Se ois sit viimenen pikakäynti iskän ovella....

Aika karua... ja samalla hieman kaksijakoisia ajatuksia nostattava ketju. Samaan ajatukseen mä ymmärrän täysin jos joku katkoo välit vanhempiinsa ja sitten kuitenkin mietin, että jos mun läheiselle tulisi riippuvaisuus niin en katkoisi välejä.

Näin se elämä menee, ihmiset kuolevat joko yksinäisinä tai läheisten ympäröiminä, omasta tahdostaan tai vastoin tahtoaan.

Jos jollekin läheisellesi tulisi nyt riippuvaisuus, niin tämä läheinen ei kuitenkaan olisi tehnyt sinun lapsuudestasi painajaismaista helvettiä, joka vaikuttaa koko loppuelmääsi. Sinulla olisi pitempi historia onnellista aikaa ja normaalia ihmissuhdetta tämän ihmisen kanssa, ja siten parempi motivaatio ja halu auttaa ja pysyä tämän ihmisen lähellä.

Minun oli pakko repiä itseni irti äidistä. Hän on pilannut elämäni ensimmäiset 20-25 vuotta eikä sen jälkeenkään elämä ongelmatonta ole ollut. Olen nyt 38. En vaan halua enkä pysty antamaan hänelle enempää tilaa elämässäni. Soittelemme satunnaisesti, välillä voi mennä kuukausiakin etten puhu hänen kanssaan. Poikaani hän ei tapaa koskaan, suojelen lastani.

 

eikö alkkiksillekin voi soittaa vaikka kerran viikossa ja kysyä kuulumisia?? ja mennä käymään jos ei vastaa??
kiva jos maannut elossa vaikka viikon, ei ole päässyt ylös, ja odottanut että tulispa joku käymään ja auttamaan

Kuule, se alkkis ei välttämättä vastaa puhelimeen viikkoihin. Äidilläni on lankapuhelin ja hän usein ottaa töpselin seinästä ja unohtaa koko asian.

Oletko koskaan yrittänyt kysellä kuulumisia ihmiseltä, joka on niin kännissä ettei saa sanaa suustaan? Joka on niin sekaisin, ettei puhelun loputtua muista puhuneensa kenenkään kanssa.

Lähtisitkö matkustamaan satoja kilometrejä sellainen ihmisen takia, jota on käytännössä pilannut yli puolet elämästäsi ja jota vihaat? Haluaisitko uudelleen ja uudelleen avata edes hiukan parantuneet haavat menemällä alkkiskämppään kaiken sen saastan keskelle ja "hyvällä" tuurilla kuulet vaan solvauksia ja haistattelua, mutta sinua ei heitellä viinaraivareissa paistinpannulla eikä rikota ikkunoita.

Minä en enää riko itseäni äitini takia.

 

[QUOTE="...";25335658]Eikö rakastava ja huolehtiva äiti tai isä mielellään pidä yhteyttä aikuiseen lapseen? Soita hänelle ITSE selvin päin, kysele kuulumisia, kysele mitä lapsille kuuluu? Vaikka kerran viikossa?

Eikä rakastava ja huolehtiva äiti tai isä tule miellään lastenlasten syntymäpäiville SELVIN PÄIN? Sylittele lastelapsia, pidä tärkeinä?

Eikö rakastava ja huolehtiva äiti tai isä ole lapsuusaikana tarjonnut omalle lapselleen hyvät eväät elämään? Kannustanut vaikeuksissa, ollut tukena elämän kolhuissa? Antanut hellyyttä, syliä, rajoja, positiivisia lapsuusmuistoja?

Tuollaisten äidin tai isän omistavan on helppo soittaa rakkailleen kerran viikossa ja kysellä kuulumisia. Kun tietää, että vastaajana on se oma äiti tai isä, se joka on ollut aina läsnä, paikalla. Vaikka on aikuinen, niin suhde edelleen äiti-lapsi tai isä-lapsi. Erityinen.

Kun sitten taas on elänyt rikkonaisen lapsuuden sekä henkisen että fyysisen väkivallan uhan alla, pelännyt, itkenyt itsensä uneen, toivonut jo silloin vanhempien kuolemaa, etsinyt kaapeista pulloja, kuitenkin toivonut koko ajan, että juominen lopppuisi... Ollut vanhemmillen vanhempi, huolehtinut kodista, pikkusisarista... Ja sitten vihdoin aikuisiällä päässyt tuosta irti, päättänyt, että nyt on aika elää omaa elämää! Nyt on pakko keskittyä OMAAN MIELENTERVEYTEEN, päästää irti, luovuttaa.

