Syyskuun söpöläiset <3 - Elokuussa

Oi miten paljon kommentoitavaa!
Susette, minäkin mielelläni luen kirjoituksiasi ja olen ainakin ajatuksissani tukena, vaikka en osaakaan sanoa paljon mitään fiksua. Voin vain kuvitella, miten läheisen itsemurha vaikuttaa ihmisen elämään. Oma äitini on yrittänyt itsemurhaa, olen joutunut soittamaan ambulanssia. (Enoni on tehnyt itsemurhan, mutta vaikka oltiin läheistä sukua, ei me oltu ns. läheisiä.) Alkoholismia olen myös seurannut läpi elämäni, isäni on upeasta työhistoriastaan ja valtavasta vastuuntunnostaan huolimatta alkoholisti. Se ei näy/näkynyt muille kuin meille lapsille ja äidilleni. Eli en yhtään ihmettele, jos sinulla on rankkaa! Tuntoja kannattaa purkaa ja aina muistaa, että toisten virheet, vaikka itseä traumatisoikin, ei ole omia virheitä. Olet syytön niihin. Vomia hurjasti!

Napsi, jännä lukea tuosta tunnetilastasi esikoisesi kanssa, sillä mulla oli täsmälleen samat fiilikset oman esikoiseni synnyttyä! Olen myöhemmin katsellut esikoisen syntymän jälkeen kuvattuja kotivideoita, joissa ihan selvästi näkyy se ihmetys ja hämmennys kasvoiltani. Minulla meni monta viikkoa, ennen kun tunsin vahvaa läheisyyttä ja rakkautta esikoista kohtaan. Suojelunhalua tunsin nopeammin kuin läheisyyttä. Toisen kanssa asia oli aivan erilainen, jo sairaalassa tunsin sitä läheisyyttä ja rakkautta. "Syytin" tuntemuksista, tai niitten puuttumista, esikoista kohtaan vaikeaa synnytystä, joka päättyi hätäsektioon (olen aina sanonut kiireellinen, mutta papereissa lukeekin hätäsektio kun nyt niitä hetki sitten lueskelin) ja jonka jälkeen en saanut nähdä vauvaa kun vasta jotain vuorokauden päästä ns. kunnolla oman vointini takia. Mutta ehkä syy oli vain siinä, etten osannut odottaa millaista on saada vauva noin ylipäätään. Toisen kohdalla osasi jo odottaa sitä, millainen se pieni vauva on, ja toisaalta oli alla jo kokemus siitä, että siitä vauvasta kasvaa ihana ja vastavuoroisuutta hakeva pieni ihminen. Siis joo, että ei niitä tuntemuksia kannata hävetä, pelätä tai sen kummemmin ihmetellä. Kaikki ollaan erilaisia ja jokaisen tilanne kuitenkin aina erilainen. Uskoisin, että suurimmalla osalla se rakkaus ja läheisyys muodostuu siihen uuteen tulokkaaseen kuitenkin ajan kanssa ihan "pakosti", ei sitä tarvitse pusertaa väkisin heti alkuun jos sitä ei tule. Ihmeellistähän se oikeasti onkin, että noin sieltä mahasta tulee ulos sellainen valmis pieni ihminen!

Lonkkakivuista on moni kirjoittanut, ja minäkin kärsin niistä. Mulla on sängyssä jalkojen välissä itseasiassa sohvatyyny. Se on tavallista tyynyä tiiviimpi, jolloin jalan paino ei lyttää sitä yön kuluessa. Minäkin yritän nukkua mahdollisimman pitkään ensin yhdellä kyljellä ja sitten vasta vaihtaa toiselle kyljelle. Jotkut yöt menee niin, että käännyn tosiaan vain sen kerran (vaikka vessassa saatan useammin juosta...), jolloin kivut pysyy paremmin poissa kuin jos vaihtaisin kylkeä useammin.

Imetystyynyä olen harkinnut paljon, mutta en raaski ostaa. Tämä vauva on viimeinen lapsemme (mä täytän muutaman päivän päästä 39v!), enkä viitsi panostaa nyt enää rahallisesti niin paljon sellaiseen, mitä ilman voi pärjätä. Mulla vain ei ollut imetystyynyä kahden ensimmäisen lapsen kanssa ihan siksi kun kärsimme rahapulasta, ja olin ajatellut ensin, että nyt voin hemmotella itseäni enemmän rahatilanteen ollessa parempi, mutta minkäs sitä säästäväisyydelleen ja järkeilylleen voi Ja kuluttaahan nuo kaksi vanhempaa lasta (13v ja 11v) jo aika paljon kaikkea paljon kalliimpaa, johon sitä rahaa sitten myös tarvitsee.

ON: Me ollaan siis palattu nyt kotiin ulkomaanlomalta, ja lennot meni hyvin! Olin niiiiiin huolissani jaksamisestani, kun viikkojakin on jo aika paljon, mutta kaikki meni paremmin kuin olisin voinut toivoa. Ja kotiin oli kyllä ihana palata! Vadelmapuskat on punaisenaan marjoja, lapset onnellisia kun koulut alkaa pian ja vielä onnellisempia kun pääsivät nyt heti jo tapaamaan ystäviään ja viemään tuliaisia. (Niitä mukeloita ei paljon ole paluun jälkeen kotona näkynyt, haha.) Hurjaa ajatella, että jos olisin menossa töihin, niin työt alkaisivat huomenna! Nyt olen ollut äitiyslomalla (tosin kelasta ei ole vielä tullut päätöstä) jo neljättä päivää. Hommia kotona on kasassa ihan kivasti, eli kaikki vauvanvaatteitten peseminen ja pinniksen kokoaminen (ja mihin kaappiin aionkaan tunkasta kaikki ne vaatteet...) ja lasten kasvikansioittenkin kanssa on vielä tekemistä, vaikka itse ne osaavat kyllä ne tehdä, mun apua tarvitaan lähinnä tarkistukseen ja MOTIVOINTIIN Vino pino silittämistä odottavia vaatteitakin on kertynyt matkavaatteiden pesun jälkeen.

