Syyskuun söpöläiset <3 - Elokuussa

Todellakin sama fiilis täällä: mitä IHMETTÄ me oikein ajateltiin. Tytöt kun on jo 5v ja 8v. Nyt sit kaikki alusta.... hulluja meidän täytyy olla

 

Sinadrius Itse asiassa vapaaviikonloppu levolle kuulostaakin ihan kivalta. Ongelma vaan oli siinä, että pakkolepo, niin että nousee vain vessaan ja syömään ja että on täysin yksin koko viikonlopun (vastaeronneena), siinä ei ole mitään hauskaa eikä nautinnollista.

Eilen sitten rr nousi taas ihan huippulukemiin ja olin jo vähällä lähteä jo synnärille, koska ilmiselvästi mulla on nyt raskausmyrkytys on uusimassa. Muuten ei rr olisi näin korkea ja proteiinit oli eilen lievästi positiiviset, turvotukset kovat jaloissa, käsissä ja kasvoissa. Onneksi rr laski sitten hieman, nyt paineet tasolla 140/95, mikä mulle on huomattavan korkea sekin. Tänään soittelen neuvolaan ja kyselen, kuinka pitkään uskaltaa kotona olla.

SuSette82 Meillä 6 ja 8 vuotiaat. Todellakin sitä miettii, että mikä järki, kun nuo on jo niin omatoimisia. Toisaalta ihanaa seurata, miten innoissaan ovat, kun ymmärtävät jo jotain vauvantulon päälle Kovasti auttelevatkin äitiä

 

Hanix: onnea hirmuisen paljon pikku pojan syntymän johdosta! <3

sydäntähti: no voihan... eipä ole nyt mukava tilanne! Ilmoittelethan, miten voit ja miten homma etenee (no, toivottavasti ei etene mihinkään, vaan rauhoittuisi). Tsemppiä! <3

susette: itse voin kehua sitä spinaalia myös ponnistusvaiheen kipuihin. Tosin sen antamisen ajoitushan on mielenkiintoista, kun vaikutus vain sen 1-2 h (mulla ollu sen 2h). Siis jos sen antais ns. liian aikaisin, niin vaikutushan ehtisi loppua ennen ponnistusta. Mutta kätilöt kyllä handlaa nää hommat. Uskoisin, että suht varma helpotus ponnistusvaiheeseen mitä myöhemmin sen avautumisvaiheen lopussa ottaa. Itselleni oikeestaan ihan sama, onko siinä tehoja jäljellä ponnistaessa (no on ollu kummallakin kerralla kun olen sen saanut), mutta minä olinkin se avautumisvaihekammoinen. Niin on meitä moneen junaan -ja hyvä niin. <3

(.) Mulla on tänään se pelkopoli! Iik, kun jännittää!! Pahoin pelkään, että lääkäri on nuiva ja passittaa mut ulos 10 minuutin jälkeen entistä hermostuneempana... asenne kohdillaan täällä! Mutta TOIVON ihan hurjasti, että olisikin hyvä käynti ja saisin jotain mielenrauhaa ja turvallisuuden tuntua...

Velmutar 37+6 (IIK)

 

Täältä omaa napaa. Supistelee kipeästi parin minuutin välein ja tässä nyt arvon, että lähteäkö vaiko eikö. Vatsa mennyt aamun aikana jo kolmesti ympäri. Eniten pelottaa jos tuleekin turha käynti ja supistukset loppuvat.


Mei* 37+5

 

Lämpimät onnittelut vauvan saaneille! Ihanaa, kun alkaa jo vauvoja syntyä tähänkin ketjuun :heart:.

Kovasti ollut keskustelua kivunlievityksestä ja lähinnä puudutteista. Mä olen varmaan vähän hullu, mutta toiveena olisi mennä mahdollisimman vähillä lääkkeellisillä kivunlievitysmenetelmillä. Mua ei synnytys tai kipu hirvitä tällä hetkellä ollenkaan. TENS-laitteen olen varannut/vuokrannut. Katotaan miten akan käy . Voi olla, että haluankin synnytyksen edetessä ihan kaiken mahdollisen saatavilla olevan lääkityksen. Mulla ei missään tapauksessa ole mitään ehdottomia periaatteita asian suhteen ja menen fiiliksen mukaan. Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, että haluaisin yrittää ilman troppeja lähinnä sen takia kun en halua menettää kontrollia. Enemmän mua kammottaa ajatus, että en pysty liikuttamaan kroppaani tai jotenkin muuten menetän kehon hallinnan. Saa nähdä, voi olla että mieli muuttuu vielä moneen kertaan .

Supistuksia on ollut päivittäin ja osa ihan kipeitäkin. Mitään säännöllistä tai pidempikestoista ei ole tullut, mutta harjoitukset ovat alkaneet .