Niin kyllä, tuossa tilanteessa on mahdotonta soittaa kerran viikossa ja toivoa, että puhelimen toisessa päässä vastataan. Tuossa tilanteessa se puhelimen nostaminen on joka kerta itsensä kiusaamista, omalla mielenterveydellä leikkimistä. Minä en ainakaan ole vielä niin vaha ja terve, että voisin suhtautua vanhempiini välinpitämättömästi. Siksi en suhtaudu mitenkään.

Ja kyllä, vanhempani ovat tämän ansainneet ihan itse.

Lapsille kuuluu vanhempien ehdoton ja kaikenkattava rakkaus. Vanhemmille ei kuulu tämä sama. Vanhempien pitää ansaista se. Näin se vaan menee.[/QUOTE]

Näin.

 

No, tykätköön mitä haluavat.

Ymmärrän, meillä oli samankaltainen tilanne. Isä kuoli kesällä 2009, ja asutaan eri kaupingeissa. Tiesin isän jaman ja kuolemaa tavallaan ehdin odotellakin jo vuosia.

Pahaa teki käydä tyhjentämässä isän asuntoa, sieltä vaan jotenkin vielä paremmin näki sen miten yksin isä oli, ja miten huonosti asiat olivat Mutta aikuista ihmistä sä et pysty väkisin auttamaan, se on selvä juttu se...

Vuokraisännältä oli tullut varoituksia mun isälle, ja joitain vuokria oli maksamatta, kämppä siivoton (sellaisessa kunnossa että vaati pintaremonttia). Isän tilillä ei paljoa rahaa ollut, ja ne menivät hautajaiskuluihin tietysti, vuokriin ei jäänyt, ja vuokraisäntä vittuili meille kun saatana jäävät maksamatta.

Tosi asiatonta käytöstä siltä vuokraisännältä, kun kuoleman jälkeen kehtaa.

Mutta voimia :heart:

 

No minä juttelen isäni sekä äitini kanssa lähes päivittäin vaikka kummallakaan ei ole mitään alkoholismia tai muutakaan taustalla, äitini on kyllä vakavasti sairaana ollut jo 1,5 vuotta mutta olen pitänyt yhteyksiä yllä ihan yhtä tiheään jo ennen sairautta. Isäni on täysin terve, jos ei hammassärkyä lasketa mukaan...

Mä taas juttelen vanhempieni kanssa yleensä ihan livenä, ehkä kerran- kaks viikossa, mutta ei ne MULLE soittele, tai isä joskus, mutta äiti soittaa vaan jos sillä on jotain ongelmia.

MUN pitäis soittaa sille.
Ja keksiä jotain asia-asiaa.

Ei me olla mitään puhelimessa jaarittelevia ihmisiä keskenämme.
Nähdessä sitte jutellaan.

Kaikki vaan ei osaa!
Ja jos ei o vastavuoroista on vähän hankalaakin...

 

[QUOTE="Mam";25336147]

Tosi asiatonta käytöstä siltä vuokraisännältä, kun kuoleman jälkeen kehtaa.

Mutta voimia :heart:[/QUOTE]


Kai siinä asiattomaksi alkaa, kun asunnosta on joka kuukausi kuluja, joita vuokrilla katetaan. Lisäksi täydellinen remontti omaan piikkiin. Pistäähän se juopon takia vituttamaan, jos perikuntaakaan ei kiinnostaa hoitaa asioita kuntoon.

 

[QUOTE="sasa";25336232]Kai siinä asiattomaksi alkaa, kun asunnosta on joka kuukausi kuluja, joita vuokrilla katetaan. Lisäksi täydellinen remontti omaan piikkiin. Pistäähän se juopon takia vituttamaan, jos perikuntaakaan ei kiinnostaa hoitaa asioita kuntoon.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Eikös noissa olis voinut mennä vähän vastaan..

 

Mun äiti on alkoholisti, mutta toistaiseksi sellainen aika hyvinpärjäävä. Ainoa syy miksi yhä vähän "huolehdin" hänestä on kotona asuva pikkuveli. Kun pikkuveli muuttaa pois tai tilanne kriisiytyy, niin en enää aio hoivata alkkista. En etenkään, kun ei suostu myöntämään ongelmaansa.

