Se ois sit viimenen pikakäynti iskän ovella....

Mun isä on alkoholisti. Joskus menee hyvinkin kk ettei olla tekemisissä. Se on vaan liian raskasta kuunnella juoppojullun sepustuksia. Mulle kaikki soittaa aina ja kyselee onko kuulunut mitään kukaan ei soita mun isälle suoraan. Jos hän kuolisi itkisin ja surisin sitä rakasta isää mikä mulla vielä joskus oli, ja kun tietäisin ettei toivoa saada takaisin enää ole. Voimia ap suruusi!

 

Voimia Ap:lle..Minunkin isäni kuoli alkoholistina joulun alla..Viimeinen kk meni sairaalahoidossa.Hänellä myös vakava sairaus,joka vain paheni juomisesta.Mutta mitäpä hän siitä,meistä,perheestään,mun lapsista,tai kenestäkään.Kunhan vain viinaa päivittäiseen ottamiseen riitti..Myönnän,että itse sairastuin läheisriippuvuuteen,koska äitini jaksoi katsoa isän touhuja katkeraan loppuun saakka.Mitä suren?Sitä,mitä olisi voinut olla,sitä mitä jäi sanomatta,niitä kauniita muistoja,joita tuli,ennen kuin kaikki hänellä oli vain sitä yhtä ja samaa,häntä itseään.Meillä ei ollut helppo suhde,ei tosiaankaan.Mutta vaikeampaa oli se,kun tajusin,ettei isä halunnut edes lopettaa,enkä itse voinut vaikuttaa mihinkään,mitenkään.

 

Voimia Ap:lle..Minunkin isäni kuoli alkoholistina joulun alla..Viimeinen kk meni sairaalahoidossa.Hänellä myös vakava sairaus,joka vain paheni juomisesta.Mutta mitäpä hän siitä,meistä,perheestään,mun lapsista,tai kenestäkään.Kunhan vain viinaa päivittäiseen ottamiseen riitti..Myönnän,että itse sairastuin läheisriippuvuuteen,koska äitini jaksoi katsoa isän touhuja katkeraan loppuun saakka.Mitä suren?Sitä,mitä olisi voinut olla,sitä mitä jäi sanomatta,niitä kauniita muistoja,joita tuli,ennen kuin kaikki hänellä oli vain sitä yhtä ja samaa,häntä itseään.Meillä ei ollut helppo suhde,ei tosiaankaan.Mutta vaikeampaa oli se,kun tajusin,ettei isä halunnut edes lopettaa,enkä itse voinut vaikuttaa mihinkään,mitenkään.

oletko miettinyt mikä sai isäsi alkoholistiksi? riippuvuudet tulevat, mikä kellekin, minkä syyn takia tahansa? en usko että isäsi oli tahallaan paha tai riippuvainen.

 

luulisin, että kaikki riippuvaisuuden pahimmassa muodossa haluavat lopettaa, se vaan on mahdotonta. kyse on mielensairaudesta. ei varmaan kukaan skitsofreniaa, tai muuta sairastava, pysty mitenkään hallitsemaan omaa sairauttaan.
oma koulukaverini sairastui alkoholismiin ja on siinä kai nyt loppuvaiheessaan. tiedän hänen lapsuudestaan mikä mahdollisesti ajoi hänet tuohon. apua siihen taas en tiedä. ei hänkään käsitä missä jamassa on.

 

Koko tämä avaus oli huomion hakua. Kerrankin joku pastamitättömyys saa monta sivua kommentteja aloitukseensa ja niitähän saa kerjäämällä sääliä kun isi kuoli.

Sillä taas ei ole mitään väliä, että sillä isillä ei ollut mitään väliä aapeelle.

 

Sulle "Minä Vaan"..En väittänytkään,että isäni olisi ollut eläessään paha,ei meitä pahoinpidelty,tmv.Isä oli mun tuki ja turva,varsinkin murkkuiässä.En tiedä,mikä hänet loppujen lopuksi ajoi juomaan koko ajan enemmän ja enemmän,mutta sen tiedän,että kohta 6vuotta sitten äitinsä kuoleman jälkeen alkoi se pahin vaihe,jota ei edes lievä aivoinfarkti n.2 vuotta sitten lopettanut ja tulos on se,ettei häntä enää ole.Pahaksi en häntä sano,mutta mielialat tässä vaihtelevat ikävästä vihaan,varsinkin,kun on niin myöhäistä saada vastauksia mihinkään..