Syyskuu14 35+3

 

Onnittelut jo nyytin saaneille! Omaa odottaa jo malttamattomasti

Tänään poksahti vihdoin 37+0, suuri rajapyykki. Niin pikkuista vauvaa odotellaan et jokainen lisäviikko on hyvä. Viime viikolla eli 36+2 tehty viimeisin painoarvio oli 2093g ja on aivan alakäyrän tuntumassa ja ainakin tähän asti kasvanut tasaisesti omalla käyrällään. Jospa tällä kertaa painoa kertyisi yli 2,5kg ja saisin vauvan vierihoitoon. Tämä painojännitys on yksi syistä miksi on tullut kirjoiteltua vähänlaisesti. Muiden kuulumisia käyn kyllä lukemassa

Jaksamista kaikille viimeisille viikoille!

 

Joko Mei menit??
Mulla olikin hyvä käynti! Loistava, luonteva naislääkäri! Käynnistystä aletaan miettiä/tehdä tilanteen mukaan ensi vkon ti jolloin tasan rv 39! Kohdunsuu parille sormelle auki, kaulaa jäljellä.Varovasti lääkäri kokeili, mut niin vaan alko suppareita tulla ja kihelmöivä tunne siellä...oli kuulema sen tuntuinen kohdunsuu et provosoituu herkästi. Nyt vain odotusta ja toive ettei käynnisty itekseen..teroitti lääkäri et tarvittaessa nopsaan ambulanssilla sairaalaan..Kyllä jännittää, pitäs osata rauhoittua..
Velmutar 37*6 yhä

 

Anteeksi Sydäntähti! Ymmärsin ihan väärin:ashamed:. Kurjaahan tuo on. Toivottavasti saat selvyyttä mahdollisiin raskausmyrkytysasioihin.

Mein tilanne kuulostaa jännältä! Miten kävi? opcorn:

Hyvä Velmutar, että sait hyvän mielen käynnistä pelkopolilla. Aika lähellä käynnistysaika, huu!

Sinadrius 35+1

 

Sinadrius Eipä hätiä! Ei ehkä maailma siihen kaadu Ajattelin vain hieman selventää

Tänään neuvolassa käyty, rr 148/94, proteiini +/-. Lähete äippäpolille alkavan raskausmyrkytyksen vuoksi.

 

Onnea vauvan saaneille <3

Ärrimurrivalitus täältä... kävin niitten peräpukamien takia päivystyksessä omassa tk:ssa lauantaina, ja ensin se hoitaja puhelimessa oli sitä mieltä, ettei ehkä kannata tulla "kun en tiedä tuosta lääkäristä, onkohan hän edes valmistunut vielä..." ja haluanko toisin sanoen mennä sinne koekaniiniksi. No, kivut olivat massiiviset, olin jo syönyt maksimimäärän panacodia ja halusin. Lääkäri ei meinannut ensin edes katsoa pukamia, mutta lopulta (kiemurtelin tuolilla tuskan hiki otsassa) lupasi yrittää tehdä jotain. Hän sitten kutsui hoitajan ja mentiin toimenpidehuoneeseen, jossa hän puudutti ensin paikat (sattui niin, että melkein revin ihon irti kasvoista kun rutistin niin kovaa etten huutaisi) ja yritti sitten puhkaista ja tyhjentää hyytymää pukamasta. Ei saanut sitä ulos! Totesi, ettei se varmaankaan ole "kypsä" vielä... Ei muuta kun vaippa housuihin (verta valui jonkin verran) ja Neoprockt resepti kourassa kotiin. Kivut olivat ihan sairaalloiset, itkin ja onneksi lopulta nukahdin sängyssä maatessani ja kieriessäni. Eilen kivut olivat hieman vähäisemmät, enkä ottanut edes Panacodia (määrätty mulle lonkkavaivoihin raskauden ajaksi), mutta tänään taas kivut ihan järkyttävät. Olen itkeskellyt ja suihkuttanut ja levännyt ja yrittänyt kaikkea mahdollista, mutta ei tästä tule mitään. Päivystykseen en uskalla lähteä enää näin illalla. Pitää varmaan huomenna aamulla soittaa tk:seen ja sanoa, etten ehkä elä näiltä kivuilta enää sinne ensi viikon perjantaihin (jolloin sektio)! Olen alkanut haaveilemaan siitä sektiosta jo ihan spinaalin takia - menisi kivut hetkeksi pois! Ihan kauheaa tämä!

Mimzy ja yksinäinen matkaaja 37+4

 

Ihanaa nyt niitä vauvoja tulee! Onnea vauvautuneille! <3
Meillekin tulee tällä viikolla. Käynnistettynä kylläkin, toisinko ite olin ajatellu, mut perjantain painoarvio 3,8kg (36+4) ni olis laskettuna varmaan 4,5-5kg. Ei ole pää vielä ihan mukana tässä kun olin psyykannu et yli menee ja ainakin nyt sinne syyskuuhuun ku 9.9. laskettu. Mut näillä mennään mitä annetaan. Käynnistys siis 37+1 ylihuomenna.

