Syyskuun Söpöliinit 2012 *Helmikuussa*

Heippa kaikille!!

mun tietojani kans voi lisätä tuonne listaan elikkäs olen 22 vuotias (23v kun vauva syntyy) ensimmäinen ja laskettu aika 6.9.2012 ja sairaalaksi SeKS

Eileen sitten kerrottiin kavereille ja vanhemmille uutiset, ei pystynyt olemaan hiljaa kun Toukan näki :heart:
Toivottavasti kaikki menee hyvin!!

Tänään aamulla kun en ollut kotona yötä niin tuli kauhia ikävä elukoita ja oli pakko lähteä kotiin, tippa linssiin melkein tuli kun oli niin ikävä :'(

Mies ei toki halunnut että lähden murehti että osaanko nyt varmasti kotiin, kun olin oudossa paikassa, mutta sanoi sitten että kyllä hän ymmärtää miksi murehdin eläinten perään!
Sitten laitoin viestin matkan varrella että löysin itseni oikealle tielle! Mieheltä tuli suloinen viesti takasin ja kyyneleet vain vierähtivät silmistä, olin että WTF mitä tapahtuu, nytkö tää itku vaihe alkaa snif

Kakaa ja Toukka 10+2

ps: mäkin voisin liittyä tuonne facebook:in ryhmään, millä sinne pääsee?

 

Kaktuspiikki: Ei minulla ole kova maha ja silti tuli tällainen ongelma

Miehen suhtautumisesta: Meillä mies on suhtautunut muuten hellästi, mutta ei jaksa etsiä tietoa netistä, vaikka muuten päivittäin lukeekin uutisia yms. netistä. Minusta olisi mukavaa, että hän voisi itse löytää tietoa naisen muuttumisesta ja vauvan kehityksestä, jotta hänen olisi helpompaa uskoa oireitani jne. Miehen siskon tyttö tuli raskaaksi jo 18-vuotiaana ja seuraava lapsi tuli vuoden päästä ja siskontyttö oli sanonut, ettei hänellä ollut mitään oireita. Se minua loukkaa miehessäni eniten, kun valittlelen pahaa oloa ja selkäsärkyä, mies katsoo minuun ja sanoo:" Miksei siskontytöllä ollut mitään oireita?" Siis minulle tulee sellainen olo, että olen jotenkin huonompi nainen ja turha valittaja, kun minulla on oireita. Olen selittänyt hänelle, että jokainen raskaus on erilainen ja jokaisella naisella on erilaisia tuntemuksia, mutta tajuaako hän?

Minulla oireet alkoivat kuudennella viikolla ja nyt kymmenennellä viikolla vatsaa turvottaa jo niin paljon, että se näyttää raskausmahalta. Mieheni pyörittää epäuskoisena päätään ja sanoo, etteivät nuo muutokset voi tulla näin nopeasti. Eisisi tietoa netistä, niin uskoisi paremmin!

Mutta kuten sanottu, muuten mieheni on hellä ja kyselee vointiani monta kertaa päivässä.

 

Milla84: Itse löysin eka kerran sykkeen silloin 8+. Eka kerralla sain etsiä ainakin 15-20 min. Kärsivällisesti pidin anturia paikallaan joka suuntaan vuoron perään. Silloin äänet löytyi juuri häpyluun rajan yläpuolelta, niin että anturi oli hieman enemmän kallellaan juuri sinne alaspäin. Ja paikka oli aika vasemmassa reunassa (tämä tietysti vaihtelee hurjasti jokaisella) Sitten 8+5 alkoi löytyä jo 5 min etsimisen jälkeen viimeistään. Nyt rv 9-10 vaihteessa äänet löytyy yleensä noin 1cm häpyluun yläpuolelta ihan keskeltä, mutta välillä pieni lähtee karkuun ja taas joutuu vaihtamaan vähän paikkaa. Tsemppiä, sieltä ne yhtenä päivänä saa kuuluviin! Itselläni vaikutti silloin 8+ myös geelin määrä, paljon paremmin sai kuuluviin kun geeliä oli kunnon kasa oikeassa paikassa. Jotkut löytää äänet vasta lähempänä rv 12, joten älä hätäile! Olemme myös mahoiltamme yksilöllisiä, naisen rasvakerroksen määrä vaikuttaa luonnollisesti.

