A-nu :hug: osanottoni!
Taas oli monet hyvät ultrakuulumiset =) Onnittelut niitä saaneille :flower:
Katotteko te muut meille tuli vauva ohjelmaa?
Minä oon kattonu melkeen joka päivä raskauden alusta asti ja ihmettelen herkkyyttäni..lähes joka kerta itken ku siinä syntyy vauva tai jollain on jotain huolia vauvaan liittyen.En kuitenkaan pillitä ääneen ku lapset päiväunilla
mut kyynelehdin ihan kunnolla.Eilisessä jaksossa sille yhdelle äidille selvis että sen vauvan leikkausten ja muun takia vauva joutuu olemaan sairaalassa noin kuukauden(tai ainaki kuukauden en muista tarkkaan)niin minähän sit heti aloin itkeä ku aattelin kuin kamalaa sellanen ois.vauva leikattas ja sen joutus jättään sairaalaan :'( Sit esikoisesta pelkäsin et jos se syntyy liian aikasten keskosena ja joutuu jäämään pitkiksi aikaa sairaalaan niin seki ois kamalaa,mut sillon tietenki ois vaan toivonu et vauva tulee kuntoon ja kasvaa vaik sairaalassa joutuski oleen.Nyt aikalailla luotan et tää neljäski pysyy mahassa vähintään laskettuun =) Vaikka ei mulla sitä mitään vastaan ois et syntys viikon ennen laskettu jos on valmis syntymän.
Mulla on hassuja tunteita sukupuolta kohtaan.Tuntuu et ootan poikaa ja sillainhan se oiski kiva et vauvalla ja edellisellä(joka myös poika) ois varmasti enempi seuraa toisistaan ja yhteisiä leikkejä kuin jos vauva ois tyttö.Ainakin meidän kaksi vanhinta(tyttöjä)leikkivät tosi hyvin yhdessä kaiken maailmnan prinsessa juttuja,barbeilla,nukeilla ja kaikkee muutaki oikeen tyttömäistä,mut sitten taas pienimmäisemme on kaikista eniten kiinnostunut autoleikeistä joihin taas tytöt eivät innostu kovin usein. Välillä sit harmittelen et jos tää vauva onkin poika niin enkö saa enää koskaan pikkuista tyttöä(jos tää nyt sattuu olemaan viimeinen lapsemme),mutta sit taas samalla hetkellä ajattelen et jos tää on tyttö niin harmittaako mua sit ettei poikamme saa "kaveria" niinkuin tytöillämme on toisensa.Siis tosi hassuja ajtuksia,kun mulle oikeesti on ihan sama kumpi tulee ja tiedän ku kuulen sukupuolen niin mua ei oikeesti harmita mikään vaan rakastun heti just siihen lapseen joka meille annetaan :heart:
Ennen pelkäsin kahen tytön äitinä et jos meille tulee poika niin miten selviän sen kanssa(ku olin nähny tooosi villejä ja mahdottomia tapauksia lähipiirissämmekin ja tyttömme taas olivat helppoja ja rauhallisia),mutta kun kuulin odottavani poikaa olin iki onnellinen ja kun poikamme syntyi niin rakastuin päätä pahkaa niinkuin tyttäriimmekin ja olen saanut huomata ettei kaikki pojat oo mahottomia tapauksia.Ja ennen sitä vaan pisti silmiin ne kaikista tuhmimmat toisten kiusaajat yms mutta nyt tunnen tosi monta muutakin kilttiä poikaa.Niin tytöissä kuin pojissakin on niitä villejä ja rauhallisempiakin tapauksia =)
Rakkaudesta äiti ja Aarre 14+2