Mimzylle suuret sympatiat Voikun voide auttais! Onneks toikin vaiva semmonen, jonka pitäis lähtee viim. synnytyksen jälkeen parantumaan vaikka varmaan ponnistuksen jälkeen kiusaa vielä viikon tai pari kun tulee niin kova paine.. :/

Sydäntähdellä aika kovat paineet huih. Toivottavasti ei mee myrkytykseen asti, onneks kaikilla jo niin hyvät viikot!

Terkuin, ei niin pikkumuru enää ja Simppu

 

Onnittelut vauvautuneille! Ihanaa!

Ja Mimzylle kaikki sympatiani. Mulla on kerran ollut sellainen pukama, joka oli täynnä verihyytymää. Ja se kipu ja paine oli jotain aivan järkyttävää! Työterveydessä silloin eka puudutettiin ja viillettiin auki sekä tyhjättiin. Se pahin särky hävisi sillä. Pari päivää vuoteli verta, mutta pikkuhiljaa parani.
Pari viikkoa sitten ilmestynyt pukama on nyt rauhoittunut apteekin voiteilla ja kutistunut melkein pois. Pukamista johtuva kipu on hirveää!

2 huonoa yötä takana. Molempina kolmen aikaan yöllä herätty kauheeseen poltteeseen selän ja vatsan puolella. On tuntunut ihan niiltä kivuilta, kun aiemmissa raskauksissa synnytyksen käynnistyttyä. Nyt yöllä kivut ja supistukset jatkuivat n.1,5 tuntia ja supistusten välillä 20min. Sit taas on saanut nukuttua. Pienoinen pelko on, että onkohan kaikki ihan jees. .. ei tee mieli nukkumaan mennä, jos taas herää samaan.

Isoin pelko tulevaa synnytystä kohtaan on se, että vauva on iso. En ole tyttöjen raskausaikana ollut näin iso mahainen edes synnyttämään lähtiessä. En uskalla edes miettiä, että joutuisin yli nelikiloisen synnyttämään. ..nyyh :-( Täällä mitään kokoarvioo edes tehdä. Kyllä on eri käytännöt.

SuSette ja huomenna poks 34+0

 

Täällähän on juteltu tänään vaikka mitä!

Ensinnäkin Mimzylle suuret sympatiat. Toi on ihan kauheeta, että joudut noin paljon niiden pukamien kanssa kärsimään. Kyllä mä olisin varmaan jo sinne päivystykseen mennyt. Soita heti aamulla nyt sinne terveyskeskukseen ja jos ei siellä ymmärretä, niin sitten marssit suoraan yksityiselle.

Mei*llä on siellä ilmeisesti jännät paikat, mahdoitko jo päätyä synnyttämään?

Hienoa, että velmutar sait hyvän kokemuksen polilta!

Sydäntähdellä myös hurja tilanne tuon raskausmyrkytyksen kanssa. Mahtaako ne sitten käynnistää vai sektioko se sitten on, jos pahaksi menee?

Ja Simppukin vielä kiilaa sieltä takavasemmalta ohi ja pääsee synnyttämään ihan näillä hetkillä!

Jääkös tänne ketään enää syyskuulle? Mulla huomenna seuraava aika äippäpolilla. Pelkään, että jotenkin petyn koko käynnistä, mutta pääasia olisi nyt saada ultrasta tulos, että vauva edelleen kasvaa. Sitä jännittäessä siis!

Keltakukka 38+1

 

keltakukka Synnytystapa riippuu siitä, miten myrkytys etenee. Viimeksi eteni niin nopeasti, että olin tosiaan toteamispäivänä kiireellisessä sektiossa, useinhan riittää kuitenkin käynnistäminen. Nyt ei välttämättä etenisi yhtä nopeasti, paineet ainakin nousee hitaasti tällä hetkellä. Sitä vaan ei voi ennakoida yhtään, miten lähtee kehittymään. Eihän ne kovin herkästi lähde käynnistämäänkään, vaan levolla yritetään pitkittää raskautta loppuun saakka. Ihan jää nähtäväksi...

Simpulle tsempit jännään tilanteeseen

 

Täällähän tapahtuu! Hanixille onnittelut pienokaisesta :heart: Sydäntähdelle ja Mimzylle paljon tsemppiä. Toivotaan ettei Sydäntähti se raskausmyrkytys lähde kovin nopeasti etenemään.. Ja Mimzy, onhan se kumma ettei yhtä pukamaa saada hoidettua! On varmasti kipeä

Simpun ja Mein tilannetta jännätään, Simpulla ainakin on vauva kohta sylissä, ihanaa! Ja eihän sitä tiedä vaikka Velmutarkin on kohta tositomissa

Keltakukka, minä ainakin roikun täällä varmaan koko syyskuun, toivottavasti en enää lokakuuhun saakka Käyhän sitten kertomassa ultarkuulumiset! Oktonautti, oliko sille teidän vauvan pienikasvuisuudelle syytä tiedossa? En jaksa muistaa aikaisemmista keskusteluita, jotain olet siitä kuitenkin muistaakseni kirjoittanut?