Oletteko pysyneet terveinä? Esikoista odottaessa olin lähes koko ajan terveenä ja hyväkuntoisena, tosin silloin noita adoran mainitsemia migreenikohtauksia oli kolme kertaa ihan alkuraskaidesta. Nyt sitten yli viikko sitten sain sitkeän flunssan ja tyhmänä sinnittelin töissä. Siitä palkkana eilen nousi kuume ja makaan nyt puolikuolleena sängyssä. Olisi pitänyt levätä ajoissa..:headwall: Lohduttakaa jotenkin tätä oloa, kun pelkään, että tästä on huonot seuraukset raskaudelle. Kuumeen olen alentanut Panadolilla niin ettei pääse nousemaan yli 38 asteen. Enemmän haittaa kova yskä ja tukkoisuus. Maha on joka puolelta kipeä köhimisen takia.

 

kaktuspiikki ja milla kokeile kuunnella niitä sydänääniä ihan karvojen päältä, keskeltä häpykumpua, eli ei sii ollenkaan oikeastaan masun päältä vielä. Sieltä saattaa kuulua mutta ei kyllä tosiaan huolta vaikkei kuuluiskaan =) Mullaki neuvolassa eilen kuunteli alamahalta eikä saanu kuuluville ja kotona olen parisen viikkoa kuunnellut jo juurikin tuosta häpykummun päältä.

ilon lapsi ja minimii 10+5:heart:

 

Moi!

Eilen pääsin sairaalasta kotiin ja Hippukin on ihan kunnossa. 3,5cm toukka heilutteli käsiä ja oli yön aikana pyörähtäny pää alaspäin. Hematooma oli kanssa lähtenyt pienentymään, eikä verta ole nyt onneksi näkynyt.
Sairaslomalla olen ja mahdollisimman paljon täytyy olla vaakatasossa. Mitään ei saa nostella eikä edes kotitöitä tehdä. Perjantaina on sitten kontrolliultra, jossa katotaan tilannetta uudelleen. Olettaen siis ,että mitään ei satu ennen sitä.

Tillu&Hippu McGyver 10+0 POKS!!! :heart:

 

kiitti vinkeistä ilon lapsi ja littlestar! täytyypä illalla rueta metsästämään ääniä! eilen en jaksanu edes 10 min ettiä...ja ilmeisesti liian ylhäältä oon koittanu.

littlestaren nyt oikein keksi muuta kun sen perinteisen että juo paljon nestettä ettei tule kuivumista! ja kokeile käydä viileissä suihkuissa,se ainakin alentaa hetkellisesti kuumetta. Ja niitä panadoleja kannattaa ottaa ettei tosiaan nouse kuume kovin ylös.

tuosta miehen suhtautumisesta vielä sen verran että meilläkin katotaan aina netistä yhessä että missä mennään kun viikot poksuu. Myöskin sitä neuvolasta saatua äidille/isälle kirjaa on luettu ja kateltu.

Leppoisaa lauantain jatkoa!

 

Pikku myy Kiva kuulla että olette jutelleet ja olet paremmalla mielellä asian suhteen

Ei vielä mun mielestä vaikuttaa myös että sulla olis ennemminkin ummetuksesta johtuvaa kipuilua kuin pukamista! Mulla on kans ihan saman tyyppistä. Oon yhdistänyt sen siihen kun vatsa on vaan niin kovalla.

LittleStar Mulla on kaikkien raskauksien alussa ollut hentoinen pitkäkestoinen flunssa. Nytkin oon monta viikkoa aivastellut ja aamuisin nokka vuotaa, ei muuta. Että varsinaisesti en ole kuitenkaan kipeä. Sanoisin että älä huoli, oon monestakin paikasta lukenut ettei flunssat tmv. lapseen vaikuta. Mäkin oon nyt kolmena päivänä aika usein napsinut Panadolia tähän päänsärkyyn/migreeniin (vieläkin jomottelee), mutta ei siitä mun tiedon mukaan pitäisi olla haittaa Nyt vaan sairastat rauhassa ja voithan soittaa päivystykseen lääkkeiden turvallisuudesta, jos kuume pitkittyy ja joudut pitempään lääkkeitä käyttämään. Mutta paketin ohjeiden mukaisesti (montako päivää se nyt olikaan?) on varmasti turvallista käyttää (sairaanhoitaja miehenikin sitä mulle vakuutteli kun migreeni alkoi)

Nyt lapsille välipalaa. 10v lähti elokuviin ja pienemmän (4v) kaverina on täällä serkkutyttö (5v). Käytiin juuri paloautoa ja poliisiautoa tutkimassa, kun oli sellainen tapahtuma lapsille 112 -päivän kunniaksi.