Jos löytyy kuolleena joku päivä niin sit löytyy. Kuollut ihminen ei itse välitä hevonpaskaakaan siitä, onko ollut kuolleena päivän vai kuukauden ennen kun löydetään. Minä välitän äidistäni, mutta alkoholismista en - miksi minä sille alkoholismille soittelisin ja kyselisin kuulumisia? Kuuntelisin haukkuja ja korjaisin jälkiä? Mitä järkeä siinä on? Jos äitini lopettaa juomisen niin toivotan hänet ilomielin takaisin elämääni kunhan pysyy selvänä. Itkisin onnen kyyneleitä. Olisin valmis tukemaan häntä - jos esim tahtoisi jonkinlaiseen kuntoutukseen tai terapiaan, voisin jopa tukea taloudellisesti - mutta hänen alkoholismiaan minä en tue.

 

[QUOTE="sasa";25336232]Kai siinä asiattomaksi alkaa, kun asunnosta on joka kuukausi kuluja, joita vuokrilla katetaan. Lisäksi täydellinen remontti omaan piikkiin. Pistäähän se juopon takia vituttamaan, jos perikuntaakaan ei kiinnostaa hoitaa asioita kuntoon.[/QUOTE]

No ei se kyllä sen perikunnan syytä ole, että juoppo on juoppo ja olet vuokrannut hänelle asunnon. Oma riskisi, ei juopon jälkeläisten. Totta kai jos vainajalle jää jotain rahoja niin vuokranantajalla on oikeus omaansa, mutta ei vuokranantaja nyt voi vaatia, että muut ihmiset maksavat hänelle kun sijoitus ei tuottanutkaan toivottuun tapaan. Hei haloo!

 

[QUOTE="vieras";25335608]En ole provo ja oma vanhempani oli alkoholisti (kuollut jo) Olen puuttunut vain sennin ja muiden näiden "suremiseen" joiden läheinen on ollut kuukausikaupalla kuolleena kotona kenenkään välittämättä!!! Siinä vaiheessa on ihan turha enää perään itkeä kun välittäminen elinaikana on ollut tuota luokkaa. En syytä niitä jotka hylkäävät alkoholistivanhempansa joka on vaikka koittanut tappaa heidät mutta jos he kehtaavat esittää surevaa vanhemman kuoltua niin kuvottaa.[/QUOTE]

voi apua!! mun isä ei oo edes alkoholisti. narsistin piirteitä löytyy. mä en voi sietää niitä piirteitä ja mun sisarukset pelkää meidän isää. ei uskalla koskaan sanoa vastaan. isä ei aina ole ollut tälläinen, vasta viime vuosina tää on menny näin pahaks. mä en isälleni välttämättä soita. viimesimmän riidan jälkeen ei ollut yhteydessä muutamaan kuukauteen. ei se kuitenkaan tarkota sitä etten surisi jos isäni kuolisi. eikä paljon isäkään muhun pidä yhteyttä. mä kun en tnaiss sen pillin mukaan vaan osaan sanoa jopa vastaan. jopa meidän äiti myöntää pelkäävänsä sitä vaikka ovat jo eronneet

 

[QUOTE="sasa";25336232]Kai siinä asiattomaksi alkaa, kun asunnosta on joka kuukausi kuluja, joita vuokrilla katetaan. Lisäksi täydellinen remontti omaan piikkiin. Pistäähän se juopon takia vituttamaan, jos perikuntaakaan ei kiinnostaa hoitaa asioita kuntoon.[/QUOTE]

No joo, mutta tuskimpa on mun taikka mun sisaren vika se.
Toki jos oisi ollut varaa niin oltaisiin voitukkin maksaa osa kuluista.

 

[QUOTE="vieras";25336241]Samaa mieltä. Eikös noissa olis voinut mennä vähän vastaan..[/QUOTE]

Oisin voinutkin mennä, jos oisi rahaa niin paljon että vois heitellä sitä sinne sun tänne. Mutta opintotuella ei paljoa toisten rästivuokria saatika remontteja maksettu.

Eikä mun tietääkseni ole mun ongelma kenet vuokranantaja valitsee asukkaaksi...

 

[QUOTE="vieras";25336241]Samaa mieltä. Eikös noissa olis voinut mennä vähän vastaan..[/QUOTE]

eikai lapset oo vastuussa vanhempiensa sekoiluista ja veloista. vuokranantaja kai voi laitaa sne vuokralaisen ulos jo niitä vuokria ei maseta ja oma moka jos ei mitään takuumaksua oo otettu ennen muuttoa joka kattais edes osan kuluista. en minä ainakaan vanhempieni velkoja makselis, on sitä omassaki elämässä maksamista

 

[QUOTE="vieras";25335776]
Mutta oikeasti, onnea sinulle, että olet selvinnyt alkoholistivanhemmastasi toistaiseksi noin vähin traumoin. Toivottavasti jatkonne on yhtä helppoa.[/QUOTE]

