Alkuperäinen kirjoittaja Roona82:
Ensimmäistä odottavat! Oletteko miettineet kesäksi mitään reissuja vielä? Tai miten meinaatte viettää viimeiset kahdenkeskiset hetket miehen kanssa ennen lapsen tuloa maailmaan? Mulla just eilen ystäväni sanoi, että nauttikaa nyt toisistanne niin paljon kuin mahdollista! Mutta mitäköhän kivaa sitä keksis kesäksi?? Mitä sitä ylipäätään jaksaa tehdä?
Meillä kun tuo toinen puolikas on Rovaniemeltä kotoisin, pitäis varmaan sinnepäin lähteä kesällä... Ja vähän oli suunnitelmissakin lähteä autolla ja siinä reissun aikana muutenkin kiertää Suomea. Mutta miten mahtaa olla autossa istuminen sen mahan kanssa?? Se vähän arvelluttaa... Onko muilla aiemmin lasta kantaneilla kokemusta??
No mulla tää on jo kolmas raskaus, mutta jotain voin kertoa...
Loppuajasta autossa istuminen (ainakin mulle) oli tuskaa. Ei vaan löydä enää hyvää asentoa, selkään sattuu se istuminen. Toki voi pitää paljon taukoja ajon aikana, kukin tavallaan ja kuntonsa mukaan.
Rv 35 jälkeen ei suositella enää mitään matkustelua. Mutta kovin kauas mä en tohtis lähtee enää rv 30 jälkeen. Tietty tääkin on henk.kohtasta. Mä en vaan tohi lähteä mun taustoilla (suuri ennenaikaisen synnyttämisen riski).
Sit loppu ajasta voi jutella vaikka neuvolatädin/lääkärin kanssa siitä, miten tohtii lähteä. Mutta kuten niin monta muutakin asiaa, tätäkään asiaa ei voi tietää etukäteen miten kukakin jaksaa. Sen näkee sitten. =)
Ja vaikka en nyt ensimmäistä odota ja kysymystä ei ollu mulle suunnattu, niin me oltiin miehen kanssa aika skeptisiä tuon suhteen kun sanotaan että nauttikaan nyt toisistanne että sitten kun vauva syntyy teillä ei oo enää aikaa toisillenne plaa plaa.. No joo, tietty tavallaanhan se vauva vie sen oman aikansa, mutta alussa vauva nukkuu todella paljon ja mulla oli ainakin aikaa vaikka muille jakaa! Oli ihan tylsääkin!
(Tietty riippuu vauvastakin, onko koliikkivauva vai perin rauhallinen tapaus niin kuin meillä.)
Tämä sitten ihan asian vierestä kaukaa kiertäen
...
Sit sen suhteen kestäminen sen vauvaperhearjen keskellä... Se riippuu ihan vanhemmista ja vähän siitäkin millasella pohjalla suhde on jo ennen vauvan syntymää. Meillä se oli luonnollinen jatkumo (oltiin oltu jo kauan yhessä, tänä vuonna tulee 8v yhteiseloa) ja lapsen syntymä lähensi meitä, meistä tuli oikea perhe. Joissakin tapauksissa pariskunta taas päätyy "hankkimaan" lapsen että josko se pelastaisi suhteen, mutta lapsi ei toimi suhteen laastarina. (Lähipiirissä tämmöinen tapaus ja ero tuli kun lapsi oli vuoden vanha.)
Mutta kukin toimii tässäkin parhaaksi katsomallaan tavalla.
Meistä oli typerää, ku äippäpakkauksessa oli mukana vihkonen että jos et tee näin ja näin niin suhde kariutuu jne. Mies käski heittää koko opuksen roskiin ja sinne se menikin. (En tiedä onko kyseinen opus edelleen pakkauksessa mukana, mutta vuoden 06 pakkauksessa se oli.) Vain te kaksi vanhempaa olette vastuussa siitä, että teidän suhde jatkuu. =)
Nyt kun meidän esikoinen on jo isompi jne. ni tottakai sitä varsinaista kahden keskistä aikaa on vähemmän ja täytyy ihan oikeesti laatia aikataulua, jos haluaa ihan kaksistaan olla. Mutta siltikin sanon, että henk.kohtasesti elämä lapsen syntymän jälkeen on ollut miljoona kertaa rikkaanpaa kuin ennen lapsia. =)