Adora ja Ruu 7+4 (jee, ei pahoinvointia vielä tänään, rannekkeet ollut koko päivän)

 

LittleStar:mulla ekan ja tokan ero oli 2v3kk eikä ollut mitään tuplarattaita,en edes harkinnut.Nyt toki täytyy ostaa kun 1v5kk tuskin jaksaa kävellä

ei vielä kyselit facebook ryhmän näkyvyydestä muille...Ei näy mistään että kuulut sellaseen jos ryhmä on salainen.

Tiistaina sitten se uus ultra jossa selviää tilanne lopullisesti.Hyvä merkki on se että kohtu kasvaa kun vihloo niin kovasti niistäessä ja ylös noustessa...Jos siitä nyt voi mitään päätellä :kieh: No,ei montaa päivää enää.On kyllä muutenkin ollu hyvä olo kun ei ole mitään merkkejä ollut että ois mennyt kesken mut eihän sitä koskaan tiedä. Sitähän mä en edes viitti miettiä kun se eka lääkäri viimeks mietti lähes itekseen et onko siellä yks vai kaks



NeliApina ja 7+1

 

En mä näköjään saa kirjotettua tänne.. Lukemassa käyn kyllä päivittäin mut sit ei muka ehdi enää mitään kirjotella ja sit ku olis aikaa kirjotella ni ei muista mitä pitäis kommentoida.. joten anteeks nyt et tulee vaan näin omanapasia juttuja!! :ashamed:

Tää raskaus on kyllä niin poikkeeva noista muista ettei tosikaan. Nyt on viikon verran ollu huonoa oloa ja väsymystä ku aikasemmissa raskauksissa se on alkanu jo 6-7 viikolla. Nyt siis viikkoja 9.

Onneks oon ton meiän pikkusen kanssa kotona ni saa nukkua sen kanssa päikkärit ja syödä sillon ku siltä tuntuu. Mitään ruokaa ei tee mieli. Syön kyllä jos sen tekee joku muu mut jos ite tekee ruuan ni kyllä se syöminen on sitte vaikeeta. Tänäänki haettiin pizzaa.. johan maistu! Eilen tein riisipuuroo ku tuntu et se vois alas mennä ja niin meniki, olisin voinu syödä koko kattilallisen kerralla. Suolakaloja ostin et voin niitä puputtaa ku tuntuu et alkaa huono olo jyllätä. Pientähän tää vielä on ja toivottavasti tällasena pysyyki. En kyllä yhtään kaipaa sitä oksentamista mitä muissa raskauksissa on ollu.

Eilen varasin nt-ultraan ajan. Se onki jo parin viikon päästä maanantaina. Samana päivänä on sitten neuvolalääkäri. Saa sitte vähän selvyyttä tohon hematoomaan. Mulle kun ei lääkäri ainakaan sanonu mitään et pitäis ottaa rauhallisesti ehkä sit senki takii ku se oli aika pieni. Se on vähän vaivannu mieltä..: / Eikä kyllä ton melkein 2-vuotiaan kanssa täällä nyt niin rauhallisesti edes pysty ottamaan. Pakko sitä on välillä nostaa syliin ja touhuta sen kanssa. Ei onnistu et äiti vaan makoilis sohvalla.

Mäkin mielelläni liityn faceen ja kerhoon kunhan tässä nyt vielä päästään varmemmille viikoille. Kummasti se keskenmeno vaan kummittelee mielessä. Pelottaa vieläkin et jotain tapahtuu... Ja ehkä mä tässä opin kirjottelemaan tännekin vähän useimmin niin et tuutte tutuiksi ja muistaa kommentoida toistenki juttuja.

Hyvää viikonloppua ja hyviä vointeja kaikille!