Ja sitten omaa napaa, huimausta on edelleen ja eilen kävin ihan lääkärin tykönä asian vuoksi. Ei sille löydy mitään muuta syytä kuin matala verenpaine, kyse voi olla myös hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta joka johtuu siitä että korvakäytävään on kertynyt sakkaa. Sille ei ole tarvis tehdä mitään jos vaivan kanssa pärjää, yleensä se poistuu aikanaan itsekseen. Eli huoletta saan olla, pissa oli puhdas, hemoglobiini hyvä, vauvan sydänkäydä jota puolen tunnin ajan otettiin oli hyvä, ultrauksessa vauva oli mitoiltaan noin viikkoa pienempi mutta niinhän se on ollut koko ajan, kuitenkin napanuoran virtaukset oli hyvät jne., ja lapsivettäkin oli normaali määrä. Enää ei tarvitse kuin opetella nukkumaan. Nyt parina viimeisenä yönä olen nukkunut vain muutaman tunnin siellä täällä, päikkäreistäkään ei ole tullut mitään. Kun tähän väsymykseen yhdistetään tuo huimaus ja huono olo, alkaa tässä olla jo melko zombie fiilis. Harmittaa kun ei jaksa tehdä mitään, vaikka tekemistä vielä olisi vaikka kuinka paljon Tiedän, ettei ne tekemättömät työt mihinkään karkaa mutta oikeasti, monta sellaista juttua on , joista tiedän että ne on tekemättä koko ensi vuoden jos en ehdi tehdä niitä ennen vauvan syntymää. No, eihän se maailma siihenkään kaadu... Eikai tässä voi tehdä muuta kuin mennä voinnin mukaan! Ja niitä hyviä vointeja toivon meille kaikille

 

Moikka täältäkin pitkästä aikaa. Eipä ole tullut kirjoiteltua ikuisuuksiin, mutta olen kyllä lukenut viime kuukaudet teidän juttuja. Raskaus on ollut pitkä ja vaikea, mutta onneksi maali jo häämöttää. Kävin sairaalassa synnytystapa-arviossa ja vaikka mitään ei ollut vialla pienen pettymyksen kanssa kotiuduin. Jotenkin olin saanut uskoteltua itselleni, että tämä muksu tulee ajoissa, mutta koska edellinen syntyi 42+1 sektiolla yrittivät valmistella mua siihen, että yliaikaa menee tälläkin kerralla ja 1/3 päätyy sektioon uudelleen. Ymmärrän, että kyseessä tilastot, mutta hormonaalinen ihminen mököttää syystä kuin syystä. Kyseessä meidän perheen viimeinen vauva, joten kovasti haluaisin, että tällä kertaa asiat sujuu 'normaalisti'.

Kovasti onnea ja vauvan saaneille ja tsemppiä niille joilla epävarmuus jatkuu. Itselläkin tunnelmat vaihtelee 'touhupäivistä' niihin, että makaan sängyssä koko päivän enkä saa mitään aikaiseksi. Väsymys on välillä aivan jäätävä. Mielessä pyöriin vaan listoja mitä pitäisi vielä tehdä. Välillä olen onnellinen, että aikaa vielä on. Jonain päivinä vaan tuntuu, että en vaan yksinkertaisesti jaksaisi synnyttää ja sitten taas välillä turhauttaa kun edes harkkasupistuksia ei kuulu.

Alkuraskauden vaivat ovat palanneet. Välillä oksettaa, väsyttää jatkuvasti, pillitän telkkarin ääressä ym. En ollenkaan muista tällaista sekoamista viime raskauden lopussa, mutta ehkä aika kultaa muistot Synnytys on kyllä mielessä päivittäin. Jotenkin olin jo ihan rauhallinen asian kanssa, mutta nyt ahdistaa taas, että mitä jos joudutaan käynnistämään tai joudun sektioon. Ehkä tämä odottelu on pahinta. Kyllä asiat menee sitten omalla painollaan, ja tärkeintähän on, että vauva saadaan terveenä ulos.

Sasse 37+1

 

Kiitos kaikille kommentoineille Kävin pukamien takia tk:ssa, josta lähettivät vielä kirurgin konsultaatioon sairaalaan, mutta kirurgin mielestä ei ole tarvetta tyhjentää pukamia, ne ei ole niin pahasti hyytyneitä. Eikä ole siis tulehtuneitakaan, mitä epäiltiin tk:ssa. Sain puudutetta sitten reseptillä kotiin ja lohdutuksen sanat, että varmaan viikko sektion jälkeen helpottaa... no, onneksi tänään on ollut vähän parempi päivä, ei niin paljon kipuja kuin eilen! Ehkä se tästä sitten.

