko nyökätä, että enenevissä määrin näin kyllä. Voi mies rassukkaa, todettiin siinä sit yhdessä, hymy huulilla kyllä. Mites muilla? Uusia piirteitä tullut persoonaan tms.?
Pirteätä viikkoa kaikille!
Sannimarja ja Nöpö 12+0!