Aksuliina ja papu 9+0

 

dääm,täälä virtsiksen oireita. : / kävin jo kaupasta hakemassa karpalo- ja puolukkamehuja ja äitin pakkasesta viininmarjamehua,niitä tässä sitten litkiny että jos vähä helpottas.Maanantaina joutuu viemään vissiin pissipurkin labraan,onnes neuvolasta laittovat lähetteen jo valmiiks sinne että jos alkaa tuntumaan niin tarvii vaan se purkki viedä.
Ärsyttää vaan että just viikonloppuna piti tulla,nyt pitää ootella maanantaihin että saa kuurin.Voishan sen purkin varmaan viedä aluesairaalalle päivystykseen mutta siellä on aina niin kauheet jonot että ärsyttää sinne lähtee istumaan,mutta jos oireet pahenee niin pakko kait se sitten on.. : /

kyllä tympäsee ja satasella. :headwall:

kaktus ja tyyppi 8+6

 

Milla84 Mie sain dopplerilla äänet kuuluviin tasan 8+0 ja etsiskellä piti tosiaan tovi. Löytyi ihan tuolta alhaalta karvoituksen rajasta ja juuri piti olla oikea kohta,että kuului, pienikin heitto niin hävis äänet. Nyt löytyy sitten jo helposti, ihan max. 2min etsimisellä:heart:

Tillu79 Mahtavaa,että olet päässyt jo kotiin ja pienellä kaikki hyvin:heart: Nyt vaan otat tosi rennosti=)

Miehen suhtautuminen Meillä mies on vähän niin ja näin. Sanoo olevansa onnensa kukkuloilla,mutta ulkoinen olemus antaa ymmärtää ihan jotain muuta. Ei esikoisenkaan aikaan mitenkään hirmu innokas ollut noin niinkuin ulospäin. Nyt kun valittelen oloja taikka kipuja niin ei ikinä sano mitään. Mutta se nyt näkyy on hänen tapansa suhtautua tähän ja sen innostuneempaa en siitä saa joten näillä mennään. Kuitenkin lapsen synnyttyä on ollut tosi ihana:heart:

LittleStar Kyseli terveenä pysymisestä. Esikoisen aikaan miula oli heti alussa vyöruusu ja muutenkin olin koko alkuraskauden flunssainen,sen jälestä vointi oli ok. Nyt tällä hetkellä olen oikeestaan taas enemmän ja vähemmän ollut koko alkuraskauden kipeenä

ON Miula se on käynyt niin,että kaikki oireet oikeestaan kaikonneet ihan lopullisesti. Hieman kyllä ihmetyttää,mutta samalla tässä mietiskelen,että esikoisestakin saattoi hävitä samoja aikoja oireet. En muista vaikka ei siitä nyt niin pitkä aika vielä ole kun esikoista rupesin odottamaan Flunssaa on lähinnä ollut ja sen takia en ole päässyt VIIKKOIHIN liikkumaan juuri yhtään. Tahtoo miula nämä taudit aina pahentua jos yhtään räkäisenä lähden tuonne ulos Maanantaina pitäs käydä pikavisiitillä neuvolassa ja siellä kuunneltas löytyykö pienen sydänäänet ja samalla laitetaan lähetettä sitten ultraan ja otetaan ne seuloihin tarvittavat verikokeet=)

niin ja tervetuloa uusille:flower:

Rae 9+5

 

Nyt ei jaksa lueskella kaikkea mitä täällä on kirjoiteltu, mutta kun puhuttiin siitä mahankasvamisesta aikasemmin, niin tunnen tuolla oman läskimahan alla kauheen pallon. Siis se tuntuu ihan järjettömän isolta :O

 

en saanu niitä ääniä kuulumaan,pitää koittaa huomenna uudestaan kun mies on töissä niin saa rauhassa kokeilla! nyt se höpöttää koko ajan vieressä "joko?! joko?!"
masuilija mulla tuntuu kans mahan alla sellanen kovempi pöllykkä kun oon mahallani mutta kädellä kun koitan painella,en tunne sitä. kaipa se on niin syvällä läskin alla eikä siksikään äänet kuulu

 

Mulla myös illasta ollut kauheen kipee alamaha ja alaselkä ja tuntunu jotenkin että koko lantio räjähtää. Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia?

 

Tillu79 oi ihanaa lukea hyviä uutisia! :flower: lepää ja ota rauhallisesti=)

puhuitte että ollaanko oltu terveenä ittellä on aamuisin nuhaa ja saa usein aivastella mutta muuten olo on ollut hyvä!

nyt on aivan helkutin kuuma tuli pirettyä tuos aamupäivällä pönttömuuris valkiaa ja huhhuh kyllä tarkenee,

oon syöny tänään taas niinku hevoonen ja sen näkee mahasta, valtava potkupallo ja vieläki tekis mieli syörä jotain pientä iltapalaa ja sitte vois mönkiä sänkyyn miehen, 2 koiran ja 2 kissan väliin, väsyttää yli lujaa kun eileen tuli valvottua yhteen asti yöllä

hyvää yötä mammat ja pikku masu-asukit:heart:

kakaa ja toukka 10+2

 

heipsis

Ootte ahkeria kirjottaa

Kaakaa, Ilon lapsi ja Billabee: Onnea ihanista ultra kuulumisista!