Mun piti aikaisemmin jo kommentoida tuohon "mitä ihmettä me oikeen ajateltiin" juttuun. Eli, kyllä, monesti nyt on ollut tuo sama ajatus päällä. Sellainen hieman pelonsekainen olo, et hyvänen aika, just ollaan saatu edelliset lapset omatoimisiksi ja peruskoulun loppupuolelle (kuudennella ja kasilla, 11v ja 13v), ja sit vielä miehen työkaveri iloisena huomasi sanoa, et "ajatella, kun tämä vauva on 10v, te voitte olla jo isovanhempiakin!" :kieh: Pikkuisen siis ihmetyttää välillä, haha. Mutta suurin tunne on kyllä sellainen ihana olo, että vau, voidaan antaa vielä yhdelle lapselle rakastava koti ja nykyisille lapsille vielä yksi sisarus. Aion ainakin yrittää nauttia tästä tulevasta pikkulapsiajasta niin paljon kun vain pystyn, kaikista "mitä tulikaan tehtyä, hyvänen aika!"-ajatusten keskelläkin

Mimzy ja yksinäinen matkaaja 37+5

 

Heippa hei pitkästä aikaa! Onnea vauvan jo saaneille <3 Tsemppiä kaikille vaivojen kanssa kärsiville! Täällä on muutettu uuteen kaupunkiin heinäkuun alusta ja vietetty lomaa ja nyt äitiyslomaa. Lukemassa olen käynyt tasaisen säännöllisesti, mutta kännyllä kirjoittelu on jäänyt : /

Raskaus on sujunut kaikin puolin mallkkaasti ja ilman ongelmia. Ihan meinaa huono omatunto tulla, vaikka eipä niitä vaivoja voi toisilta napata kantaakseen. Olen kyllä nauttinut hyvästä olosta ja näistä viimeisistä vastuuttomista päivistä Viimeisen viikon aikana on alkanut tulla napakampia harkkasuppareita, kuitenkin edelleen kivuttomia. Viikonloppuna alkoi myös vuotaa ruskeaa valkkaria, liekö limatulpan irtoamista vai muuten vaan paikkojen kylpsymistä. Ilmeisesti kuitenkin ihan normaalia, ei ainakaan terkka ottanut kummemmin kantaa. Hommat alkaa olla aikalailla valmiina ja huomaan, että ajatukset pyörii yhä enemmän synnytyksen ympärillä... Vauva on jo visusti kiinnittynyt ja sikäli valmiina asemissa Yliaikaan olen kyllä valmistautunut, mutta välillä tietenkin käy mielessä, että jospa lähtö tuleekin jo pian. Sehän jää nähtäväksi.

Kivunlievitystä toivon saavani tarpeen mukaan, ihan myönteisesti suhtaudun kaikkeen Eniten ehkä jännittää se, että kivuliaita suppareita tulisi useita päiviä eikä silti mitään tapahtuisi. Se kuulostaa uuvuttavalta. Ja vaikka kaikki onkin tähän mennessä mennyt hyvin, niin huoli lapsesta tietenkin kasvaa.. ja siitähän ei sitten taidakaan päästä eroon koko loppuelämässä

Tämmöistä siis tälle suunnalle, ei mitään maata mullistavaa. Jospa nyt aktivoituisin kirjoittelupuolellakin tämän loppuodotuksen ajan. Ihanaa kyllä jännittää muiden puolesta ja teidän kirjoituksia lukemalla saa hyvää vertaistukea ja perspektiiviä omaan tilanteeseen. Hyviä vointeja kaikille mammoille ja vauvoille! <3

Hauska 37+6

 

Sasse Minullekin vähän on yritetty varoitella, että kyllä tässä sektioon saatetaan taas päätyä, vaikka hyvältä toistaiseksi näyttääkin. Mä olen oikeestaan siitä ihan tyytyväinen, koska esikoisesta kukaan ei tullut maininneeksi, että niin saa käydä ja silloin se tuli aivan järkytyksenä. Totta kai se nytkin olisi pettymys, mutta ei vetäisi ehkä samalla tavalla luuta kurkkuun. Ja sama homma muuten täälläkin, että viimeiseksi jää, niin toivoisi kaiken nyt sujuvan.

