Syyskuun Söpöliinit 2012 *Helmikuussa*

Unista Minäkin olen nähnyt vauvaunen, missä meille tuli kaksoset! Ensi viikolla ultrataan, ja vähän kyllä toivon että se ei ollut enneuni Muutenkin unet ovat olleet aika hämäriä näin raskausaikana, painajaisia tavallista enemmän ym.

Pahoinvointi Ällötys on tänään helpottanut, ihan mahtavaa! Sain tänään siivottua ja järkättyä pojan pieniä vaatteita pois kaapista. Muutamaan viikkoon kun en ole juuri mitään kodinhoitoon liittyvää tehnyt...

pienisieni + vauva 8+6

 

Tukiverkosto
Meillä on laaja tukiverkosto. Minun vanhempani, isovanhempani ja 3 sisarustani asuvat kaikki kiven heiton päässä. Miehen vanhemmat asuvat hieman kauempana (100km), mutta ei mahdottoman kaukana, näemme välimatkasta huolimatta parin viikon välein. Oman perheeni kesken ollaan hyvin läheisiä ja autellaan puolin jos toisin milloin missäkin tilanteessa toisiamme. Molempien vanhemmat ovat oikein innoissaan isovanhemmuuden kanssa, myös lasten tädit ja sedät. Melkein jaamme vuoronumeroita heille, kuka saa milloinkin ottaa lapsia yökylään

Omalle perheelleni on raskaudesta kerrottu. Tietysti suhtautuminen ei enää ole niin innokasta kun on kolmas lapsi tulossa, mutta toki kaikki ovat onnellisia puolestamme. Erityisen onnellinen on pikkusiskoni 16v koska hän on ainoa sisaruksista jolla ei ole lapsemme kummi. Ja hänelle oli luvattu että saa olla seuraavan kummi :heart: Pikkusiskoni on jo isompienkin lasten kanssa todella läheinen ja hän ihan omaksi ilokseen tulee leikkimään lasten kanssa, vie ratsastamaan jne.

Appi ja anoppi ei siis vielä tiedä raskaudesta ja syy onihan vain se etten jaksa sitä hössötystä ihan vielä Kuopuksemme on heille ainokainen lapsenlapsi tällä hetkellä. Ja erityisen antautuneita isovanhempia ovat olleet, myös minun esikoiselle joka ei ole biol. lapsenlapsi.

Olen erittäin kiitollinen laajasta tukiverkostosta - Oikea pelastus. Koskaan ei olla jääty vaille lastenhoitoapua vaikka sitä olisi kiireestikin tarvittu.

Unista
Yllätyin kun näin yksi yö unta että puin pienelle vauvalle vaaleanpunaisia sukkahousuja jalkaan. Oliko enne tytöstä Toisaalta edellisissä raskauksissa olen jonkun intuition mukaisesti katsellut vain vaaleanpunaisia vauvanvaatteita. Kuopukselle teetätin ompelijalla myös kelta-beige sävyiset lakanat ja pinnasängynpehmusteet. Molemmat lapset ovat siis tyttöjä, eikä sukupuolia tiedetty etukäteen. Tähän menessä silmäni osuvat jostais syystä vain sinisävytteisiin vaatteisiin. Mulla taitaa siis olla poikaolo Toisaalta olis kiva kun tulisi 3.prinsessa, kun tyttöjen jutut on jo vahvasti hallussa, lelut ja kaikki olisi jo olemassa. Mutta oikeasti, kyllähän ne poikien jututkin oppisi

Tulipas pitkä sepustus taas, en näköjään osaa lyhyesti kirjoittaa! Hyvät sunnuntain jatkot kaikille

 

Masuilija: Tsemppiä vähäisen ja hankalan tukiverkkosi kanssa. Onneksi sinulla on yksi sisko lähellä!

Meillä ei ole mieheni kanssa tukiverkkoa juuri lainkaan. Mieheni vanhemmat ovat kuolleet. Minun perheeni ja sukuni asuu toisella puolella maailmaa siellä Suomessa. Mieheni siskot ovat kaikki sellaisia yli kuusikymppisiä, joilla on jo lapsenlapset, joten tuskin kauheasti kiinnostusta meidän elämäämme heruu. Yksi mieheni siskoista on läheinen meille. Hänkin on yli kuusikymppinen, lapseton ja miehetön, mutta uskon, että hän tulee olemaan läheisin sukulainen lapsellemme.