Tämä ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa. Minun lapsuuteni oli helvettiä, äitini tappoi itsensä minun silmieni edessä ja käyn edelleen terapiassa (muitakin syitä kuin äidin alkoholismi mutta kuitenkin) Että ihan voit työntää hanuriisi elämäni helppouden. Lisäksi mun äiti ei todellakaan ole ainoa alkoholisti mun elämässä, ehei. Minä en ole sanonut että miten ihmiset saa surra. Siinäpähän surevat vaikka lemmikkihiiriä mutta kuten jo kerroin sureminen on kuvottavaa ja tekopyhää siinä vaiheessa kun vanhempi on maannut kuukausitolkulla kuolleena kenenkään välittämättä. Ties kuinka kauan olisi maannut jos löytyminen olisi ollut läheisestä kiinni. Totta kai sitä suree kaikenlaista alkoholistin lapsena jo ennen vanhemman kuolemaa mutta turha sitä ihmisen (kyllä, alkoholistitkin ovat ihmisiä!!) poismenoa on surra siinä vaiheessa kun ei edes ihmisestä paskan vertaa välitä. Koskee ihan muitakin kuin vaan alkoholisteja.

 

[QUOTE="vieras";25336942]Tämä ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa. Minun lapsuuteni oli helvettiä, äitini tappoi itsensä minun silmieni edessä ja käyn edelleen terapiassa (muitakin syitä kuin äidin alkoholismi mutta kuitenkin) Että ihan voit työntää hanuriisi elämäni helppouden. Lisäksi mun äiti ei todellakaan ole ainoa alkoholisti mun elämässä, ehei. Minä en ole sanonut että miten ihmiset saa surra. Siinäpähän surevat vaikka lemmikkihiiriä mutta kuten jo kerroin sureminen on kuvottavaa ja tekopyhää siinä vaiheessa kun vanhempi on maannut kuukausitolkulla kuolleena kenenkään välittämättä. Ties kuinka kauan olisi maannut jos löytyminen olisi ollut läheisestä kiinni. Totta kai sitä suree kaikenlaista alkoholistin lapsena jo ennen vanhemman kuolemaa mutta turha sitä ihmisen (kyllä, alkoholistitkin ovat ihmisiä!!) poismenoa on surra siinä vaiheessa kun ei edes ihmisestä paskan vertaa välitä. Koskee ihan muitakin kuin vaan alkoholisteja.[/QUOTE]

Lisään vielä että tämän voisi lyhentää rakkaan sukulaiseni sanoihin "turha tulla itkemään arkulle kun ei aiemminkaan kiinnostanut" Näin.

 

[QUOTE="vieras";25336942]Tämä ei kyllä pidä lainkaan paikkaansa. Minun lapsuuteni oli helvettiä, äitini tappoi itsensä minun silmieni edessä ja käyn edelleen terapiassa (muitakin syitä kuin äidin alkoholismi mutta kuitenkin) Että ihan voit työntää hanuriisi elämäni helppouden. Lisäksi mun äiti ei todellakaan ole ainoa alkoholisti mun elämässä, ehei. Minä en ole sanonut että miten ihmiset saa surra. Siinäpähän surevat vaikka lemmikkihiiriä mutta kuten jo kerroin sureminen on kuvottavaa ja tekopyhää siinä vaiheessa kun vanhempi on maannut kuukausitolkulla kuolleena kenenkään välittämättä. Ties kuinka kauan olisi maannut jos löytyminen olisi ollut läheisestä kiinni. Totta kai sitä suree kaikenlaista alkoholistin lapsena jo ennen vanhemman kuolemaa mutta turha sitä ihmisen (kyllä, alkoholistitkin ovat ihmisiä!!) poismenoa on surra siinä vaiheessa kun ei edes ihmisestä paskan vertaa välitä. Koskee ihan muitakin kuin vaan alkoholisteja.[/QUOTE]

Kuka täällä on surrut kuukausikaupalla kuolleena ollutta vanhempaa?

 

Lähtisitkö matkustamaan satoja kilometrejä sellainen ihmisen takia, jota on käytännössä pilannut yli puolet elämästäsi ja jota vihaat? Haluaisitko uudelleen ja uudelleen avata edes hiukan parantuneet haavat menemällä alkkiskämppään kaiken sen saastan keskelle ja "hyvällä" tuurilla kuulet vaan solvauksia ja haistattelua, mutta sinua ei heitellä viinaraivareissa paistinpannulla eikä rikota ikkunoita.

Minä en enää riko itseäni äitini takia.