Tuo Sassen mainitsema tunteiden vaihtelu, väsymys ja muu taitaa olla meille kaikille aika tuttua tällä hetkellä. Yhdessä hetkessä ei haluaisi tämän raskauden loppuvan ollenkaan ja toisessa hetkessä taas tuskastuu, kun mitään ei tänäkään yönä tapahtunut. Yöllä sitten taas kädet ristissä toivoo, että ei mitään tapahtuisi

Mitä me oikein ajateltiin!? juttuun piti muuten munkin kommentoida, mutta unohdin. Muutkin oli kirjoittanut siitä, miten on miettinyt tuon esikoisen sitten tottuvan tähän kaikkeen ja sitä samaa minäkin olen surrut. Nyt on pystynyt antamaan kaiken huomionsa pojalle, kun ollaan kaksin vietetty päiviä kotona. Se täytyy tuntua ihan kauhealta noin pienestä (1,5 vuotta), kun yhtäkkiä kaikki syleileekin vaan vauvaa. Täytyy vaan itse yrittää sitten tsempata ja huomioida poikaa, jotenkin vaikka vuorotellen miehen kanssa ainakin alkuun. Totta kai jossain vaiheessa pitää tottua jakamaan huomio, mutta jotenkin haluan sitä alkua pehmittää, ettei jää sellainen olo, ettei häntä enää rakasteta yhtä paljon tms.

Enimmäkseen olen kuitenkin edelleen tyytyväinen tilanteeseen. Minusta on hienoa, että lapsille tulee niin pieni ikäero ja vaikka se vähän surettaakin, että tämä toinen on meidän vimppa, niin sittenhän se meidän perhe on kasassa.

Valmistelut on täällä melkeen kaikki jo tehty! Tänään muistin ostaa kaupasta kaikki puuttuvat jutut ja isä kantoi hoitotason sisälle. Huomenna vielä ”sisustan” sen, niin on valmis. Eilen sain siskolta rintapumpun ja imetystyynyn takaisin, joten sitte olis kaikki kamat kasassa. Sairaalakassiin vielä itelle vaatteet, niin se ois sit siinä.

Mulla oli tänään se pelkopolilääkärikäynti, joka oli enemmänkin tosi tarkka kontrollikäynti, mistä olen ihan hirmu tyytyväinen. Painoarvio nyt noin 3200g eli on kasvanut 400g. Sehän oli se tärkein homma nyt. Lapsivettä on edelleen hyvin. Käyrillä jouduin olemana yli tunnin verran, kun syke oli taas liian korkealla, mutta lopulta laski oikein hyväksi. Ainut, mikä tässä nyt jäi mietittymään, niin vauva on tällä hetkellä kyllä pää alaspäin, mutta sillä tavalla kasvot ylöspäin väärinpäin. Onkos se nyt sitten avotarjonta vai mikä olikaan. Ens viikolla taas uusi ultra.

Keltakukka 38+2

 

Onkohan Mei tositoimissa kun ei ole kuulunut mitään =)

Mutta ajatelkaahan te "mitä ihmettä me oikein ajateltiin" kuinka ihana se pieni tuhiseva käärö on pitkästä aikaa ja varmasti isommat lapsetkin innostuvat pientä hoitamaan. Itse olen jo kahdessa vuodessa unohtanut, miltä kuulostaa kun maitokakka tulee vaippaan (se hassu rutina) mutta kuulin sen pitkästä aikaa pari päivää sitten . Täällä jo innolla odotetaan kääröä saapuvaksi, pinnis on edelleen kasaamatta kun se on isännän vastuulla . Sitterin ja turvakaukalon laitoin lyöntiin tänään, kankaat on pesty ja lelutkin laitettu kantokahvaan roikkumaan. Vielä pitää muutama viikko jaksaa odotella.

Vauva on ilmeisesti lähtenyt laskeutumaan, pari päivää on ollut ihan uskomaton ankkafiilis, häpyluun kivut ovat lisääntyneet, vihloo alakertaan ja supistuksiakin tuli eilen havaittua ennätysmäärä. Kivuttomia oli muut paitsi kaksi kipeähköä tuli yöllä. Lisäksi hengästyttää vaikka mitään ei teekkää. Nälkä vaivaa edelleen, liekö sitten tuo vaavi joka kasvaa nyt kovaa vauhtia. Justiin kiskoin iltapalaksi kananmunan ja pari lautasellista mannapuuroa. Jos ei tuolla jaksa nukkua niin sitten ei kyllä millään. Ja aamulla puntari kiittää =). No eipä tarvi yöllä nousta syömään.

Sasse, toivotaan että ei tällä kertaa mene yliajalle eikä päädy sektioon. Itsellä käynnistettiin yliaikaisena mutta syntyi alakautte, toivon myös että nyt ei mennä yliajalle vaikka pahoin vähän pelkään..

Keltakukka, älä huoli, minä ainakin roikun täällä kyllä varmasti pitkään syyskuulle

Eipä tässä muuta kuin hammaspeikot pois ja peiton alle taas kiekkaamaan lonkkasärkyjen kanssa.

