Syyskuun söpöläiset <3 - Elokuussa

Heissan! Onnittelut mamskulille!

Pariin kertaan yritin kirjoitella aiemmin tällä viikolla, mutta aina viestit kadonneet kun oon koettanut lähettää. Nyt en oikein muista enää, kelle kaikille piti kommentoida...

Omaa napaa: olo melko tukala, selvästi tullut hankalammaksi vikan vkon sisällä. Vaikka nautin kyllä ilman viilenemisestä. Nyt on alkanut pohdituttaa, milloin alkaa tapahtua, kun 37vkoa täynnä ja pikkuinen kiinnittynyt pää alaspäin synnytyskanavaan nyt jo ainakin 1-2 vkoa. Neuvolassa terkkari sanoi, että voi syntyä parin viikon kuluessa laskeutumisesta/kiinnittymisestä tai sitten ei. Elikä tässä olisi nyt sit arvio, että synnytys alkaa ihan milloin vain 0-5 vkon kuluessa. Aikamoinen aikahaarukka!!

Vähän pelottaa, jos tää uusi pinnan kireys / levoton olo, sormien puutuminen ja fyysisesti hankalampi olo kestää viikkotolkulla... Toisaalta voi kait tässäkin tulla vaihtelua päivien välillä.

Ai niin helpotti, kun sain viime viikon lopulla hikoiltua eri puolilta saadut vauvanvaatteet koon mukaan omiin pusseihin. Mies kaverinsa kanssa kasasivat pinnasängyn, sekin helpotti valmistautumisstressiä.

Tsemppiä ja kestämistä itselle ja teille!

Ilokarpalo ja Pipana 37+2

 

Onnea Mamskuli!!

Kiitos tsempityksistä! =) Toistaiseksi ollaan säästytty märkäruvelta. Toivottavasti ei iskekään!! Isommille lapsillehan se on tosiaan aika helppo juttu (vaikka voi kovasti töitä teettääkin), mutta ruven aiheuttama bakteeri voi tosiaan olla vastasyntyneelle tosi vaarallinen. Ja tsemppiä crocus, toivottavasti ootte jo kuivilla norosta! Meillähän se oli ed. raskaudessani, kun olin rv 36+0 -kamalaa oli...

No hei... "pikkusen" mullakin aina hiipii ennen nukahtamista/ öisin mieleen ajatus, että voi perse -onko tosiaan pakko synnyttää (no on...)!? Avautumisvaiheen vikat sentit on munkin mielestä ne hirveimmät! Ponnistusvaiheesta oon tähän asti melkeinpä tykännyt (vaikka täysin luomuna synnyttäessäni kakkosta karjuin kuin leijona koko ponnistusvaiheen -kuten myös avautumisvaiheen vikat sentit-, mutta siitä huolimatta en pitänyt sitä pahana). Että ponnausvaihetta odotellessa. Musta se avautumisvaihe on kamalan tylsää odottamista plus kamalan kivuliasta siinä lopussa, jos ei oo kunnon kivunlievitystä. Vaikka voihan se olla, ettei tälläkään kertaa tartte hirveen kauaa tylsistyä avautumisvaiheessa... kunhan nyt sinne sairaalaan ehtisi. Käynnistyshän ois siinä mielessä se ideaali, että ois jo sairaalassa valmiina synnytyksen alkaessa.

Tänään pyörähdin neuvolassa:
-rv 37+3 (36+1)
-RR 128/ 86 (128/ 84) -kotona aamulla 115/ 76, tuppaa aina nlassa nousemaan
-hb 112 (108)
-paino -600g (oikeesti -800g, mutta nlan vaaka häröilee jotenkii, luotan omaan vaakaan)
-painoa tullut eka nlasta 4.9 kg neuvolan mukaan
-sf 34 (34) -tosin nyk. th:ni mitannut/ mittaa yläkanttiin -ei vielä ota napakasti (vanha th:ni sanoi näillä sanoin)
-syke 135-145
-turvotus +- (-)
-pissa -/- (viimeksi protskut +- ja ketoaineet +++)

RauRaun masu on muuten aikaslailla samannäköinen kuin mullakin. Eteenpäin työntyvä pallo. Poikamasu (vaikka en kyllä usko tyttö-/ poikamasuihin).

Vähän oon sairaalakassia laitellut, itselle lähinnä hygieniatarvikkeita. Ei mulla oo kunnon reppua/ kassiakaan... pojan viime vuotisen eskarirepun otin... Vähän tavaraa sinne mukaan otan. Oon muistaakseni tullu kotiin sairaalaan menovaatteissa. Pitääkin kasata jossain vaiheessa valmiiksi puhdas vaatekasa itselleen sairaalaan lähtöä varten, jos tuleekin äkkilähtö. Vauvalle on vaatteet kasassa kaapissa, pitää vaan siirtää reppuun.

Hirveesti uteluttaa vauvan sukupuoli, vaikka 99.9%:sesti poikaan uskonkin... R-ultrassa kätilö kuitenkin tyttöä arveli ja oon yrittänyt pari kertaa lääkärillä siihen uutta arvausta saada, mutta en oo saanut. Viimeksi lääkäri sanoi katsovansa, muttei sitten katsonutkaan- ja en kehdannut tivata... Tyttö tuntuu epätodelliselta, mutta vaivaa kuitenkin mieltä... Eikä mulla oo pinkkiäkään ostettu! Poika se on, sanokaa mun sanoneen! Poikasykkeetkin on (jos nyt noihin mitään "luottamista" ) ja tosiaan poikamasu (mitä sanoinkaan masun kokoon/ muotoon luottamisesta ). Ja ennenkaikkea poikaTUNNE, johon kyllä luotan. Niinhän mä edellisistäkin poikaa povasin. Ja ihmeen hyvin oon kaveri/ tuttavapiirissa sukupuolet arvannut. Hyvä säkä!