Sairaalakassia ajattelin miettiä vasta sitten, kun 7.8. on ollut se synnytystapa-arvio. Jos sektioon menen, niin täytyy varmaan varautua vähän eri tavalla kuin jos tavalliseen synnytykseen. Toisen lapseni synnytin siis ns. normaalisti alakautta (eli ei komplikaatioita) ja lähdin sairaalasta jo yhden vuorokauden jälkeen. Ei siinä mitään ehtinyt oikeastaan tarvita. Sektiossa kuitenkin joutuu siellä sairaalassa olemaan kauemmin, niin ainakin jotain tekemistä pitää olla, samoin ehkä rintsikoita vaihtoon. Jännittää kyllä se synnytystapa-arvio. Huomenna on neuvola. Saa nähdä mitä siellä sanotaan

Mieheni tuossa matkalla ollessamme puhui vauvasta kerran luontevasti sillä nimellä, mikä ollaan päätetty hänelle antaa, ja se pysätti mut ihan totaalisesti. Tirautin muutamat kyyneleetkin (jestas, että tämä raskaus on saanut mut herkäksi, ihan naurettavuuden tasolle asti, heh), kun jotenkin tuntui, että sille miehelle uuden perheenjäsenen tulo on nyt konkretisoitunut jotenkin paremmin kuin minulle itselleni! Jotenkin en osaa nähdä vielä niin pitkälle, että se vauva ja se nimi = kolmas lapsemme. Hui

Mimzy ja yksinäinen matkaaja 35+3

 

Napsi ja Mimzy mulla meni tooooooodella pitkään, ennen kuin tuli se käsittämätön syvä yhteys lapseen. Mä olin sen sektion jäljeltä vaan niin kerta kaikkisen rikki henkisesti, että ei siinä kyennyt nauttimaan toisesta. Esikoinen nukkui aivan surkeasti ensimmäiset puoli vuotta ja vasta pojan ollessa 7 kk ikäinen mä yhtäkkiä kaupassa tajusin, että jestas mää rakastan tota lasta. Olin kanssa ihmeissäni tarinoista, että jotkut kokevat sen yhteyden ihan heti syntymän jälkeen. Meillä siitä ei ollut tietoakaan. Mutta niin kuin Napsikin kirjoittaa, niin totta kai lapsi sai hellää hoitoa siitä huolimatta. Kyllä oma lapsi on aina tavallaan rakas ja tulee se suojelun tarve, mistä Mimzy kirjoitti, mutta se valtava yhteenkuuluvuuden tunne tuli meillä tosiaan vasta kuukausien jälkeen.

Ja joo se LASINOH! Sitä pitää muistaa ostaa, ihan ehdottoman tarpeellista tavaraa. Ja kukas nyt suunnittelikaan sitä pumppua sairaalaan mukaan, niin siellä osastolla on kyllä tehokkaat pumput, mitä saa käyttää.

Huomenna mää marssin synnytystapa-arvioon, toivottavasti kaikki on hyvin!

Keltakukka 36+0

 

Ihana lukea rohkaisevia sanoja ja muiden kokemuksia! Itse olen saanut lapsuuden elää "terveessä" perheessä, jossa ei siis alkoholismia. Mutta suuria vaikeuksia äidin kanssa teini-iässä. Nyt niihinkin osaa jo suhtautua, kun äitini ei ole kyllä muuttunut mihinkään ;-) Yhtä hankala Mutta veljeni on jo yli 40v ja täysin rappiolla ollut nuoresta saakka. On itsemurhayritystä, alkoholin ja lääkkeiden liikakäyttöä. Isäni alkoholisoitu vasta eläkkeelle jäädessään ja hänen juomisessaan ja muissa terveydellisissä asioissa on riittänyt huolta liiankin kanssa monta vuotta. Siskoni käytti myös liikaa alkoholia ja teki aivan yllättäen itsemurhan n. 5v sitten. Siskon kuolema on ollut elämäni järkyttävin kokemus. Perheessä siis riittää ongelmia, mutta onneksi minulla on ollut tukena myös 2 siskoani joilla tuon kaltaisia ongelmia ei ole (meitä on siis 5 sisarusta yhteensä). Masennusta kaikilla perheen alkoholisteilla on ja itsekin olen liian herkkä tuntemaan alakuloa. Yleensä kesät on pahimmat...en tiedä miksi!?

Kaikesta huolimatta olen huolehtivainen perheen äiti Ettei nyt kellään jää väärä kuva. Vaadin itseltäni liikaa ja otan turhia paineita. Haluaisin aina auttaa läheisiä, vaikka olen huomannut että toista ei voi pelastaa, jos hän ei itse halua. Ja ajatella, että tunnen syyllisyyttä kun olen nyt työttömänä! En ole kuin joskus alle 20 vuotiaana ollut puoli vuotta ja nyt tämä on niin outo tilanne. Eka kerta kun ei ole vakityötä. Lähdin vakityöstä vuosi sitten ja vaihdoin määräaikaiseen. Sekin olisi jatkunut, mutta vasta syyskuussa ja äippäloma alkaa jo elokuun lopulla. Joten kotona nyt sitten....

Mulla jäi myös esikoisen kanssa tuo yhteys alussa kokematta. Koko elämä muuttui niin totaalisesti ja esikoinen oli lisäksi koliikkivauva. Ja siihen päälle se mun synnytyksen jälkeinen masennus. .. no toisen lapsen kohdalla tunsin äitiyden ihan erilailla alusta saakka. Saa nähdä miten nyt. Mutta omia tunteitaan ei todella kannata pelästyä. Kyllä se omaan vauvaan kiintyminen tulee sieltä

Huomenna mies töihin ja itse olen jo buukannut ohjelmaa viikolle. Ettei vaan ahdistus vie mennessään täällä kotona. Täytyy kyllä kuunnella omaa oloa. Tänään ollut tosi väsynyt ja vetämätön olo. Pääkin särkenyt 3 päivää. Sellaista pientä kipua ohimoilla.