RauRau ja pikku-ukko 36+6

 

Mäkin luovuin toivosta, että elokuun aikana tapahtuu mitään. Toisaalta, eihän tässä ole kuutakaan jäljellä kuin 11 päivää Pitäisi nyt vaan löytä uutta puhtia ja laittaa asiat kuntoon. Luulin, että kaikki on jo hyvällä mallilla kunnes nousin tänä aamuna tekemään oikein listaa (listoissa on voimaa) ja siitä tulikin aika pitkä.

Keltakukka miksi käyt kontrolleissa? Oliko kasvussa seurattavaa? Mäkin kävin kerran pelkopolilla juttelemassa. Halusin käydä ensimmäisen synnytyksen läpi kun tuntui, että siinä meni kaikki pieleen. Mielenrauha palautui kun juttelin mukavan kätilön kanssa, mutta siitäkin on jo niin monta kuukautta, että olen jo ehtinyt huolestua uudelleen Haluaisin vain positiivisen synnytyskokemuksen ja alun vauvan kanssa. No, eipä näistä kukaan ennalta tiedä.

Sairaalakassin pakkauslistaan voisi vielä lisätä parkkirahat. Meille ainakin painotettiin, että sakot napsahtaa nopeasti ja keskellä yötä on parempaakin tekemistä kuin vaihdella kolikoita.

Sasse 37+2

 

Phks onnistuu onneks kortilla maksaa parkkimaksut mut näin onnellinen tilanne ei ol kaikkial joten hyvä vinkki!

 

Oih, tänne alkaa tulemaan ihan kunnolla vauvauutisia! Oikein paljon onnea kaikille jotka vauvansa ovat jo saaneet, niin tässä pinossa kuin siellä FB:n puolellaki!!:heart:

Ai onko päksiin tullu maksullinen pysäköinti..? Hmmm...ei meidän aikana vielä ollu, viimesin siellä tehty on vm11/2010, mutta eikö sinne tehtykki jotain muutoksia sen jälkeen...ollaan siis muutettu Lahesta pois 2011..
Mutta joo ei tuolla OAS:ssakaan maksua pysäköinnistä mee ja on niin hyvä tilanne sinänsä että parkkipaikalta on varmaan vajaa 50m synnärin ovelle..ei tarvi kovin pitkää maratonia tehä ennen synnytystä...

Miten te jotka ootte sitä mieltä että tää on viimenen "hoidatte" sen sitte tästä lähin? Näillä näkymin jos ei mitään yllättävää tapahu niin mulle laitetaan synnytyksen jälk päivänä klipsit. Vähän kyllä hirvittää ku operaatio on noin heti synnytyksen jälkeen mutta ei kyllä hirveästi taas houkuta tulla muutaman viikon päästä uudelleen sinne.. Yritin puhua että josko sais kohdunpoiston samalla kertaa ku kärsin ihan hirveistä vuodoista jos ja kun menkat tulee (viimes synnytyksen jälkeen alko "menkat" 7kk synnytyksen jälk mutta ne kestiki reilut 5kk...ja sitte ku saatiin kierto hormooneilla vihdoin johonki jamaan niin ne "menkat" kesti reilun viikon ja sitä vuotoa tuli kertapompsilla yli litra, käytän kuppia, joten helppo seurata) mutta ei kuulemma nykyään mielellään tehä vaan että kohtu käsitellään jollain thermohoidolla ja silloin pitää olla homma hoidettu niin ettei raskaaksi enää tuu..

Mimzy...älähän nyt...meillä esikko meni kesällä kihloihin joten se isovanhemmat juttu on meillä lähempänä kuin osaa arvatakkaan..mutta pitää aatella se niin että sitte saa hoidella vauvoja vain ne pinkit lasi päässä eli ei tarvi valvoa öitä yms..saa vaan nauttia niistä tuhinoista ja tuoksuista, ostella kassikaupalla kaikkea ihanaa...hih..oon kyllä tuota miniäkokelasta varoittanu siitä että millanen mummuhullu musta voikaan tulla...varmaan ihan järetön riesa! Kärräävät mut vielä ovesta pihalle... no joo kyllä mää ne rajat tunnen ja tiedän...olen käytettävissä mutta en aio kuitenkaan ihan tuoksi mummuhulluksi ryhtyä..

Sydäntähti, miten voit? Mullahan on taustalla kans äkänen toksemia, hätäsektiolla poika tuli maailmaan rv32. Koita levätä vaan niin paljon ku voit ja juoda ja juoda...se mulla itellä ei oikein silloin kaaleen menny siis tuo että pitää oikeasti juoda ihan hillittömästi.. Mutta toivottavasti oireet helpottais ja välttyisit tällä kertaa tuolta, se on oikeasti tosi inhottava sairaus!

Keltakukka, kyllä se esikko sen pikkuisen hyväksyy, vaikka alussa varmasti on jonki asteista mustasukkaisuutta. Meillä on aina ihmeen hyvin menny nuo, ottaa vaan isommat mukaan hoitotilanteisiin, imettäessäki voi vaikka lukea toiselle. Liinaan ku saa vauvan totutettua niin meistä on moneksi ja niin kyllä syliinki mahtuu monta kerrallaan..