 

Voimia:hug:

tämä oli kovin surullinen ketju. Voimia teille, jotka olette menettäneet vanhempanne kuolemalle tai elämälle.

 

:hug: Voimia!!! :hug:

 

[QUOTE="Xxxx";25332987]Sain ohjeeksi olla välittämättä, ja se oli paras neuvo mitä ikinä olen saanut.[/QUOTE]

Mä tein ihan omatoimisesti tämän saman päätöksen tätini kohdalla. Kun sitä käytössä olevilla keinoillaan ja resursseillaan oman elämänsä kustannuksella tekee kaikkensa auttaakseen ja sitten sataa vain paskaa niskaan niin yksinkertaisesti lakkasin ottamasta sitä vastaan, hän saa minun puolestani hukkua siihen ihan itse.

 

[QUOTE="vieras";25335608]En syytä niitä jotka hylkäävät alkoholistivanhempansa joka on vaikka koittanut tappaa heidät mutta jos he kehtaavat esittää surevaa vanhemman kuoltua niin kuvottaa.[/QUOTE]

Miksi ihminen ei saisi surra hukattua ja menetettyä aikaa ihmisen kanssa joka joskus ehkä oli toisenlainen, rakastava, välittävä, oli joskus läsnä? Eikö sinun mielestäsi jokaisella ole oikeus surra menetettyä joka ehkä jäi kokematta ja toteuttamatta, kenties tuntemattakin ja johon joskus olisi ollut mahdollisuus?

 

Itselläni myös alkoholisti isä. Joku sanoi tässä ketjussa, että pitää erottaa itsensä asiasta, jotta jaksaa elää. Se on totta. Itselläni on ollut paljon helpompaa sen jälkeen,kun annoin itselleni luvan olla huolehtimatta tai että hyväksyin sen, että vaikka sanoisin ja tekisin mitä niin alkoholismi ei parane sillä.

Mutta tästä huolimatta en ole hylännyt isääni. Hänellä kylläkin saattaa mennä puolikin vuotta, jopa yli, ettei juo ja sitten tule putki. Mutta sen putken aikana me kyllä huolehditaan eli minä, veljeni ja isämme äiti vuoroon katsomme, että on hengissä siellä jne. Mutta vaikka huolehdin niin en silti HUOLEHDI. Eli en stressaa itseäni ja anna sen pilata päiviäni.

 

Voimia teille kaikille alkoholistien lapsille! Ei ole helppoa.

Tänään hain isäni uurnan Matkahuollosta. Tuli krematoriosta jossa eilen tuhkattiin. Nyt mietin minne uurnan laittaisin pariksi viikoksi odottelemaan hautajaisia.

Valittiinkin tuhkauksen takia ekoarkku. Itseasiassa uurnakin on ekomallistoa. Isä kuitenkin aina oli semmoinen luontoihminen ollut, joten se tuntui luontevimmalta.

Tänään olikin koulussa mielenkiintoinen anatomian tunti kun puhuttiin hermosoluista ym. ja syövistä ja kuinka keuhkosyöpä on tappavan piilevä koska ei ole kipuja ennenkuin on jo liian myöhäistä. Näin kävi isänisäni kohdalla. Rupesin asiaa miettimään, että miten on isäni kohdalla ollut (kun poliisilta saadaan kuolinsyy vasta jokusen viikon päästä) kunnes opettaja kertoi miten usein keuhkosyövässä syöpäsolut lopulta puhkaisevat valtimon ja henkilö kuolee verisyöksyyn. Näin samalla silmissäni sen makkarin lattian kuivuneen verilammikon josta isäni oli löydetty. Hetki piti tsempata itseään, ettei tarvinut häipyä pihalle kesken tunnin...