Jaksamista tuleviin helteisiin! Plääh

SuSette ja rv 32

 

Tuosta yhteydestä vauvaan, esikoisesta minäkään en kokenut moista. Minullakin oli rankka sektiokokemus ja kaikki energia meni itse toipumiseen. Tyttö sitten kun syntyi pari vuotta myöhemmin, niin yhteys löytyi heti! Henkilökuntakin jo kommentoi asiaa, kun oltiin ihan symbioosissa, tyttö oli koko ajan sylissä ja olin niin ihmeissäni siitä, että sain jotain niin hienoa aikaan. Kaksi niin erilaista kokemusta kertoo siitä, että löytyi yhteys heti tai myöhemmin, lapset ovat aivan yhtä rakkaita ja tärkeitä myöhemmin

Hirvittää mennä huomenna neuvolaan, paino kotivaa´an mukaan noussut yli 3 kg 3 viikossa. Turvotukset siis todella kovat näillä keleillä! RR ollut onneksi hyvä, pelkään niin kovasti raskausmyrkytystä, mulla riski siihen kovasti koholla!

 

Ääh, voi järkky tätä kuumuutta taas. Parina yönä oli jo ihanaa kun oli viileää ja ei tarvinnut hikoilla, nyt varmaan kestää kauan aamuyöhön ennenku alkaa kämppä viiletä.

Ei mullakaan esikoisesta tullut heti sellaista rakkaudenaaltoa, kyllä mun piti ensin vauveliin tutustua ennenku tuli sellainen että mahtaako rakkautta koskaa riittää enää toiselle lapselle kun tuo tyttö tuossa on niin ihana ja täydellinen. Mutta nyt kun neiti on kasvanut 2-vuotiaaksi niin ne hormonihuurutkin ovat haihtuneet =).

Tyttö on ollut lähes koko päivän ilman vaippaa, vain päiväunille oli vaippa. Kolmet vaiko neljät pikkarit on saanut laittaa pesuun, muuten on ihan hyvin pottaan tullut kakat ja pisut. Meillä siis opetellaan päiväkuivaksi pikkuhiljaa.

Kävely on ollut tänään hankalaa, olen vaappunut kuin ankka kun vasemmalta puolelta selkää, nivusta ja lonkan koukistajaa taimikänytonkaan on särkenyt. Olen kai rasittanut liikaa jalkaparkojani. Ja sängystä noustessa on häpyluussa kipua, joka onneksi helpottaa sitten pian. Vauva on aktiivinen ollut tänään kuumuudesta huolimatta ja harjoitussupistuksia on tullut joku kahdeksan tänään.

Siinäpä tämän päivän kuulumiset .

RauRau ja pikku-ukko 34+5

 

Mimzy, Keltakukka, SuSette82, Sydäntähti, RauRau: Kiitos teille tuhannesti ja vielä vähän päälle kun kerroitte, etten todella ole ollut ainoa ensihuuman puutteesta kärsinyt! :hug: Tuollaista kun olisi saanut lukea siinä huonossa omatunnossaan kärvistellessä niin ties miten paljolta olisikaan säästynyt. Tähän päivään saakka en ole kenenkään kuullut kertovan samasta fiiliksestä ja olen ihmetellyt puuttuuko omasta päästäni joku olennainen ruuvi jota äitiyteen tarvittaisiin : / Siis siitä huolimatta, että nuo ajatukset ovat jo kauas taaksejäänyttä elämää ja oma pieni poika on niin rakas, että sydän pakahtuu :heart:

Ja kiitos myös rohkaisusta toiselle kierrokselle, olen toivonut, haaveillut ja unelmoinut josko tämän toisen kanssa pääsisin vihdoin sen onnen ja rakkauden hyökyaallon kokemaan. Ilmeisesti siihen on kaikki mahdollisuudet olemassa Ja jos sitä ei vieläkään tapahdu, niin ainakaan en aio ottaa asiasta niin suurta stressiä koska tiedän, että kyllä se tunne sieltä tulee.

Lonkkakivuista kärsitään täälläkin, tosin kärsin niistä ilman raskauttakin joten ovat lähinnä pahentuneet. Sama kikka auttaa kuin teillä muilla, tyynyä ja milloin mitäkin peittomyttyä jalkojen väliin niin saa ainakin pientä helpotusta. Kipu tuntuu ainoastaan oikeassa lonkassa, ja kerään juuri rohkeutta, että varaisin ajan lääkärille synnytyksen jälkeen. Olen melkein varma, että sieltä joku inha kuluma löytyy ja itselläni on taustalla vielä synnynnäinen lonkkavika (joskin se korjattiin ensimmäisten kuuden elinkuukausien aikana Van Rosenin lastalla). Ihan ei vielä tekonivelet houkuta näin 31-vuotiaana, ja tuskinpa niitä edes vaihtoehtona pidetäänkään. :|

Vielä 2 päivää seuraavaan ultraan, nyt jo jännittää kovasti!

-Napsi 32+3-

 

Voi vitsi te olette kirjoittaneet kaikkea mielenkiintoista. Kai me tässä pikku hiljaa aletaan avautua toisillemme. Oltiin vaan vähän hitaammin lämpeävää sakkia

Mulla oli tänään synnytystapa-arvio ja olipa kyllä mielenkiintoinen reissu. Aloitettiin käyrillä ja siellä sainkin sitten olla reilun tunnin, kun sykkeet oli liian korkeat. Moista ongelmaa ei ole aiemmin ollut, enkä oikeastaan edes tiennyt, että voi ollakaan. Ensin istuin, sitten makasin ja sitten piti vielä juoda, kunnes vihdoin sykkeet laski ja pienokainen ilmeisesti nukahti. Kyselin sitten kaikilta mahdollisilta vastaantulevilta (kätilöt, hoitsut ja lääkäri), että mistä oli kyse, mutta kovasti vakuuttivat, että vauvalla oli vaan vilkas hetki ja pääasia on, että rauhoittui lopulta. Jos ei olisi rauhoittunut, niin en olisi kuulemma pois päässyt. No, vähän se jäi kaivertamaan mieltä.

