Söivätköhän ihmiset ennen vanhaan terveellisemmin kuin nykyään?

”Katsokaa tarkkaan, mistä joulukinkkunne ostatte, mistä ja minkälaisista olosuhteista se on peräisin.”

Vain juntit kuolaa rääkättyjä sian takapuolia.

 

”Katsokaa tarkkaan, mistä joulukinkkunne ostatte, mistä ja minkälaisista olosuhteista se on peräisin.”

Vain juntit kuolaa rääkättyjä sian takapuolia.

Mitä sinä hyödyt tällä?

 

Joku oli ottanut artikkelin torajyvistä esiin. Ennen vanhaan ne kerättiin tarkkaan käsin pellosta pois ja myytiin apteekkiin lääkeaineeksi. Tuli vähän tuloja ja vilja pysyi puhtaana.

 

ei läheskään kaikilla ollut omia viljapeltoja

ohrasato ei aina ehtinyt tuleekohan mut silloin se on syötetty elukoille

 

Ehkä syötiin terveellisemmin, ehkä ei.
Jos nyt mennään 1800-luvun olosuhteisiin, on kai ensinnäkin todettava silloisen yhteikunnan "säätyjako". Alimpana kerroksena olivat irtolaiset ja huutolaiset. En tiedä, moniko nykyihminen näitä käsitteitä tuntee saatikka sitten osaa ajatella, mitä se käytännössä merkitsi.
Joka tapauksessa tämä porukka sai sapuskoittensa puolesta tulla toimeen sillä, mitä muilta jäi. Nauris, peruna ja ruisleipä, joskus mahdollisesti hippu lihaa tai kalaa.
Heitä seuraava kasti olivat vakituinen palvelusväki, mihin ns mäkitupalaisetkin laskettiin. Tämä väki työskenteli, pientä vaate-, myöhemmin lisäksi rahapalkkaa lukuun ottamatta ruokapalkalla. Monesti, varsinkin huonoina vuosina, heidänkin syömisensä koostui siitä, mitä "talonväeltä"sattui jäämään. Heidänkin ruokavalionsa oli noihin kahteen peruaineeseen, perunaan ja leipään perustuva, mutta lisänä tuli vähän lihaa ja maitotaloustuotteita.
Samaan kastiin oli luettavissa kaupunkien tehdastyöläiset. Heillä oli kyllä säännnöllinen rahapalkka, mutta usein myös suuri perhe, jonka ruokkimiseen tuo palkka oli useinmiten liian pieni.
Torpparit olivat sitten oikeastaan ensimmäinen kasti, joka parhaissa olosuhteissa pystyi omilla viljelytoimillaan vaikuttamaan ravinnonsaantiinsa. Tai siis sen ravinnon monipuolisuuteen. Torpan vuokra maksettiin työsuorituksina taloon, usenmiten melko epäinhimillisillä ja täysin mielivaltaisilla ehdoilla. Kaikki ns "oma aika" oli siis käyettävä siihen, että saatiin edes perustarpeet, ruis, peruna ja vähän pellavaa tai hamppua vaatetarpeiksi.
On kuitenkin muistettava sen ajan kansan suhtautuminen ruokaan yleensä ja sen monipuolisuuteen erityiseti. Nauris, myöhemmin peruna, ruisleipä ja useinmiten kala, sekä maan itäosissa jonkinlaista osaa näyttelevät sienet olivat tuolla tasolla elävien ihmisten pääasiallinen ravinto. Lihaa ja siitä valmistettuja tuotteita riitti vain osaksi vuotta. Tosin toisin paikoin riista toi hiukan helpotusta lihan puutteeseen, mutta enää tuolloin se olimelko marginaalisessa osassa. Myös maitoa ja siitä valmistettuja tuotteita riitti vain osaksi vuotta, koska lehmät eivät talvisaikaan juurikaan lypsäneet.
Vihannekset, hedelmät ja marjat olivat tuolloin kansan halveksimia "rikkaitten töölöntöitä". Niitä kokeiltiin ja kasvateltiin vain kartanoissa, pappiloissa ja paremmissa rustholleissa.
Mutta seuraava porras oli sitten talolliset. Heillä jo olisi ollut mahdollisuudet, niin tilan kuin varallisuudenkin puitteissa kasvattaa hyvinkin monipuolista purtavaa, mutta tietämys ja halu moiseen puuttuivat. Heillä ruokavalion muodostivat myös peruna ja ruisleipä, mutta myös liha ja kala olivat lähes jokapäiväisiä.
Vaikka nykyiset "viat" ravinnosta puuttuivatkin, oli yksipuolinen ja melko vähä vitamiininen ruoka taas omalla tavallaan epäterveellistä. Lisäksi suolaus oli ainoa tapa lihan ja kalan säilömiseen, maitoa taas säilöttiin voiksi ja juustoksi, joiden kummankin säilymistä edellytti suola, sekä hapattamalla. Koska hygienia oli tuolloin melko tuntematon käsite, eivät siinä hapatettavassa maidossa aina kasvaneet ne toivotut bakteerit vaan maito pilaa tui käyttökelvottomaksi.
Kuitenkin, myös ruuan paranemisella oli varmastikin oma osuutensa siihenkin, että maamme väkiluku tuona vuosisatana tuplaantui. Osaltaan tähän vaikutti myös se, ettei ensimmäisen vuosikymmenen jölkeen sodittu.