Minulla on täällä kaksi läheisempää ystävää, joille olen kertonut uutisen, muut eivät vielä tiedäkään. Molemmilla ystävilläni on alle kolmevuotiaat pojat, mikä on ennen minua hieman harmittanut, sillä en ole koskaan ollut lapsista kiinnostunut ja lapsen saaminen heille tietysti muutti ystävyyssuhdettamme sillä tavalla, että ei ole enää aikaa nähdä ja minä en ole ymmärtänyt/ollut kovin kiinnostunut heidän lapsijutuistaan. Nyt kuitenkin kun olen samassa veneessä, on hienoa, että heillä on jo lapset, niin nyt sitten yhtäkkiä tuleekin olemaan enemmän puhuttavaa kuin ennen!

Ystävävien merkitys korostuu todella paljon silloin, kun asuu toisella puolella maailmaa kaukana perheestä! Kaiken huipuksi toinen ystävistäni on SUOMALAINEN

Oireista: Onko kenelläkään muulla ollut hengenahdistusta makuuasennossa, kun pitäisi nukkua? Eilen illalla oli ihan kamalaa, aloin melkein hyperventiloida. Mieheni sitten pakotti minut ulos kävelemään ja kyllähän se hengitys siitä tasaantui. Minulla ei ole astmaa eikä muita sairauksia. En tiedä, johtuukohan tämä raskaudesta vai siitä, että täällä on kauhea kuuma. Iltapäivisin varjossa lähes 40 plusastetta. Tämä hengenahdistus oli nyt kolmas muutaman viikon sisällä.

 

Tukiverkosto ei ole kummoinen täälläkään. Meillä ei kummallakaan ole sisaruksia, joten lapsilla ei ole tätejä tai setiä. Miehen vanhemmat ovat ainoat, jotka lapsia ottavat joskus hoitoon, mutta sinnekkin on matkaa about 300km.. Ystävillä taas ei ole lapsia :/

Täällä pahoinvointi jatkuu liiankin vahvana, niin on vaikea keskittyä mihinkään :X

Menhit ja Taisto 9+3 :heart:

 

kaktuspiikki Itellä esikoista odottaessa ajatus tuosta terveestäkin lapsesta muuttui loppuakohden. Lopussa ajattelin, että kunhan vain syntyy elävänä. Ja näin ajattelen jo nytten, kunhan pikkunen pysyy äipän matkassa ja syntyy hengissä. Tämä ajatustapa varmaan juontaa tuolta kun pikkusisko kehitysvammanen niin osaa elää erilaisuuden kanssa ja tietää ettei se ihan niin hankalaa ja raskasta välttämättä olekkaan. Tietenkään en siis lapselleni mitään sairautta toivo. Mutta vaikka en mikään uskovainen ihminen ole, niin uskon ettei meille laiteta enempää taakkaa mitä emme jaksa kantaa.

Ihanaa nyt vähän ressi helpottaa, uudella kodilla on saatu maalattua ja tapeetoitua seinät enää tarviis vaan muuttaa Aika jännä tunne, tämä on siis meidän ensimmäinen ihan oma koti <3 Pääsee sisustelemaan.

 

Piti ihan asioikseen tulla kommentoimaan tuosta tukiverkostosta. Meillä ei vanhemmista ole apua, sillä kummankin porukat asuu n.300km päässä. Kaikki entiset ystävät jäi kotikonnuille ja täällä en ennen mammalomaa/sen aikana ennättänyt uusia ystäviä hankkia. Joten sen puolesta tosi kökkö tilanne. Miehen siskoja täällä kyllä asuu kolme kappaletta, mutta vanhimmalla on jo omia lapsia ja kahden nuorimman siskon aika menee sitten näitä muksuja vahtiessa. Eli meille ei kyllä tunkua ole apukäsistä. Elikkä aika yksin ollaan tässä veneessä: /

 

niin,noh minä nyt haluan toivoa tervettä lasta,koska edellinen raskaus jouduttiin keskeyttämään sikiön munuaisvian takia,joten en toivo mitään "ylimääräisiä" ongelmia tähän raskauteen.
ja se että toivon tervettä lasta ei tarkoita että väheksyisin milläänlailla erityislapsia. olen työskennellyt heidän kanssaan ja ihania persoonia kaikki,mutta omalle kohdalleni en sitä halua.
Minusta jokaisella on oikeus toivoa parasta omalle lapselleen ja toivoa tervettä lasta.
Nostan hattua niille vanhemmille joilla on erityislapsi/lapsia.