Ja samalla tehtiin sitten sisätutkimus, jonka mukaan kaikki paikat edelleen ummessa ja ultrattiin kokoarvio, joka on noin 2800g. Esikoinen oli syntyessään (41+2) 2610g... Että näillä mennään! Tavallaan olen tosi onnellinen, että nyt vaikuttaisi vauva kasvavan ainakin hienosti, mutta en silti uskalla vielä huokaista helpotuksesta, että loppuraskaus menisi normaalisti. Kahden viikon päästä on kontrolliaika, jossa mittaillaan, että kasvu on varmasti jatkunut. Lääkäri sanoi vain, että näyttäisi kaikki hyvältä ja normaali synnytys on täysin mahdollinen (mutta niinhän se viimeksikin piti olla). Mutta olipa kiva nähdä, että tällä hetkellä kaikki on mallillaan!

Sain vihdoin eilen itseäni niskasta kiinni ja olen nyt sekä eilen että tänään tehnyt kouluhommia pois alta. 2/5 tehty ja loput yritän tehdä vielä tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla.

Keltakukka 36+1

 

Huhuu..uudella yrittämällä

Moikkelis kaikille!

Melkein uusi ilmottautuu . Muistelen että jossain vaiheessa alkuraskaudesta kirjailin jotain tähän ryhmään, mutta nyttemmin on tullut enemmän lueskeltua ja silloin tällöin kommentoitua tuonne +40(!) mammoihin.

Mulla menossa rv 35+5. Himppa omaanapaa.. Vaivoja on valitettavasti piisannut ihan mahottomasti :/ - alkuraskaudesta kilpparin vajaatoiminta sekä iskias,refluksi, ummetus, turvotus ja mojova lihoaminen, hempparit nyt 90 ja verenpaineet viimeisen pari kuukautta luokkaa 90-95/50-63..ja rv 25 tää masutyyppi on istunut.
Tällä viikolla oon menossa äitipolille jossa tiedetään miten päin nyt ollaan, oma veikkaus on että istumassa. Ulkokäännöstä en kertakaikkiaan uskalla antaa yrittää, en oikein itekään tiedä miksi ?!jotenkin tää maha tuntuu liian aralle/pinkeällekin jaja pelottaa..
Toisaalta mulla on ihan hirveä paniikki miten näillä hemppareilla ja verenpaineilla koko synnytyksen/sektion pärjään .

Lohduttavaa lukea että muillakin on vielä vauvakamppeet laittamatta, niin on suurelta osin itellänikin!
Pakko kysyä että miten teillä muilla on ollut gynetutkimuksia nyt raskauden aikana? Minua ei ole tutkittu kertaakaan ja siis nyt mennään vkolla 35.. Lisäksi sf-mitta on otettu kaksi kertaa! Tuli tuossa sitten mieleen että mikähän oma tilanne tuolla alhaalla on..kun joku kirjoitti että kohdunsuu jo hieman auki ..

 

No ja kun alkuun pääsi, niin pitääpä vielä kysäistä että mitä tuossa synnytystapa-arviossa yleensä on?

 

Sisso: :hug: Ja muut joilla vaavi perätilassa. Törmäsin Spinning Babies- tekniikoihin, joilla pyritään saamaan vauva optimaaliseen tarjontaan kohdussa. Onko kukaan kokeillut?
Mun pitäs kans perehtyä paremmin ja syvemmin jos tää oma tyyppi jatkaa istumista kauan vielä..

 

Sisätutkimusasiaa minäkin jossain vaiheessa pohdiskelin Sisso. Pääsin ekaa kertaa rv 33+ (mut se oli ekstraultra, joten ilman sitä ei olisi mullakaan sitä tehty kertaakaan. Neuvolassa kun tätä ihmettelin, niin täti tuumas, että nykyisin tehdään niitä mahd. vähän, ettei mitään pöpöjä pääse sisuksiin)...

Ihanaa, että täällä on ollut keskustelua myös äitiyden vaietuista tunteista! Vaikka itsellä onkin tullut se mahdottoman kova rakkaus ja yhteys jokaiseen vauvaan heti vauvan synnyttyä (raskausaikoinahan en tosiaan tunne yhteyttä vauvaa kohtaan), niin olen kyllä muitakin tunteita kokenut. Esikoisen kohdalla olin kamalan huolestunut koko ajan ja ahdistunutkin. Ja väsynyt (poika roikkui tissillä valehtelematta 24/7, öisin 0.5-1.5 tunnin välein). Uskoakseni myös jonkin sortin masennusta oli ilmassa, näin jälkikäteen ajateltuna. Ekat kuukaudet tuntuivat piiiitkiltä. Ja kuitenkin rakastin vauvaa ihan kamalasti koko ajan (no, en aina öisin -varsinkaan koliikkiaikana). Kakkosen synnytys taas oli ihan kamala, mutta häneenkin rakastuin heti kun hän syntyi. Mutta olin alkuun myös vähän vihainen vauvaparalle, kun äiti oli joutunut semmosen helvetin läpi käymään. Kolmosen kohdalla oli sitten vaan rakkaus-tunteita pelkästään.

(.) Aamun pissinäytteestä kysymys: kauanko se säilyy (kun kotona otetaan putkiloon) ja säilytetäänkö jääkaapissa vai huoneenlämmössä?? Muistelen, että ehkä jääkaapissa... Mulla huomenna neuvola klo 10 ja en kyllä saa siihen asti pissiä pidätetty. Tiukkaa tekee saada se 4 tunnin pidätys yöajalta edes siihen... Viimekin yönä piti käydä pissillä 3 kertaa. Muistelen siis, että väh. 4 tuntia piti olla pissin ollut rakossa tuota aamupissinäytettä varten.

Lisäksi (ällövaroitus!) multa tuli nyt aamulla jotain ihme limaa... Joko valkovuotoklöntti (mulla ei ole kyllä se lisääntynyt raskausaikana, ennemmin päinvastoin) tai sitten limatulppaa. En tiedä, hard to say, ei sitä kuitenkaan niiiiin paljoa tullut. Esikoisesta limatulppaa alkoi tulla n. viikko ennen synnytysta ja kakkoselta synnytys käynnistyi 12 tuntia limatulpasta, kolmosesta en muista...