 

Ainakin Suomessa maaseudulla syötiin varmasti joskus 1800-luvulla ruokaa, joka oli tehty alusta asti itse. Esimerkiksi vilja saatiin omasta pellosta ja siitä tehtiin leipää tai puuroa. Liha saatiin vaikka itse kasvatetusta porsaasta ja perunat omalta perunamaalta. Eikä ollut mitään pizzoja, hampurilaisia, rankanperunoita, sushia tai muuta pikaruokaa.

Kyllä ennen nälkävuosia vilja meni "väkijuomiin" -jopa ne viimeiset siemenviljat

 

ohrasato ei aina ehtinyt tuleentua mut silloin se on syötetty elukoille

 

lehmille ainakin

 

Kyllä ennen nälkävuosia vilja meni "väkijuomiin" -jopa ne viimeiset siemenviljat

Oli sen verran tyhmää kansaa?

 

Ehkä syötiin terveellisemmin, ehkä ei.
Jos nyt mennään 1800-luvun olosuhteisiin, on kai ensinnäkin todettava silloisen yhteikunnan "säätyjako". Alimpana kerroksena olivat irtolaiset ja huutolaiset. En tiedä, moniko nykyihminen näitä käsitteitä tuntee saatikka sitten osaa ajatella, mitä se käytännössä merkitsi.
Joka tapauksessa tämä porukka sai sapuskoittensa puolesta tulla toimeen sillä, mitä muilta jäi. Nauris, peruna ja ruisleipä, joskus mahdollisesti hippu lihaa tai kalaa.
Heitä seuraava kasti olivat vakituinen palvelusväki, mihin ns mäkitupalaisetkin laskettiin. Tämä väki työskenteli, pientä vaate-, myöhemmin lisäksi rahapalkkaa lukuun ottamatta ruokapalkalla. Monesti, varsinkin huonoina vuosina, heidänkin syömisensä koostui siitä, mitä "talonväeltä"sattui jäämään. Heidänkin ruokavalionsa oli noihin kahteen peruaineeseen, perunaan ja leipään perustuva, mutta lisänä tuli vähän lihaa ja maitotaloustuotteita.
Samaan kastiin oli luettavissa kaupunkien tehdastyöläiset. Heillä oli kyllä säännnöllinen rahapalkka, mutta usein myös suuri perhe, jonka ruokkimiseen tuo palkka oli useinmiten liian pieni.
Torpparit olivat sitten oikeastaan ensimmäinen kasti, joka parhaissa olosuhteissa pystyi omilla viljelytoimillaan vaikuttamaan ravinnonsaantiinsa. Tai siis sen ravinnon monipuolisuuteen. Torpan vuokra maksettiin työsuorituksina taloon, usenmiten melko epäinhimillisillä ja täysin mielivaltaisilla ehdoilla. Kaikki ns "oma aika" oli siis käyettävä siihen, että saatiin edes perustarpeet, ruis, peruna ja vähän pellavaa tai hamppua vaatetarpeiksi.
On kuitenkin muistettava sen ajan kansan suhtautuminen ruokaan yleensä ja sen monipuolisuuteen erityiseti. Nauris, myöhemmin peruna, ruisleipä ja useinmiten kala, sekä maan itäosissa jonkinlaista osaa näyttelevät sienet olivat tuolla tasolla elävien ihmisten pääasiallinen ravinto. Lihaa ja siitä valmistettuja tuotteita riitti vain osaksi vuotta. Tosin toisin paikoin riista toi hiukan helpotusta lihan puutteeseen, mutta enää tuolloin se olimelko marginaalisessa osassa. Myös maitoa ja siitä valmistettuja tuotteita riitti vain osaksi vuotta, koska lehmät eivät talvisaikaan juurikaan lypsäneet.
