Minulla molemmat vanhemmat on alkoholisteja. En suoraan sanottuna välitä heistä. On pitänyt irrottaa, että on voinut rakentaa tätä omaa elämää. Minulle on oikeasti ihan sama, että onko he mun vanhemmat vai ei ja onko he elossa vai ei.
Ainoa toive omiin lapsiini ja välittämiseen liittyen mulla on se, että osaisin olla omien lasteni rakkauden arvoinen! Että eläisin raittiin elämän, olisin heille tukena ja turvana. Olisin heille äiti! Olisin sitä mitä vanhemman pitää lapselle olla.
En toivo, että lapseni olisivat läheisriippuvaisia ja roikkuisivat heille haitallisessa ihmissuhteessa, jos minä jostain kummasta syystä alkoholisoituisin. En haluaisi, että he mahdollistaisi mun juomisen. En haluaisi, että he kokisi velvollisuudekseen hyysätä ja huolehtia noin kamalan elämän VALINNEEN ihmisen puolesta. En haluaisi, että he sairastuisi siinä samalla.
Pitäkää kamalana ihmisenä, mutta minusta alkoholisi ei missään nimessä ansaitse lastensa rakkautta ja soisin kaikkien alkoholistien läheisten saavan jostain voimaa katkaista kaikki välit. => Siis siinä vaiheessa, kun apua raitistumiseen on ensin tarjottu ja se on luonnollisesti hylätty.