Maanantaina mulla sitten se pelkopoliaika! Arvatkaa, jännittääkö!!!

Velmutar 37+3

 

Mamskuli, onnea pikkuisesta! :heart:

Jaaha, mitähän sitä kirjoittaisi, ettei menisi pelkäksi valittamiseksi? Vaikka kaikenlaisia vaivoja on, olo on hankala koko ajan, hikoiluttaa ja varsinkin tuo unen vähyys rassaa niin kuitenkin on aika onnellinen ja ihana olo. Yritän nyt nauttia tästä vapaa-ajasta ja siitä, että saan tehdä mitä haluan Mutta kyllä se on oikeasti yllättänyt, että miten kaikki asiat muuttuu vaikeaksi raskauden myötä. Liikkumisesta ja kaikista arkiaskareista lähtien. Viime viikolla puin rintsikoita päälle kylpyhuoneessa suihkun jälkeen ja mies huusi että mitä oikein teet? Kerroin ja kysyin että miten niin? "No kun kuuluu niin kamala puuskutus ja ähinä, luulin että oot siellä itkemässä ja säikähin että mikä on." Että kyllä, vaikeaa on....

Meillä oli eilen ensimmäinen perhevalmennus, toinen kerta on ensi viikolla. Ensimmäinen kerta oli suoraan sanoen vähän turha... Siellä käytiin läpi vanhemmuutta ja parisuhdetta, ja meille se ei kyllä antanut mitään. Toki jollekin tuollainen jutustelu voi olla tarpeen, en väheksy sitä ollenkaan. No, ensi viikolla on luvassa juttua synnytyksestä ja kivunlievityksestä, sitä odotan ihan mielenkiinnolla. Te joilla ei ole esikoista tulossa, olette varmaan jättäneetkin valmennuksen väliin?

Synnytystä en osaa vieläkään pelätä. Vaikka kaikenlaisia juttuja olen kuullut, niin ehkä kun sitä ei ole itse kokenut, sitä ei oikeasti voi kuvitella, että millaista se on. Olenkin päättänyt olla ajattelematta asiaa mahdollisimman paljon, niin ettei pelkoja turhaan heräisi. Saapa nähdä, hiipivätkö ajatukset kuitenkin mieleen kun loppua kohti mennään...

Velmutar, teillä riittää sitten vielä jännitettävää sukupuolen suhteen Meille on annettu poikalupaus, ei kuulemma ole epäilystäkään siitä mitä jalkojen välissä on, mutta, ainahan niitä tyttöjäkin välillä syntyy poikalupauksesta huolimatta. Sanoin tänään miehelle kun mietittiin vauvalle nimeä, että aatteleppa jos se oiski tyttö! Mies vastasi että niin, isomunainen tyttö Kun ne killuttimet oli siellä ultrassa niin selvät.. No, ei se kyllä meidän maailmaa heilauttais vaikka tyttö oiskin, vähän ehkä pitäis käydä ostoksilla uudelleen. Veljenpoika olisi varmaan ainut pettynyt, hän kun niin odottaa poikavauvaa, kaikki serkut ym. sukulaislapset nimittäin ovat tyttöjä.

 

Nyt on mun kohdalla asiat selvinneet! Huh! Eli äippäpolilla tuli taas käytyä ja nyt on mulle sektiopäivä varattu. 29.8. Aikaa tasan kaksi viikkoa, eli nyt pitäisi jaksaa tosiaan laitella loputkin vauvan kamppeet paikalleen ja kuntoon. Ja pakata se sairaalakassi. Tosi ystävällistä porukkaa siellä sairaalassa tuntui olevan, kävin jo anestesialääkärinkin haastattelussa, jne. Olen niin helpottunut!

Tutkimuksina tänään oli periaatteessa samat kuin synnytystapa-arviossa. Mulla oli pari opiskelijaa siellä, suostuin siis "opetusvälineeksi", ja olihan se aika hassu fiilis, kun kaksi nuorta (minulle nuorta ) tarkasteli mun jalkoväliä erittäin vakavana ja kiinnostuneena... haha. Toinen sai myös tehdä samat tutkimukset erikoislääkärin jälkeen. Plussana lääkäri katsoi myös peräpukamat ja selosti niistä niille opiskelijoille, eli on tosiaan hyytymä mulla siellä yhdessä pukamassa, joka pitää mennä tyhjentämään terveyskeskukseen, ellei kipu hellitä nyt parissa päivässä :/ Ei kyllä yhtään nappaisi sellainen, vaikka kipu on kyllä ihan järkyttävää, et siinä mielessä tekisi ehkä mitä tahansa. Ne vaan kun vissiin voi uusia hetimiten tyhjennyksestä huolimatta näin raskaana ollessa. No juu.

Liitoskipuja on mullakin tosi paljon, alkaa olemaan hankalaa aina päästä liikkeelle istuvasta asennosta, tai sängystä ylös.

Hispula, ei sitä synnytystä kannata sillä tavalla pelätä etukäteen. Yleensä kaikki menee kuitenkin hyvin, todennäköisyys on puolellasi Ja palkinto ihan paras.

Helpottunut Mimzy ja yksinäinen matkaaja 37+1

 

Voi Mimzyllä alkaa olla asiat hyvin, kun päiväkin jo sovittu! Toivottavasti kaikki sujuu siihen asti nyt hyvin. Ja mars vaan sinne tyhjennykseen, jos se edes hetkeksi helpottaa oloa.

