Nyt alkoi vähän ärsyttää. Katsoin, että np-ultra on rv 11 eli siis jo 10+0. Tosi aikasessa vaiheessa siis. joskus 12 viikolla olisi ihanne parhaiden tulosten takia. Neuvolassa katsoi ajan, joka sopii sekä oletettuun oikeaan hedelmöitysaikaan, että viimeisiin menkkoihin. Viimeisimmistä menkoista, kun on ollut pidempi aika ja sanoinkin, että kyllä aika varma olen, jos raskaustestikin näyttänyt vasta joskus dpo 10 sitä plussaa siitä omasta oletetusta ovulaatiosta. Raskaustestin olisi pitänyt paljon aikaisemmin olla plussa, jos aikasemmin olisin ovuloinut. Sanoin tuntevani ovulaation myös hyvin ja siihen liittyvät oireet, mutta laittoi silti lasketuksi ajaksikin menkoista lasketun, enkä sen, minkä oletan olevan. Sanoin, että on epäsäännöllinen kierto ja voi hyvinkin olla jopa sen 50 päivää.
Tietysti ymmärrän, että np ultraa ei liian myöhässäkään saa tehdä, mutta ärsyttää silti, kun noin aikasin ajan on laittanut. Tai laskennallisesti ei voi oikeen muutakaan laittaa, kun menisi sitten menkoista laskettuna liian pitkälle että saisi luotettavan tuloksen ultrassa. Vaikka meillä on terve suku (ja aika sikiävää sorttia, eli paljon porukkaa ja kaikki terveitä ja miehen puolelta sama juttu) ja nuoria ollaan, niin silti jotenkin pelottaa aina. Sanoin miehelle, jotain että sain valita, että miten paljon niitä testejä otetaan ja otin sen, missä tehdään kaikki veritestit ja niskaturvotus yms. ja mies toki mielenkiinnolla kyseli, mutta sanoi, ettei haluaisi puhua niistä nyt enään, kun ajattelee sitten liikaa ja alkaa stressaamaan. Sitä vaan toivoisi saavansa terveen lapsen.
Halusin myös ehdottomasti naisen tekemään tutkimuksen (kun se eka on sisätutkimus), kun aiempi kokemus miehen tekemänä oli jotenkin vaivaantunut. En tiedä, mikä siinä on, etten ahdistaa mennä miesgynekologillekin, vaikka työtä vaan tekevät. Siksi menenkin aika yksityiselle, että saan varmasti naisen. Nyt sain siis valita ja ainoastaan yhtenä päivänä oli vapaata naistutkijalle. Kai sinne sitten mennään sillon.
Sitten valitsin, että tulokset verikokeista ilmoitetaan puhelimitse. Nyt tuntuu, että haluaisin mieluummin paperina, jos olenkin jossain kylässä, kaupassa tai jossain muualla kuin yksin ja rauhassa (aika todennäköistä) ja sitten kuulisi huonot tulokset. Taidankin soittaa, että lähettävät sitten kirjeenä, jos jotain löytyy.
Kumma kyllä tuo veriseulonta. Minun verestähän se otetaan ja aiemmassa raskaudessa olen saanut puhtaat. Tutkiikohan testi nimenomaan minun geenejäni ja jos niistä paljastuu mahdollisia viallisia kromosomeja, jotka voivat periytyä lapselle? Tietääköhän joku. Jos olen aiemmin saanut puhtaat, luulisi, että kaikki on kunnossa. Jollei sitten verenkierto lapsen kanssa ole vielä yhteinen ja jollain tavalla sitten näkyisi lapsenkin kromosomeja siinä. Pelottaa kaikki tämä, vaikka todennäköisyys saada terve lapsi onkin aika todennäköinen.
Vähän myös pelottaa, jos kohtu paljastuukin tyhjäksi
. Olisi aika järkytys. Mitäs nyt niitä miettimään. Hermo olleet vähän kireällä raskauden hormoneiden takia ja jatkuvan "krapulan". Voisi tämä pahoinvointi jo loppua, vaikka hermot tuskin palautuu ennen lapsen syntymää
. Kamalaa kyllä tämä, kun tuntee välillä itsensä ihan toiseksi ihmiseksi. Siinä teki mieli sanoa monta valittua sanaa, vaikka kenelle, mutta onneksi olen saanut suuni pidettyä kiinni. Mies on kyllä saanut osansa, mutta kumma kyllä ymmärtää aika hyvin ja jopa hymyilee ailahteluilleni. Yritän sitten siinä sanoa, että en ole oikeasti näin vihainen, nämä on nämä hormonit ja ne tekee vihaiseksi ihan ilman syytä
.
Mona Lisa 6+4