 

Hellurei uusille, kenelle en ole vielä moikkaillut! Meillä on juhlittu neidin kaveri/naapurisynttäreitä ja hulinaa on riittänyt. Toivon että kukaan ei arvannut, kun masu jo vähän pömpöttää.... No, iloista se on ja saadaan kaikilta varmasti onnittelut, mutta kun ei ole vielä ultrattu niin siksi. Ei ole monta päivää enäää, 16.2 on aika!!

Tukiverkostoista... Mun vanhemmat asuvat 250 kilsan päässä, mutta ovat tosi aktiivisia liikkumaan ja heille lapsenlapsi on huipputärkeä. Tulevat tänne hoitamaan, jos meillä on ollut pikkujoulut tms. molemmilla. Isälläni on työpiste myös pääkaupungissa, joten on taas tänäänkin täällä "hotellissa", ettei aamulla tarvitse niin aikaisin kotoa lähteä. Leikkii ja pelaa, ulkoilee neidin kanssa. Jos lähtevät matkoille, jättävät auton meille luksukseksi, kun mies yleensä tarvii meidän autoa. Ovat mukana juhlissa apuna ja ottavat neidin syksyllä ja keväällä heille lomalle yksin, ottaneet 1-vuotiaasta asti. Miehen vanhemmat käyvät meillä ehkä kerran vuodessa, vaikka miehen sisko asuu pääkaupunkiseudulla. Asuvat siis 420 kilsan päässä ja ovat maailman huonoimpia lähtemään mihinkään muualle kuin mökille... Neidin kummi, ystäväni asuu lähellä ja auttaa jos tarvii. Omilleni olen kiitollinen kaikesta avusta. Nytkin isä leikkii neidin kanssa ja mie dataan. Mies vetää iltapalaa keittiössä ja opiskelee!

Mulla on tyttöolo. Oli jo edellisen kohdalla. Se on osittain toivetta, mieskin toivoo tyttöä toisen kaveriksi ja neiti toivoo pikkusiskoa (ei tiedä vauvasta). Ja kaiken käytännöllisyyden kannalta olisi helppoa, kun kaikki säilötyt vaatteet kävisi ja sitten jatkossakin kannattaisi säilöä. Mutta meillä on ollut paljon valkoista, ruskeaa, punaista, sellaista unisexiä pienenä ja isompanakin, että kyllä kaikki mustat ulkohousut tms. olen säästänyt vieläkin, koska ovat hyvässä kunnossa ja merkkivaatteet on aikasta kalliita eikä myydessä kuitenkaan saa niin hyvin.

Täytyy palata lukemaan aiempia juttuja tarkemmin, niin voi jopa kommentoida Mukavaa viikkoa!

Misupai ja NiiloElsanen 10+2

 

Niin ikäerosta. Meillä tulee 4 v 5 kk suunnilleen. En koskaan ole halunnut ihan peräkkäin, koska halusin välissä töihin. Työt imaisivat mukaansa ja halusin vetää samaa luokkaa 1-2-luokat. No, tulipahan samaan syssyyn vedettyä kolmonenkin... Mutta mulla ja veljelläni on 7 vuotta, eikä tuo nyt enää 30 ja 23 vuotiaina tunnu miltään... Veljeni on todennut, että hän voi elellä itsekseen ja itselleen, miun tehtävä on tuottaa lapsenlapset ;()

Misupai ja NiiloElsanen 10+2, taas

 

Iltaa kaikille,

ON: Huh, kylläpä sitä on tullut touhuttua koko vkl.Tämä päivä mennyt siivotessa ja järjestellessä tavaroita.Ehkä pientä pesärakennus viettiä jo päällä
Kovasti oon myös leiponut viimeaikoina ihan leivästä kakkuihin.Tytölle oon kutonut kaulahuivia.
Meillähän on mieheni kanssa niinkin tuore juttu että ollaan seurusteltu reilu vuosi ja viime marraskuussa mies kosi ja mentiin kihloihin!:heart:Samassa sitten hän muutti tänne meille asumaanEli vieläkin on muutto kesken ja viikon päästä tyttären 3 v juhlat ja tulossa on paljon porukkaa
Ajateltiin kertoa myös miehen vanhemmille raskaudestani jotta ei mahani isohko koko tule yllätyksenä anopilleni joka on tulossa synttäreille!
Ensimmäisen lapsen isän kanssa emme ole missään tekemisissä ja olen ollut yksinhuoltaja lapseni ekat, 2 elinvuotta.
Tuleva aviomieheni on aivan mahtava isä tyttärelleni ja en voi kyllä kun kliittää luojaa tästä siunatusta tilastani ja että kaikki on tosiaan mennyt näin hyvin!