No, oli mitä oli, niin synnyttämään en ole valmis missään nimessä! Hah, ihanku sitä multa kyseltäis! Ja en kyllä usko, että tuo sen kummempaa oli.

Noin muuten fiiliksistä päällimmäisenä on v*tutus, jotenkin hirmu ärhäkkä fiilis vaan.

Eilen esikoinen joutui kohtaamaan ensimmäistä kertaa ei-niin-kivan-aikuisen. Poika tuli pyörällä futistreeneistä, tiellä seisoi mies (romani) ja huusi: "Hei poika! Ootko kiusannu mun poikaa?" Lapseni pyöritti päätään (kyseessä tosi herkkä lapsi). "No hyvä niin, muuten päästän mun koiran irti!" Voi sanonko mitä, mikä kusipää! Poikani tuli itkien ja järkyttyneenä kotiin. Mies oli jo menossa juttelemaan sen kusipään kanssa, mutta kielsin... ikinä tiedä, mikä sota siitä syntyisi... en ole rasisti, mutta... ARGH!!! Tuo perhe asuu meidän lasten koulureitin varrella ja pihassa louskuttaa yks julmetun iso saksanpaimenkoira plus toinen iso koira. Oon miettinytkin, uskaltaako poikien antaa mennä niiden talon ohi kouluun -jos vaikka ne koirat irti pääsee ja kun en yhtään tiedä, millaisia koiria ovat luonteeltaan... No, nyt saa pojat mennä autotien toista reunaa (siis jalkakäytävä siinäkin, mutta ns. kiinni autotiessä. Toisella puolella on nurmikkoalue autotien ja jalkakäytävän välissä) kouluun, ettei tartte just niiden talon vierestä kulkea. Anteeksi jupina!! Saahan sitä kysellä, kuka on omaa lasta kiusannut, mutta ei nyt tartte aikuisen ukon uhkailla viatonta lasta!!!

Kestämistä helteeseen tälle päivälle!

Velmutar 36+0

 

Sisätutkimus mulle tehtiin eka kerran sillon nt-ultassa ja nyt toka kerran tässä ylimääräsessä ultrassa. Muuten ei varmaan ois tehty ennen synnytystä. Just noin ne mullekin sanoi, että turhaa ei tällä hetkellä tutkita, jottei mitään ylimääräsiä riskejä tulehduksille tule.

Synnytystapa-arviossa siis yleensä (tai ainakin molemmilla kerroilla mulla) on tehty sisätutkimus, jossa kokeillaan kohdukaula ja tunnustellaan häntäluut sun muut, että mahtuuko vauva tulemaan. Lisäksi ultrataan kokoarvio, joka perustuu vauvan pään- ja vatsanympärykseen sekä reisiluun pituuteen. Näistä lasketaan sitten keskiarvoilla painoarvio, joka saattaa tietenkin heittää, koska ainakin vatsanpeitteet on sellaset, josta ei pysty päättelemään kuinka pullukkaa kaveri sieltä oikeasti tulee.

Samalla siinä katotaan, että napavirtaukset on edelleen normaalit ja muutenkin päälisin puolin homma näyttää normaalilta. Mulla on ainakin molemmilla kerroilla ollut myös samalla ne pidemmät käyrät eli ekasta oli 20 minsaa ja kun käyrä oli normaali niin pääsi pois ja nyt tokasta otettiin se reilu tunnin verran.

 

Pikapika vastaus..
Velmutar: jääkaapissa säilyy. ajasta en tiedä

 

Ihanaa, syvällistä keskustelua täällä!

Täällä myös yks ärhäkkä mutsi. Yöt alkaa olla ihan vitsejä ja päivisin ei jaksais tehdä yhtään mitään. Miehellä alkoi eilen työt ja mun pitäis tota 3-vuotiasta juoksuttaa aamupäivä et päiväunista tulis jotain. Noista päiväunista on tullu mulle vähän liian tärkeä juttu. En tiedä, miten jaksan kotona kahden kanssa jos ton pojan perässä pitää juosta 12 tuntia putkeen Tällasina päivinä tunnen muutenkin itteni ihan idiootiks - miks olen halunnut niin kovasti tän toisen lapsen? Miten mä muka oikeasti selviän siitä? Väsyttää jo valmiiks ja oon kireenä kuin viulunkieli.

Nyt keräilen voimia jos jaksais lähteä rannalle. Ei kai siellä voi olla sen kuumempi kun täällä sisällä?

Sinadrius ja mimmi 33+2

 

Heti ku ajattelee kirjoittaa ja kommentoida jotaki niin johan pää lyö tyhjää ja ei muista mitä se asia olikaan...

Sinadrius, meillä nuorimmat on 6v, 3v ja 1v9kk ja ihan selvästi tämä nuorimmainen on jättämässä päikkäreitään jo pois...ihme ku on menny näinki pitkälle ku ekat kolme eivät ole nukkuneet päikkäreitä enää 1,5v jälkeen kuin satunnaisesti esim automatkalla..eli mun lepohetket tulee vasta illalla tai sitten olen raakasti istuttanut nuo töllön eteen ja laittanut pikkukakkosen tai jonku lasten filmin päälle ja torkkunu siinä vieressä sekunnin pätkiä..mutta neki pahimmassa hädässä auttaa.. Koita jaksaa nuo tunteet on tuttuja varmasti monelle meille..

Hb 102 ja voi mikä armoton väsy loppuviikosta iski, tuntuu ettei pääse voitolle ollenkaan tai että järki kulkisi jotenki muuten kuin sumussa..rautaa syön mutta apua ku maha kramppaa niistä, eilen ei voinu ees kävellä ku kävi niin kipeää..illalla jätin tabun ottamatta ja tänään ei oo ollukkaan kramppeja..ihanaa ku oot joko ummessa tai sitte Krampissa..kumpi parempi?

