Söivätköhän ihmiset ennen vanhaan terveellisemmin kuin nykyään?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Ainakin Suomessa maaseudulla syötiin varmasti joskus 1800-luvulla ruokaa, joka oli tehty alusta asti itse. Esimerkiksi vilja saatiin omasta pellosta ja siitä tehtiin leipää tai puuroa. Liha saatiin vaikka itse kasvatetusta porsaasta ja perunat omalta perunamaalta. Eikä ollut mitään pizzoja, hampurilaisia, rankanperunoita, sushia tai muuta pikaruokaa.
 
Varmasti. Paitsi että suolaa käytettiin säilyvyyden vuuoksi runsaasti ja katovuosina kuoltiin nälkään. -Niin ja talvisaikaan kärsittiin d-vitamiinin puutteesta. Vieläkin näkyy kotikylän katukuvassa se melkein kaksinkerroin kyyryssä kävelevä mummo...
 
Ei ollut glufosaatteja eikä e-koodeja/muita ihmiselle sopimattomia, sekä maaperä oli rikkaampi. Karja söi laadukkaasti ja lajilleen ominaisesti. Samoin ihminen, siihen asti kunnes tuli sokeri ja yleensäkin liiat hiilarit ruokavaliossa.

Ruumiillinen työ oli varmasti myös yksi, mikä piti kunnossa. Kun liike loppui niin yleensä sairastui.
 
Ei ollut glufosaatteja eikä e-koodeja/muita ihmiselle sopimattomia, sekä maaperä oli rikkaampi. Karja söi laadukkaasti ja lajilleen ominaisesti. Samoin ihminen, siihen asti kunnes tuli sokeri ja yleensäkin liiat hiilarit ruokavaliossa.

Ruumiillinen työ oli varmasti myös yksi, mikä piti kunnossa. Kun liike loppui niin yleensä sairastui.
Mikä se sitten tappoi ihmiset nuorempana menneinä aikoina? Mikä oli miesten ja naisten elinikä 1800 luvulla?
 
Ei ollu ainakaan valmiita ruokia ja lisäainemössöjä. Liha oli puhdasta ilman lisäaineita ja maissia tai vehnää. Herkkuja ja karkkia syötiin vähemmän.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
"Elinajan kehitys Suomessa
1700-luvun puolivälissä vastasyntyneen elinajanodote oli noin 35 vuotta. Elinajanodote kääntyi kasvuun vasta suurten nälkävuosien jälkeen 1870-luvulla, ja oli itsenäisyyden alkuvuosina miehillä noin 45 ja naisilla noin 50 vuotta."
 
Ei ollut glufosaatteja eikä e-koodeja/muita ihmiselle sopimattomia, sekä maaperä oli rikkaampi. Karja söi laadukkaasti ja lajilleen ominaisesti. Samoin ihminen, siihen asti kunnes tuli sokeri ja yleensäkin liiat hiilarit ruokavaliossa.

Ruumiillinen työ oli varmasti myös yksi, mikä piti kunnossa. Kun liike loppui niin yleensä sairastui.

Muutoin prikulleen samaa mieltä. Etenkin ruumiillinen työ vaikutti siihen, että hiilihydraatteja ja suolaakin sieti käyttää enemmän.


Mutta karjaan sen verran, että lajille tyypillisestä syömisestä tuskin voi puhua, kun niitä jouduttiin syksyisin ja talven mittaankin teurastamaan koska ruokaa ei riittänyt.

Säilörehu on nerokas keksintö.
 
Muutoin prikulleen samaa mieltä. Etenkin ruumiillinen työ vaikutti siihen, että hiilihydraatteja ja suolaakin sieti käyttää enemmän.


Mutta karjaan sen verran, että lajille tyypillisestä syömisestä tuskin voi puhua, kun niitä jouduttiin syksyisin ja talven mittaankin teurastamaan koska ruokaa ei riittänyt.

Säilörehu on nerokas keksintö.
Säilörehu on käsittääkseni fermentoitua ruohoa. Sinä kun oot maatalous ja metsänhoitokouluja käynyt niin kysyn mielipidettäsi siihen, että onko se aiv-happo jotakin myrkkyä? Onko sillä mitään vaikutuksia lihan laatuun?
 
Säilörehu on käsittääkseni fermentoitua ruohoa. Sinä kun oot maatalous ja metsänhoitokouluja käynyt niin kysyn mielipidettäsi siihen, että onko se aiv-happo jotakin myrkkyä? Onko sillä mitään vaikutuksia lihan laatuun?
Nykyäänhän etsitään aina vain terveellisimpiä ja ravinteet paremmin säilyttäviä happokantoja joten jos pidät hapankaalia tai -kurkkuja terveellisiä itsellesi niin siinä vastaus.

Pitkälti sama menetelmä nykyään.
 
  • Tykkää
Reactions: m1es ja Lispetti
Ehkä syötiin terveellisemmin, ehkä ei.
Jos nyt mennään 1800-luvun olosuhteisiin, on kai ensinnäkin todettava silloisen yhteikunnan "säätyjako". Alimpana kerroksena olivat irtolaiset ja huutolaiset. En tiedä, moniko nykyihminen näitä käsitteitä tuntee saatikka sitten osaa ajatella, mitä se käytännössä merkitsi.
Joka tapauksessa tämä porukka sai sapuskoittensa puolesta tulla toimeen sillä, mitä muilta jäi. Nauris, peruna ja ruisleipä, joskus mahdollisesti hippu lihaa tai kalaa.
Heitä seuraava kasti olivat vakituinen palvelusväki, mihin ns mäkitupalaisetkin laskettiin. Tämä väki työskenteli, pientä vaate-, myöhemmin lisäksi rahapalkkaa lukuun ottamatta ruokapalkalla. Monesti, varsinkin huonoina vuosina, heidänkin syömisensä koostui siitä, mitä "talonväeltä"sattui jäämään. Heidänkin ruokavalionsa oli noihin kahteen peruaineeseen, perunaan ja leipään perustuva, mutta lisänä tuli vähän lihaa ja maitotaloustuotteita.
Samaan kastiin oli luettavissa kaupunkien tehdastyöläiset. Heillä oli kyllä säännnöllinen rahapalkka, mutta usein myös suuri perhe, jonka ruokkimiseen tuo palkka oli useinmiten liian pieni.
Torpparit olivat sitten oikeastaan ensimmäinen kasti, joka parhaissa olosuhteissa pystyi omilla viljelytoimillaan vaikuttamaan ravinnonsaantiinsa. Tai siis sen ravinnon monipuolisuuteen. Torpan vuokra maksettiin työsuorituksina taloon, usenmiten melko epäinhimillisillä ja täysin mielivaltaisilla ehdoilla. Kaikki ns "oma aika" oli siis käyettävä siihen, että saatiin edes perustarpeet, ruis, peruna ja vähän pellavaa tai hamppua vaatetarpeiksi.
On kuitenkin muistettava sen ajan kansan suhtautuminen ruokaan yleensä ja sen monipuolisuuteen erityiseti. Nauris, myöhemmin peruna, ruisleipä ja useinmiten kala, sekä maan itäosissa jonkinlaista osaa näyttelevät sienet olivat tuolla tasolla elävien ihmisten pääasiallinen ravinto. Lihaa ja siitä valmistettuja tuotteita riitti vain osaksi vuotta. Tosin toisin paikoin riista toi hiukan helpotusta lihan puutteeseen, mutta enää tuolloin se olimelko marginaalisessa osassa. Myös maitoa ja siitä valmistettuja tuotteita riitti vain osaksi vuotta, koska lehmät eivät talvisaikaan juurikaan lypsäneet.
Vihannekset, hedelmät ja marjat olivat tuolloin kansan halveksimia "rikkaitten töölöntöitä". Niitä kokeiltiin ja kasvateltiin vain kartanoissa, pappiloissa ja paremmissa rustholleissa.
Mutta seuraava porras oli sitten talolliset. Heillä jo olisi ollut mahdollisuudet, niin tilan kuin varallisuudenkin puitteissa kasvattaa hyvinkin monipuolista purtavaa, mutta tietämys ja halu moiseen puuttuivat. Heillä ruokavalion muodostivat myös peruna ja ruisleipä, mutta myös liha ja kala olivat lähes jokapäiväisiä.
Vaikka nykyiset "viat" ravinnosta puuttuivatkin, oli yksipuolinen ja melko vähä vitamiininen ruoka taas omalla tavallaan epäterveellistä. Lisäksi suolaus oli ainoa tapa lihan ja kalan säilömiseen, maitoa taas säilöttiin voiksi ja juustoksi, joiden kummankin säilymistä edellytti suola, sekä hapattamalla. Koska hygienia oli tuolloin melko tuntematon käsite, eivät siinä hapatettavassa maidossa aina kasvaneet ne toivotut bakteerit vaan maito pilaa tui käyttökelvottomaksi.
Kuitenkin, myös ruuan paranemisella oli varmastikin oma osuutensa siihenkin, että maamme väkiluku tuona vuosisatana tuplaantui. Osaltaan tähän vaikutti myös se, ettei ensimmäisen vuosikymmenen jölkeen sodittu.
 
Ehkä syötiin terveellisemmin, ehkä ei.
Jos nyt mennään 1800-luvun olosuhteisiin, on kai ensinnäkin todettava silloisen yhteikunnan "säätyjako". Alimpana kerroksena olivat irtolaiset ja huutolaiset. En tiedä, moniko nykyihminen näitä käsitteitä tuntee saatikka sitten osaa ajatella, mitä se käytännössä merkitsi.
Joka tapauksessa tämä porukka sai sapuskoittensa puolesta tulla toimeen sillä, mitä muilta jäi. Nauris, peruna ja ruisleipä, joskus mahdollisesti hippu lihaa tai kalaa.
Heitä seuraava kasti olivat vakituinen palvelusväki, mihin ns mäkitupalaisetkin laskettiin. Tämä väki työskenteli, pientä vaate-, myöhemmin lisäksi rahapalkkaa lukuun ottamatta ruokapalkalla. Monesti, varsinkin huonoina vuosina, heidänkin syömisensä koostui siitä, mitä "talonväeltä"sattui jäämään. Heidänkin ruokavalionsa oli noihin kahteen peruaineeseen, perunaan ja leipään perustuva, mutta lisänä tuli vähän lihaa ja maitotaloustuotteita.
Samaan kastiin oli luettavissa kaupunkien tehdastyöläiset. Heillä oli kyllä säännnöllinen rahapalkka, mutta usein myös suuri perhe, jonka ruokkimiseen tuo palkka oli useinmiten liian pieni.
Torpparit olivat sitten oikeastaan ensimmäinen kasti, joka parhaissa olosuhteissa pystyi omilla viljelytoimillaan vaikuttamaan ravinnonsaantiinsa. Tai siis sen ravinnon monipuolisuuteen. Torpan vuokra maksettiin työsuorituksina taloon, usenmiten melko epäinhimillisillä ja täysin mielivaltaisilla ehdoilla. Kaikki ns "oma aika" oli siis käyettävä siihen, että saatiin edes perustarpeet, ruis, peruna ja vähän pellavaa tai hamppua vaatetarpeiksi.
On kuitenkin muistettava sen ajan kansan suhtautuminen ruokaan yleensä ja sen monipuolisuuteen erityiseti. Nauris, myöhemmin peruna, ruisleipä ja useinmiten kala, sekä maan itäosissa jonkinlaista osaa näyttelevät sienet olivat tuolla tasolla elävien ihmisten pääasiallinen ravinto. Lihaa ja siitä valmistettuja tuotteita riitti vain osaksi vuotta. Tosin toisin paikoin riista toi hiukan helpotusta lihan puutteeseen, mutta enää tuolloin se olimelko marginaalisessa osassa. Myös maitoa ja siitä valmistettuja tuotteita riitti vain osaksi vuotta, koska lehmät eivät talvisaikaan juurikaan lypsäneet.
Vihannekset, hedelmät ja marjat olivat tuolloin kansan halveksimia "rikkaitten töölöntöitä". Niitä kokeiltiin ja kasvateltiin vain kartanoissa, pappiloissa ja paremmissa rustholleissa.
Mutta seuraava porras oli sitten talolliset. Heillä jo olisi ollut mahdollisuudet, niin tilan kuin varallisuudenkin puitteissa kasvattaa hyvinkin monipuolista purtavaa, mutta tietämys ja halu moiseen puuttuivat. Heillä ruokavalion muodostivat myös peruna ja ruisleipä, mutta myös liha ja kala olivat lähes jokapäiväisiä.
Vaikka nykyiset "viat" ravinnosta puuttuivatkin, oli yksipuolinen ja melko vähä vitamiininen ruoka taas omalla tavallaan epäterveellistä. Lisäksi suolaus oli ainoa tapa lihan ja kalan säilömiseen, maitoa taas säilöttiin voiksi ja juustoksi, joiden kummankin säilymistä edellytti suola, sekä hapattamalla. Koska hygienia oli tuolloin melko tuntematon käsite, eivät siinä hapatettavassa maidossa aina kasvaneet ne toivotut bakteerit vaan maito pilaa tui käyttökelvottomaksi.
Kuitenkin, myös ruuan paranemisella oli varmastikin oma osuutensa siihenkin, että maamme väkiluku tuona vuosisatana tuplaantui. Osaltaan tähän vaikutti myös se, ettei ensimmäisen vuosikymmenen jölkeen sodittu.
Mauri Kunnaksen koiramäen kirjat on luettu lasten kanssa!:D
Ne ovat muuten opettavaisia ja lumoavia kirjoja lapsille ja miks ei aikuisillekin.❤ Siellä tulevat mäkitupalaiset, talonpojat, papisto yms. tutuksi.
Pettuleipäkin söivät.
Meidän lempparihahmo on ruotiukko Hiski Piskinen jonka letkautukset ovat vailla vertaa ja saa lapset aina nauramaan. mm ”Yö puolessa, nälkä suolessa”.:D


Koulussakin opetetaan vielä hissan tunnilla vanhat luokat - Aatelistosta loisiin.
 
Mauri Kunnaksen koiramäen kirjat on luettu lasten kanssa!
Ne ovat muuten opettavaisia ja lumoavia kirjoja lapsille ja miks ei aikuisillekin. Siellä tulevat mäkitupalaiset, talonpojat, papisto yms. tutuksi.
Pettuleipäkin söivät.
Meidän lempparihahmo on ruotiukko Hiski Piskinen jonka letkautukset ovat vailla vertaa ja saa lapset aina nauramaan. mm ”Yö puolessa, nälkä suolessa”.


Koulussakin opetetaan vielä hissan tunnilla vanhat luokat - Aatelistosta loisiin.
Mun mummo, nälkää nähneenä, opetti mullekin miten pettua tehdään ja käytetään, samoin olen kerännyt ja paahtanut voikukan juuria, kerännyt jauhosavikan siemeniä ja nokkosta... kessun kasvatuksessa se ei harmikseni suostunut neuvomaan ja siksi mun kessusadostani tulikin ennennäkemättömän surkea :D
 
Nykyäänhän etsitään aina vain terveellisimpiä ja ravinteet paremmin säilyttäviä happokantoja joten jos pidät hapankaalia tai -kurkkuja terveellisiä itsellesi niin siinä vastaus.

Pitkälti sama menetelmä nykyään.
Tosi juttu. Se Virtasen keksintö ei itse asiassa ollut mikään keksintö siinä mielessä, että jo paljon ennen oli tehty säilörehua, yleensä käyttäen hapatukseen maitohappoa. Käytännössä tämä tarkoitti piimää.
Virtanenhan työskenteli Valiolla, joten hän oli erityisen huolestunut lehmille syötettävien rehujen laaduista.
Siksi hän sitten tutki asiaa ja päätyi rikki-(H2SO4) ja suolahapon (HCL) seokseen.
Tällä yhdistelmällä laskettiin rehumassan PH sopivalle tasolle. Nimittäin maitohappobakteerin toiminnan kannalta sopivaksi. Rehujen laatu ja sitä mukaa maitotuotteittenkin, ennenkaikkea juustojen ja niistäkin erityisen pitkän kypsytysajan vaativa emmentaljuuston, laatu parani ratkaisevasti.
Mitään myrkkyjä siinä ei käytetty. Naudan pötsi on sikäli herkkä ja monimutkainen kemiallinen tehdas, ettei hätäisempi arvaisikaan. Itse asiassa pötsissä rehun käyminen jatkuu maitohaposta etikkahappoon.
Tämä virtasen happo oli kuitenkin koneille myrkkyä. Siksi etsittiin jotakin parempaa ja päädyttiin muurahais-ja fosforihapon seokseen, joka syövytti koneita huomattavasti vähemmän.
Nykyään käytetään hyvin paljon maitohappobakteeriymppiä. Sen etu on siinä, ettei se syövytä koneita enempää kuin pelkkä vesikään. Haittapuolina taas on lyhyt käyttöaika, oliko se nyt vuorokausi sekoituksesta, ja se, että aine vaatii melko tuoreen rehun voidakseen toimia.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Mun mummo, nälkää nähneenä, opetti mullekin miten pettua tehdään ja käytetään, samoin olen kerännyt ja paahtanut voikukan juuria, kerännyt jauhosavikan siemeniä ja nokkosta... kessun kasvatuksessa se ei harmikseni suostunut neuvomaan ja siksi mun kessusadostani tulikin ennennäkemättömän surkea :D
Mummot, etenkin maalaismummot on kovaa valuuttaa!!!😍❤
 
vierailija
Jauhot jauhettiin myllynkivien välissä, josta syystä jauhoissa oli hiekkaa ja pikkukiviä, ja ihmisten hampaat kärsi siitä.
Liha ja maito oli kesäaikaan usein vähän pilaantunutta mutta se syötiin silti. Kesäripuli oli yleinen sairaus.
 
Mun mummo, nälkää nähneenä, opetti mullekin miten pettua tehdään ja käytetään, samoin olen kerännyt ja paahtanut voikukan juuria, kerännyt jauhosavikan siemeniä ja nokkosta... kessun kasvatuksessa se ei harmikseni suostunut neuvomaan ja siksi mun kessusadostani tulikin ennennäkemättömän surkea :D
Kasvatin itsekin joskus kessun taimia. Piti ihan myyntiin saada syksyllä kessua, mutta uteliaat asiakkaat ostivatkin ne jo taimina. Ei jäänyt mitään jatkokasvatukseen, enkä saanut toisaalta mitään palautettakaan, miten olivat kasvaneet.
Kehnonlaisesti siis meni minunkin kokeiluni
 
  • Haha
Reactions: -roosaruusa-

Yhteistyössä