Olipas tullut taas monta sivua tekstiä sen jälkeen, kun oon viimeks kirjottanut
Kaikki oon kyllä lukenut!
Oma olo on viikonlopun ollut suht ok, tai siis astetta parempi. Oksensin vaan pari kertaa, enkä ihan niin väsynyt ollut. Sain kyllä aamuisin nukuttua pitempään. Oltiin lauantaina lasten kanssa semmosessa 112 tapahtumassakin.
Tänään sitten oli aikainen aamu ja mulla kestää bussimatkat reilu 1h, piti ihan pidättämällä pidättää oksennusta ja perillä sitä sitten tulikin, niin, että kyyneleet valui poskille :x Huh huh! En kyllä edes ajatellut, että olisi vielä lopullisesti helpottanut.
kaktuspiikki kyseli työpaikoista, itse siis opiskelen, mutta meillä on aika paljon ihan 100% läsnäolopakkoa opinnoissa, joista ei siis saa olla pois, tai sitten ne joutuu ensi syksynä korvaamaan (no, multa se ei ehkä ensi syksynä onnistu, mutta sitten, kun joskus kouluun takaisin menen). Helpommin silti tietenkin pystyy pois olemaan, vaikka joutuukin osan korvaamaan ja tenttiä ajatellen harmittaa tietenkin, jos joutuu luennoilta olemaan pois. Tietää lisää itseopiskelua, mikä on vähän hankalaa lapsiperheessä... Jos ei yöllä halua lukea.
Ranskis, mäkään en ole ultrassa vielä käynyt, kun en varhaisultraan mene. Täytyy odotella kutsua nt-ultraan. Tulee varmaankin tällä viikolla...
Tukiverkoista, meillä asuu molemmat isovanhemmat tässä 5km säteellä ja heistä on kyllä ollut kivasti apua. Lapset ovat välillä omasta tahdostaan/isovanhempien pyynnöstä yökylässä, vaikkei ns. varsinaista tarvettakaan olisi. Varsinkin oman äitini kanssa olen tosi läheinen, hän tosi usein ostelee lapsille vaatteita, ulkovaatteetkin on tainnut kaikki hankkia
Yksi kaveri, vanhemman lapsen kummitäti, on myös silloin tällöin lastenvahtina, samoin miehen sisko, mutta vain pyydettäessä (tuntuu, ettei muuten ole kauhean suurta halua nähdä veljenpoikia, mutta tosiaan toisinaan tulee lapsenvahdiksi, jos me pyydetään ja jos ei ole muita saatu. Välillä tuntuu tylsältä edes pyytää, kun tosiaan tuntuu, ettei muuten ole halua meidän lapsia nähdä...).
Miehen suhtautumisesta, mitähän siitä sanoisin
Tämä kun on jo kolmas lapsi, niin vähän rutiinilla menee
Heh. Toisinaan tuntuu, ettei ihan ymmärrä mun huonoa oloa ja väsymystä, tai tuntuu, ettei jotenkin uskoisi sitä. Ihan kun muuten vaan ja huvikseni vaan makoilisin :kieh: Ja sekin on ärsyttävää, ettei voi lähes koskaan oma-aloitteisesti, saatikä YKSIN, siivoilla (järjestelee kyllä tavaroita/laittaa astioita koneeseen jne. silloin tällöin)!! Eilen oli kyllä siivonnut, ihan imuroinut ja pessyt lattiat ja vessatkin :heart: En muista nyt, kuka se oli, joka kirjoitti, mutta meilläkin minä välillä vetoan raskauteeni, kun pyydän miestä esim. iltaisin laittamaan mulle leipää, kun en itse jaksa
Siinä nyt jotain, mitä muistin. Tarvis taas kohta syödä, mutta kun mitään ei tee mieli :headwall:
Salainen 9+1.