Niin joo täällä ei olla mitenkään päin tai oikeastaan milloin missäki asennossa..vauva on niiiiiiin liikkuvainen että moneen kertaan päivän aikana vaihtaa asentoaan..piti sitte viimeisen kans tuo maha nahka joutua niin koville että ihanat raskausarvet komistaa pötsiäni, täytyy kyllä sanoa että on niin mojovia potkuja ja liikkumista että se kyllä sattuu, tuntuu ettei neiti rauhotu ollenkaan, ikiliikkuja siis..mutta en ymmärrä miksi ei tajua jo asettua johonki asentoon, tässä vaiheessa muut on ollu jo tukevasti RT:ssa..

Voin kyllä rehellisesti sanoa että nää helteet alkaa jo oikeasti riittämään! Mitään ei voi tehdä, ei niin yhtään mitään..pitäis leipoa poikien su synttäreitä varten mutta paneppa uuni vielä tähän päälle...pihahommat tekemättä..saati siivoukset ja pyykkäykset...hohhoijaa.. Torstaina pitäs lähteä esikoisen sotilasvalalle 500km päähän ja pe takasi...miten ihmeessä jaksaa olla siellä jos on näin kuuma, saati sitte nuo piiiiitkät ajomatkat..?
Vauvallekki pitäs pikku hiljaa oikeasti laittamaan asioita valmiiksi, mistä saisin siihen energiaa? Ennen se oli niitä juttuja mitä oikein ootti raskausaikana ja nyt ei saa sen vertaa itsestään irti että kävisi varastossa läpi vaatteita ja laittaisi ne pesuun..

C ja neiti 32+5

 

Joo ei nämä helteet kyllä tätä oloa yhtään helpota. Tekis mieli torkkua koko ajan, mutta eihän se nyt tuon pojan kanssa onnistu. Jalatkin väsyy varmaan sen turvotuksen takia paljon nopeammin ku yleensä. Sohvalle ei voi jäädä istumaan, kun hetken päästä poika jo pomppii mahan päällä. Sen sijaan olen nyt joka päivä roudannut pojan ammeen pihalle ja sinne vettä niin, että pääsee oikein lätkyttämään. Siinä se on viihtynyt pitkät tovit niin, että saa itse vaan istua vieressä.

Ja äh, munkin piti vastata velmuttaren kysymykseen pissanäytteestä, mutta enhän mä mitään muistanut. Tosiaan jääkaapissa säilyy ihan hyvin, vaikka kävisit klo 7 vessassa ja klo 10 menet viemään. Multa ne on sitten ainakin vielä aina kysynyt, että koska tämä on otettu, että "ei sillä mitään väliä ole, mutta sitä kysytään tässä".

Crocuksen kanssa samaa pohdin, että mistä hitosta saisi sen energian, että laittaa kaikki valmiiksi. Mä jotenkin vaan odotan, että sitten kun on edes vähän viileämpää, niin on helpompi. No saa nähdä, millon viilenee, jos viilenee ennen synnytystä ollenkaan. Eka aion joka tapauksessa tehdä kouluhommat pois alta. Jos nyt kävis niin huonosti, että ei olekaan jutut valmiina ennen ku vauva syntyy, niin äkkiäkös ton kehdon tyhjentää ja vaikka sitte kotimatkalla sairaalasta käy hakemassa puuttuvat pullot sun muut. En usko, että siitäkään mikään maailmanloppu tulee. Muutama vaateparsi on valmiina, kun olen itse ommellut uusia. Muut on vielä jossain varastoissa äidilläni.

Keltakukka 36+2

 

Mukava, että olette uskaltautuneet avautua vaikeista asioista ja ajoista täällä. Yleensä se helpottaa, kun saa vähän purettu ajatuksiaan ulos, vaikka se tapahtuisikin näin keskustelupalstalla SuSette, todella hyvä että olet pystynyt kertomaan ajatuksistasi myös miehellesi ja hän on sinulle tukena. Vielä hienompaa, että olet pystynyt myöntämään itsellesi ettei jaksaminen riitä. Kun sen tekee, on valmis ottamaan apua vastaan. Halaukset sinne ja myös kaikille muille, joilla ikäviä ja vaikeita ajatuksia pyörii päässä. Itselleni viimeiset neljä vuotta ovat olleet hirvittävän rankkoja, varsinkin viimeiset kaksi vuotta. Ihan lähipiirissä on ollut paljon sairastamista ja kuolemaa, muunlaistakin huolta ja murhetta. On myös joitakin positiviisia mutta suuria muutoksia, mutta nekin ovat kuluttaneet voimavaroja. Vasta näin jälkikäteen sen huomaa, miten rajoilla jaksamisen kanssa on ollut; silloin kun pitää keskittyä tukemaan muita ja on huolissaan muiden jaksamisesta niin omaan vointiin ei niin kiinnitä huomiota. Onneksi elämä on nyt tämän kevään aikana tasoittunut, ja pitkästä aikaa kaikki näyttää hyvältä, mutta kyllä nämä rankat vuodet ovat jättäneet jälkensä siinä mielessä, että koko ajan pieni pelko elää siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi... On sellainen olo, ettei tällaista onnea meille suoda ilman, että jotain taas otetaan pois. Aikaisemmin taisin mainitakin, että tämän vuoksi olo on välillä surullinen ja stressaantunut, mutta että en halua rasittaa sillä puolisoa, sillä ei hänkään näistä kokemuksista ole vielä täysin toipunut ja nyt kun hän on selvästi onnellinen pitkästä aikaa (on sanonut sen itsekin), niin ei sitä olotilaa halua toiselta ottaa pois. Käsittelen siis näitä asioita itsekseni aika paljon ja se toisaalta sopii minulle, olen tällainen miettijä ja pähkäilijä eikä itkeminen pelota minua. Ja nyt tapahtumista on kuitenkin jo sen verran aikaa, etten enää varsinaisesti ahdistu ajatuksista. Toivon vain kovasti, että tämä vauva tullessaan antaisi entistä enemmän uskoa onnelliseen tulevaisuuteen! Ainakin hän saapuu meille todella sopivaan saumaan, ja on saanut jo paljon hyvää mieltä ja onnea aikaiseksi niin meissä kuin lähipiirissäkin <3

Helteistä sen verran, että näihin alkaa jo vähän tottua. Siinä mielessä että jotain kykenee kotona tekemään vaikka kuuma onkin, hikoilu ei enää haittaa mutta tietysti jalkoihin sattuu kun on niin turvoksissa Odotan ensi viikkoa, josko sitten viilenisi niin että pystyisi käymään esim. lenkillä? Se ois mahtavaa... Kovasti yritän nyt hommailla kaikkea puuttuvaa tavaraa ja laittaa kotia remontin jäljiltä kuntoon, sillä nyt yhtäkkiä alkoi tuntumaan siltä, että vauva syntyy ihan kohta! Vaikka edelleen olen varautunut siihen, että syyskuun viimeisinä päivinä vasta tapahtuu Mutta sekin aika tulee pian.