Mä sain tänään vihdoin haettua vauvanvaatteet (koot 50-56) ja lajittelin ne yläosa/alaosa/haalarit laatikoihin. Ei tarvinnu pestä, kun oli just pesty kun tulivat siskolta kierrosta. Kehtoakin yritin jo pedata, mutta peitto olikin vielä märkä

Velmuttarelle tsemppiä synnytyspelkopolille maanantaille! Mä menen kanssa sinne lääkärikäynnille muistaakseni tiistaina, mutta siinä ne kuulemma nyt lähinnä seuraa sitä kokoa, että kasvaa normaalisti.

Mulla tuli muuten mieleen, etten olekaan avautunut, kun mullahan on mies ihan huitsin tuutissa töissä ja poissa aina noin viikon pätkät ja tulee sitte muutamaks päiväks kotiin. Nyt saa pikku hiljaa alkaa taas jännittää sitä, että tuleeko lähtö sillon ku mies on kotona ja jos ei, niin miten mä ton esikoisen kanssa nää hommat täällä oikein sumplin. Varsinkin jos tulis lähtö yöllä. Mut kai se sitten jotenkin ratkeaa.

Keltakukka 37+5

 

Alkaa olla aika mielenkiintoisessa vaiheessa tää meidän ketju! Kohta alkaa tapahtua! Ite saan luultavasti vielä odotella pitkän tovin, mut pistää vähän vauhtia töppösiin lukea pari viikkoa pitemmällä olevien touhuista. Täällä ei kyllä vielä vauvanvaatteita lajitella - muutto on vasta viikon päästä.

Piti tulla oikein kysymään, ootteko kaikki jo saaneet päätöksen äitiyspäivärahasta? Mulle ei oo vieläkään tullu, vaikka 29.6. jo hain. Kävin äsken kattomassa tilannetta ja ilmeisesti niissä liitteissä on jotain häikkää... Ihan syvältä kyllä et eivät viitti selkosanaisesti laittaa jotain kirjettä tai soittaa jos/kun jotain puuttuu! Alan olla aika lahopää tässä vaiheessa raskautta - mulle pitäis kyllä vääntää rautalangasta kaikki! No, onneks liitteitä ehtii toimittaa vielä ens viikolla, vaikka äitiysloma alkaakin jo maanantaina.

Mulla on kans ollu toi Onks pakko synnyttää? -olo. Tänään tajusin et oon ollu koko tän vuoden jo raskaana. Vähitellen vois alkaa tapahtua. Mut jotenkin uskon et en jakaudu ennen 40+ viikkoa. Eli nyt olis 5-7 viikkoa vielä jäljellä. Ja yritän muistaa senkin et siskontyttö syntyi vasta 42+3. Eli sekin on mahdollista...

Unettomuus vaivaa. Se on varmaan isoin ongelma tällä hetkellä. Neuvolassa todettiin tällä viikolla et muuten kaikki on mallillaan. Vauva majailee pää alaspäin ja on jopa ehkä vähän laskeutunut.

Hyvää yötä ja kauniita unia!

Sinadrius ja mimmi 34+5

 

Kyllä ne äitiysrahapäätökset pitäis olla jo tullu, jos ei mitään puutu. Laita sinne viestiä hetimiten Sinadrius!

Tosta synnyttämisestä tuli mieleen, että noi yölliset mietteet on kyllä tosi tuttuja. Mietin melkeen joka vessareissulla, että "Ihanaa kun voi vaan mennä takas nukkuu, eikä tartte lähtee synnyttämään!". Mut pakko se synnytyskin on sit ajallaan hoitaa, ei auta. Tavallaan sitä odottaa, että koittais se hetki, mutta tavallaan taas toivoo, että ei vielä. Hirveen ristiriitasta, mutta kaiketi ihan normaalia.

 

Heippa täältäkin ja onnitteluita jo synnyttäneille!

Kiitos kaikille kun jaksatte kirjoitella, itellä ei jotenkin ole mitään sanottavaa. Varsin hyvin taidan edelleen voida. Tosin unettomuus vaivaa täälläkin ja tälläkin kerralla. Ärsyttävää, kun päivällä ei kuitenkaan voi juuri levätä, tosin unentarvekin on kyllä vähentynyt enkä ihan pystyyn nukahtele. Neuvolassa ei tällainen poliseurannassa käyvä uudelleensynnyttäjä käy näköjään juuri lainkaan, kuukauden väli nytkin vielä, mutta eipä siellä varmaan ihmeitä tapahtuisi.

Kasvuseurannassa olen siis äitiyspoliklinikan puolella mutta ihan rutiinilta (en nyt sano että turhalta) tuntuu tällä kerralla. Ihan hyvin ja tasaisesti kasvaa, laskettuna aikana olisi about kolmekiloinen. Ja lähelle la:a taitaa mennä, vaikka vähän jo toivoisi, että josko hiukan etuajassa, kiitos. Samalla muakin jännittää synnytys, kun pelkään kyllä sitä kipua (sekä avautumisen että ponnistamisen) ja myös sitä, ehditäänkö saamaan lapsille hoitaja.

Kivusta tulikin mieleen, että onko jollakulla tietoa, onko epiduraali- ja spinaalipuudutus teholtaan ja toimivuudeltaan samaa luokkaa? Ja jos toinen on toiminut, toimineeko toinenkin? Mulla on auttanut epiduraali hyvin, mutta tokalla kerralla synnytys eteni sen jälkeen sen verran nopeasti, että se oli vähän turhan pitkäkestoinen (sivuoireita eli pahoinvointia ja hirveää kutinaa oli ikävän pitkään vielä synnytyksen jälkeen). Ajattelin, josko spinaali lyhytkestoisempana voisi tarvittaessa olla vaihtoehto. Kun ei ole synnytysvalmennusta eikä niitä neuvolakertoja, en ole tullut selvittäneeksi asiaa vielä.