Kusma ja PikkuMyy: Aikaa kai ne miehet vaan tarvitsee, vaikkei meistä itsestä aina siltä tunnukkaan.. Adoran kirjoitus kosketti itseäni kovin "Ennen kaikkea ymmärrystä molemmilta osapuolilta - ja miehellekkin pitää antaa vapaus "olla raskaana" niin kuin haluaa, ei kaikki naisetkaan hehku raskauttaan, höpöttele vauva juttuja koko ajan ja suunnittele tulevaa vauvan huonetta jo alkuviikoista lähtien Eli kaikki me ollaan erilaisia. Puhukaa miehenne kanssa näistä asioista avoimesti - parisuhteen hyvinvointi on tällä hetkellä ensiarvoisen tärkeää" ... Juurikn näin! =)
Meillä mies on myös suht neutraali, mutta tiedän sen johtuvan pelkästään siitä, että otti se kkm lujille Meillä molemmilla. Sanoi nyt viimeisimmän ultran jälkeen, että onhan se sitten vaan uskottava.. murehditaan sitten jos tarvis. Ymmärrän hyvin varovaisuuden ja samalla tavalla tunne itsekkin.. Paitsi, että pelkään vieläkin pahinta :/ Mies kuitenkin huolehtivainen ja mm. tyttöä kun odotin, olinTODELLA väsynyt ja tuntui että en jaksa töitten ohella muuta kuin nukkua.. mies sitten vietti paljon aikaa esikoisen kanssa ja hoiti enemmän kotihommia.
Nyt tuntuu etten edes kaipaa mitään ylimääräistä hössötystä (Vaikuttaneeko asiaan se, kun raskauksia kuitenkin takana ja homma suht tuttua ) Toki läheisyyttä ja hellyyttä mutta koen tämän alkuraskauden helpommaksi mitä aiemmat.

Syssy: Toivotaan, että keskiviikon ultrassa kaikki olisi hyvin :hug: Varmasti piinaavaa odotella.

Bamboo: Hyvä jos olo edes hetken parmepi, jaksuja!

pipsapippuri: Olitko se sinä, jonka kautta pääsee kerhoon ja face-ryhmään?? Laittaisitko ohjeita? Ja niin kuin Ei vielä tuolla kyseli, niin näkeekö muut, että olen liittyneenä sellaiseen ryhmään? en itsekkään vielä ihan niin julkisesti haluaisi tätä jakaa..

Täällä aivan tolkuton nälkä! Koko ajan! Muuten vaan edelleen epäilyttää, kun suht helpolla olen päässyt. Mietin sitä, että siellä ultrassa kuva näytti niin kamalan pineltä... Eikö vasta alottanut lääkäri osannut suurentaa sitä vai mikä.. Ei edes mittoja ottanut. sanoi kyllä että syke näkyy ja liikkuu, mutta itse en oikein osannut ainakaan liikettä erottaa kun kuva niin pieni ja epäselvä. Tekisi maanantaina mieli soittaa neuvolaan, mutta taitaa pitää ihan hulluna jos soitan ja sanon, että epäilen näkikö lääkäri oikein :ashamed:
Josko vaan odotellaan vielä3vk neuvola-aikaa ja jos sitten kuuntelisi jo sydänäänet.. SITTEN voin olla huoleti.

danjuska ja "manna" 10+3

 

Aksuliina: Jännä, miten erilaiset mieliteot voi olla. Mulla riisipuuro aiheutti inhotuksen yks päivä, vaikka tavallisesti rakastan riisipuuroa. Tänään teki hulluna mieli grillimakkaraa ja sitä piti sit saada...se riisipuuro olis ollu terveellisempi vaihtoehto

Tänään on ollut välillä kuvotuksen tunnetta ja närästystä. Vessassa pitää rampata vähänväliä...Jänskättää ensi torstai ja ultra Pitää vaan uskoa ja luottaa että kaikki on hyvin salamatkustajalla. Mies on sitten mennyt innoissaan hölöttämään puolitutuillekin raskaudesta...huok. Sama juttu kuin esikoisen odottamisen aikaan. En jaksa olla vihainen, mutta just kun sovittiin, että ei kerrota vielä kenellekään. Mukavaa viikonloppua kaikille.