Joo, koska mä uskon anteeksiantoon ja olen sen tehnytkin toisen vanhemman kohdalla, toisen kohdalla en enää voi. Pointtina se että kun kerran vihaat sitä äitiäsi niin älä ainakaan siellä arkulla sitten perään itke.

 

Kuka täällä on surrut kuukausikaupalla kuolleena ollutta vanhempaa?

Kysytkö tosissasi? Ap. Sinä tuskin kun läheisesi oli 3 kk kotona mädäntymässä ja vielä kolmas palstalainen kertoi toisessa ketjussa että läheinen oli maannut kuukausitolkulla kuolleena kotona. En tiedä suriko.

 

[QUOTE="vieras";25336979]Kysytkö tosissasi? Ap. Sinä tuskin kun läheisesi oli 3 kk kotona mädäntymässä ja vielä kolmas palstalainen kertoi toisessa ketjussa että läheinen oli maannut kuukausitolkulla kuolleena kotona. En tiedä suriko.[/QUOTE]

Apn isä ei ollu kuukausitolkulla kuolleena, mä en ole faijaani surrut tai teeskennellyt surevani ja sitä toista ketjua en ole lukenut.

 

Apn isä ei ollu kuukausitolkulla kuolleena, mä en ole faijaani surrut tai teeskennellyt surevani ja sitä toista ketjua en ole lukenut.

Itehän tuo on kertonut että kuukauden mätäni kotona. Sulle pointsit :flower:

 

Mun kaverin isä kuoli, ja vaikka he eivät viimeiseen 20 vuoteen tms olleet missään tekemisissä niin kyllä kaveri isäänsä suri. Tai pikemminkin hänen muistoaan, niitä muutamaa hyvää muistoa joka isästä oli siltä ajalta kun kamu oli lapsi ja viina ei vielä ollut isää vienyt.

En näe mitään syytä sille, miksei muka saisi surra.

Enkä näe syytä myöskään sille, että lapsen pitäisi ottaa ikäänkuin vanhemman rooli, kääntää suhteet päälaelleen, ja soitella päivittäin tms alkoholistivanhemmalleen tarkistaakseen onko tämä ok vaiko ei. Kun vanhempi ei ole omaa rooliaan hoitanut kuten kuuluu, ja kadonnut lastensa elämästä, vaihtanut isyyden viinaan niinsanotusti, niin ei lapsellakaan ole mitään velvollisuuksia sellaista vanhempaa kohtaan.

Mutta surra saa silti. Ei sitä kukaan kieltää voi.

 

[QUOTE="vieras";25336979]Kysytkö tosissasi? Ap. Sinä tuskin kun läheisesi oli 3 kk kotona mädäntymässä ja vielä kolmas palstalainen kertoi toisessa ketjussa että läheinen oli maannut kuukausitolkulla kuolleena kotona. En tiedä suriko.[/QUOTE]

Mikä tai kuka sinä olet määräämään toisen ihmisen surua? Jokainen suree, tavalla tai toisella kuolemaa/kuollutta riippumatta siitä onko välit olleet kunnossa vaiko ei.
Minä en pidä mitään yhteyksiä isääni, mutta voin hyvin kuvitella tuntevani jonkinlaista surua hänen kuoltua.

 

[QUOTE="vieras";25336998]Itehän tuo on kertonut että kuukauden mätäni kotona. Sulle pointsit :flower:[/QUOTE]

Mä vissiin olen sit pilkun viilaaja mut musta kuukausi ja kuukausitolkulla on kaks eri asiaa.

ja btw en tarvi mitään pointseja, kiitos kuitenkin

 

Ja tohon suremiseen vielä.
Ei kaikki välttämättä sure sitä kuollutta ihmistä vaan enemmänkin sitä menetettyä mahdollisuutta.

 

Eli olet se juomisen mahdollistava läheinen koska tuolla tapaa pidät huolta isästäsi ja hänen juomisestaan.

Et taatusti soittaisi terveelle isällesi kolme kertaa viikossa vaikka yhtä lailla hän voisi saada sydänkohtauksen tai muun yllättävän sairauden.

Yhteydenpito ei tarkoita että mahdollistais juomista. Ja alkoholisti juo riippumatta siitä mahdollistaako joku vai ei.
Minä soitan joka päivä omaiselleni joka sairastaa. En ikinä voisi ajatella että vastuu kuuluisi "jollekin muulle" esim. yhteiskunnalle.
En ymmärrä minäkään ap:ta miksei ole pitänyt yhteyttä. Mutta ehkä hänellä on syynsä. Minä siivoaisin kyllä asunnon, olis kunniatehtävä.