Hyviä vointeja (ja synnytyksiä!) kaikille!

Syyslauma 36+1

 

Sinadrius, ota äkkiä yhteyttä sinne, johan niitten kohta ensimmäinen tärähdös pitää maksaakki jo. Mulle esim. tulee jo 9.9 ja päätös tullut aikapäiviä sitten.

Kivaa, pian saa laittaa Mimzynkin vaavin tuonne syntyneisiin. Aika jännää, tosi vähän aikaa enää jäljellä.

Juu moni on nyt sanonut että mulla on hassu maha kun on osittain jo laskeutumaan lähtenyt ja tuonne ylös jää tilaa. Vauva kuitenkin potkii välistä kylkiluihin vaikka enimmäkseen majailee jossain ihme sykkyrässä ja liikkeet tuntuu oikeassa kyljessä .

Minä taas odotan synnytystä, varsinkin itsestään supistuksilla käynnistynyt on tervetullut. Haluaisin kokea sen jännityksen kun limatulppa irtoaa ja verenpaine nousee ja tulee muitakin oireita joista voi ajatella synnytyksen pian käynnistyvän. Kestän niitä kipuja siihen asti kunnes vedet menee, sitten alkaa olla aika helvettiä. Tai ainakin oksitosiinisupistukset on aika hurjia ilman lapsivettä.

Näin yöllä unta että Emmerdalen Jailla ja Nikhilillä oli synnytyspulju ja ne oli mua kovaa viemässä leikkuriin ku mua vaan nukutti enkä millää olisi jaksanu ponnistaa. Lopulta päädyin k-kaupan kassan kautta (sieltä piti eka hakea lasku) sairaalaan ja synnytin kaksospojat. Molemmat painoi jotain 1.7kg ja ne nukkui hyllyllä semmosissa nuken pahvipakkauksissa . Oon nyt nähnyt enemmän synnytysunia mitä esikoisesta. Vähän meinaa väsyttää kun menin nukkumaan vasta klo 23 jälkeen, neljältä vein esikoista potalle ja vaihdoin petivaatteet kun tytöllä oli vuotanut vaipasta pissaa sänkyyn. Sitten neiti vielä päätti herätä puoli seiskalta aamulla. Zzz...

Kai se on mentävä laittamaan tuolle neitille aamupuuroa. Itselläkin kyllä aika nälkä.

RauRau ja pikku-ukko 36+3

 

Ainiin, syyslaumalle piti vielä tuosta spinaalista kommentoida, että mulla se oli paljon voimakkaampi kuin epiduraali. Spinaali puudutti niin että jalat eivät liikkuneet mihinkään, epillä taas koko ajan pelkäsi että kivut alkavat tuntua. Supistukset tunsi vaikka ne eivät sattuneetkaan.

 

Kaksi kertaa spinaalin saaneena en voi kuin suositella. Mulle todellakin aukeni se onni ja autuus siitä. Tosin epiduraalista mulla ei kokemusta. Auttoi todella hyvin niihin avautumisvaiheen helvetillisiin vika metreihin ja ponnistusvaiheeseenkin. Vähän joutui kyllä tahdonvoimaa käyttämään ainakin vika synnytyksessä ponnauksessa, kun spinaali oli sen verta napakasti päällä. Ja kutinaa se on mulla aina aiheuttanut kyllä, mutten ole pitänyt sitä pahana. Enkä muista, että olisin vauvan synnyttyä itseäni raapinut enää.

RauRau: hauskaa lukea, että odotat synnytyksen käynnistymisen merkkejen bongailua. Itse kun toivon välttyväni siltä... ei vaan hermot kestä... Vaikka jos ei ois tätä välimatkaa sinne synnärille, niin luultavasti liki puolet paniikista ois pois. Sitten varmaan oottaisin pelolla ja ilolla synnytyksen käynnistymistä spontaanisti. Vaikka välimatkaa onkin vain tunti (tiedän, että vähän vaikkapa Lapin äiteihin verrattuna), niin tuntuu se paljolta nopeelle synnyttäjälle. Minäkin muuten näin toissayönä unta, että sain kaksospojat.

Kuinka paljon teillä muilla muuten matkaa synnärille? Oliko muillakin jonkin verran ajomatkaa?

Hispula: meille sitten varmaan se pienimunanen poika ;D. Heh, ei vaan, en luota siihen tyttöarvaukseen yhtään, kun oon kuullu niin monen tytöksiu veikatun syntyneen poikana.

Mimzy: oi, varmaan jännää ja rauhoittavaa, että sulla vauvan syntymäpäivä tiedossa!

Keltakukka: aivan samat mietteet mulla öisillä vessareissuilla (ups, meinasin kirjoittaa öisillä synnytysreissuilla). Mutta kyllähän sitä sitten oikeen tilanteen tullessa päälle on fiilikset ja vireystila ihan toista luokkaa.

Onko Keltakukalla tai jollain tietoa tuosta pelkopolin pelkolääkäristä? Olen varmaan tästä ennenkin kirjoittanut... mutta kun viime raskaudessa kävin sype-kätilöllä ja nyt näkyi olevan aika suoraan lääkärille! Miksi? Voiko se nyt oikeesti johtua siitä kesäkuun ä-polikäynnistä, jolloin lääkäri puhui käynnistyksen mahdollisuudesta...? Että miettiskö se lääkäri nyt maanantaina sitäkin... No, ei kai se auta kuin odottaa. Hermostuttaa.