 

Mun oli pakko tulla tänne hehkuttamaan. Mun puolitoista kuukautta kestänyt "krapula" on poissa (toivottavasti ei takaisin tule). eli ällötystä ei enää havaittavissa, väsymyskin on jo ihan inhimillisissä rajoissa, ja jaksoin tänään siivota! Olo on mitä mahtavin. ehkä ens viikolla pääsen uimaan, kun on kaikessa urheilussa olllut nyt tammikuun alusta asti taukoa kauhean olon ja väsymyksen takia.
Mieskin oli ihan onnessaan, kun pistin kotona hösseliksi. Tähän asti se raukka on yksin joutunut hoitamaan oikeastaan kaiken kodinhoidon.

Miehen suhtautumista muutenkin. Mun mies on ollut tosi ymmärtäväinen ja ihana. Ollaan kuin vastarakastuneet, ja mies huolehtii ihan hurjan paljon mun hyvinvoinnistani ja pärjäämisestä (ei kuitenkaan onneks liikaa, muuten hermostuisin siihen). Me ollaan molemmat oltu vähän "pihalla" tästä raskaudesta ja aika ajoin tuntuu ihan absurdilta koko homma. Välillä huomaa miettivänsä että onko tämä totta ollenkaan. Jutellaan paljon ja vaihdetaan ajatuksia. Noita neuvolasta saatuja lappuja ja vihkoja ei olla pahemmin luettu. Silloin alkuviikoilla rohmusin netistä kaiken mahdollisen tiedon ja ostin suomalaisen vauvakirjankin kirjakaupasta ja sitä tuli jonkun verran luettua. Nyt on viime aikoina ollut molemmilla sellainen olo, että mennään omalla painollaan. Ehkä maanantaina ultran jälkeen tämäkin konkretisoituu ja alkaa tiedonjano taas heräämään.

Minkälaiset "tukiverkot" teillä on muuten? Tuli mieleen kun on puhuttu paitsi puolisoiden, myös ystävien ja perheiden reagoimisesta.
Me ei olla vielä kerrottu vanhemmille, vasta ultran jälkeen kerrotaan. Aika monet mun ystävät tietää jo tästä raskaudesta, ja ihan hurjan ihanaa tukea olen saanut sieltä. Myös työkaverit on olleet mahtavia. Mulla on kaksi tosi hyvää ystävää, jotka on lähestulkoon samoilla viikoilla mun kanssa, ja kaksi muuta ystävää joilla laskettu aika on kesällä. Niiden kanssa tulee oltua enemmäkin yhteydessä, ja on kiva kun on sitten "mammakavereita" jo valmiiksi.
Miehen puolesta vähän harmittaa. Hän on kaveripiirissään ensimmäinen joka saa lapsia, ja tuntuu ettei hänellä oikein ole ketään joka tätä tilannetta ymmärtäisi tai kenen kanssa voisi jutella. Mies on itsekin sanonut että kaipaisi vähän sellaista "äijänäkökulmaa" tähän.

Töistä ja sairaslomistakin olitte muuten jutelleet. Mulla on siitä ihana työpaikka ja esimies, että raskauteen liittyvä väsymys ym. "vaivat" katsotaan täysin sairasloman perusteeksi. Olinkin alkuviikoilla muutaman päivän väsymyksen ja huimauksen takia poissa ja oli ihana huomata, että esimies oli vilpittömästi huolissaan ja sanoi että töihin ei ole tulemista ennen kuin olo on parempi. Osittain tämä johtunee myös työn luonteesta (vaikeasti vammaisten kanssa), johon liittyy paljon siirtoja, nostamisia ym. Ja väsynyt tai muuten vajaakuntoinen työntekijä on siellä riski paitsi itselleen, myös asiakkaille ja työkavereille.

Maanantaina sitten ultra...jännää

Piikikäs ja Korak 11+1 (jestas kun on isoja numeroita, piti ihan tarkistaa, että onko se oikeesti noin paljon )

 

Huomenta. Ärsyttää, minä, joka yleensä nukun helposti puolillepäivin vapaapäivinä oon alkanu heräämään viiden ja kuuden välissä aamulla. Esikon kanssa en kyllä muista, että näin aikaseen oisin heräilly, päinvastoin nukuin kun pieni possu aina kun siihen oli mahdollisuus.