Mää voisin tuolle Oktonautin pienokaiselle lähettää muutama satagrammasen tältä meidän Mimmiltä joka taas tuntuu kasvavan tuolla yläkäyrillä!

Synnytykseen kannattaa mennä avoimin mielin, kunhan ei turhan tarkkaa suunnitelmaa tee niin ei tuu sitte niin kovia pettymyksiäkään. Ite oon synnyttäny kaikki luomuna (no tietty tuo yks sekto on oma lukunsa), silleen tunnun pärjäävän, kipu on järetön mutta jotenki sen kans voi elää ja ku tietää että oikeasti se ei kestä ikuisuuksia. Mää oon ruukannu olla niin pitkään ylhäällä ku mahollista eli ponnistusvaiheeseen saakka. Musta on kaikkein kauheinta jos ei sais liikkua avautumisvaiheessa yhtään! Myös vesi on mainio kivunlievityselementti eli jos mahollista niin lämmintä suihkua tai ammetta suosittelen! Meillähän sais OAS:ssa ihan synnyttääkki ammeeseen...kiinnostais mutta katotaan nyt millä aikataululla tämä meinaa syntyä.. Mutta jokainen tyylillään..ja voin kyllä sanoa että joka kerta se jännittää enemmän ja enemmän...huh huh

Vaivoja löytyy mutta nyt on jotenki seesteisempi tilanne, ei supistakkaan niin pahasti, eikä kramppaa, ei kukaan töki puukolla alakertaan, vauvakaan ei häärää tuolla enää ku varmaan 20%:sti siitä mitä se on ollu...jotenki outo olo...mulla on kyllä ruukannu tulla tämmönen "tyyntä myrskyn edellä" olo aina ennen synnytystä mutta sitte vasta rv38 jälk...en tiiä mitä tää nyt sitte on...Vauvalle on vaatteet pesty. Tavaroita, rasvoja yms. pitäs hommata (piti kuulkaa ihan googlettaa mitä vauva tarvitsee, jotenki tenkkapoo iski, en muka muista vaikka kuudes tulossa ja edellinenki on alle 2v), eilen sain varattua turvakaukalonki Oulusta...joten sairaalakassia vois kohta alkaa miettimään ja muutaman sängyn vauvalle petata, niin sitte welcome baby! Mutta vasta rv36 jälkeen että saadaan mennä OAS:iin!

C ja neiti rv34+6

 

Jaahas. ..lääkärikäynti ohi tältä aamulta. Vaikka supistuksia tulvii ja kipeytyvät, niin eipä oli hätää kohdunsuulla. Auki on mutta kaulaa vielä 2cm jäljellä. Tutkimus aiheutti kovat supparit, kun poikkesin apteekissa heti perään. Sain närästykseen lääkkeet. Rennie ei enää auta, kun oksennus pyrkii suuhun ja vertakin tulee jo sylkiessä. Jospa tämä Omeprazol auttaisi ja rauhoittaisi ruokatorvea.

vauva on edelleen pysynyt pää alaspäin ja pää on erittäin alhaalla. Ihmekään että vihloo niin pirusti kohdunsuulla. Sf-mittakin oli vatsan laskeutumisen takia tippunut 4cm. Samoin on käynyt aiemmissa raskauksissa loppumetreillä. Suurin toive on, että tämä syntyisi pari viikkoa etuajassa, mutta mun tuurilla pamahtaa vielä yliaikaiseksi.

Tekemistä on kyllä vielä mullakin paljon. Väsyttää vaan niin kovasti päivisin, etten jaksa edes aloittaa. Tekemättömien hommien lista vilisee silmissä. ..huoh. Kuitenkin valitsen nyt päiväunet, kun pelkkä neuvolakäynti väsytti niin.

SuSette ja rv35

 

Neuvolassa tänään rr edelleen korkea ja nyt proteiinit 1+. Tänään lähtö päivystyksenä synnärin kautta tarkkailuun. Näyttäisi ainakin etenevän hitaammin, kun esikoisesta, mutta sehän saattaa muuttua koska tahansa.

Terkka oli aivan ihana. Ensin vähän masensi, kun se terkka tuli ihan eri kunnastakin, heidän koko terveysasema oli suljettu ja hoitajat ripoteltu pitkin kaupunkia. Ihan vieras neuvola hänelle, kuten myös asiakkaat. Aivan ihana kuitenkin kaiken sählingin keskellä. Tosi hyvin huomioi kaikki mun taustat ja tilanteen. Soitteli sen mun maanantaina laitetun lähetteen perään ja tsemppas mua parhaansa mukaan, ultrasikin, jäi tosi positiivinen mieli käynnistä, vaikka tilanne hirvittääkin.

Sydäntähti 36+0