Viime yönä sitten alkoi ne, milta kuvittelin välttyväni jostain syystä. Nimittäin ne oikeet ennakoivat supistukset. Huoh. Kipeitä ja 5 min. välein. Jossain välissä piti jo ihan miettiä, että jos vielä tulee puoli tuntia, niin pitänee soittaa synnärille ja kysyä neuvoa. Mullahan ollu nyt ja ed. raskaudessa ohje, että puolisen tuntia suppareita ja sit matkaan -miel. ambulanssilla. Tuottaa hieman harmaita hiuksia tämä... No joo, mutta loppuivat sitten! Tuli vaan mieleen, että josko sais tänä viikonloppuna vaikka vauvan hoitopöydän paikoilleen ja keittelis rintapumpun ym. Vaikka nää ennakoivat supparithan voi vaivata piiiiitkäänkin ennen varsinaista synnytystä.

Hyvää viikonloppua kaikille ja jaksamista erinäisten oireiden ja vaivojen kanssa! <3

Velmutar 37+4

 

Jos eilen jaksoin vaivoista huolimatta hehkuttaa onnellista oloa niin kyllä on taas aika erilaiset tunnelmat. Tänään on ollut tämän raskauden ehdottomasti paskin päivä. Yöllä sain nukuttua ruhtinaalliset kuusi levotonta tuntia, kahdessa pätkässä ja välissä siis kahden tunnin valvominen. Eilen vähän huimasi, ja tänään ei ole muuta tehnytkään. Ihan sama olenko makuulla vai pystyssä, päässä huippaa ja olo on todella huono. Kaivoin komerosta verenpainemittarin ja sieltähän se syy löytyi, yläpaine oli 100 tuntumassa ja alapaine 55 tuntumassa. Nuo on alhaiset paineet minulle, vaikka on ne koko raskauden ajan olleet alle 120/80. Söinkin sitten lakritsia, että paineet vähän nousis, silläkin uhalla että samalla tulee sokeria mukana melkoinen määrä. Harmittaa, ettei kaapista nyt löytynyt lakritsijuurta, se olis nyt ollut omiaan.. Koko päivä on siis mennyt maatessa ja torkkuessa, lonkkiakin särkee. Nyt ajattelin lähteä väkisin käymään koiran kanssa pienen lenkin ja touhuilla muutaman tunnin, että olisi edes jotain mahdollisuutta saada nukuttua ensi yönä. Että semmosta ihanaa raskautta täällä tänään!

Mimzy, hieno juttu että nyt on hommat selvillä. Ihana, teillä on kohta vauva sylissä!

 

Hei vaan, olen käynyt ahkerasti täällä lukemassa mutta ei sitten millään saa aikaiseksi itse kirjoitella. Vointi ihan hyvä, viikkoja laskiessa ja odottaessa aika kuluu hitaasti. Esikoinen aloitti koulun joten on ollut sentään jotain jännitystä ja ohjelmaa! Mamskulilla oli sama la kuin mulla, 2.9. ja niin sitä nousi toiveet itselläkin! Kaveri sai juuri lapsen viikkoa ennen laskettua aikaa ja heti on ajatukset että josko täälläkin. Olisi tämä jo kolmas kuitenkin! Painoarvioksi sain 3145, ja sitten se lääkäri kirjoitti että vastaisi viikkoa vanhempaa kuin omat viikot. Heti lähti ajatukset, sitä laskettua aikaa kuitenkin aluksi siirrettiin juurikin viikolla eteenpäin
Synnytyssairaalaan on matkaa 96 km. Miehellä on viikkoa ennen la:ta koulua aika kaukana, sellainen kolmen päivän juttu. Jännitän sitäkin, ei se muuten mitään mutta mihinkäs nuo 5- ja 7-vuotiaat sitten laitetaan jos pahimmassa tapauksessa joudun yksin lähtemään.. Öö no luotan siihen että kaikki järjestyy.
Odotellen,
Morel 37+4

 

Epiduraalista ja spinaalista olitte puhelleet. Mullahan on takana vaan se sektio, mutta sehän tehtiin epiduraalipuudutuksessa. En tiedä kuuluko sen mennäkin niin, mutta multa lähti jaloista tunto moniksi tunneiksi ja osastollakaan en saanut vielä takapuolta sen vertaa ylös, että hoitaja olisi saanut yöllä siteen vaihdettua. Epipumppuhan jäi sitten vielä pariks päiväks ja se kutina jatku aina vaan, mutta kyllä sen kanssa pärjäs. Mut se mikä mua mietityttää epiduraalissa, niin jos se vie siinä normaalissakin synnytyksessä multa tolleen jaloista tunnon, niin enhän mä pysty tekemään mitään! En mä saa esim. asentoa vaihdettua, jos ponnistaminen ei onnistu. Ja katetri pitäis tietty laittaa, koska ei siinä mitään pissahätää tuntenu saati, että olis päässy vessaan. Tätä on nyt ihan liian aikasta miettiä, kun ei teidä pääseekö edes siihen normi synnytykseen, mutta mietityttää silti ja ehkä tosiaan munki pitää sitte sitä spinaalia tilanteen tullen harkita. Kivunlievityksen kannalta luottaisin kyllä epiin ihan 100%:sti.

Matka synnärille on meiltä sellasen vajaan tunnin verran. Ruuhka-aikaan voi mennä enempi, mutta muuten selviää alle.

Synnytysvalmennuksestakin oli joku kysynyt, niin esikoisesta me ei päästy ja toisesta sitä ei täällä päin tarjotakaan.

