Mahtuisikohan tänne mukaan vielä yksi höyrähtänyt, en oikein tunne sopivani mihinkään ketjuun joten ehkä sitten tänne...
Eli siis, viidennen odotuksen odotusta vietellään, piinapäivät menossa kp24/28 yk3.
Kuopus on jo 8v eli aikaa näistä tunnelmista on kulunut, väliin on mahtunut sterilisaatio ja sen purku. Haaveissa on ollut aina ainakin 6 lasta mutta ex-miehelle raja tuli vastaan "jo" neljässä. Ihan muihin juttuihin se liitto kariutui mutta ehkäpä tämä minun krooninen vauvakuumeeni oli yksi osatekijä joka hiersi.
Nyt on uuden miehen kanssa tätä uusperhettä pyöritetty kolmisen vuotta ja hänellä alkoi vauvakuume oireilla vuosi sitten, minua ei tarvinnut paljon mukaan suostutella vaan aikaa on vienyt lähinnä nuo käytännön jutut; leikkauspaikan valinta, jonottelut ja leikkauksesta paraneminen. Nyt on sitten päästy tositoimiin, toivottavasti tulostakin alkaisi tulla. Nyt on aikas lupaavat merkit ainakin ilmassa, yrjö kyläili aamulla ja muutenkin ilmassa on tuttuja merkkejä
Pelottaa vaan sekä se että alkaako raskaus niin myös se jatkuuko se, sen lisäksi hermostuttaa todella paljon lähipiirin mielipiteet, en tiedä miten uskallan edes kertoa koko asiasta. Kun olen varovaisesti jotakin vihjaillut niin kommentit ovat olleet karuja
En ymmärrä miksi jotkut ihmiset kokevat suurperheen niin kamalaksi asiaksi...
Mutta mutta, koira kaipaa lenkkiä ja sen jälkeen lapset iltapalaa.