Työpaikasta kun olette puhelleet, mua oikein hirvittää kertoa tästä siellä. Yhdelle työkaverille olen kertonut, joka osaa pitää suunsa kiinni. Mutta jos vanaht merkit paikkansa pitää, niin kohta on pakko kertoa, ei mahdu enää vaatteisiin : / . Jos nyt kaikki menee hyvin, niin eihän tässä ole töitäkään jäljellä kuin nelisen kuukautta ennen mammista, kun lomat laskee pois.

 

Tukiverkosta Meillä ne ovat aika nihkeänlaiset :/ Mun vanhemmat ovat alkoholisteja ja äitini muutenkin mielisairas ja miehen vanhemmat taas asuvat n 200km päässä. Mun siskoista yks asuu n. 700km päässä ja yksi siskoistani on kehitys- ja cp-vammainen, kolmas siskoistani asuu samalla paikkakunnalla ja onkin ollut hirmusesti apuna ja on tosi ilonen uudesta raskaudesta ja odottelee kovasti koska annan luvan hehkuttaa siitä kaikille Miehen sisarukset asuu kanssa n. 200km päässä. Ystävät mut "hylkäs" kun saivat tietää ekasta raskaudestani, heille oli nähtävästi liian kova paikka. Harmittaa vaan kovasti että siinä mylläkässä menetin myös parhaimman ystäväni jonka kanssa oltiin oltu ystäviä n. 13vuotta :/ Nyt olen saanut muutamia mammakavereita kerhon kautta ja vanhoista kavereista ystävystyin uudestaan yhden kanssa joka kanssa saanut pienen vauvan. Siitä on nyt tullut sellanen ihminen jonka kanssa soitellaan melkein päivittäin ja nähdään aina kun ehitään. Nyt hänkin on muuttamassa n.500km päähän Että ei mitenkään kovin runsas tämä meidän tukiverkosto ole. Kovasti haluisin muuttaa sinne mistä mies on kotoisin, mutta siellä ei oo miehelle töitä ja palkka laskis.

 

Huomenta! vai joko se on päivää
ei mitään oireita taaskaan,pystyin jopa juomaan 2 kuppia kahvia ja syömään hyvin.
Mulla on tämä kesto nuha,ollu ihan koko raskauden ajan. Nokka tukossa aamulla ja aivastuttaa pitkin päivää.

tukiverkosta Minun vanhemmat tietää ja minun 3 isosiskoa,he ovat se tärkein tuki mikä meillä on. Äiti nyt on ollu hieman varovainen sen edellisen keskeytyksen takia,mutta kyselee kyllä aina neuvola ja lääkärikäyntien jälkeen että mitäs ne sano. Siskot on aika innoissaan,toki nekin varovaisesti. Yks suunnitteli tulevansa kesälomalla sisustamaan vauvan huonetta ja toinen on myllänny oman lapsensa kaapit ja vieny vaatteita jemmaan porukoiden luo!
Anopille kerrotaan vasta torstain ultran jälkeen,se kun ei osaa pitää suutansa kiinni ja alkaa heti siunailemaan ja höpöttämään. Viime raskaudessa aina miehelle laitteli viestiä ja muistutteli mitä minä en saa tehdä ja mitä ei saa syödä ja kyseli mieheltä mitä mulle kuuluu. Ois voinu ihan suoraan multakin kysyä...
Miehen sisko on sairaanhoitaja joten sieltäkin niitä neuvoja ja ohjeita tuuppaa tulemaan!

Näin muutes viime yönä unen,jossa työntelin poikavauvaa vaunuissa! tai ei se ihan vauva enää ollu,kun se heräs niin se nousi istumaan,oisko ollu joku 8kk pötkylä! =) ja tunsin siinä unessa että se on meijän poika! oli kyllä ihana uni,ihan hymy persiissä sai herätä :heart:
ootteko te nähny vauvaunia? on tästä tainnu täälä jo puhetta ollakkin..

Lähempä tästä puiden hakuun ja pistän pirtin lämmite niin ei ukko-kullan tarvii töiden jälkeen rueta muuta kun imuroimaan!

kaktuspiikki ja tyyppi 9+0 POKS!!

