Katotaan, onnistuuko tää tekstin lainaaminen... uusi syyskuulainen tässä ilmoittautuu mukaan. Olen kyllä lukenut teidän juttuja jo jonkin aikaa, mutta vasta nyt liityn mukaan kun eilen sai np-ultrassa varmuuden, että tuolla masussa on kuin onkin elämää. Siellä se veitikka heilutteli käsiään niin suloisesti. Kyllä se niin hellyyttävä näky on <3. Työnantajalle en minäkään vielä ole kertonut. Tuskin kovin montaa viikkoo pystyn enää peittelemään, sen verran masu kummiskin jo pullottaa ja tavan farkut kiristää.Alkuperäinen kirjoittaja Hoppu:
Nyt pitäisi olla listassa nimimerkkikin oikein...Alkuperäinen kirjoittaja Katinka76:
Kuvotus ja pahoinvointi meni onneksi kahdessa viikossa kokonaan ohi ja nyt alkaa väsymyskin pikkuhiljaa helpottamaan. Vatsanseutu on jo pikkuisen kasvanut ja ostin ekat äitiysfarkut ja näistä ei kyllä edes huomaa että ovat äitiysfarkut, mutta ihana kun ei purista Toisaalta mahan kasvaminen voi johtua siitäkin, että liikuntamäärät on roimasti vähentyneet - kuukauteen ei ole juuri ollut energiaa käydä edes kävelyllä saati hiihtämässä (ja nyt suli lumet). No hydrobicissa ja pilateksessa olen sinnitellyt. Tosin me tehdään melkoisen perustavalaatuinen remontti uuteen taloomme ja remppahommissa olen puuhaillut mukana. Huomaa kyllä kankuissa kun on noussut varmaan 1000 kertaa kolmiportaiselle jakkaralle ja alas kattopaneleja ruuvatessa... ollaan naimisissa, olen vakkarihommassa projektipäällikkönä isossa yrityksessä, 6 vuotta valmistumisen jälkeen töissä eli oikein hyvällä mielin jäämässä "pienelle breikille". Meillä työnantaja suhtautuu raskauteen ja äitiyslomaan erittäin hyvin ja luontevasti, mutta isommassa firmassa se onkin enempi rutiinijuttu. Ja ennemminkin niin, että jos se vaikuttaisi jotain, niin se olisi syrjintää ja se olisi jo iso juttu. Meitä kohdellaan siis kuin kukkaa kämmenellä Kummeista ei ole varmuutta vielä, miehen puolelta on ns. helpompia vaihtoehtoja pari-kolmekin, mutta omalta puoleltani ei niinkään. Tahtoisin sukulaisia kummiksi, mutta mun puolella ei oikein ole kovasti vaihtoehtoja. Ja vaikuttaahan sekin syntyykö tyttö vai poika...luulisin. Huh, vihdoin voi lopettaa tän peittelyn, alkoi oikeesti olla vaikeuksia päättää mitä laittaa aamuisin päälle. Täällä mennään 12+6 (tai 13+6 uä:n mukaan) ja massu alkaa varovasti pullistua. Sain eilen vinon pinon äitiysvaatteita kavereilta, mutta kyllä ne housut vielä on aikas isoja mulle... Oikein kauhistutti kun levittelin niitä, noinko iso musta tulee!!? Ja jos hyvin(?) käy, nehän jää vielä pienekskin, eivät ole olleet isoja odottajia edelliset käyttäjätkään. Muutkin vaivat helpottaa, vaikka enpä noista liiemmin joutunut kärsimäänkään. Pahin väsymys on väistänyt ja ummetuskin helpottanut (en olisi uskonut luumujen voimaan! ). Olo tuntuu vaan edelleen turvonneelta, vaikka paino ei ole alkuharppauksen (2 kg) jälkeen noussut. Ehkäpä se sitten tulee olemaan tällaista. ), ei ota kaikkia kirjaimia. Se on tosiaan aivan ihmeellistä, et miten ne muutaman sentin mittaiset naperot osaakin tehdä jo kaikkea! Mieletöntä. Tää syyskuulaisten ketju onkin parasta A-ryhmää, vai mitä tytöt? Eli odotan aika innolla mitä tuleman pitää... me ollaan varmaan painajaismaisia asiakkaita. Aattelin viikonloppuna käydä kattelemassa äitiysvaatetarjontaa mm. HM:llä. Jospa sieltä uskaltaisi jo jotain ostaakin? Mulla laskettu aika 20.9. Tää ois sit meidän esikoinen ) ja odotettu sellainen.Alkuperäinen kirjoittaja 02.09 Miuski82 24v.:Toivottavasti onnistuin viestin lainaamisessa ja itseni liittämisessä listaan...
oli ihana löytää tällainen "vertaistukiryhmä" eli muita syysvauvan odottajia! Ihana lukea muiden kokemuksia.
Itse olin np-ultrassa aika tasan 2 vkoa sitten, silloin oli 11+5 (eli nyt sitten lienee aika tasan 13+5). Vikojen kuukautisten mukaan olisin ollut peräti 10 pvää pitemmällä, joten laskettua aikaa siirrettiin myöhäisemmäksi. Kaikki oli hyvin, siellä se kaveri sätki ja heilui. Np oli 0,8 muistaakseni.
Suoraan sanottuna ei ole mitään elämän ihaninta aikaa ollut tähän asti - olen voinut TOSI pahoin viimeiset 6-7 vkoa (aamusta iltaan, inkiväärit ja muut on kokeiltu mut ei ole auttaneet) ja lisäksi on ollut kaikenlaista suoranaista vatsakipua. Sitä on tutkittukin, mutta usean eri lääkärin mukaan kyseessä on vain alkuraskauden ligamenttien venyminen, kohdun kasvaminen jne. pitäisi helpottaa kai joskus 20. vkolla. Pahoinvointi alkoi viime viikon lopulla hellittää, ja sitten iski tietysti päälle hirveä flunssa, minkä takia olen nyt lojunut pari päivää kotona.
Töissä en ole vielä raskaudesta kertonut, mutta varmaan kaikki ovat jo kuulleet mun oksentavan vessassa... kun tästä tervehdyn, aion kyllä kertoa, alkaa nimittäin mahakin pullottaa jo siihen malliin ja housut ei mene kiinni.
(Älkääkä käsittäkö väärin, olen siis ihan onneni kukkuloilla tulevasta vauvasta, toivon vaan niin kovasti että vointi pikkuhiljaa kohenisi... no, varmaan ainakin kaikki pahoinvoineet ymmärtävät!
Nyt nukkumaan, hyvää yötä!
On kyllä huippupelit. En haluaisi niistä luopua mutta meillä ei ole säilytystilaa. Pakko ne tuplat on hankkia. )