Velmutar, olipa ikävä kokemus teidän pojalla En itsekään välttämättä uskaltaisi mennä asiasta kyseisille naapureille mainitsemaan, mutta soittaisin poliiseille. Soitto/käynti heiltä voisi edesauttaa sitä, ettei vastaavaa enää tapahtuisi. Harkitsisin myös eläinsuojeluilmoituksen tekemistä koirista, senhän voi käsittääkseni tehdä nimettömän ja hyvällä tuurilla koirat otettaisiin pois.

Hispula ja LL 33+0

 

Crocus76, Mulla oli samaa ongelmaa. Hb laski ja rautalisää piti ottaa, vatsa oli kipeä ja ummessa. Jätin raudan pois ja Hb laski edelleen. Neuvolasta kehoittivat kokeilemaan nestemäistä rautaa ja voin suositella ainakin oman kokemukseni perusteella. Ei ole tullut mitään vatsaoireita ja vatsa toimii ihan normaalisti. Compiron on valmisteen nimi.

 

Ärhäkkyyttä ja lyhyttä pinnaa täälläkin. Oletan helteen aiheuttavan ison osan tästä. Sit päälle vielä piukea olo ja raskaushormonit niin avot! Kävellessä alkaa supistella ja jotenkin "väsyä" vatsa herkästi. Tai oikeastaan mitä vaan tekee, niin fyysiset rajoitteet tulee mulla vastaan, mikä turhauttaa todella paljon.

Mies kyseli aamulla, miksi en oo tehnyt osuuttani keittiöhommista (olin jättänyt tavaroita pöydälle ja tiskialtaaseen päiväkausiksi, en ollut pyyhkinyt tiskipöytää ym). No, mä itkunsekaisella käninällä selitin, että ei tää oo mullekaan kivaa, kun pää jaksaisi, mutta kroppa ei tän mahan ja helteen kanssa. Vähän aikaa istuin keittiön lattialla ja itkin, sit helpotti kummasti ja jaksoin vähän aikaa jotakin keittiössä yrittääkin yhteiseksi hyväksi. Tuntuu, että mies ei silti ihan tajua, että voi olla näin "vammainen" olo. Huumorilla jälkikäteen suhtauduin tuohon tapahtuneeseen ja pidän kyllä puoleni, juoksutan miestä aika paljonkin ym. Että saahan se tiedustella, miksen jotain oo tehnyt ja sit voin selvittää. Mut ei nää nyt niitä "parhaita parisuhdehetkiä" oo.

Tänään oli sairaalaan tutustuminen. Onneksi en oo nyt synnyttämässä, siellä oli tuhottoman kuuma! Mukava vierailu muuten, asiallista tietoa ja oli kiva nähdä yksi synnytyshuoneista sekä lapsivuodeosastoista.

Torstaina neuvolalääkäri, saa nähdä mitä sanoo, kun tyyppi ilmeisesti vatsassa edelleen poikittain.

Tsemppiä, kai tän helteen pitäisi vihdoin muutamassa päivässä hellittää!!!

Ilokarpalo ja Pipana 35+6

 

Aargh....mä en jaksa enää raskaana oloa kaikkien näiden vaivojen kanssa. Voi itku että voi väsyttää, supistaa ja etoa. Nyt pari yötä mennyt ihan pipariksi, kun mulla on niin oksettava olo! Mistähän tää nyt johtuu? Helteistä? Koko päivän etoo ja yöllä ei meinaa uni tulla sen takia. Muilla? Olo on vähän sellainen, kun on älytön nälkä ja alkaa ihan oksettaan. Tiedättekö tunteen? Mut nyt vaan ei oo nälkä, vaan pelkästään se oksettava olo kokoajan.

Tänään ja eilen oon vetässyt pitkät päiväunet, kun ei nuo yön nukutut tunnit millään enää riitä. Turvotusta ei paljoa ole...outoa! Kun kuukausi sitten olin ihan kintut turvonneina. Ja uusi vaiva ilmestyi pari päivää sitten. ..ah niin ihana ja SAIRAAN kipeä peräpukama!! Eiiiii....tämäkin vielä :-( Enkä edes ole ollut mitenkään kovalla, niin pitikö nyt tämäkin vielä tulla.

Närästys alkaa olla omaa luokkaansa. Yöllä heräilen, kun oksennus tulee suuhun asti. Vaikka aina ennen nukkumaan menoa otan Rennien.

Vauva liikkuu hurjasti ja ottaa kyl ihan kipeetä tuo kääntyily. Sais jo asettua pääalaspäin. Perjantaina neuvola.

Ja kiva tosiaan, kun porukka on ruvennut avautumaan. Tuo kummasti henkistä tukea tilanteeseen

SuSette ja poks 32+0

 

Täällä oli eilen niin hurja päivä supistuksien kanssa että niitä tuli yölläkin vähän väliä. Yksi oli aivan tuhottoman kipeäkin, mutta se johtui varmaan siitä että olin selälläni ja kovettunut kohtu painoi jotain.. tuskin se nyt oli sellainen oikea kipeä supistus. Näin untakin supistuksista ja sen takia en yhtään tiedä kuinka paljon niitä oikeasti tuli. Saattoi tulla neljä tai kymmenen. Tänään ei niin hirveästi supistellut enää aamupäivän jälkeen, saapa nähdä onko yö rauhallisempi että saisi nukuttua paremmin.