Velmutar kyseli sype-lääkäristä, niin ainakin TYKSissä tämä oli nyt muuttunut niin, että eka on kätilötapaaminen ja sitten automaattisesti lääkäri.

velmutarkin pääsee kohta tositoimiin! Ihan varppina olet ekojen joukossa, kun nyt jo noin hyvin supistelee.

hispula eihän sulla vaan voi olla mitään raskausmyrkytystä?

Täällä on ollu tänään vatsassa vähän hiljasempi päivä. Täytyy varmaan alkaa tehdä aktiivisesti liikelaskentaa. Nyt just tuntuu kyllä hikka. Ainakin toinen kerta jo tänään. Hyvä vaan, että tulee keuhkoille treeniä.

Keltakukka 37+6

 

Keltakukka, eikö raskausmyrkytykseen liity korkea verenpaine, tai sen äkillinen nousu? Kävin alkuviikolla neuvolassa ja pissa oli puhdas, eikä muitakaan raskausmyrkytyksen oireita ole. Turvotusta toki mutta se ei ole noussut mitenkään yhtäkkiä eikä sitä ole järkyttävästi. Minulla on aina ollut alhaiset paineet ja menkkojen aikaan heikotusta sekä huimausta on esiintynyt ennenkin. Hyvä huomio kuitenkin, pitää nyt seurata noita paineita ja omaa oloa muutenkin. Jaksoin käydä koiran kanssa pienen lenkin ja vähän piristyin, väsymys on kuitenkin kova kun moneen yöhön ei ole nukkunut neljää tuntia pidempää pätkää.. Täälläkin maha-asukilla on ollut hiljaisempi päivä, aamulla kyllä jumpattiin mutta sen jälkeen on ollut hiljaista. Pitää yrittää herätellä kaveria.

Mielenkiintoista muuten seurata teidän keskustelua kivunlievityksestä, jälleen kerran yksi asia josta itsellä ei ole mitään tietoa!

Meillä ei onneksi ole kuin muutaman minuutin matka sairaalaan. Ja miehenkin pitäisi pystyä tulemaan mukaan, vaikka työvuoro olisikin kesken. Aika moni joutuu miettimään, miten synnytyksen käynnistyessä lastenhoito ym. asiat järjestyy, varmasti ne vähän huolestuttaakin etukäteen. Asioilla kuitenkin on onneksi tapana järjestyä, tavalla tai toisella!

 

Hispula ihan totta, että se on ne korkeat verenpaineet, mutta ajattelin vaan tuota sun pyörryttämistä ja huonoa oloa, joita multa aina ekana tivataan neuvolassa, kun kerron turvotuksista. Mut laitettiin viime raskaudesta niihin maksa-arvotesteihin, kun mainitsin, että huippas, oli paha olo ja päätä särki. Mut ei mullakaan sillon onneks mitään ollu vaan saunoin vaan itteni tainnoksiin

 

Onpas ollut mielenkiintoista ja vilkasta keskustelua.

Kivunlievityksestä oma kokemus on seuraava: ekassa synnytyksessä sain epiduraalin ja ilokaasua. En tuntenut supistuksia enää ollenkaan (ei hyvä, kun en tiennyt milloin ponnistaa) ja ilokaasua en huoli enää koskaan. Aiheutti niin kamalan olon....niinku olis tuhannen humalassa ollut ja oksetti jne. Yök.
Toisessa raskaudessa sain aqua-rakkulat, joiden laitto kirveli ikävästi, vei selkäkivut mutta kivut tuplaantui vatsan puolella. Ei hyvä ehkä sekään. Lisäksi sain kohdunkaulan puudutteen.
Eniten pelkään ponnistusvaiheen kipuja tulevassa synnytyksessä. Se tunne kun repeää....eiiiiii. Mikä paras apu siihen?

Meiltä sairaalaan ajaa alle 30min. Ei paha. Mies jonkin verran reissuhommissa, joten voipi olla jossain päin Suomea kun aika koittaa. Ja lapset (5v ja 8v) täytyis johonkin ehtiä kiikuttaa hoitoon. Aika näyttää miten menee!

Täällä supistukset sen kuin jatkuu päivittäin. Joka päivä tulee myös niitä kivuliaita. Mä niin hajoon, jos kohdunsuulla ei ole tapahtunut mitään. KE lääkäri.

Mökillä mennyt tää vloppu ja akku uhkaa loppua. Vointeja kaikille!

SuSette ja rv 34

 

Täältä suunnalta vauvauutisia: meille syntyi ihana pienen pieni poika viikolla 35+2 liian aikaseen lapsiveden menoon. Poika on pieni sissi, mitat 2,1 kg ja 44 cm. Sairaalassa olemme perhehuoneessa ja teemme kovasti töitä jotta paino lähtisi nousuun ja pääsisimme kotiin. Tää on vaan maailman ihanin tunne, uusi elämä ja se rakkauden määrä <3
Nyt taas syöttöpuuhiin, laitan pidemmän tarinan kunhan kotiudumme. Tsemppiä syyskuisille loppumetreille! Kohta nyyttejä alkaa putkahtelemaan

Hanix + pienoinen poikalapsi

 

Ja syntymäpäivä siis 13.8 <3

 

Onnea Mamskuli ja Hanix! Ihanaa, kun alkaa vauvoja tulla. Alkaa käydä itsellekin konkreettiseksi, että kohta hän on täällä

Täällä oltu viikonloppu melkolailla vuodelevossa kotona, kun isommat lapset on ollut isällään. Ihan tarkoituksella olen vain maannut ja pitänyt jalkoja koholla pe illasta asti... lopputulos se, että turvotukset vain hieman vähentynyt, rr ihan entisellä tasolla koholla eli siihen lepo ei auttanut yhtään. Eilen iski jo turhautumisitku, kun olen "turhaan" maannut yli vuorokauden tässä sohvalla tekemättä mitään...

