Heippa kaikille toooodella pitkästä aikaa!
Olen kyllä lueskellut teidän juttuja lähes päivittäin mutta jotenkin en vain ole saanut itse kirjoitetuksi. Päivät ovat olleet kiireisiä töissä ja iltaisin olo on ollut täysin vetämätön. Ei mitään aamupahoinvointia mutta iltaisin sitten sitäkin kurjempi olo. Oksu ei onneksi ole vieraillut kuin kerran mutta lähellä on ollut useasti. Toivottavasti pikku hiljaa parempaan päin.
Ihan ensiksi iso :hug: kaikille menettäneille. Ihan järkkyjä yllätyksiä tipahdellut tänne viimeisen kuukauden aikana. Se on ollut yksi osasyy etten ole itse halunnut vielä niin hehkuttaa omaa onnea kun kaikki on kuitenkin ollut vielä epävarmaa.
Nyt on takana
ensimmäinen ultra jossa kaikki oli hyvin =) Tyyppi oli tosi eloisa ja heilutteli pieniä käsiään ihan tohkeissaan. Kätilö oli aika niukkasanainen ja muutenkin outo tyyppi joten ei ehkä saatu siitä ultrasta ihan kaikkea irti mitä oltaisiin haluttu mutta pääasia on tietty se, että kaikki kunnossa. Np-turvotusta oli 0,6 ja tänään tuli verikokeen tulokset = tulos normaali eikä lisääntynyttä riskiä ole todettu. Iso kivi vierähti sydämeltä! Heh, Kättärillä sanoivat että vastausten tulo kestää 2 vkoa mutta tulivatkin alle viikossa. Positiivista!
Nyt on kerrottu sukulaisille ja lähimmille kavereille. Niin, ja pomokin on jo asiasta tietoinen ja otti yllätyksen ihan vilpittömän iloisena vastaan. Ajattelin, että viimeistään ensi viikolla kerron sitten kolleegoilla. Tästä ei nyt sitten ole enää paluuta entiseen, hui =)
Me ollaan oltu yhdessä reilut 7 vuotta ja myös meille tämä oli selkeä jatkumo muuten niin hyvälle suhteelle. Olemme saaneet viettää nämä vuoden nauttien toisistamme joten sanoin miehelleni, että hän voisi lähteä kesällä viikoksi Etelään frendinsä kanssa. Muut suunnittelevat viimeistä ihan kahden keskeistä kesää mutta mä olen sitä mieltä, että nyt on hyvä sauma mennä koska kohta ei sitten kyllä enää mennä yhtikäs mihinkään
. Mun mies on hoitanut mua älyttömän hyvin ja pitkäpinnaisesti nämä 3 kuukautta joten mielestäni hän ansaitsee ennen ipanan syntymään pienen breikin äksyilevästä akasta. Itse en kuitenkaan uskalla enää kesällä reissuun lähteä. Ollaan muuten menossa toukokuussa Kreikkaan, se on vielä ihan fine.
Mitäs muuta te olettekaan täällä höpöttänet? Hmm, en meinaa millään muistaa.
Ostoksista. Mitään en ole vielä ostanut ja luulen, ettei paljon mitään tarvitsekaan hankkia sillä oma äitini innosta päätellen hoitaa kaiken shoppailun. Hän on niin täpinöissä ensimmäisestä lapsenlapsesta ettei meinaa housuissa pysyä. Nyt vielä naurattaa mutta varoittelin kyllä, että saatan jossakin välissä hermostua jos ei yhtään laannu alkuinnostuksesta.
Kolmen viikon päästä on seuraava neuvola. Siihen asti pitäisi vielä jaksaa odottaa että kuulee sydän äänet. Mutta en osaa olla huolissani kun ultrassa kaikki näytti kuitenkin olevan kunnossa. On vaan aika jännä fiilis kun mitään ei tunnu, vatsa ei ole kasvanut, ei väsytä, ainoastaan iltaisin heikko olo. Ei millään meinaan uskoa, että masussa kasvaa ihan oikeasti jotain.
Kesälomasta. Joko olette miettineet miten meinaatte pitää loman vai jätättekö sen jemmaan? Itse mietin sellaista vaihtoehtoa, että pitäisi alkukesästä, sitten olisi hetken töissä ja vasta sitten jäisi mammikselle. Tietty voishan sitä jäädä lomastakin suoraan mutta jotenkin ei huvita jättää niin loppuun lomaa, jos sitten ei vaikka jaksa nauttia itse lomasta. Pelkään, että verenpaine pamahtaa pilviin ja selkä hajoaa... kummastakin on pelottavia merkkejä jo nyt. Kääk, kohta pitäisi kuitenkin jo lomalistat täyttää.
Olipas tämä omaa napaa, sorry. Johtui varmaan siitä, että olen ollut kirjoittamatta niin pitkään. Mutta kuten sanoin, olette kyllä omilla kirjoituksillanne piristäneet kummasti mun iltoja, kiitos siitä :heart:
Cummasteli 12+1