Nämä vaihtuvat mielialat vain vaikeuttavat kaikkea mutta pakko nämäkin on vain otettava vastaan sellaisina kun tulevat ja hyväksyä nekin osana kasvuprosessia

Hyviä oloja kaikille!

 

Tulin vaan poksumaan, jo kaksnumeroisilla viikoilla! Eilen illalla oli ihan pönttöön asti huono olo, mutta en tiedä oliko raskauspahoinvointia vai vatsatautia koska viikonlopun koulutuksessa yksi kanssaopiskelija tuli kesken kaiken kipeäksi...

Ei olisi yhtään voimia työviikkoon :| Tsemppiä kuitenkin muille!

Pipsapippuri rv 9+0

 

ei täälläkään ois yhtään inspistä alotella töitä...on ihan vetämätön olo,yökkkäillä saa koko ajan ja tuntuu että pää on ihan sekasin. Mutta olen silti onnellinen näistä oireista kun muutama päivä menty ilman!

Hyvää viikon alkua!

kaktuspiikki ja tyyppi 9+1

 

Hipheijaa, paljon taas tekstiä tullut

Seuloihin aion osallistua, taisin jo neuvolakäynnillä niihin lupautua. Kauheasti tuli tietoa, vaikka on toinen kerta, niin pää ihan sikin sokin ajatuksista. Mitähän kaikkea se täti siellä oikein pyysikään tekemään...

Ikäeroa meillä tulee aika lähelle 3v7kk, aika pitkä aika, kun suunnitelmissa oli pari vuotta, mutta onpahan sitten isoveikasta tukea ja turvaa pikkusisarukselle.

Tukiverkot on meillä aivan valtavan tärkeät ja läheiset, anoppi asuu samassa talossa (kerrostalon toisessa päässä) ja hänestä on muutamien tuntien hoitoavuksi jos hätä tulee. Omat vanhempani taas ovat esikoisen syntymästä asti olleet tiiviisti hommassa mukana ja esikko onkin melkein kerta viikkoon omasta aloitteestaan yökylässä, äitipä ei vaan viitsisi aina poitsua yöksi jättää, mutta kun kerran haluaa ja viihtyy... Rahallista tukea tulee mun vanhemmilta myös, sekin tarpeen.. Tätini (lapsen isotädit) ovat myös tukena, ei lapsenhoidon suhteen mutta muuten, ns. varamummoja esikolle Ystäväperheitä ei niinkään ole, yksittäisiä, pariskuntia ja lapsellisia pareja muutamat.

Tsemppiä kanssasisarille, täällä poksuu kohta kaksinumeroinen luku, kyl jännittää!

-viuhutin & ulpuelmeri 9+5-

 

Hui en kaktuspiikki millään pahalla sanonut, kunhan toin oman näkemykseni esille. Ja tottakai kaikilla on oikeus toivoa lapselle vaan ja ainoastaan parasta. Mutta kuten hyvin itse tiedät ei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan ja itse olen monien epäonnistumisien jälkeen oppinut katsomaan kaikista asioista jotain hyvää vaikka näyttäisi kuinka synkältä !

 

Seuloihin aion osallistua. Ekassa raskaudessa reilu 2-kymppisenä en tainnu osallistua mut muissa sit kyllä oon. Ja nytki jo ihan sen takia et oon 36-vuotias. Alkaa olee iän tuomia riskejä raskaudessa. Kolme tervettä lasta ollaan jo saatu ni kyllä sitä toivoo että tää neljäskin olis terve. Ja jos ilmenis että tulis sairas lapsi niin kyllä sit tehdään päätökset sen mukaan, riippuu tietysti paljon mitä ilmenis mut en halua esim. synnyttää vauvaa joka vaan kärsis kivuista ja kuolis sit muutaman päivän ikäsenä. Siitä ei oo kenellekään mitään iloa. Toivottavasti kukaan ei nyt loukkaantunut tästä kommentista ja ymmärsitte mitä tarkotin...