Sydäntähti 35+4

 

Oih, onnea vaavista Hanix! :flower:

sydäntähdelle voimia ja tsemppiä, ei varmasti ole lepo hukkaan mennyt :hug:

Susette, minäkin uskoin, että olisi jotain tapahtunut kun tulee useita harjoitussupistuksia päivässä, mutta eipä ollut ei. Toivottavasti sulla on jotain muutosta ettei turhaudu niinkuin minä. Vaikka onhan se hyvä että vauva ei ole etuajassa syntymässä, mutta silti toivoo että jotain merkkejä lähestyvästä synnytyksestä olisi.

Mulla oli siis ekassa synnytyksessä yhdistelmäpuudute, eka spinaali ja sitten epiduraali. Spinaali vei jalat alta ja epillä pystyin olemaan jaloillani, kätilö halusi että pissaan. Ei onnistunut, en tuntenut hätää enkä myöskään saanut pissattua niin piti katetroida. Onneksi tuo katetrointi ei aiheuttanut virtsaputken suulle mitään kirvelyä jälkeenpäin. Ilokaasua tuputettiin ihan ekaksi mutta en kokenut siitä olevan mitään hyötyä, ei tullut edes huono olo, maistui vain pahalta. Ehkä en osannut sitä hengittää sitten oikein.

Sairaalaan on matkaa n. 5min jos pääsee menemään vaikka yöllä. Muuten menee ehkä 10min kun on muutakin liikennettä. Eli ei siis matka eikä mikään. Polkee vaikka pyörällä .

Mulle on nyt ilmaantunut uusi vaiva, nimittäin jatkuva nälkä! Aamupalaksi söin mielestäni hyvin: 2 viipaletta paahtoleipää kurkulla, juustolla ja palvikinkulla, kananmunan, kupin kahvia, omenan ja soijajukurtin. Puolen tunnin päästä oli taas nälkä?! Muilla samaa? Mietin että vaaviko se siellä niin painoa kerää että tarvii energiaa tankata jatkuvasti.

RauRau ja pikku-ukko 36+4

 

Onnittelut vielä Mamskulille ja Hanixille kun jäi edellisessä viestissä onnittelematta!

Puudutekeskustelu on kyllä kiinnostava. Mulla meni viimeksi 6cm:iin asti luomusti. Ei ollu ihan tarkotus kärvistellä niin pitkään ilman. Mut avautumisvaihe kesti 2 vrk ja olin näin jälkikäteen ajatellen kotona liian pitkään. To-iltana siis alkoi supistukset, pe-aamuna käytiin näytillä TYKSissä ja tuomio oli vaan et "synnytys ei ole käynnissä". Sit jotenkin sisuunnuin ja ajattelin et takas ei mennä ennen kuin tyyliin pää näkyy. (Meillä siis vaan 5 min matka sairaalaan) Sit la-iltana klo 16 meni vedet ja klo 17 oltiin sairaalassa ja tosissaan sen 6 cm auki. En osaa oikein vertailla puudutuksia, mut siinä vaiheessa ilokaasu ja epiduraali tuntu taivaallisilta kun oli inhmillinen olo ekaa kertaa 2 vuorokauteen! Ei tullu kummastakaan huono olo, mut kyl epiduraali hidasti etenemistä. Ponnistusvaihe kesti reilun tunnin, enkä oikeen tuntenu mitään ponnistaessa. Sit klo 21.20 oli poika maailmassa.

Raurau, jos nälkä vaan palailee kun helteet on ohi? Musta ainakin huomaa koko perheestä et ruoka maistuu paremmin kun on viileempää. Kuumalla ei oikeen mikään maistunu.

Sydäntähti, kuulostaa ihanalta et oot saanu vaan olla kotona itekseen ja nauttia. Kateeks käy, vaikka mulla on vaan tuo yksi poika ennestään =) Ei se lepo koskaan hukkaan mene!

Löysin torista ihanat yhdistelmät ja siskolta saan hyvän imetystyynyn. Nyt alkaa olla hankinnat kunnossa ja ens viikonloppuna muutetaan. Sit pääsee laittamaan vauvan varusteet kuntoon ja omille paikoilleen!

Sinadrius ja mimmi 35+0 POKS!

 

Hei Hanixille onnea isosti! Toivottavasti lähtee paino hienosti nousuun ja pääsette pian kotiin!

Noita puudutteita kun on nyt miettinyt, niin eipä siinä taida olla yhtä oikeaa vastausta. Jos on epissä paljon hyvää (vie melkoisen tehokkaasti kivut), niin on siinä sitten paljon pahaakin (supparit voi loppua, ponnistusta ei tunne, synnytys venyy jne.). Jotenkin mä olen silti kallistumassa siihen, jos sellainen tilaisuus tarjoutuu. Kunhan nyt jotain saa! Aina ei tietty sekään onnistu.

Mä yllätin tänään itseni ja hankin melko lailla kaikki vauvantarvikkeet, mitä vielä puuttui. Ykköskoon vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, vanupuikkoja, lanolin-rasvaa, yhden tuttipullon ja uudet tuttiosat vanhoihin pulloihin sekä paketin tutteja. Kaikki öljyt, rasvat ja muut litkut jo löytyy, kun ei niitä esikoisella juuri kulunut. Pari purkkia korviketta unohtu ostaa, mut ne saa vaikka seuraavalla kauppareissulla. Ittelle ostin shampoon, hoitoaineen ja dödön ihan vaan mielenvirkistykseksi ja sitte yösiteet valmiiks kotiin. Alotin jopa jo sairaalakassin pakkauksen ja siellä on nyt melkeen kaikki vauvan kotiutumiseen, mut itelle tarvii viel hammasharja+tahna ja kotiutumisvaatteet. Niistä piti muuten kirjoittamani, että mua nauratti kun viimeks olin varannut normit housut kotiutumiseen, mut en ollut ihan hoksannut, että ei se maha siitä mihinkään saman tien häviä Vähän tiukkaa teki, mutta onneks oli joustavat housut, niin kyllä niillä nyt kotiin pääsi. (mulla tuli viimeks 26 kiloa raskausaikana ja niistä 8 jäi sairaalaan...).

Viime yö oli kyllä mielenkiintoinen. En oo nyt aivan varma, kun oli puolitokkurassa, mutta luulen, että mulla oli jossain vaiheessa jotain supistuksia. Ei mitään kivuliata, mutta tunsin mahan jännittyvän ja selässä tuntu jotain. Heräilin ihan jatkuvasti, kolmesti kävin vessassa ja kerran piti ottaa samariniakin. Käytännössä en varmaan nukkunut juuri ollenkaan. Vitsi ku vois olla varma, että ne oli harkkasuppareita. Viimeksihän mulla ei ollut supistuksen supistusta, niin jotenki se tois vähän toivoa, jos nää nyt olis niitä. Noh, pitää olla ens yönä skarppina, jos tulis taas jotain sellasta.

Keltakukka ja TADAA 38+0! (huh!)

 

Ihan alkuun Hanixille onnittelut pienen pojan johdosta!

Puudutekeskustelu on ollut mielenkiintoinen, itselläni on vain todella hyvä kokemus epiduraalista. Sain sen kalvojen puhkomisen ja oksitosiinitipan laiton jälkeen kun kivut alkoivat tuntua turhan kipakoilta. Ja siitäpä seurasikin varsinainen taivas, kuten joku muukin tuossa kuvaili. Supistukset tuntuivat edelleen mutta lähinnä tiukkana kiristyksenä vatsassa ja sain otettua jopa parin tunnin nokoset siinä avautuessani 4cm:stä 10cm:iin. Mies hyödynsi ajan samoin Ponnistusvaiheessa epi ei haitannut, päinvastoin, ei pelottanut puskea kaikin voimin. Ponnistustarve oli suuri ja supistukset tuntuivat edelleen kiristävänä muttei kipeänä tunteena. Oli ihan loistokokemus ja toivon kokevani saman uudestaan!

Ilokaasuakin kokeilin, mutta siitä tuli lähinnä pöhkö ja huono olo. Ei auttanut minua, pikemminkin ällötti.

Meillä on synnärille matkaa puolisen tuntia eli ei mitään mahdottomia. Ei sinne silti toivoisi turhaan lähtevänsä, nyt kun pitää ensin haalia mummo paikalle esikoista hoitamaan ja ties mitä.

Eilen laitoin vauvan pedin valmiiksi ja tulihan siitä varsin ihania muistoja mieleen parin vuoden takaa. Siitä huolimatta, että olen ajoittain kärsinyt kummallisesta "Voi jumankauta, mitä me oikein ajateltiin???"-olosta veljesten ikäeron suhteen. Eroa tulee siis se 1v 10kk ja voi että tuo esikoinen tuntuu vielä niin pieneltä pojalta. Säälin häntä hirmuisesti jo etukäteen huomion keskipisteen aseman menettämisestä ja siitä, etten voi olla hänelle kohta niin intensiivisesti läsnä kuin nyt olen. Varmaan ihan normaaleja mietteitä nämä, mutta en osannut odottaa näin voimakkaita tunteita esikoisen puolesta. On hän vain niin uskomattoman rakas heppu.

Aloitimme muuten tänään "supistuslenkit" miehen ja vaunumatkustajan kanssa Ajattelin, että kun kerran niitä saa liikkeessä aikaiseksi, niin ollaan sitten liikkeessä jos siitä olisi jotain hyötyä paikkojen kypsyttelyn takia. Viimeksi aloitimme vasta la:n tienoilla ja olimme selvästi myöhässä kun h-hetki meni niin reippaasti yli.

Loppuun sanottakoon, että napaan sattuu ja oikein urakalla! Venytys tehnee tehtävänsä ja rasvaus on pelastanut vielä mutta saapa nähdä kuinka kauan. Napa on kyllä edelleen ihan kuopalla, mutta jostain syystä silti kirvelee kokoajan.

-Napsi 34+2-

 

Napsi, mulla on kans toi "mitä me oikein ajateltiin?!?" -fiilis. Ei nyt niinkään ikäeron suhteen (reilu 3 vuotta tulee), mut toisaalta tuntuu et olis ollu helppo jatkaa vaan näin. Poika kasvais ja kehittyis ja ite on saanu jo oman elämän takasin. Mut ehkä toi tunne kuuluu asiaan? Kun on toisaalta mahdotonta kuvitella, millaista se elämä oikeasti kahden kanssa on - oli ikäero sitten iso tai pieni.

Ja ehkä vaan väkisin tulee surku sitä esikoista. Meidän perheessä on muuten kolme esikoista - minä, mun mies ja poika. Mun elämän ensimmäinen muisto on pikkusiskon syntymä kun olin 2,5 -vuotias. Ei oo muuten mikään kaunis muisto Valokuviakin kun kattoo niin mulla on naama ihan väärin päin. Nykyään ollaan kyllä tosi läheisiä. Mut luulisin et jotenkin ymmärrän meidän poikaa tässä =)