Meilläkin vietetään sunnuntaina syntäreitä kun tuo tytteli täyttää 2 vuotta. Olen urakkaani helpottanut siten, että olen kaiken mahdollisen tehnyt pakkaseen jo valmiiksi, jopa täytekakakun täytteen. Olen tässä pikkuhiljaa aamupäivisin ennen ulkoilua siivoillut kaikenlaista mihin ei niin kiinnitä huomiota normi viikkosiivouksessa että sunnuntaina on sitten kaikki tiptop.

Velmutar, mullaki tuli viime viikolla yhtenä päivänä normi valkkarin mukana paperiin sellainen vaaleankieltainen (ihanaa anteeksi) köntsä jotain limaista ja venyvää hommelia . Kiva analysoida noita, mutta tiedän kyllä että se oli vain valkkaria joka nyt jostain syystä oli enemmän limaa kuin tavallista valkkaria. Ei sitä ole sitten enempää tullut, tai en ole ainakaan huomannut.

En kyllä tulisi toimeen tässä ilman päiväunia, olen kyllä kiitollinen että tyttö vetelee näillä helteillä parin tunnin päiväunia, nukun itsekin sen että jaksan iltaan saakka. Kauhulla odotankin, että miten kahden kanssa sitten, nukkuuko toinen silloin kun toinen on hereillä vai saisiko ne nukkumaan yhtäaikaa että itsekin saisi vähän levättyä.

Siis apuva, täällä on jotkut jo menossa 37. raskausviikolla :O. Kyse on enää VIIKOISTA, eikä kuukausista!

RauRau ja pikku-ukko 34+6

 

POKS 35+0. Tänään saatu ultrassa painoarvioksi 3485g. Esikoinen synty 40+1 3630g et jos jollakin tullut pientä painoarvioo ni meiltä löytyis vähän ylimääräistä jakoon! Ai kauhee minkä kokonen tuo tulee sitten laskettuna olemaan, jos siis päästävät sinne asti.

Mua ei onneks supparit oo vaivanneet. Sisätutkimuksessa tänään oli kaula täysmittanen ja sormelle auki, vissiin suht normaali tilanne uudelleen synnyttäjille.

Mulla tää helle ei muuten haittaa, mut väsymys ja helle kombona vähän hankala kun pitäis aikaseks saada vielä vaikka ja mitä, mut näillä mennään. Loppusuoraa loppusuoraa, ens kuuta ootellessa!

ja mulla siis raudat tosi huonosti nostanu hb:tä tällä kertaa. Koko ajan pyörii siinä +-100 tuntumassa. Mälsää mut sinnikkäästi sitä silti syön jos lähtiski nyt lopusta nousuun kun kropan pitäis tulla vissiin vastaanki siinä jo. Hope so!

terkuin, Simppu + pikkumuru 35+0

 

( . ) Yöllä helpotti, kun herätessä taas kiinnitin huomion hengitykseen ja kroppaan osa kerrallaan. Sain ihme kyllä unta uudelleen nopeammin kuin yleensä. Ylös noustessa aamulla vasta tuli säryt. Alavatsa edestä jotenkin painaa/särkee niin, että vessanpöntöllä istuessakin piti olla mileuiten takakenossa. Onko muilla täntyyppistä? Siis että ihan alavatsa laidasta laitaan kipuilua, jos ei takakenossa? Voi tietty olla ainakin osin suolistojuttujakin, kertynyttä ilmaa ym. Vatsa kyllä toiminut, että siitä ei pitäisi johtua.

Ilokarpalo ja Pipana 36+0 (poks!)

 

Syyskuu, kiitti vinkistä, tuota en pokkana vielä kokeillu, apteekistako ostit?

RauRau, multa ei löydy ku pullaa pakkasesta enää...tänä kesänä on ollu niin monet pippalot järjestettävänä että virtaa ei oo ollu hetkeen leipoa lisää ja näyttää tosiaan siltä että ne edellisetki on loppu...meillä oli eka esikon YO juhlat, sitte juhannus sukulaisten kesken, seuraavana saatiinki kuulla esikon ja hänen tyttökaverinsa kihlautumisesta (pitihän ne kihlakahvitki järkätä), siitä seur. Vkonloppuna oli kakkosen rippijuhlat, viime vkonloppuna oli vanhempieni 40v hääpäivä jonne mun osuus oli pullat ja kahvikakku...ja kiirehän tässä tulee ku huomenna pitää lähteä sinne Sodankylään ensikon sotavalaa varten joten la taitaa ollakki ainut pv jolloin vois leipoa..hohhoijaaa, sitä energiaa ed ootellessa..

Oma olo on ihan outo...koskaan mulla ei oo tämmöistä ollu..ees raskaana ollessani...kohtu on niin kipeä, pinkeä ja tärähdysherkkä etten voi ees sipsuttelua kovempaa kävellä, kipua ei tunnu istuessa kovinkaan ja maatessa loppuu mutta pinkeän ja kova se on sittekki..sitä on ollu ajoittain parin vkon sisään mutta vkonlopun jälkeen enempikin..eilen oli aamupäivällä mutta ip ok...illalla mentiin KappAhlin lasten kans niin yhtäkkiä oik puoli meni tuommoseksi, tuli ihan järetön kipu ja hiki virtas, sitä kesti tunteroisen ja sitte se vaihto vas puolen..nyt aamulla koko kohtu on semmonen...onko kellään muulla ollu tämmöistä?

C ja neiti 32+6 (voiku ois ees viikon enempi niin ei tarttis pelätä tuota kipua niin paljon)

 

Crocus76, juu on apteekkituote. Luulin, että olisi jotenkin vastenmielistä ottaa rauta nestemäisenä, mutta se on ihan ok.

En tiedä onko näihin helteisiin jollain lailla tottunut, mutta unet on palautunut normaaleiksi. Nukun hyvin, lukuunottamatta vessakäyntejä. Muutenkin olo on tällä hetkellä ihan hyvä. Vatsa vaan on kovin korkealla ja ruokaa mahtuu kerralla hyvin rajallinen määrä. Suppareita ei juurikaan, nekin vähät mitä tulee ovat kivuttomia.

Syyskuu14 33+5