 

Voi luoja mikä yö!! lueskelin sängyssä hetken aikaa tuota neuvolasta saatua vauvan odotus äidille/isälle kirjaa, sitten kun rupesin nukkumaan ja kun vihroon ja viimein olin saanut unen päästä kii kaveri vastasi päivällä laittamaan viestiini, no ei mennyt kauaa kun taas olin jo melkein nukahtanut heräsin siihen kun puhelin soi... sama juttu toistui tunnin päästä Sitten iski kauhea pissa hätä ja sain kömpiä vessaan... sänkyyn päästyäni takaisin nuorempi koira tuli jalkojen päälle nukkumaan mikä häiritti sitä sain vähän väliä yöllä siirrellä pois tieltä, ja TAAS kusihätä!! voi luoja!! ja sitten meirän tipsu poika oli vallannut tyynyni ja nukkui sen päällä... onneksi väsytti niin lujaa että simahdin samantien, toki jatkoin heräilemistä vähän väliä ja siirtelin koiria pois tieltä ja sai vessassa pomppia. aamullla sitten seittemän jälkeen jo olinkin hereillä ja jatkoin kirjan lukemista....

Tukiverkosta vanhemmat ei oikein reakoinut ihmeellisesti tähän raskauteen, äitini sanoi vaan että toivottavasti kaikki menee hyvin, ei muuta... miehen äiti oli vain tokaissut että jaa saattako perheenlisäystä.... vähän tuli haikea olo että olisivat nyt voineet innostua vähän enemmän, mutta onneksi kaverit ovat olleet innoissaan ja sanoneet että ne jännittää tätä asiaa kanssani =)
miehen serkun likkakaveri odottaa kans ja meillä ei ole paljoa eroa ja molemmille tämä on ensimmäinen lapsi niin hän on erittäin hyvänä tukena tässä.
Itseä toki harmittaa kun kaikki kaverit asuvat toisella paikkakunnalla niin aina yleensä pitää itse sinne lähteä kun ei ne meinaa osata meille kylään...

Nyt dippailemaan korppua kahviin

Kakaa ja Toukka 10+3

 

Kaktuspiikki olen nähnyt yhden unen vauvaan liittyen ja ihan samanlaisen, kuin sinä! Työnsin vaunuissa poikavauvaa, joka osasi jo istua Tunne sen unen jälkeen oli niin ihana. Saa nähdä onko meille pojat tulossa.

murmeli 11+4

 

tukiverkosto aika yksinhän tässä on pärjättävä. Anoppi on kuollu, mun vanhemmat vielä työelämässä ja kaikki kaveritki lähinnä töissä. Mun vanhemmat kyllä asuu samalla paikkakunnalla mut ei äitikään aina työpäivän jälkeen jaksa sit lapsia hoidella. Auttaa kyllä jos on joku pakollinen tarve. Meiän sisaruksetki on töissä ja niilläki menee aika työpäivän jälkeen siinä oman perheen parissa.

Me ollaan oikeestaan ainoot tällä hetkellä kaveriporukasta kenellä on pieni lapsi ja toinen tulossa tai neljäs... muilla kavereilla on saman ikäset lapset ku noi meiän isommat. Sillon oliki kivasti seuraa sekä äidille että lapsille ku noi isommat oli pieniä. Nyt ei oikein meinaa olla... mun läheisimmän ystävän kanssa nähdään kyllä usein mutta silläkin on isommat lapset jo. Tälle meiän pienelle ei oikein tahdo löytyä leikkiseuraa samalla tavalla ku aikanaan noille isommille. No, toivottavasti saa sen siskon tai veljen kaveriksi. Ja kyllähän noi isommat välillä leikkii ja ulkoilee ton pienen kanssa. Jos sattuvat sillä päällä olemaan...

unet mä en oo nähny vielä unia et mulla olis se vauva mut viime yönä näin unta et mun serkulla oli vauva. Se oli vielä syntyny tosi pienenä, keskosena vissiin ja mä sitä sitte hoidin... viime yönä näin kyllä muutenki ihan hirveesti unia ja tosi kummallisia. Muistan sillon ku tota pikkaraista odotin et näin vauvaunia. Välillä otin unessa sen vauvan sieltä mahasta pois ja työnsin sit takasin mahaan kasvamaan.. ihan hassuja unia!

Jaahas, se alkais olee päikkäri aika!

Leppoisaa sunnuntaita!

Aksuliina ja papu 9+1

 

murmeli mulla on kyllä vahva poikaolo,siis oli jo ennen tuota unta! äiti ja yks siskoistakin on nähny poikavauva unia...
Mulle kyllä käy kumpi vaan,kunhan on terve! :heart: