Alkuperäinen kirjoittaja rikkosiipi:
Mä olen huolissani mun ystävästä. Hän kamppailee masennuksen ja päihdeongelman kanssa. Välillä on parempia päiviä ja välillä taas katoaa synkkyyteen. Olen yrittänyt auttaa, kuunnella, ohjata hoitoon, mutta aikuinen ihminen kuitenkin itse tekee sen valinnan.
Mä olen jopa rukoillut tämän ihmisen puolesta (on mulle vaikeaa), mutta ehkä häntä varten sit on joku suunnitelma, kun tilanne ei muutu. Pidän häneen yhteyttä joka päivä ja luulen, että se merkitsee hänelle paljon. En syyllistä tai tuomitse, yritän vaan olla lähellä.
Nyt vaan multa alkaa keinot loppua. Pyydän teiltä apua.
Ymmärrän sua ja tiedän itse kokemuksesta kuinka raskasta on olla masentuneen rinnalla. Tuntuu että se imee kaiken voiman itsestä. Tiedän myöskin mitä on olla itse masentunut ja ihan varmasti olet hänelle sellainen tuki johon voi luottaa.
Mutta älä taakoita itseäsi liikaa.
Muistan häntä sekä sinua rukouksin ja laitan vihkooni ylös :hug:
Haluan sullekin sanoa, että Herra ei jätä tätäkään huomioimatta eikä vastaamatta