Vihannekset, hedelmät ja marjat olivat tuolloin kansan halveksimia "rikkaitten töölöntöitä". Niitä kokeiltiin ja kasvateltiin vain kartanoissa, pappiloissa ja paremmissa rustholleissa.
Mutta seuraava porras oli sitten talolliset. Heillä jo olisi ollut mahdollisuudet, niin tilan kuin varallisuudenkin puitteissa kasvattaa hyvinkin monipuolista purtavaa, mutta tietämys ja halu moiseen puuttuivat. Heillä ruokavalion muodostivat myös peruna ja ruisleipä, mutta myös liha ja kala olivat lähes jokapäiväisiä.
Vaikka nykyiset "viat" ravinnosta puuttuivatkin, oli yksipuolinen ja melko vähä vitamiininen ruoka taas omalla tavallaan epäterveellistä. Lisäksi suolaus oli ainoa tapa lihan ja kalan säilömiseen, maitoa taas säilöttiin voiksi ja juustoksi, joiden kummankin säilymistä edellytti suola, sekä hapattamalla. Koska hygienia oli tuolloin melko tuntematon käsite, eivät siinä hapatettavassa maidossa aina kasvaneet ne toivotut bakteerit vaan maito pilaa tui käyttökelvottomaksi.
Kuitenkin, myös ruuan paranemisella oli varmastikin oma osuutensa siihenkin, että maamme väkiluku tuona vuosisatana tuplaantui. Osaltaan tähän vaikutti myös se, ettei ensimmäisen vuosikymmenen jölkeen sodittu.

 

Säilörehu on käsittääkseni fermentoitua ruohoa. Sinä kun oot maatalous ja metsänhoitokouluja käynyt niin kysyn mielipidettäsi siihen, että onko se aiv-happo jotakin myrkkyä? Onko sillä mitään vaikutuksia lihan laatuun?

Muurahaishappoa nykyään, luin jostakin. En tiedä

 

Päin vastoin. Siat toimivat biokompostoreina ja olivat varsinaisia äidin kultapossuja. Rasvaa oli ainakin 5 cm kun nykyään ovat lähes rasvattomia.

Kai ne talikynttilätkin tehtiin siitä?

 

Just noin. En huomannut tarkentaa, hyvä että oikaisit.

Oonko koskaan sanonut et sun tekstiä on tosi kiva lukea. Kiitos niistä

 

Voi elämän kevät, että honkajoelle hävitettäväksi.
Tämän voisi tunkea vaikka jauhelihan sekaan.

Juu. Jos kasvaa liian isoksi, ei mahdu siihen telineeseen?

 

Kai ne talikynttilätkin tehtiin siitä?

Mitä ne sanonnan "taivahan talikynttilät!" Ovat tarkoittaneet?

 

Lapamadoista kärsittiin.

On niitä nykyäänkin

 

Enemmänkin kuin jalostus, on nykysian rasvattomuuteen vaikuttamassa se, ettäsiat teurastetaan nykyisin nuorempina. Teuraspaino on muistaakseni siinä 80 kilon vaiheilla, sitä painavimmista maksetaan rasvan vuoksi huonompaa kilohintaa. Kuitenkin rasvaa alkaa kertyä vasta, kun paino ylittää sata kiloa.
Ja 1800 luvun sioista voi vain todeta, että ne elelivät suurimmaksi osaksi ns luontaistaloudessa, etsivät syötävänsä itse ja vasta loppupuolella ikäänsä pääsivät säännölliselle ruokinnalle.
Se, millä niitä tuolloin ruokittiin, riippui sitten lähinnä kasvattajan varallisuudesta.
Vanha sanonta totesi: Toisia asioita minä tiedän ja toisia en tiedä, sen minä tiedän, että myllärillä on lihavia sikoja, mutta sitä minä en tiedäm kenen viljoilla ne on ruokittu.
Tämäkin jo kertoo, että yleensä oli harvinaista tuohon aikaan syöttää viljaa sioille.