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Aksuliina ja papu 9+2

 

Nyt on pää taas tyhjentynyt kaikista kommentoitavista jutuista, joten kirjoitan, mitä nyt satun muistamaan.

Pikku Myy voi ihana tuota sinun pesänrakennusviettiä... Se olisi erittäin tervetullut myös tänne laiskuuden ja saamattomuuden pesään! Tosin huomasin tänään ja eilen suunnittelevani kaappien siivoamista ja tyhjentämistä, joka ei ole ollenkaan tyypillistä minulle, vaan olen ennemminkin kaappisotkija pahimmasta päästä.

Miesten suhtautumisesta olitte myös keskustelleet. Tosi harmi kuulla, että joidenkin miehet eivät tunnu ymmärtävän ollenkaan naisen oloja ja oireita, ja toisilla taas ukot ihanasti mukana. Toivottavasti tilanne parantuu raskauden edetessä kun miehillekin alkaa konkretisoitumaan, mitä sieltä on oikeasti tulossa. Meillä on nyt ihan vitsi, että yritän saada mieheni passaamaan minua mitä ihmeellisimmissäkin asioissa, kun "mä oon raskaana" (ja tuo kuuluu vielä sanoa tietynlaisella äänenpainolla, tietynlainen kehonkieli kaverina). "En mä nyt voi kuoria perunoita, kun mä oon raskaana". Ei mene läpi, ei. Joskin kyllähän ukko minua hellii, ja on tosi innoissaan tulevasta vauvasta.

Tyttö- tai poikaolosta on jännä kuulla, miten monella on jo nyt vahvat fiilikset siitä, kumpi olisi tuloillaan. Mulla on ehkä enemmän poikafiilis, mutta viimeksikin meni fiilikset ihan mönkään. Itse olen vähän ajatellut, että ei kysyttäisi rakenneultrassa sukupuolta, mutta nyt selvisi, että mies haluaisi kysyä.

Muutenkin tuntuu, että ollaan tosi monissa asioissa nyt miehen kanssa eri mieltä. Hän esimerkiksi haluaisi osallistua siihen seerumiseulaan, kun minä taas epäröin sitä tosi paljon. Siinä sitten onkin keskusteltavaa, kun aletaan asioista tosissaan päättämään. : /

En siis ole vieläkään päässyt päätökseen ns.down-seulasta, nyt olisi viikko aikaa miettiä ennen nt-ultraa. Luulen, niinkuin Aksuliinakin tuossa sanoi, että jos tietäisin vauvan olevan niin vakavasti sairas, että hän ei eläisi synnytyksen jälkeen tunteja tai päiviä pidemmälle, tai syntyisi kuolleena, niin harkitsisin tosissaan raskauden jatkamista. Niinkuin aiemmin jo sanoin, ei taas kehitysvammaisuus - ainakaan lievä tai keskivaikea - olisi minulle syy keskeyttää raskautta, enkä siitä haluaisi edes etukäteen tietää. Toisaalta jos jotain löytyisi, auttaisi tieto antamaan vauvalle parhaan mahdollisen alun elämään, kun erityistarpeet osattaisiin ottaa huomioon jo heti syntymän hetkeltä. Vaikeita asioita, on tässä mulla pohdittavaa.

Tukiverkostosta on harmillista, kun monella tukiverkot ovat aika olemattomat tai hentoiset. Joillain taas tukea löytyy tosi kivasti, joka varmasti auttaa arjessa mielettömän paljon. Meillä henkistä vertaistukea, varsinkin minulla, on tarjolla tosi paljon, mutta käytännön apua sitten taas niukanlaisesti - ei ole ovella jonoa lapsenvahdiksi halajaviksi. Lastenhoito- tai kaupassakäynti tms. -apua saadaan lähinnä miehen äidiltä, mutta häntäkään ei viitsisi jatkuvasti rasittaa. Syynä vähäiseen käytännön apuun ovat pitkät välimatkat ja elämäntilanteet. Toisaalta tosi paikan tullen apua löytyisi varmaan enemmänkin, ollaan vaan ehkä miehen kanssa vähän liiankin varovaisia avun pyytäjiä. Rahallisesti meitä taas auttaa äitini ostelemalla esikolle vaatteita, leluja ja muita - välillä vähän liiankin kanssa!

Lähdetään harrastamaan tällä viikolla vähän kotiseutumatkailua, ja esikko olisi tarkoitus viedä viikonlopuksi lapsuudenkotiini hoitoon ensimmäistä kertaa, apua! Olen lisäksi ihan varma, että sekä minun että mieheni äidit kyllä jo aavistelevat, että meille olisi tulossa perheenlisäystä. Tarkoitus olisi kertoa vasta ensi maanantain ultran jälkeen. Mutta en haluaisi valehdellakaan, jos he suoraan sitä sattuvat kysymään. Katsotaan, miten viikonloppu menee...

Krumeluu rv 10+3 (tuntuipa hyvältä kirjoittaa noin "iso" lukema )

Vielä jälkihuhuilut smurffiinasta ja kaupattavasta dopplerista, oletko linjoilla? Laitoin sulle yksityisviestiä!

 

Unista Itsellä ainoastaan yksi vauvauni takana ja sekin oli kummallinen. Lapsi ei nimittäin ollut minun. Olin unessa uimahallissa ja olin juuri jo itse tullut uimasta, kun minulle annettiin hoidettavaksi n. 3-vuotias pikkutyttö, jonka äiti halusi uida rauhassa, itsellä ei ollut asiaan sananvaltaa, vaan vaikka olin itse jo uinut niin menin takaisin veteen.

Ihan outo uni kyllä.. mutta kaikki oli kovin kivaa ja leikimme ja jotenkin kaikki uimahallissakin oli kovin tyttömäistä. Liekö sitten vihje tyttöolosta...?

Kuitenkin jotenkin nyt on ollut koko viikonlopun ja tänäänkin ihan sellainen olo, etten olisi raskaana ollenkaan. Missään ei raskaus tunnu, rinnat ei arista eikä pahoinvointia ole ollut. En tiedä oliko tuo uni myös heijastus niistä peloista kun se tyttö annettiin minulle vain "lainaksi".. eli hetken onnellisuus leikkien keskellä ja sitten kuitenkin tyttö piti palautta. En saanut omaksi
Kaikenlaisia pelkoja sitä ihminen keksiikin eikä tästä herkkyydestä ole apua tilanteeseen. Kaikki jotenkin liikuttaa tällä hetkellä ja mulla on selkeesti liikaa aikaa miettiä ja tulkita näitä asioita...

Ens maanantaina onneksi ultra! Sit tämäkin jännitys ehkä laukeaa ja selviä!

Wasabi 10+4 (näyttääpä jo luvut isolta..)

 

Heippa kaikille!:wave:

Unista ootta täälä puhunu, itse näin tuossa viime viikolla aivan yli hämärää unta missä pikkuveljeni (19v) riiteli vanhempien kanssa jostakin juhliin menosta, sitten yht´äkkiä vaippa ikäinen pieni poika juoksi luokseni itkien, unessa lapsi näytti ihan pikkuveljeltäni pienenä. Äitini näki viime vuoden puolella unta että työnsi sinisiä vaunuja. Ja sitten hän oli nähnyt unta minusta missä olen yhdessä mainoskuvassa raskaana. (tein ennen raskautta mainosmallin hommia).
Itse toivoisin niin poikaa en tierä oikein mistä se tulee, ehkä siitä että minun suvussani on näitä likkoja aika paljon Tytölle olen toki jo nimen keksinyt valmiiksi, mutta silti toivon poikaa! Saa nährä kuinka käy

sikiöseulonnasta juttelimme miehen kanssa viikonloppuna, osallistutaanko siihen vai ei ja kyllä sitten tulin siihen tulokseen että sinne mennään, ilmoitin neuvolatädillekkin siitä aamulla ja huomenna olis tarkoitus mennä luovuttaan verta

Voi kun on kauhea väsy, ei olisi innostanut yhtään nousta aamulla sängystä!!
Niskat aivan yli lujaa kipiänä eilisestä asti, vähäkin kun kääntää nopealla liikkeellä päätää tuntuu että irtoaa koko pää:|

Kakaa+Toukka 10+4

 

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa!
Onnea kaikille uusille ja kaikille jotka päässeet ultraankin jo!