Ne siat syövät kaikki juuret ja rikkaruohot maasta. Niiden jäljiltä ei tarvi muuta kuin haravoida maa ja kylvää siihen jotain -mitä ekana?

 

En minäkään tiedä prosenteista mitään, mutta harvoin enää löytää sitä 1800-luvun maatiaissikaa. Luulisin, että nykyään eniten kasvatetaan Yorkshire-rotua. Ei siis mielestäni voida verrata, jos rotukin on eri.
Kyllä kai tuota maatiaistakin vielä jossakin on ja kasvatetaan, mutta aika harvassa kylläkin.

Eikö maatiaiset-sivulla ole niitä joita saa suojeltavaksi?

 

Eikö maatiaiset-sivulla ole niitä joita saa suojeltavaksi?

Taitaapa ollakin. En ole Maaatiaisen eläinpuoleen tutustunutkaan, siemenpuoli kyllä on tullut syynätyksi melko tarkkaan.

 

..."kuinka vähällä järjellä..." jotain sellaista

Nimenomaan, torajyväitiöitä kaikkialla!

 

Lapamadoista kärsittiin.

On se nykyäänkin olemassa mut voi puuttua alasvetovalikoista

 

Ruoka oli puhtaanpaa siinä ei ollut ihmisen valmistamia kemikaaleja ja myrkkyjä. Ruoka oli vain ennen yksipuolista ja joskus sitä oli saatavilla liian vähä, tästä aiheutui sitten puutostiloja energian saannista ja tärkeistä ravintoaineista. Ihmisen oli ennen myös kovemmassa käytössä ja terveydenhoito oli alkeellista joten ihmiset olivat lyhytikäisempiä kuin nykyään keskimäärin.

 

Lapamadoista kärsittiin.

Eikä ollut lääkettä häätöön

 

Eikä ollut lääkettä häätöön

Kyllä oli jo noin 100 v sitten.

 

Tosi juttu. Se Virtasen keksintö ei itse asiassa ollut mikään keksintö siinä mielessä, että jo paljon ennen oli tehty säilörehua, yleensä käyttäen hapatukseen maitohappoa. Käytännössä tämä tarkoitti piimää.
Virtanenhan työskenteli Valiolla, joten hän oli erityisen huolestunut lehmille syötettävien rehujen laaduista.
Siksi hän sitten tutki asiaa ja päätyi rikki-(H2SO4) ja suolahapon (HCL) seokseen.
Tällä yhdistelmällä laskettiin rehumassan PH sopivalle tasolle. Nimittäin maitohappobakteerin toiminnan kannalta sopivaksi. Rehujen laatu ja sitä mukaa maitotuotteittenkin, ennenkaikkea juustojen ja niistäkin erityisen pitkän kypsytysajan vaativa emmentaljuuston, laatu parani ratkaisevasti.
Mitään myrkkyjä siinä ei käytetty. Naudan pötsi on sikäli herkkä ja monimutkainen kemiallinen tehdas, ettei hätäisempi arvaisikaan. Itse asiassa pötsissä rehun käyminen jatkuu maitohaposta etikkahappoon.
Tämä virtasen happo oli kuitenkin koneille myrkkyä. Siksi etsittiin jotakin parempaa ja päädyttiin muurahais-ja fosforihapon seokseen, joka syövytti koneita huomattavasti vähemmän.
Nykyään käytetään hyvin paljon maitohappobakteeriymppiä. Sen etu on siinä, ettei se syövytä koneita enempää kuin pelkkä vesikään. Haittapuolina taas on lyhyt käyttöaika, oliko se nyt vuorokausi sekoituksesta, ja se, että aine vaatii melko tuoreen rehun voidakseen toimia.

Siis sekö liuotti niistä koneista metallia?