Itellä oli viime perjantaina ensimmäinen neuvola ja pakko myöntää että jäi aika paljon kysymysmerkkejä vielä mieleen.. Olin niin pää pyörällä sielä että ei sitten tajunut kysyä kaikkea ja jälkeenpäin vasta tajusin että ei mennyt nyt kaikki ihan putkeen :/

Kyselen nyt täältä ennen kuin tyhmänä joudun soittelemaan takaisin..
Eli sain kyllä äityiskortin ja ison pinon papereita ja esitteitä mukaan mutta se mikä jäi nyt epäselväksi on se että pitääkö minun itse aina varata aika seuraavalle käynnille ja ultraan vai tuleeko jonkilainen kutsu postissa? Neuvola-setä! kyllä jutteli että hän laittaa lähetteen sinne ja tänne ja käyt sitten verikokeessa ja tuot aina pissakokeen tullessasi ja otat ite veripaineen.

Kavereitten kanssa kun juttelin niin kysyivät vaan että eikö se täyttänyt äitiyskottiin seuraavan tapaamisen päivämäärää.. No ei täyttänyt! En sitten tiedä nyt yhtään että milloin mun kuuluu mennä minnekin ja sit pitäisi osata tilata aika ajoissa..

 

Joo ei kyllä ollut mullakaan kauheesti inspistä tulla tänä aamuna töihin. On vaan niin huono olo koko ajan.:x Vaikeeta yrittää tässä sitten töihin keskittyä. Viikonloppukin meni vaan potiessa pahoinvointia. Pakko vaan jotenkin koittaa sinnitellä tää viikko, kun ens viikko on lomaa. Ei viitti hakea saikkua ja aiheuttaa sillä ihmetyksiä töissä.

Perjantaina on sitten eka neuvola. Eipä kai siellä mitään ihmeellistä tule, kun neljättä jo odottaa, niin on aika tuttua jo.

Hyvää alkanutta viikkoa mammat!

Billabee 7+5

 

Misupai, meillä on samana päivänä ultra! Odotan sitä kovasti ja jännitän. Sitten jo ehkä hiukan uskaltaa uskoa tähän Ja tänään on kääntynyt uusi raskausviikkokin, kohta jo 3 kuukautta takana, uskomatonta.

Guitar 11+0

 

BaByBliss minulle ainakin neuvolatäti laittoi lääkäri ajan kuukauden päähän. Sitten sanoi että utra ääni tutkimus kutsut lähetetään postilla.

 

Tulin pikaisesti moikkaamaan, että täällä ollaan :wave:

Tänään poksahtaa 8+0 :heart: Ja keskiviikkona ois neuvola ja ultra!!! Jippiii!!!

Pahoinvointia ei oo muutamaan päivään ollu..oon jopa pystyny juomaan kahvia! Välillä kyllä hieman etoo, mutta aika lievää kyllä..toivottavasti ei enää pahenekkaan!

Mulla on ihan poikaolo Ehkä siksi tuntuu siltä kun tää raskaus on ollu ihan erilainen kun esikon aikaan joka on tyttö. Mut sittenpä sen näkee viimeistään syksyllä

Mun ei tarvi jaksaa onneksi töissä kun olen pari viikkoo lomalla!!

Hyviä vointeja kaikille!

 

).( Eka neuvola oli tänään, ja olihan se melkonen informaatioryöppy.. Lähinnä siis pää pyörällä, että millon pitää minnekin ja mitäkin näytettä antamaan Seuloihin siis osallistutaan. Sen verran nyt ymmärsin, että nt-ultra on 13.3, miten jaksaa kuukauden odottaa??!

Pahoinvointi vaan jatkuu :x ---> sänky kutsuu..

hawwe & minipapu 8+2

 

Heippa kaikille!

Tulin nyt vaan hehkuttamaan, että huomenna olisi sitten heti aamusta se np-ultra! :heart: Jännittää ihan kiitettävästi. Saa nähdä, saako ensi yönä ollenkaan nukuttua. Onneksi saadaan vietyä siksi aikaa esikoinen siskolleni hoitoon (hän kun on ainoa, joka tällä hetkellä raskaudesta tietää), että pääsee myös mies mukaan

Tyttö/poikaoloista mitäs olette mieltä, että aletaanko näitäkin listaamaan tuohon etusivulle? Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, minkälaisia oloja muilla on Itselläni on tavallaan enemmän tyttöolo, koska raskaus on ollut hieman erilainen kuin ensimmäinen, mutta toisaalta sitten on taas sellainen olo, että toinen poika sieltä tulee. Saa nähdä, kuin käy